Arkistot vuoden mukaan: 2013

Koli kolahti

Julkaistu: 28.12.2013

Etelä-Suomen krooninen lumen puute ja lämpö ovat odotetusti johtaneet siihen, että jo avatut laskettelukeskukset ovat joutuneet sulkemaan hissinsä uusia pakkasia odotettaessa. Ainakin Talma, Vihti ja Peuramaa sinnittelivät urheasti jouluun asti mutta joutuivat pakon edessä nöyrtymään, kun jatkuva vesisade teki rinteistä jo lähes laskukelvottomat. Monet muut etelän keskukset taas eivät edes ehtineet avautua yleisölle. Lämpimän sään on ennustettu jatkuvan ainakin vuodenvaihteeseen, mutta sen jälkeen on jo toivoa sään viilenemisestä. Luonnonlunta ei ehkä parane taivaalta toivoa, mutta edes lumetuksen mahdollistuminen olisi enemmän kuin toivottavaa.

Laskukuumeeseen oli onneksi tarjolla helpotusta Pohjois-Karjalan suunnalta, jossa vietimme sukuloimassa muutamia jouluaaton jälkeisiä päiviä. Kohteenamme oli maineikas Koli, jonne oli Joensuun kupeesta noin tunnin ajomatka.

Lumen puutteesta ei Kolikaan ollut kokonaan päässyt säästymään, vaan rinteistä ja hisseistä vain osa oli auki. Kolin laskettelukeskus jakautuu kahteen alueeseen: Ukko-Koliin ja Loma-Koliin. Valitsimme kohteeksi Ukko-Kolin, joka tuolihisseineen ja haastavine rinteineen vaikutti kiinnostavammalta. Valintaamme vaikutti myös se, että Loma-Kolin varsinaisista rinteistä oli auki vasta yksi.

Tylsältä tieltä upeisiin maisemiin

Ajomatka Joensuusta Kolille ei tarjoa suuria elämyksiä, ellei satu olemaan kiinnostunut pohjoiskarjalaisista metsiköistä. Vasta muutamia kilometrejä ennen perille saapumista maasto muuttuu odotuksia herättäväksi. Ukko-Koli itse on kuitenkin komea ilmestys. Pielisen rannalla kohoava, Kolin kansallispuiston alueeseen kuuluva jyrkkä vaara tarjoaa varmasti yhden Suomen komeimmista maisemista. Ei ihme, että alue oli muun muassa taiteilijoiden suosiossa jo yli sata vuotta sitten.

Näkymät Pieliselle olivat sumuisesta säästä huolimatta upeat.

Sadetta ei pääse karkuun

Sää ei laskupäiväämme suosinut: lämpötila oli hieman plussan puolella, ja taivaalta tihutti jotain, joka muistutti välillä lunta ja välillä räntää. Edellisten viikkojen sateisiin tottuneena emme kuitenkaan antaneet asian häiritä vaan päätimme nauttia niistä laskettelumahdollisuuksista, joita tarjolla oli. Tätä päätöstämme emme joutuneet katumaan.

Peruspalvelut kunnossa

Pysäköintialue sijaitsee mukavasti Ukko-Kolin tuolihissin ala-aseman kupeessa, joten suksia ei joudu kantamaan kuin parikymmentä metriä. Lipunmyynti- ja välinevuokrauspalvelut ovat myös saatavilla aivan hissin vieressä. Lisäksi rakennuksessa on viihtyisä ravintola. Kävimme ravintolassa vain kahvilla, joten en arvostele sitä tässä tarkemmin, mutta ainakin kahvin, kaakaon ja pienten makeiden ja suolaisten leivonnaisten hinnat olivat varsin kohtuulliset, mikä on laskettelukeskuksissa aina mukava yllätys.

Leppoisasti hissille

Palvelu lipunmyynnissä oli ystävällistä ja leppoisaa, mikä nosti heti odotuksia. Pienet asiat ovat usein ratkaisevia viihtyvyyden kannalta, ja Koli osasi tässä näyttää parastaan. Myös tuolihississä palvelu oli hyvää. Siitä piti huolen ystävällinen ja huomaavainen hissipoika.

Tuolihissi tarjosi mukavaa ja tasaista kyytiä. Nopeus ei tosin kuulunut hissivanhuksen vahvuuksiin, mutta mitäpä siitä, kun tarjolla oli hienoja näkymiä luonnontilassa olevaan kuusimetsään ja jylhiin kallionkielekkeisiin.

Hissimatka tarjosi näkymiä komeaan kuusikkoon ja hienoihin kallionkielekkeisiin.

Pielistä kohden

Yläasemalta avautuivat hieman sumuisesta säästä huolimatta upeat maisemat Pieliselle. On helppo kuvitella, että hyvällä säällä näköalaa jää mielellään katsomaan pitkäksikin aikaa. Myös rinteiden korkeusero on Ukko-Kolilla komea: 230 metriä. Rinteiden pituuden ja korkeuseron ansiosta Koli haastaakin kevyesti monet Lapin keskukset.

Laskupäivänämme Ukko-Kolin rinteistä oli avoinna vain kaksi: Pielinen ja Välirinne. Kuuluisa Ukko-Kolin musta valitettavasti vielä odotteli olosuhteiden kohentumista, mutta jyrkkyyttä oli tarjolla avoinna olevissa rinteissäkin. Haastavasta säästä huolimatta Ukko-Kolin rinteet olivat mukavassa kunnossa. Niiden kunnostuksen eteen olikin varmasti nähty paljon vaivaa.

Rinteiden profiili on varsin vaihteleva ja porrasmainen: jyrkkien osuuksien välissä on melko helppoja pätkiä. Aivan aloittelijoille nyt avoinna olleet rinteet eivät ole kovin sopivia, mutta toisaalta ne tarjoavat mukavia uusia haasteita esimerkiksi aikaisemmin laskukokemusta hankkineille lapsille. Oman perheeni 6-vuotias tyttö laski rinteet aivan siinä missä aikuisetkin ja piti niitä mukavan vauhdikkaina. Lapsiperheidenkään ei siten kannata jättää Ukko-Kolia heti pois laskuista rinteiden liiallisen haastavuuden vuoksi. Helpoimmat rinteet sitä paitsi olivat oman vierailumme aikaan vielä kiinni.

Tarjolla oli sopivasti haasteita niin pienille kuin isoillekin.

Uudestaan?

Ukko-Kolilta lähtiessämme ensimmäisiä ajatuksiamme oli, milloin pääsisimme uudestaan nauttimaan Kolin rinteistä. Varsin nopeasti päätimmekin, että ensi talvena voisimme hyvin tulla yhdeksi yöksi upealla paikalla Ukko-Kolin huipulla sijaitsevaan hotelliin. Rinteiden puolesta Kolilla ainakin viihtyy pari päivää, helposti pidempäänkin. Sen takaavat jo riittävä korkeusero, tuolihissi ja hyvä palvelu. Käyntimme jälkeen en ihmettele, että Koli valittiin Vuoden hiihtokeskukseksi vuonna 2013. Lyhyesti sanottuna Koli kolahti.

Kolilla kelpasi dallailla ja chillailla.

Mukavan lähellä

Koli on varsin mukavasti saavutettavissa pääkaupunkiseudulta. Ajomatka Helsingistä Kolille vie noin 6 tuntia, mikä ei ole Lappiin verrattuna paljon. Autoilua vieroksuvat voivat myös saapua lentäen Joensuun lentokentälle, josta on Kolille noin tunnin matka. Joensuun kaupungista on lisäksi erilaisia kuljetusmahdollisuuksia Kolin suuntaan. Lappiin haluavien kannattaakin joskus miettiä, voisiko lähempänä sijaitseva Koli olla toisinaan parempi vaihtoehto.

Oheisesta videosta käy ilmi, millaisena Ukko-Kolin kansallismaisema näyttäytyi meille joulukuussa 2013:

Reissumme plussat ja miinukset

+ upeat maisemat

+ suuri korkeusero

+ tuolihissi

+ mielenkiintoiset ja haastavat rinteet

+ hyvä palvelu

+ ruuhkattomuus

+ hintataso

 

– sumuinen ja lämmin sää

– tuolihissin hitaus

– sään vuoksi niukka rinnetarjonta

 

Mukavaa uuttavuotta kaikille!

– Niko

 

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

Kauden laskupäivät:

– Talma: 4

– Ukko-Koli 1

 

Singing in the rain

Julkaistu: 22.12.2013

Etelä-Suomen alkutalvi on viime viikkojen aikana näyttänyt lähinnä nurjimpia puoliaan. Joulukuun alussa tilanne näytti vielä paljon lupaavammalta, kun yöpakkaset mahdollistivat lumetuksen ja muutamat hiihtokeskukset pystyivät jo avaamaan rinteitään. Pääkaupunkiseudulla ensimmäisinä ehtivät Vihti Ski, Talma Ski ja Serena Ski. Muissa paikoissa lumetusta ei ilmeisesti ehditty saada riittävän pitkälle ennen suojasäiden alkamista. Nyt kuitenkin säiden lämpeneminen uhannee kohta sulkea jo avoinna olevat keskuksetkin, ellei sää pian kylmene.

Kauden ensimmäiset laskut koko perheen voimalla

Lämmintä säätä uhmaten päätimme tänä aamuna lähteä kohti Talma Skitä. Vielä edellisenä iltana sääennuste lupaili sateetonta, joskin matalapaineista päivää. Käyntimme Talmassa oli tällä kaudella jo neljäs, mutta tällä kertaa itseni ja tyttäreni lisäksi mukaan oli uskaltautunut myös vaimoni.

Talmaa kohti ajellessa ja vihertäviä ruohokenttiä katsellessa oli vaikea uskoa, että jossain lähiseudulla ylipäätään on edes vähän lunta. Perille päästessämme Talman rinteet kuitenkin erottuivat jo kaukaa ainoana valkeana saarekkeena koko ympäristössään. Myös pysäköintipaikka oli täysin lumeton ja jäätön, mikä toisaalta helpotti kovasti kävelyä lipunmyyntipisteelle.

Hieman uutta testattavaa välineistöäkin oli mukana, sillä tyttäreni Mankkaan suksihuollon kuvakilpailusta voittamat hienot Spy-laskettelulasit pääsivät ensimmäistä kertaa toimittamaan tehtäväänsä. Hienosti toimivat ja hyvältä näyttivät!

Säässä oli moitteen sijaa, uusissa laskettelulaseissa ei.

Katoava valkoinen kulta

Rinteet eivät Talmassa enää olleet huippukunnossa. Asiasta on kuitenkin turha moittia hiihtokeskusta itseään. Pikemminkin on hatunnoston arvoista, että rinteet olivat edelleen laskukunnossa. Huono lumitilanne ilmeni lähinnä siten, että rinteissä oli paikoin jäisiä kohtia ja lumi oli monissa kohdissa värjäytynyt likaisen vaaleanruskeaksi. Ruuhkista tai jonoista taas ei tänä sateisena sunnuntaina ollut tietoakaan. Streetillä tosin oli mukava määrä nuorisoa uhmaamassa sadetta, tuulta ja lämpöä.

Päivän annoksen mustaa huumoria tarjosi hissin yläasemalla ollut kyltti, jossa ilmoitettiin, että rinteiden ulkopuolella laskeminen on kielletty. Missään muualla kuin rinteissä ei nimittäin ollut hiutalettakaan lunta, joten rinteiden ulkopuolella laskemiseen olisi tarvittu vähintään rullasukset.

Sataa ja ropisee

Aamupäivällä sää oli tihkusateinen, mutta hyvin pian rinteitä kasteli jo kaatosade, mikä ei yhdessä kovan tuulen kanssa tehnyt laskemisesta herkkua. En muista kovinkaan usein lasketelleeni niin, että kovat tuulenpuuskat heittävät sadetta vaakasuorasti suoraan kasvoihin. Tytär kuitenkin innostui hetkeksi jopa lauleskelemaan laskiessaan sateessa, mikä saattoi herättää muissa laskijoissa lievää hämmästystä…

Jaksoimme laskea muutaman tunnin ennen kuin siirryimme läpimärkinä kahvilaan odottamaan sateen loppumista. Tauko tulikin tarpeeseen varsinkin perheemme nuorimmalle, joka vaatteidensa kastuttua alkoi jo esitellä kiukuttelutaitojaan. Kuuman kaakaon ja kahvin ääressä tunnelma hieman kohosi, joskin kaakaosta puolet päätyi kahvilan lattialle. Tämän tragedian ja yhä voimistuvan sateen vuoksi katsoimme parhaimmaksi lykätä seuraavia laskuja tuleviin kertoihin.

Musta tammikuu?

Pitkään jatkunut lämmin sää alkaa jo olla uhka pääkaupunkiseudun laskettelumahdollisuuksille. Vaihdoin muutaman sanan takarinteen hissipojan kanssa ja kyselin tulevien päivien ja viikkojen tilanteesta. Hänen viestinsä oli selvä: rinteiden auki pitämiseksi tehdään kaikki mahdollinen, mutta jatkuva suojasää sulattaa lumikerrosta huolestuttavaa vauhtia eikä lumetuskaan ole pakkasten täydellisen puuttumisen vuoksi mahdollista, joten…

Ei siis ole muuta mahdollisuutta kuin toivoa, että sää muuttuisi pian edes hetkellisesti kylmemmäksi. Muuten käy niin, että kohta kaikki etelän laskettelukeskukset ovat kiinni ja edessä on todellinen musta tammikuu. Säille ei kukaan meistä laskijoista tietenkään voi mitään, mutta jo etukäteen kauhistuttaa, jääkö tämänvuotinen kausi Etelä-Suomessa vain muutaman kuukauden mittaiseksi.

Oheisesta videosta käy ilmi, millaisissa oloissa Etelä-Suomessa on mahdollista nauttia laskettelusta joulukuussa 2013:

Reissumme plussat ynnä miinukset:

+ hyvää kokemusta haastavissa oloissa laskemisesta

+ ruuhkattomuus

+ henkilökunnan ystävällisyys

+ vaimon laskukausi avattu

+ olosuhteisiin nähden hyvin hoidetut rinteet

 

– rankkasade

– rinteiden paikoin heikko kunto

 

Mukavaa joulua kaikille!

– Niko

 

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

Paljon lähempää kuin uskoisi

Julkaistu: 15.12.2013

Laskettelun yksi mukavimmista puolista on jakaa se tavalla tai toisella muiden kanssa. Tietysti joskus on mukavaa pöllyttää rinteitä ihan omaankin tahtiin, mutta yksin laskiessa tulee aina ennemmin tai myöhemmin tunne, että olisi mukava edes välillä päästä kommentoimaan hyvin tai huonosti sujunutta laskua tai jotain muuta asiaa jollekulle heti eikä vasta kotiin tulon jälkeen. Tämä kirjoitus kertoo siitä, kuinka elämäni muuttui, kun koko perheeni alkoi harrastaa laskettelua yhdessä.

Monina aikaisempina vuosina laskin lähinnä yksin ja toisinaan kavereideni tai veljeni perheen kanssa. Myös laskettelumatkoilla kävin muiden kuin oman perheeni kanssa. En ollut asiasta iloinen, mutta ymmärsin sen syyt. Kun perheeseeni kuuluivat lisäkseni vaimo, jolla ei ollut aikaisempaa laskettelukokemusta ja lisäksi vielä hankala korkeanpaikankammo, ja lapsi, joka oli varsin epävarma liikkumisessaan ja pelkäsi kaikenlaisia kovia vauhteja ja mäkiä, en osannut unelmoidakaan, että meistä koskaan mikään lasketteluperhe tulisi. Nyt voin ilokseni todeta, että olin enemmän kuin väärässä.

Pohtiessamme, miten saisimme tyttäremme rohkaistumaan liikkumisessa ja saamaan hyödyllistä ja monipuolista liikuntaa, keksimme laskettelun hieman vahingossa. Emme asettaneet asiaa kohtaan mitään suuria tavoitteita vaan ajattelimme vain, että laskettelukoulussa tytär ehkä saisi hieman lisää liikuntakokemuksia isällekin tutun lajin parissa. Sopiva rinnekin sijaitsi lähellä, joten harrastamisen aloittamisen kynnys oli matala.

Pienten alkuvaikeuksien jälkeen tyttären harrastus lähtikin käyntiin paremmin kuin olimme kuvitelleet. Tyttö innostui kovasti ja kävi laskettelukoulun lisäksi paljon laskemassa kanssani. Ahkera harjoittelu myös tuotti hyvin tulosta, ja tyttö oli kovin ylpeä voidessaan kerrankin sanoa, että oli ryhmänsä parhaimmistoa, ellei lopulta jopa paras. Innostus siivitti tytön heti kokeilemaan myös leikkimielistä kilpailemista SuomiSlalomissa, ja heti ensimmäinen kilpailu onnistui todella mukavasti. Sen jälkeen tyttö onkin toistuvasti kysellyt, milloin kilpailuihin taas pääsee ja kuinka paljon harjoittelua niissä menestyminen vaatii.

Ensimmäisissä kilpailuissa isän kanssa

Tyttären yllättävä innostus ja menestys eivät kuitenkaan jääneet perheessämme ainoaksi, sillä seuraavan yllätyksen tarjosi vaimoni, joka ilmoitti menevänsä itsekin laskettelukurssille. Olin asiasta sen verran ällikällä lyöty, etten osannut juuri muuta kuin ilmaista kannattavani asiaa. Kaukonäköisesti vaimoni ei missään vaiheessa edes ehdottanut, että olisin itse opettanut häntä. Avio- ja perheonnen turvaamiseksi ratkaisu varmasti olikin oikea. Urheasti vaimoni suorittikin alkeiskurssin, vaikka joutuikin heti kamppailemaan paitsi lajiteknisten haasteiden myös korkeanpaikankammon kanssa.

Parasta laskuseuraa

Saman talven aikana kävimme jo lukuisia kertoja koko perheen voimin laskettelemassa. Eräänä maaliskuun alun iltana, kun olimme laskeneet koko päivän upeassa säässä Påminnessa, vaimoni totesi, että tätä lajia olisi kiva päästä kokeilemaan isommissakin ympyröissä. Vastasin siihen heti, ettei juuri mieluisampaa ajatusta itsellänikään olisi kuin päästä oman perheen kanssa laskettelumatkalle. Sen verran ajatus hankkeen toteuttamisestakin alkoi kutkuttaa, että vaimoni kysyi myös pian, milloin matka olisi mahdollista toteuttaa. Säntäsin heti tietokoneen ääreen, ja noin kymmenen minuutin kuluttua saatoin kysyä: ”Lähdetäänkö vajaan kolmen viikon kuluttua?”

Vaikka olin ennenkin järjestänyt omatoimimatkoja, matkan järjestäminen parin viikon varoitusajalla maaliskuun ruuhkaisille Alpeille ei ollut ihan yksinkertaista, mutta ajattelin, ettei tämän matkan toteuttamista saa mikään estää. Ankaran lentolippujen- ja majoituksenmetsästyksen tuloksena matkustimmekin 24.–28.3. Itävaltaan Serfaus-Fiss-Ladisin laskettelukeskukseen.

Sää Itävallassa ei ollut parhaimmasta päästä, paitsi viimeisenä laskupäivänämme, mutta se ei kuitenkaan menoa eikä varsinkaan iloa haitannut. Epäilemättä muistan lopun elämääni, kuinka laskimme ensimmäistä kertaa yhdessä Fissin tunnetun Frommesabfahrtin. Kun laskun jälkeen lepäsimme auringonpaisteessa Ladisin ala-asemalla, en voinut kuin ajatella: ”Aikamoisia laskijoita nämä perheenjäseneni!”

Voin sanoa, että yhteinen harrastus on tuonut todella paljon iloa elämääni, varsinkin kun kaikki tapahtui niin yllättäen. Talvi ei enää ole pelkästään pimeä vuodenaika, joka mahdollistaa yhden perheenjäsenen harrastuksen vaan yksi vuoden kohokohdista, jolloin on tarjolla paljon mukavaa yhdessäoloa, yhteistä matkustelua ja mukavaa liikuntaa. Seuraava pitkä laskettelumatka Alpeille on toki myös tilattuna. Yhdeksän päivän Itävallan-matkaa odottaa innoissaan koko perhe.

Olen katsonut monia kertoja muutamia alppihiihdon suosikkikilpailujani YouTubesta. Etenkin Kalle Palanderin uskomaton nousu seitsemänneltä sijalta ensimmäiseen maailmanmestaruuteen on yksi videopätkä, jonka katselemiseen en väsy. Sama koskee Didier Cuchen Hahnenkamm-laskujen videoita. Näiden ja monien muiden rinnesankareiden edesottamuksia ihailen.

Omat suurimmat sankarini kuitenkin löysin paljon lähempää kuin uskoisi.

– Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

 

I have a dream

Julkaistu: 10.12.2013

Omatoimimatkailua käsittelevässä kirjoitussarjassani kerroin, että seuraava omatoimimatkani on edessä ensi maaliskuussa. Koska hoidin kaikki tilaukset jo viime kevään ja kesän aikana, matkasuunnitelmien tekoon on tullut pitkähkö tauko. Tietysti toisinaan olen miettinyt, millaisia matkoja voisi tulevina vuosina toteuttaa. Samalla olen usein pohtinut, pitäisikö Alppien sijasta kokeilla joskus muitakin kohteita.

Nyt, kun kausi on vasta hyvin aluillaan ja Etelä-Suomen keskukset vasta availevat ensimmäisiä rinteitään, nojatuolimatkailuun on vielä hyvin aikaa. Hyvää apua matkakuumeeseen ja eri vaihtoehtojen selvittämiseen on tarjonnut Lumipallon Hiihtokeskukset-osio, jossa muutaman klikkauksen päässä aukenee kunnioitusta herättävä määrä mielenkiintoisia kohteita ympäri maailman. Taannoin vietinkin mukavan parituntisen selailemalla eri keskusten esittelyitä. Sisäinen matkanjärjestäjäni tietysti heräsi heti samalla pohtimaan, miten eri kohteisin olisi kätevintä matkustaa, miten majoituksen ja auton varaamiset onnistuisivat jne. Mielenkiintoisia kohteita tuli vastaan suuret määrät, mutta päätin poimia niistä tässä mainittavaksi vain muutamia. Valitsin osin tarkoituksellisesti isoja kohteita, koska mielestäni niistä on hyvä aloittaa varsinkin silloin, kun matkustaa johonkin sellaiseen maahan, jossa ei vielä aikaisemmin ole suksiaan ulkoiluttanut.

Loistavia kohteita loistavalla pallolla

Jospa joskus…

Seuraavassa on pieni lista kohteista, joihin haluaisin joskus päästä. Listaa ei ole laadittu ”paremmuusjärjestyksessä” eikä muidenkaan järkisyiden pohjalta vaan ainoastaan tunneperäisinä poimintoina.

Andorra: Grandvalira

Pienissä maissa on aina jotain kiehtovaa, ja Andorra on todellinen kääpiövaltio. Grandvaliran hiihtokeskus ei sen sijaan joudu kokonsa puolesta häpeämään. Mielenkiintoisina asioina esiin nousivat melko helppo saavutettavuus, halpa hintataso ja monipuolinen rinnetarjonta.

Espanja: Sierra Nevada

Vaikka Espanja tuokin helposti ensimmäisenä mieleen siestan, sikajuhlat ja Serranon perheen, maa tarjoaa monenlaisia laskettelumahdollisuuksia, eikä Sierra Nevada ole niistä suinkaan vähiten mielenkiintoinen. Matkan järjestäminen Sierra Nevadaan vaikuttaa myös ainakin pikaisesti ajateltuna siedettävän helpolta, koska varsin lähellä sijaitsee lentokenttiä, jotka on Suomestakin helppo saavuttaa. Hyvinä puolina esiin nousivat myös Sierra Nevadan aurinkoisuus, monipuolinen rinnetarjonta, hyvä hissijärjestelmä ja eksoottisen eteläinen sijainti.

Ranska: Val d’Isere

Val’d Iseressä ei juuri eksotiikkaa ole, paitsi kaltaiselleni perämetsien miehelle, joka ei koskaan ole Ranskassa lasketellut. Syynä Ranskan välttämiseen ovat tähän asti varmaankin olleet sekä sattuma että se, että olen mieluusti aina matkustanut sellaisiin kohteisiin, joissa pärjää saksalla ja englannilla, ja naapurimaa Itävalta on siinä mielessä ollut helppo vaihtoehto. Joskus vielä kuitenkin menen Val d’Isereen. Se on varmaa. Kohteesta lienee lausuttu kaikki mahdolliset ylisanat, ja koska hyvin monet ovat sitä mieltä, että kyseessä on maailman paras hiihtokeskus, haluan itsekin päästä toteamaan, onko väitteissä perää.

Yhdysvallat: Big Sky

Muistan, että lapsuudessani ainakin Aurinkomatkojen valikoimiin kuului yhdysvaltalaisia kohteita: Vail ja Jackson Hole. Sittemmin 90-luvun lama taisi pyyhkiä kohteet pois tarjonnasta. Lumipallon listalta löytämäni Big Sky oli minulle aivan uusi tuttavuus, ja mielenkiintoni sitä kohtaan heräsi heti. Eksoottinen sijainti Yellowstonen kansallispuistossa, kiinnostava rinnetarjonta ja ruuhkattomuus eivät tätä mielenkiintoa ainakaan vähentäneet. Pitkä matka ja hieman vaikea saavutettavuus tosin tekevät Big Skystä kohteen, jonne matkustaminen ei ole aivan pienen vaivan takana.

Kanada: Whistler

Pohjois-Amerikassa riittää mielenkiintoisia kohteita, mutta yksi kiinnostavimmista on eittämättä Kanadassa sijaitseva Whistler. Olympianäyttämönäkin tutuksi tullut Whistler ei kokonsa puolesta joudu häpeämään: rinnevalikoima on erittäin suuri, ja korkeuserokin on koko mantereen suurin. Muita hyviä puolia ovat runsaslumisuus, helppo saavutettavuus lentokentältä ja eksoottinen sijainti.

Norja: Narvik

Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, ja naapurimaamme Norja tarjoaa turskien lisäksi monia mielenkiintoisia laskettelumahdollisuuksia. Aikojen saatossa monissa liemissä keitetty Narvik on niistä yksi. Rinnevalikoima on Narvikissa melko vaatimaton, mutta offarimaastoista ei voi sanoa samaa. Jos joskus kovasti hurahdan rinteiden ulkopuoliseen elämään, Narvik on varmasti ulkomaan kohteista ensimmäisten joukossa. Hyviä puolia ovat myös suuri korkeusero ja Norjan ainutlaatuiset maisemat.

Eikä siinä vielä kaikki

Mielenkiintoisten kohteiden listaa voisi tietysti jatkaa kyllästymiseen asti. Tässäkin listassani sivuutin kokonaan esimerkiksi Japanin ja Uuden-Seelannin. Lisäksi mielenkiintoisia kohteita on vaikka kuinka paljon tutuissakin maissa, kuten Itävallassa, Sveitsissä ja Italiassa, sekä esimerkiksi hieman vieraammissa Puolassa, Sloveniassa ja Venäjällä.

Täytynee palata toistekin asiaan…

– Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

Kausi avattu!

Julkaistu: 04.12.2013

Kun talvi tulee, se tulee näköjään ryminällä. Mahdollisia tulevien päivien lumisateita odotellessa pääsin tänään nauttimaan sankasta tykkilumipyrystä ja pakkasesta. Edellisessä kirjoituksessani kerroin suunnitelmistani käydä pitkästä aikaa vierailulla Vihti Skissä. Kävi kuitenkin niin, että Vihti sai vielä jäädä odottamaan onneaan. Sen sijaan kävin tyttäreni kanssa Talma Skissä.

Kehän ruuhkaa ja pakkasta

Lähdimme kotoa vähän klo 16:n jälkeen, joten pääsimme heti nauttimaan Kehä III:n ruuhkista. Runsaan liikenteen syynä ei kuitenkaan tainnut olla suuri ryntäys etelän laskettelukeskuksiin vaan aivan tavallinen työmatkaliikenne. Joka tapauksessa matka Espoosta Talmaan vei yli 45 minuuttia. Kotoa lähtiessämme pakkasta oli hädin tuskin pari astetta, mutta Talmassa mittarin lukema oli jo -7.

Väkeä vähän, palvelua paljon

Pääkaupunkiseudun ihmiset eivät selvästi vielä olleet havahtuneet alkaneeseen laskukauteen ja Talman avautumiseen, sillä väkeä ei ollut kovin paljon paikalla. Auton sai mukavasti pysäköidyksi lähelle lipunmyyntipistettä, ja lippujen hankkiminen sujui kokonaan jonottamatta. RInteissä enemmistönä vaikutti olevan nuoriso, kun taas lapsiperheitä ei ollut liikkeellä juuri lainkaan.

Heti lipunmyynnissä oli oikein hyvä palvelu, mikä lupasi hyvää. Jo pienet asiat, kuten henkilökunnan ystävällisyys saa laskijan hyvälle tuulelle ja jättää myönteisen kuvan kohteesta. Sama hyvä palvelu jatkui myös hissin ala-asemalla, jossa ystävällinen hissipoika tarvittaessa auttoi pienimpiä laskijoita.

Lumettoman maan lumiset rinteet

Talmaan tulo oli kuin olisi tullut johonkin toiseen maailmaan. Vaikka pääkaupunkiseutu on vielä lähes täysin lumeton, Talmassa ei lumesta ollut pulaa. Lunta myös tehtiin kiivaasti koko ajan lisää, ja joka puolella ilmassa leijaili tykkilunta. Rinteistä vasta kaksi oli avoinna asiakkaille, mutta muidenkin rinteiden avautuminen lienee vain ajan kysymys: niin paljon niihinkin oli jo tykkilunta tupruttanut.

Ensimmäiset suksenjäljet

Kun edellisestä laskukerrasta on kulunut vajaat kahdeksan kuukautta, ensimmäisessä laskussa on aina oma jännityksensä. Kieltämättä tuntuma suksiin oli aluksi vähän hakusessa, mutta muutaman laskun jälkeen monet asiat alkoivat taas tapahtua vanhasta muistista, kuten kauden avauksissa aina ennenkin. Laskukumppanillani oli lisäksi uudet sukset, monot ja sauvat, joten alussa tarvittiin pientä totuttelua. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen tytär kuitenkin viiletti jo vauhdikkaasti ja rohkeasti, mainitsipa vielä, että rinne olisi saanut olla jyrkempikin – ja pidempi. Todella hauskaa kuitenkin oli molemmilla, ja miksei olisi ollut: kausi saatiin vihdoin käyntiin, sää oli hyvä, eikä rinteen kunnossa ollut moittimista.

Tyytyväisinä kotiin

Viivyimme Talmassa kolmisen tuntia. Harvoin olen saanut yhtä lyhyessä ajassa laskea yhtä paljon, koska hissijonoja ei ollut käytännössä lainkaan ja pidimme vain yhden hyvin lyhyen tauon. Kaikkiaan kokemus oli hyvin myönteinen, eikä vierailumme Talmaan varmasti jää viimeiseksi tällä kaudella. Ensi kerralla avoinna on varmasti jo useampia rinteitä, mutta kyllä jo nyt avoinna olleitakin laski aivan ilokseen.

Seuraavassa on vielä pieni kuvakooste illastamme. Blogia kirjoittaessa joutuu näemmä yltämään monenlaisiin uusiin suorituksiin. Video on nimittäin ensimmäinen, jonka koskaan olen tehnyt:


– Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

 

Mä tuun mukaan!

Julkaistu: 03.12.2013

Enpä muista, milloin odottavan aika olisi tuntunut yhtä pitkältä kuin viime viikkoina. Etelä-Suomen vuodenaikaan nähden varsin lämpimät säät eivät ole juuri antaneet toivoa aikaisesta laskukauden aloituksesta. Luonnonlumi tietysti tulee aina vasta silloin kuin on tullakseen, mutta lämpimät säät ovat estäneet tehokkaasti myös lumettamisen, minkä vuoksi rinteiden sävy on ollut valkoisen sijasta lähinnä likaisenruskea.

Vihti ehti ensin

Kotimäessäni Kauniaisissa lumetus on aloitettu, mutta työtä tarvitaan vielä, pakkasesta puhumattakaan. Olin jo ehtinyt asennoitua siihen, ettei ennen joulua ehkä ole vielä mitään asiaa mäkeen. Onneksi bloggaajakollega Antti R. tarjosi mukavan ja yllätyksellisen tiedon: Vihdissä pääsee jo laskemaan! Ilman Lumipallon blogeja tämäkin tieto olisi hyvinkin saattanut mennä ohi suun. Kiitokset siis Antille!

Kauniaisissakin valmistaudutaan hyvää vauhtia kauden avaukseen.

Kamat kasaan

Tieto laskumahdollisuudesta sai heti vipinää kinttuihin. Valitsin kaudenaloituspäiväksi keskiviikon ja ryhdyin pikimmiten haalimaan välineitä kasaan. Sukset näyttivät viettäneen kesänsä rauhallisesti ja olevan asiallisessa kunnossa, mikä olikin suotavaa, koska olin ne keväällä huolellisesti pakannut lämpimään ja kuivaan varastotilaan.

Valmiina kauteen: kolme eripituista laskijaa, kolmet eripituiset sukset

Mä tuun mukaan!

Ilmoitin perheelleni, että ajattelin lähteä keskiviikkona laskemaan. Olin ajatellut, että kävisin ensin yksin hieman katsomassa, missä kunnossa mäki on, ja että menisimme sitten esimerkiksi viikonloppuna koko perheen voimin uudestaan. Se oli virhe. Tyttäreni katsoi minua suorastaan epäuskoisena ja ilmoitti ykskantaan: ”Ei kun mä tuun mukaan!” Olisihan se pitänyt itsekin älytä. Ajatukseni oli jotakuinkin yhtä järkevä kuin ehdottaa lapselle, että jouluaatto siirrettäisiin tammikuun puoleenväliin.

Tästä se lähtee

Ellen väärin muista, kävin Vihdissä laskemassa viimeksi 26 vuotta sitten, joten onkin jo aika päästä katsomaan, miltä naapurikunnan talvikeidas nykyisin näyttää. En ole mitenkään tietoisesti boikotoinut Vihtiä, vaan syynä on ollut se, että olen Etelä-Suomessa laskiessani jumiutunut takavuosina käymään melkein pelkästään lähimpinä olevissa paikoissa: Kauniaisissa ja Swinghillissä. Tänä talvena tarkoituksenani on kuitenkin laajentaa kohdelistaa, ja kauden aloittaminen Vihdissä sopii siihen mainiosti.

Raporttia kauden avauksesta on taatusti luvassa. Täältä tullaan!

– Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

 

Ennen vanhaan

Julkaistu: 29.11.2013

Sain itseni kiinni teosta, johon en olisi koskaan voinut kuvitella syyllistyväni: käytin aivan tosissani ilmausta ennen vanhaan. Kieliasioiden parissa työskentelevänä kiinnitän jatkuvasti huomiota erilaisiin ilmauksiin, joita luen tai kuulen arkielämässä, ja samalla mietin niiden käyttöä ja tyypillisiä käyttöyhteyksiä. Ilmausta ennen vanhaan minun ei kuitenkaan tarvinnut pohtia vaan saatoin antaa sille heti tylyn tuomion: se on auttamatta vanhojen ihmisten ilmaus. Ihminen, jolle jokin asia on tapahtunut ennen vanhaan, ei mitenkään voi olla enää nuori. Mutta mitä ennen vanhaan minulle oli, ja milloin se tapahtui?

Omalta osaltani ennen vanhaan alkoi aikana, jolloin presidentiksi valittiin toistuvasti Kekkonen – joko vaaleilla tai ilman –, junissa oli tupakkavaunuja, puhelinta halunneet hankkivat HPY:n puhelinosakkeen ja televisiota saattoi täytyä mennä katsomaan naapuriin, jos halusi mustan ja valkoisen eri sävyjen sijasta nähdä useampia värejä. Toisten ennen vanhaan on toki vanhempaa kuin toisten. Nykyisten ikääntyneiden ennen vanhaan saattaa tarkoittaa esimerkiksi 1950-lukua, kun taas nykynuoret saattavat tulevaisuudessa tarkoittaa sillä jopa 2000-luvun alkua. Ennen vanhaan ei kuitenkaan ole sidottu aikaan, vaan se on pikemminkin mielentila ja asenne. Se kertoo, että on olemassa mennyt aika, joka on riittävän kaukana muisteltavaksi, yleensä myönteisessä hengessä. Ilmeisesti olen nyt siirtynyt ennen vanhaan -ihmisten joukkoon, halusinpa sitä tai en.

Epäilemättä ne, jotka ovat jaksaneet lukea tätä tekstiä näinkin pitkälle, ovat aivan aiheellisesti saattaneet alkaa epäillä, että nyt bloggariparka on seonnut. Tarkoitushan olisi käsitellä jotain, joka edes jotenkin sivuaisi laskettelua. Mutta sivuaapa tämäkin!

Kävin pari päivää sitten ostamassa tyttärelleni täksi kaudeksi uuden laskettelutakin. Paikallisessa urheiluliikkeissä oli hyvät alennukset ja taskussani oli lisäksi erillinen alennuskuponki, joten ajattelin ostaa mahdollisimman hyvän takin, hinnasta välittämättä. Sellainen onneksi löytyikin: tarkoituksenmukainen, lämmin ja muodikas. Luin tuoteselosteen ja selitin jo muutenkin uudesta takistaan innostuneelle tyttärelleni, että takissa on monia kerroksia, joista osa on tuulta pysäyttäviä, osa lämmittäviä jne., ja että niiden ansiosta kevyt ja ohutkin takki voi olla hyvin lämmin. Silloin se tapahtui. Tokaisin: ”Ei tällaisia ennen vanhaan ollut.” Siinäpä se. Ennen vanhaan.

Tällaisista ei ennen vanhaan osattu uneksiakaan.

Oman lapsuuteni aikaan kerrospukeutuminen tarkoitti lähinnä sitä, että puettiin – äidin käskystä ja muistakin järkisyistä – mahdollisimman monta kerrosta vaatteita päällekkäin ja toivottiin, ettei rinteessä tulisi kovin kylmä. Nykyisin tuntuu jopa huvittavalta, kuinka heikosti niinkin paksu vaatekerta saattoi lämmittää ja etenkin pitää tuulta. Tuolloin oli myös turha edes haaveilla mistään sellaisista vaatekappaleista, jotka olisivat jotenkin estäneet lunta joutumasta eri vaatteiden väliin tai jopa iholle, jos sellaiseen oli mahdollisuus. Kaatuessa lunta tunkeutui sisään niin housunlahkeista kuin takin helmasta. Siellä se sitten eli omaa elämäänsä jossain t-paidan, collegepuseron, villapaidan ja toppatakin välissä, kunnes suli vedeksi. Oman ruumiinlämmön mukaan vesi tuntui lopulta joko kylmältä tai haalealta, mutta aina se teki ihon yhtä nihkeäksi.

Koska lapsuudessani, jota elin ennen vanhaan, ei ollut mitään digikameroita tai muita käteviä sähköisiä tallennustapoja, en saanut vaivattomasti liitetyksi tähän ainuttakaan kuvaa omista entisistä lasketteluvaatteistani. Sen sijaan voin iloisena ajatella, että kuva tyttäreni uudesta takista jää pysyvästi talteen jonnekin internetin syövereihin. Sieltä hän voi joskus kaukaisessa tulevaisuudessa etsiä sen, näyttää esimerkiksi omille lapsilleen ja sanoa: ”Katsokaa. Tuollaisia hassuja takkeja käytettiin silloin, kun minä olin pieni. Siis ennen vanhaan.”

–Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

 

Kauniaisista kajahti

Julkaistu: 24.11.2013

Keskiviikko 20.11. oli tutun pimeänharmaa ja kolea. Sadekin kasteli Kauniaisten katuja niin, että ajoreitin tuttuudesta huolimatta teki mieli hidastella jokaisessa vähänkin jyrkemmässä mutkassa.

Mistään lasketteluun liittyvästä oli Etelä-Suomessa vielä turha muuta kuin haaveilla, mutta tuona iltana oli tarjolla yksi kauden avausrituaaleista: tyttären ilmoittaminen GrIFK Alpinen hiihtokouluun. Viime vuonna hoidin ilmoittautumisen vasta joulukuussa, mutta tänä vuonna päätin seuran nettisivujen ilmoituksen nähtyäni hoitaa asian varsinaisena ilmoittautumispäivänä.

Olin kuullut ja lukenut, ettei ilmoittautumispäivä ole mikään pienimuotoinen tilaisuus, mutta hämmästyin silti väenpaljoutta melkoisesti. Kun saavuin paikalle tasan klo 17.30, jolloin tilaisuus virallisesti alkoi, ilmoittautumishaluisten jono ulottui kiemurtelevana läpi koko pihan ja pysäköintialueen. On vaikea arvioida, kuinka monta ihmistä jonossa oli, mutta epäilemättä heitä oli vähintään 500. Tällöin ehdin jo nopeasti miettiä, riittäisiköhän paikkoja edes kaikille jonossa olleille. Onneksi riitti, ja paljon jäi vielä ylikin, kiitos valtavan opetustarjonnan. Löydettyäni jonon pään ja ihmeteltyäni väenpaljoutta edessäni seissyt mies totesi: ”Tässä menee ainakin pari tuntia. Viime vuonna oli ihan samanlaista.” Oikeassa hän olikin, mutta onneksi nuo pari tuntia sai viettää sisätiloissa, kun ovet yleisölle avattiin.

Kasavuoren koulukeskus oli minulle vanhastaan tuttu paikka, koska itsekin hankin siellä opillista sivistystä 90-luvun alussa. Sitten viime käyntikertani rakennuksen ulkomuoto oli kovasti kohentunut ja omani rapistunut, mutta tutuilla käytävillä oli vielä entisensä tunnelma. Tiedon portaiden kapuajille on Suomessa ikävämpiäkin kouluja.

Suuren maailman tapaan

Ilmoittautumisjärjestelyjä oli selvästi mietitty tarkasti, sillä suuresta väkimäärästä huolimatta kaikki sujui toimivasti ja järjestelmällisesti. Heti ulko-oven sisäpuolella oli jonotusnumeroiden jakelupiste, jossa annettiin myös tarvittavia ohjeita. Koulun ruokalassa oli toinen infopiste, jossa vastailtiin kysymyksiin ja pidettiin yllä listaa, josta kävi ilmi, mitkä kurssit olivat ehtineet täyttyä.

 

Tillilihan sijasta ruokalassa oli tarjolla kahvia ja informaatiota.

Järjestävän seuran väkeä oli kaikkiaan paikalla epäilemättä ainakin kolmisenkymmentä, seuran junioreista eläkeikäisiin seura-aktiiveihin. Ruokalaan oli pystytetty myös kahvila, ja aulassa oli kamapörssi, jossa oli myytävänä monenlaisia välineitä pienten lasten varusteista aikuisten kilpavälineisiin.

Varsinainen ilmoittautuminen oli kolmivaiheinen. Ensin jonotettiin jonotusnumeroilla ilmoittautumispisteisiin. Vuorossa olevien ilmoittautujien numerot näkyivät seinillä olleilta valokankailta. Tilanne muistuttikin pitkälti pankissa tai virastossa asiointia. Puheensorinan täyttänyt tunnelma tosin toi enemmän mieleen kyläjuhlat: vain olutteltta ja haitarinsoittaja puuttuivat.

 

Jonotusnumeroiden näkemiseen ei tarvinnut kiikareita.

Ilmoittautumisen jälkeen jonotettiin toiseen pisteeseen, jossa hoidettiin maksaminen. Kurssi oli mahdollista maksaa käteisen lisäksi myös luottokorteilla, mikä varmasti helpotti niin ostajia kuin järjestäjiäkin. Maksun jälkeen kolmannessa pisteessä jaettiin oppilaskortit.

Suosituimpia tunteja tuntuivat olevan arkisin klo 16:n jälkeen pidettävät tunnit. Niistä osa täyttyikin varsin nopeasti. Aikaisemmin, klo 14–16, pidettäville tunneille oli paljon enemmän tilaa, mikä onkin ymmärrettävää, koska suurin osa asiakaskunnasta on työssäkäyviä aikuisia ja heidän koulua käyviä lapsiaan. Opetusta on myös viikonloppuisin, eikä viikonlopputunneille ilmoittautuvien jonokaan näyttänyt kärsivät väen vähyydestä.

Pienen mäen suuret kuviot

Asiakkaiden ja järjestävän henkilöstön paljouteen nähden on hämmästyttävää, että seura ja hiihtokoulu toimivat yhdessä Suomen pienimmistä laskettelukeskuksista. Oikeastaan sanan ”laskettelukeskus” käyttö on Kauniaisten rinteen tapauksessa jopa koominen, koska hissikalustoon kuuluu yksi sompahissi (ja lyhyt naruhissi lapsille) ja korkeuseroa on tarjolla 48 metriä.

Kauniaisten hiihtokeskus on selvästi profiloitunut hiihdonopetukseen. Viime vuonna oppilaita oli tiettävästi noin 800. Rinteessä ei ole välinevuokraamoa, mikä varmasti vähentää satunnaisten käyttäjien määrää, mutta muutama vuosi sitten valmistuneen kahvilarakennuksen myötä muut palvelut ovat kunnossa.

Hissitilanteeseen on luvassa huomattavaa kohennusta kaudella 2014-2015, kun rinteeseen saadaan toinenkin sompahissi. Asiaa koskeva päätös saatiin hiljattain valmiiksi Kauniaisten kaupunginvaltuustossa. Uudistus on erittäin tervetullut, koska varsinkin ruuhkaisimpina hetkinä jonot ainoaan sompahissiin ovat olleet välillä ikävän pitkiä.

Rinne avautuu yleisölle arkisin klo 17. Sitä ennen klo 14–17 koko rinne on yksinomaan hiihtokoululaisten käytössä, mikä onkin heidän määränsä puolesta järkevä ratkaisu. Laaja hiihtokoulu- ja valmennustoiminta myös näkyy ja kuuluu. Seurasta nousee jatkuvasti menestyneitä kilpalaskijoita, nykyisistä tunnetuimpana Marcus Sandell.

Kurittoman sukupolven kurinalaiset laskijat

Jos lukuja on uskominen, lasten lasketteluharrastus voi pääkaupunkiseudulla erinomaisesti. Sivusta seuranneena Werneri-hiihtokoulu on onnistunut kokonaisuus, jossa lapset omaksuvat vaihtelevien harjoitusten ja leikkimielisen toiminnan myötä hyvät peruslaskutaidot. Opetus on innostavaa ja osaavaa, mikä lasten parissa toimittaessa onkin kaiken onnistuneen toiminnan edellytys. Lapset ovat vaativia kuluttajia: jos asiat eivät toimi ja opetus on huonoa, innostuskin laantuu nopeasti. Taitojensa kehittyessä lapset siirtyvät vaativampiin ryhmiin, minkä jälkeen innokkaimmat jatkavat valmennusryhmiin.

Pian tässäkin viilettää taas satoja hiihtokoululaisia.

Voihan Werneri!

Oma tyttäreni innostui kovasti laskettelusta viime talven Werneri-kurssin myötä ja taitaa juuri nyt odottaa talvea vielä kovemmin kuin vanhempansa. Myös tulevia SuomiSlalom-kisoja odottelemme jo malttamattomina. Tytön urasuunnitelmat ja -unelmat ovat ainakin vielä hyvin lapsenomaisen selkeät: voittajaksi. Elämänsä ensimmäisen kilpailun jälkeen tyttö lausahti: ”Isi, kuinka paljon pitää harjoitella, että voi voittaa? Mä haluaisin voittaa!”

– Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

 

Omatoimimatkailua VII: Kaikella on hintansa

Julkaistu: 21.11.2013

Omatoimimatkoja käsitteleviä juttuja lukiessa syntyy helposti ajatus, että matkojen toteuttamien on monimutkaista ja vaatii runsaasti kokemusta. Epäilen, että joillekuille tätäkin juttusarjaa lukeneille on herännyt vastaavia ajatuksia. Asiat kuitenkin vaikuttavat aina paljon todellista vaikeammilta, kun niistä lukee. Kun ryhtyy itse toteuttamaan matkasuunnitelmiaan, monet asiat paljastuvat varsin yksinkertaisiksi. Sitä paitsi jokaisen matkan suunnittelusta saa lisää kokemusta. Muutaman matkan jälkeen koko asia on jo lähes silkkaa rutiinia. On vain ylitettävä ensimmäinen kynnys.

Sprechen Sie saksaa?

Nykyajan kouluissa kolme tärkeintä vierasta kieltä vaikuttavat olevan englanti, englanti ja englanti, mikä ei Keski-Euroopassa matkailemisen kannalta ole aina hyvä asia. On eduksi, jos Itävaltaan matkustaessaan osaa puhua saksaa, Ranskaan matkustaessaan ranskaa ja Italiaan matkustaessaan italiaa. Ajat ovat kuitenkin sikäli muuttuneet, että Keski-Euroopassakin varsinkin nuoret aikuiset puhuvat yleensä varsin hyvin myös englantia. Paikallisen kielen taitaminen ei siis ole mikään matkustelun elinehto. Itse olen kaikilla matkoillani aina saanut asiat selvitetyksi englanniksi sellaisissa tilanteissa, joissa saksan taitoni eivät ole riittäneet. Hotelleihin voi myös aivan hyvin lähettää sähköpostiviestejä suoraan englanniksi, jos haluaa etukäteen kysyä jotain. Majoitusalalla on kova kilpailu, eivätkä hotellit halua menettää maksavia asiakkaita – edes englantia puhuvia.

Epäluulot pois

Monet välttelevät Alpeille lähtemistä, koska ovat kuulleet tarinoita vaikeista rinteistä ja lumivyöryistä. Tähän ei kuitenkaan ole mitään syytä. Lumipallon artikkelissa Ensikertalaisena Alpeille kuvattiin hyvin, että Alpit sopivat myös aloittelijoille. Mielestäni hyvä nyrkkisääntö on ”Jos osaat laskea lähikeskuksesi rinteessä, osaat laskea myös Alpeilla. Jos taas et osaa laskea lähikeskuksesi rinteessä, et osaa laskea Alpeillakaan”.

Nuorta taitoa isossa mäessä. Kuva: Ilpo Haarala

Myös lasten kanssa voi aivan hyvin matkustaa Alpeille. Tärkeintä eivät ole huippuunsa hiotut laskutaidot vaan se, että lapsi osaa laskea turvallisesti ja taitojensa mukaan. Esimerkiksi suosittu Werneri-hiihtokoulu antaa tähän erinomaiset eväät. Niin lapset kuin aikuisetkin voivat hyvin hioa laskutaitojaan myös matkakohteissa. Hiihtokoulutarjontaa on Alpeilla runsaasti ja opetus on kovan kilpailun vuoksi tasokasta. Tarjolla on opetusta monilla eri kielillä. Kannattaa katsoa oman matkakohteen kotisivuilta lisätietoja. Myös hiihtokouluvarauksia voi yleensä tehdä etukäteen.

Mutta mitä se maksaa?

Nyt, juttusarjani seitsemännessä osassa lienee vihdoin aika siirtyä ydinkysymyksen ääreen eli puhua jotain myös hinnoista. Käytän esimerkkinä yhdeksän päivän matkaa, jonka teen kolmihenkisen perheeni kanssa Alpeille ensi maaliskuussa.

Matkan kulut ovat seuraavat:

–      lennot 590 euroa

–      majoitus 440 euroa

–      auto 310 euroa

–      hissiliput noin 600 euroa

–      polttoaine ja Vignette noin 100 euroa.

Kiinteiden kulujen yhteissumma on siten noin 2040 euroa eli 680 euroa/henkilö.

Jätän tarkoituksellisesti laskematta kuluiksi ruokakuluja, koska tapanamme on syödä ruokaa myös Suomessa ollessamme. Tietysti rinneravintoloissa syöminen kuuluu lomailuun, joten sen hinnaksi tulee noin 30 euroa päivää kohden. Itse laitettavien ruokien hintoja en mainitsemastani syystä sen sijaan laske mukaan. Rinneravintolaruokailuineen kuluiksi tulee siten 2280 euroa eli 760 euroa/henkilö.

Tämä saattaa monien mielestä kuulostaa kovin halvalta, koska kyse on kaikkiaan yhdeksän päivän matkasta hissilippuineen, mutta on syytä huomioida, että kolmesta matkustajasta yksi on 6-vuotias lapsi, joka saa halvemmat lentoliput ja hissiliput ja syö pieniä lastenannoksia tai puolikkaita aikuistenannoksia yhdessä vanhempiensa kanssa. Lisäksi joissain keskuksissa 6-vuotiaat pääsevät laskemaan täysin ilmaiseksi, mikä pienentää kuluja.

Kuluja pienensi myös se, että varasimme niin lennot, majoituksen kuin autonkin jo viime toukokuussa eli todella hyvissä ajoin. Majoitus on myös varsin edullinen, koska se ei sijaitse minkään laskettelukeskuksen yhteydessä vaan parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä lähimmistä ala-asemista. Vastaavan tasoisesta majoituksesta joutuu helposti maksamaan tuplahinnan tai enemmänkin, jos sen haluaa saada keskeiseltä paikalta jostakin suositusta keskuksesta.

Kannattaako anoppikin ottaa mukaan?

Matkan hintaan henkeä kohti vaikuttaa myös se, kuinka monta ja minkä ikäistä osallistujaa matkaseurueeseen kuuluu. Esimerkiksi vuokra-auton hinta on sama, matkustipa sen kyydissä yksi tai neljä henkeä. Sama koskee osittain myös majoitusta. Mitä suurempi seurue on, sitä pienemmillä kustannuksilla voi päästä, ilman että majoituksen taso laskee – isoille seurueille on päinvastoin tarjolla monia erinomaisia majoitusvaihtoehtoja. Jos siis lähipiiriin kuuluu muitakin laskettelusta innostuneita, kannattaa kysyä heitäkin mukaan!

Etsivä löytää

Aikaisemmin tekemilläni matkoilla kustannukset ovat olleet hieman suuremmat, mutta tällä kertaa käytin poikkeuksellisen paljon aikaa sopivan majoituksen ja lentojen etsimiseen. Eri vaihtoehtojen huolellinen tutkiminen kannattaa, koska siinä on mahdollista säästää selvää rahaa. Monissa hotelleissa yms. on tarjolla erilaisia aikaisen varaajan tarjouksia, kampanjoita jne. Lisäksi hinnoissa on paljon sellaista vaihtelua, jonka syytä on vaikea sanoa. Ei ole poikkeuksellista, että samassa kylässä sijaitsevat kaksi melko samantasoista hotellia ovat aivan erihintaisia. Toinen saattaa esimerkiksi maksaa 500 euroa viikolta ja toinen 1300 euroa viikolta. Käyttämällä eri majoitusvaraussivustojen hakuja voi helposti havaita tällaiset yllättävät erot ja käyttää niitä hyväkseen.

Ensi kevään matkamme

Seuraava, jo hintaesimerkissä kuvaamani matkamme kohdistuu jälleen Itävaltaan. Seurueeseemme kuuluu kaksi aikuista ja yksi lapsi. Matkan ajankohta on 14.–23.3., ja tarkoituksenamme on viettää seitsemän päivää rinteessä ja yksi jossain muualla, joko lepäillen tai kaupunkiretkellä. Lennot ovat tuttuun tapaan Müncheniin.

Tällaisen sään ja iloisen ilmeen toivon näkeväni ensi keväänäkin.

Majoitus on varattu Feichtenin kylästä, joka sijaitsee lähellä Kaunertalin jäätikköä. Muita lähiseutujen laskettelukeskuksia ovat muun muassa Fendels, Serfaus-Fiss-Ladis, Ischgl ja Venet. Tarkoituksenamme on käydä useissa eri keskuksissa. Ainakin muutaman päivän vietämme Serfaus-Fiss-Ladisissa, joka on erinomainen perhekohde. Muilta osin tilanne on vielä auki, mutta kiinnostavilta ovat vaikuttaneet ainakin Sveitsin rajan kupeessa sijaitseva Nauders ja muutamat lähiseudun pikkukohteet. Toki iskuetäisyydellä olevat St. Anton, Lech ja Ischgl ovat myös hyviä vaihtoehtoja. Jos ajohaluja riittää vielä perilläkin, on lisäksi mahdollista, että käväisemme päivän reissulla Sveitsissä esimerkiksi St. Moritzissa. Liian tarkkojen etukäteissuunnitelmien tekoa olemme välttäneet, koska on mukavampi tehdä päätöksiä vasta perillä sääolojen ja matkaseurueen kulloistenkin tunnelmien perusteella.

Lopuksi

Kiitos kaikille tätä juttusarjaa lukeneille! Toivottavasti tekstini herättivät ajatuksia, kysymyksiä tai jopa matkakuumetta. Seuraavaksi aion blogissani keskittyä jonkin aikaa aivan muihin aiheisiin kuin omatoimimatkailuun – jos vain maltan. Palataan asiaan.

Lumisadetta odotellessa

– Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

Omatoimimatkailua VI: Kotia kohti

Julkaistu: 20.11.2013

Jos kotiinlähtö on kovin aikaisin aamulla, lähtömuodollisuudet on hyvä hoitaa jo edellisenä iltana. Monissa hotelleissa maksut maksetaan vasta lähtiessä. Majoituksen varsinaisen hinnan lisäksi maksettavaksi tulee joitakin paikallisia veroja ja usein muutaman kympin siivousmaksu. Tiedot näistä ovat tavallisesti käyneet ilmi jo varausta tehdessä.

Takaisin maanteille

Paluumatkaan lentokentälle on syytä varata reilusti aikaa, koska teillä saattaa olla ruuhkia eikä lentokone odota. Kaikilla omilla matkoillani on tosin käynyt niin, että matka on sujunut joutuisasti ja varsin ruuhkattomasti ja lentokentällä on siten saanut odotella useita tunteja. On kuitenkin paljon parempi päästä perille stressittömästi kuin lähteä liikkeelle viime tingassa.

On taas aika sanoa hyvästi näillekin maisemille.

Kuten lentojen varausten yhteydessä totesin, aamu- ja aamupäivälennot ovat poissa laskuista sen vuoksi, ettei paluumatkalle ole mukava lähteä aamuyöllä. Jo noin klo 14:n aikaan lähteville paluulennoille sen sijaan ehtii oikein mukavasti.

Kolhuja, vikoja? Nix kaputt!

Autovuokraamoilla on tapana, että auto tulee palauttaa tankki täynnä. Jos tankkaus unohtuu, vuokraamo laskuttaa polttoaineen lisäksi tankkauslisän. Münchenin lentokentän sisääntulotiellä on huoltoasema, jossa tankkauksen voi hoitaa kätevästi. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei aja huoltoaseman ohi, koska muutoin joutuu tekemään hankalahkon ylimääräisen lenkin.

Vuokra-autojen palautuspisteeseen on selkeät opasteet, ja toiminta on muutenkin sujuvaa. Auto ajetaan suureen pysäköintihalliin, jossa eri vuokraamojen työntekijät bongaavat omat asiakkaansa. Auton pysäköinnistä ei tarvitse itse huolehtia, vaan työntekijä lähtee itse pysäköimään autoa, kunhan matkustajat ovat purkaneet matkatavaransa. Sitä ennen työntekijä tietysti tarkastaa auton mahdolliset kolhut ja muut vauriot saksalaisella järjestelmällisyydellä ja järkähtämättömyydellä.

Tämän jälkeen lentokentällä toimitaan aivan kuin Suomesta lähtiessä. Münchenin lentokenttä on siisti, moderni ja persoonaton mutta mielestäni kuitenkin keskimääräistä mukavampi. Kahviloita, ravintoloita ja kauppoja on paljon, ja odotustiloissa on myös mukavan paljon istumapaikkoja toisin kuin monilla muilla kentillä.

Happy landing

Tähän päättyvätkin ne matkan osat, joissa on jotain kertomisen arvoista. Juttusarjani saa kuitenkin vielä yhden jatko-osan, jossa kokoan yhteen omatoimimatkailun hyviä ja huonoja puolia ja kerron hieman asiasta, jota en juuri ole käsitellyt mutta joka monia varmasti kiinnostaa: ”Mitä koko lysti maksaa?” Lisäksi kerron hieman seuraavasta matkastani.

Jatkuu…

Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

 

Omatoimimatkailua V: Horjahduksia ja hotellielämää

Julkaistu: 18.11.2013

Rinteessä on hyvä pitää järki kädessä, mutta aina voi sattua sellaisiakin vahinkoja tai sairastumisia, joihin ei itse voi vaikuttaa. Seuramatkalaiset voivat aina turvautua oppaiden apuun, mutta omatoimimatkailija joutuu toimimaan omatoimisesti myös sairaustapauksissa.

Kylissä on lääkäreitä, jotka sattuneesta syystä tuntevat urheiluvammat sangen hyvin. Hiihtokeskusten henkilökunnalta tai muilta paikallisilta saa tietoa vastaanotoista. Matkavakuutuspaperit tai -kortti kannattaa ottaa lääkärille mennessä mukaan, joskin korvauskäytännöt vaihtelevat.

Onnettomuudet ovat onneksi harvinaisia. Joskus voi kuitenkin sattua ikävästi, ja silloin nopea apu on tarpeen. Kuva: Ilpo Haarala

Bon Appetit!

Ravintoloissa syöminen on aina mukavaa, mutta ruoanlaitto ulkomailla on usein vähintään yhtä hauskaa. Itävaltalaisissa ruokakaupoissa on hyvät valikoimat, eikä hintatasossakaan ole valittamista. Mikä mukavinta, myös viinit voi poimia samojen kauppojen hyllyiltä. Kannattaa kokeilla esimerkiksi itävaltalaisia valkoviinejä. Nämä Suomessa varsin huonosti tunnetut tuotteet ovat ainakin allekirjoittaneelle olleet todella positiivisia yllätyksiä.

Jos majapaikassasi on ruoanlaittomahdollisuus, on hyvä muistaa, ettei kaapissa usein ole mausteita eikä esimerkiksi suodatinpusseja vaan ne täytyy hankkia itse. Itse olen pitänyt tapanani jättää ostamani kuivatuotteet seuraavan asukkaan iloksi, mutta kaikki eivät toimi samalla tavoin.

Iltojen ilot

After Skitä on sitä haluaville tarjolla vaihtelevasti. Perhekohteiksi profiloituneissa keskuksissa meno saattaa olla varsin hiljaista ja rauhallista, kun taas esimerkiksi Saalbach, Sölden ja St. Anton ovat tunnettuja huomattavasti riehakkaammasta iltatunnelmasta. Menojalan vipatusaste kannattaakin huomioida jo matkakohdetta valittaessa.

Pitkän laskupäivän jälkeen monille riittävät illanviettotavoiksi hyvin myös ruoanlaitto, kylpy ja telkkarin tuijottaminen. Kylpyammeet ovat Itävallassa hyvin yleisiä, ja niitä on suurimmassa osassa varsinkin huoneistohotelleita. Vaahtokylvyssä viihtyvät etenkin lapset, mutta kuuma kylpy iltaisin ei ole pahitteeksi varttuneemmillekaan lihaksille.

Televisiota katsellessa saa rautaisannoksen saksan kielen kuullun ymmärtämisen harjoituksia, sillä niin Clint Eastwood kuin Paavo Pesusienikin jutustelevat tällä Keski-Euroopan valtakielellä. Tottumattomille ilmiö voi aiheuttaa järkytyksen, mutta ainahan television voi sulkea.

Langattomat Internet-yhteydet tarjoavat hyvän mahdollisuuden myös seuraavan päivän laskusuunnitelmien tekoon ja lomakuvien julkaisemiseen ystävien iloksi ja kiusaksi. Myös sääennustuksia on hyvä hieman katsella seuraavia päiviä silmällä pitäen. Monet laskettelukeskukset tarjoavat kotisivuillaan erittäin monipuolisia sääennusteita, joissa kerrotaan muutaman tunnin tarkkuudella odotuksia tulevista lumisateista, aurinkotuntien määrästä jne. Niiden pohjalta on hyvä ainakin yrittää päättää, minne kannattaa seuraavana aamuna suunnata.

Jatkuu…

– Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

 

Omatoimimatkailua IV: Rinteeseen

Julkaistu: 17.11.2013

Internet on oivallinen apuväline omatoimimatkaajalle vielä matkakohteessakin. Sen avulla voi selvittää niin hissilippujen hintoja, etäisyyksiä, aukioloaikoja kuin säätietojakin. Webcamien kautta saa hyvin myös täsmätietoa siitä, miltä kohteessa kulloinkin näyttää. Kannattaa lisäksi muistaa, että sää vuoristossa voi vaihdella nopeasti ja hyvinkin paikallisesti, joten jos yhdessä kohteessa on ikävä sää, naapurikeskuksessa voi toisinaan olla aivan toisen näköistä.

Jos seurueeseen kuuluu puuterinmetsästäjiä, monenlaiset sääpalvelusivustot tarjoavat lisäksi tietoa siitä, missä päin mahdollisesti pyryttää tai on odotettavissa tuoretta lunta. Tuore lumi on monien laskijoiden haaveissa ja sitä lähdetään metsästämään usein kauempaakin, joten neitseellisille hangille haluavien on oltava ajan hermolla.

Aamiainen naamariin ja eväät reppuun

Hiihtohissit avautuvat useimmiten klo 9 aamulla, joten jos haluaa olla ajoissa liikkeellä, lähtö kannattaa ajoittaa sen mukaan. Hotelleissa aamiaista on tarjolla jo aikaisin, jotta kiireisimmätkin ehtivät nauttia sen kiireettömästi.

Kun aamiainen, joko hotellin tarjoama tai itse valmistettu, on nautittu, on aika pakata päivän aikana tarvittavat varusteet. Mukaan on hyvä ottaa pientä syötävää, varsinkin lapsille. Helposti kuljetettavia ja maistuvia ovat esimerkiksi rusinat, suklaa, pähkinät ja banaanit. Tärkeintä kuitenkin on ottaa mukaan vesipullo tai -pulloja. Laskettelu kuluttaa niin energiaa kuin elimistön nestevarastoja, eikä heikotuksesta tai nestehukasta kärsiminen paranna kenenkään mielialaa.

Kassan kautta korkeuksiin

Laskettelukeskusten pysäköintialueet ovat yleensä hyvillä paikoilla lähellä ala-asemia. Tilaakin alueilla riittää, koska keskukset tietysti haluavat saada kaikki mahdolliset maksavat asiakkaat. Ainakin suurin osa pysäköintialueista on maksuttomia.

Myös hissilippujen osto sujuu useimmiten ruuhkattomasti. Saatavilla on monenlaisia lippuja iltapäivälipuista kausikortteihin. Kannattaa miettiä, kuinka pitkään haluaa kussakin keskuksessa viihtyä, ja ostaa liput sen mukaan. Saatavilla on usein myös sellaisia lippuja, jotka mahdollistavat yhden välipäivän pitämisen laskupäivien välissä.

Lapsille on saatavilla omia lippuja, mutta ikärajat vaihtelevat kohteittain melko paljon. Joissakin paikoissa lapsiksi katsotaan alle 7-vuotiaat, kun taas toisissa paikoissa jopa 10-vuotiaat saavat vielä lastenlipun. Lisäksi saatavilla on usein nuoriso-, eläkeläis- ym. lippuja. Lippujen hinnoissa on eroja myös sen mukaan, onko meneillään huippusesonki vai hiljaisempi ajanjakso. Huom.! Lasten, nuoriso- ja eläkeläislippuja ostettaessa on esitettävä henkilöllisyystodistus.

Kuten kaikkialla muuallakin myös Alpeilla liput ovat päivää kohden sitä halvempia, mitä pidemmäksi ajaksi ne hankkii. Toisaalta esimerkiksi viikkolippu sitoo hankkijansa koko viikoksi samaan keskukseen. Suunnitelmia eri kohteissa käymiseksi kannattaa siis tehdä etukäteen.

Rinnelaskijan reittisuunnittelun tärkein apuväline

Rinnekartta kannattaa napata mukaan heti lippuja ostettaessa, mutta niitä on myös yleensä saatavilla esimerkiksi hissien ala-asemilta. Merkityt rinteet on tavalliseen tapaan jaettu mustiin, punaisiin ja sinisiin. Rinnekarttaan merkitty väri ei kuitenkaan aina kerro kaikkea, koska väri määräytyy lähinnä rinteen kokonaisjyrkkyyden mukaan. Esimerkiksi sinisissä rinteissä saattaa olla joitakin lyhyitä varsin jyrkkiä kohtia, mikä on hyvä ottaa huomioon lasten tai kokemattomien laskijoiden kanssa liikuttaessa. Toisaalta monet punaiset rinteet ovat hyvin hoidettuina aivan sopivia koko seurueelle.

Lumimiehen kesäasunto? Kuva: Ilpo Haarala

Nälkä!

Pelkillä eväillä ei pitkälle pötki, joten rinneravintolatarjontaan tutustuminen tulee usein pian eteen. Hintatasoltaan rinneravintolat ovat Itävallassa kohtuullisia eli edullisempia kuin Suomessa, mutta kyllä itävaltalainenkin osaa pöperöistään riittävän katteen itselleen haalia. Ruoka on konstailematonta ja maukasta, ja annokset ovat reilun kokoisia. Saatavilla on monenlaisia ruokia hampurilaisista tasokkaisiin annoksiin, ja monet leivonnaiset ovat makeannälkäisille kokeilemisen arvoisia. Perinteistä juomapuolta edustavat alkoholittomien juomien lisäksi oluet, viinit ja erilaiset snapsit. Hyvillä keleillä rinneravintoloiden terassit ovatkin väärällään auringosta ja juomavalikoimista nauttivia.

Hermostukseen voi etsiä helpotusta esimerkiksi rinneravintolasta.

Pahin ruuhka-aika on rinneravintoloissa usein noin klo 12–13. Tuolloin myös suurin osa hiihtokouluista ryntää lihapatojen ääreen. Jonottamisesta nauttimattomien kannattaakin mahdollisuuksien mukaan ajoittaa rinneravintolakäyntinsä johonkin muuhun ajankohtaan. Ravintoloihin voi toki poiketa päivän mittaan myös esimerkiksi kahville, oluelle tai jäätelölle keräämään voimia. Varsinkin lasten kanssa laskettaessa on hyvä muistaa, että taukoja on syytä pitää riittävän usein.

Jatkuu…

– Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

 

Omatoimimatkailua III: Matkalle

Julkaistu: 13.11.2013

Matkalle on mukavampi lähteä, kun sen on valmistellut huolellisesti. Tavalliseen kaupunki- tai rantalomaan verrattuna laskettelumatkaan varustautuminen vaatii hieman enemmän järjestelyjä.

Sukset tai muut laskuvälineet on hyvä huollattaa ennen matkaa, koska terävillä kanteilla ja hyvin voidelluilla suksilla on mukavampi laskea kuin kuluneilla. Jos huolto kuitenkin unohtuu tai matkan aikana tulee tarvetta lisähuollolle, huoltopalveluita on saatavilla lähes kaikista keskuksista.

 

Matkatavarat

Lentoyhtiöt ovat kustannuksia säästääkseen ja matkustajien elämää vaikeuttaakseen laatineet matkatavararajoituksia. Tähän monet ovat törmänneet jo etelänmatkoillaan ja kokeneet ikäviä yllätyksiä, kun lentokentällä on ilmoitettu, ettei matkamuistoksi hankittua kaksimetristä puuveistosta saakaan kuljettaa koneessa veloituksetta. Laskettelumatkojen suunnittelussa matkatavararajoituksia joutuu kuitenkin valitettavasti miettimään muutenkin kuin vain mainitun kaltaisissa erityistapauksissa. Tärkein rajoitus on matkalaukkujen määrä: yleensä niitä sallitaan vain yksi matkustajaa kohden. Tässä onkin ensimmäinen este, koska hiihtomatkustaja yleensä kuljettaa matkalaukun lisäksi myös harrastuksen kannalta varsin tärkeitä välineitä eli suksia, sauvoja, monoja, kypäriä jne. Jos matkustajia on useita, tilanne hieman helpottuu, koska mahdollisuudet eri tarvikkeiden ja välineiden jakamisessa eri matkalaukkuihin ja suksipusseihin paranevat. Onneksi jokainen laukku, suksipussi tms. saa yleensä painaa 20 kg. (Asia kannattaa aina varmistaa lentoyhtiön internetsivuilta tai puhelimitse.) Esimerkiksi kolmehenkinen perhe, jossa on kaksi aikuista ja yksi lapsi, voi jakaa matkatavaransa seuraavasti:

– Yhteen suksipussiin laitetaan molempien vanhempien sukset ja sauvat (painavat yhteensä alle 20 kg).

– Yhteen lumilautapussiin laitetaan lapsen sukset ja sauvat sekä kaikkien kolmen monot ja kypärät (painavat yhteensä alle 20 kg).

– Isoon matkalaukkuun laitetaan perheen vaatteet ja muut tarvittavat tavarat (yhteensä alle 20 kg).

– Lisäksi käsimatkatavaroina voi hyvin kuljettaa matkustajaa kohden yhden tavallisen kokoisen selkärepun tai lentolaukun, joihin mahtuu hyvin kaikenlaista.

 Tavanmukaisten laskettelumatkalla tarvittavien matkatavaroiden lisäksi on hyvä ottaa mukaan ainakin seuraavat:

–      oma navigaattori (on mukavampaa käyttää omaa tuttua laitetta kuin maksaa vuokralaitteesta ja opetella sen käyttö)

–      maantiekartta varmuuden vuoksi (navigaattori saattaa sanoa poks)

–      aurinkovoidetta.

Matkatavaroiden järjestely suksipusseihin ja matkalaukkuihin vaatii hieman suunnittelua.

Lentokentällä

Lentokentälle saavuttaessa toimitaan kuten muillakin matkoilla. Ainoa poikkeus on, että suksipussit yleensä jätetään isoille matkatavaroille tarkoitettuun pisteeseen. Asiaa kannattaa kysyä lentokentän henkilökunnalta, koska käytännöt ovat Suomessakin tuntuneet hieman vaihdelleen vuosittain.

Münchenin päässä suksipussit saa samasta hallista, josta muutkin matkatavarat noudetaan hihnalta. Isojen matkatavaroiden hakupiste on hallin nurkassa ja merkitty opasteissa tekstillä ”Bulky Baggage”. Viimeksi Münchenissä asioidessani kyseistä pistettä isännöi viiksekäs asiakaspalvelija nimeltä Günther. Voisiko Saksan-matkan juuri stereotyyppisemmin aloittaa kuin kohtaamalla heti viiksekkään gyntterin?

Auton haku

Kun tavarat on saatu kasaan, on aika siirtyä seuraavaan kulkuvälineeseen. Useimmilla suurilla lentokentillä kaikki autovuokraamot ovat samassa paikassa. Näin on myös Munchenissä. Oikeaan paikkaan on helppo löytää, koska opasteita on kentällä riittämiin.

Autovuokraamon tiskillä asioiminen sujuu nopeasti, koska saksalaiset tunnetusti ovat päteviä organisoijia. Kun auton avaimet ovat hanskassa, siirrytään opastettua reittiä pysäköintihalliin, jossa vuokra-autot odottavat noutajiaan. Oikea pysäköintiruutu on merkitty autovuokraamosta saatuun paperiin.

Autobaaaaaaaaahn…

Navigaattori on hyvä käynnistää heti samalla kuin autokin. Vaikka opasteet ovat Keski-Euroopassa selkeät eikä paikasta toiseen ole vaikea löytää, navigaattori auttaa ennakoimaan tulevat risteykset, mistä on hyötyä varsinkin ruuhkassa ajettaessa.

Lentokenttien lähettyvillä ei maisemissa aina juuri ole kehumista. Esimerkiksi Münchenin lentokentän lähellä on lähinnä peltoja ja muuta tasamaata. Ainoa nähtävyyttä muistuttava rakennus on Bayern Münchenin uusi kotistadion Allianz Arena, jota on ulkomuotonsa vuoksi vaikea olla huomaamatta. Münchenin eteläpuolella maisematkin alkavat jo muuttua kiinnostavammiksi ja Autobahn kulkee mukavan mäkisessä maastossa.

Huonolla onnella jo pian lentokentältä pääsyn jälkeen vastaan tulee ensimmäinen ruuhka, saksaksi Stau. Ajaessa kannattaakin olla tarkkana, ettei yhtäkkinen pysähtyminen tule yllätyksenä. Saksan moottoriteillä on usein tapana, että jonossa viimeisenä oleva vilkuttaa hätävilkkuja, jotta jonon pää on helpompi huomata. Tätä tapaa kannattaa itsekin noudattaa, koska se lisää turvallisuutta. Ruuhkan kestoa on vaikea ennustaa, mutta teiden varsilta olevista opastetauluista ja radiosta voi saada suuntaa antavaa tietoa.

Autobahneilla on tasaisin välein taukopaikkoja, joilla on huoltoasemia, kauppoja ja pikaruokapaikkoja. Niillä on helppo tankata niin autoa kuin matkustajiakin ja kerätä tarvittavia voimia.

Vignette

Ellei halua lisälovea matkakassaan, Saksasta Itävallan puolelle siirryttäessä on huolehdittava moottoritiemaksusta. Mitään maksupistettä tiellä ei kuitenkaan ole, vaan maksu hoidetaan ostamalla auton tuulilasiin tiemaksutarra, Vignette. Niitä on saatavilla rajan lähellä olevilta huoltoasemilta. Vignetten ostamisesta myös muistutetaan opaskylteissä tien varsilla. Vignettejä on saatavana eripituisiksi ajoiksi, eikä niiden hinta huimaa päätä. Ostaminenkin on helppoa, koska ostopisteet on huoltoasemilla yleensä merkitty sangen hyvin. Toisinaan poliisi järjestää ratsioita, joissa tarkistetaan, onko auton tuulilasissa voimassa oleva Vignette. Unohtaneille napsahtaa sakko, jonka voi maksaa saman tien.

Kiireetöntä matkaa

Jos matka-aikataulu ei ole liian kiireinen, kannattaa muistaa, että Itävallassa on paljon muutakin näkemisen arvoista kuin vain laskettelukeskukset. Jos matkareitti kulkee olympiakaupunki Innsbruckin tai Mozartin synnyinkaupungin Saltzburgin läheltä, kannattaa ehdottomasti poiketa. Samalla voi kätevästi tehdä vaikkapa tarvittavat ruoka-ostokset tai käydä syömässä.

Tiet Saksassa ja Itävallassa ovat hyväkuntoisia, mutta liikennettä on yleensä melko paljon. Järkeä kannattaa käyttää, etenkin jos ajokeli on huono. Kannattaa myös muistaa, että Keski-Euroopassa käytetään talvirenkaina vain kitkarenkaita, joten niihin tottumattoman ei pidä tuudittautua Suomessa omaksuttuihin liukkaan kelin ajotapoihin.

Teiden auraus on Alpeilla tehokasta, mutta joskus lunta saattaa tulla yllättäen niin paljon, että lumiketjujen käyttö on välttämätöntä. Niiden käyttöön on hyvä hieman tutustua etukäteen. Toinen vaihtoehto on jättää autoilu kokonaan väliin, kunnes tiet on taas saatu parempaan ajokuntoon.

Saapuminen hotelliin

Hotellien käytännöt eivät maailmalla kovin paljon poikkea toisistaan. Sisäänkirjautumisen yhteydessä henkilökunta neuvoo, mihin sukset ja monot voi jättää. Melkein kaikissa itävällan hotelleissa on alakerrassa erillinen huone, johon välineet voi jättää säilytykseen ja kuivumaan käytön jälkeen. Sitä kannattaa aina käyttää.

Tyypillistä itävaltalaisen kylän maisemaa: kirkko ja kävelytie. Kuva: Ilpo Haarala.

Langattomat verkot ovat myös Itävallassa yleisiä, ja suurimmalla osalla hotelleista on oma maksuton langaton verkko. Sen avulla on hyvä katsella vaikkapa tabletilla tai läppärillä tulevien päivien sääennustuksia tai tehdä kavereiden kiusaksi komeilla maisemilla varustettuja Facebook-päivityksiä. Nettiyhteydestä on yleensä tietoa hotellin ilmoitustaululla ja huoneissa.

Yksi joskus hieman erikoiselta tuntuva käytäntö on se, että monissa varsinkin pienissä Itävallan hotelleissa ja pensionaateissa on tapana, että ulkokengät jätetään eteiseen ja sisällä kävellään sukkasiltaan. Kannattaa siis katsoa, onko eteisessä muiden ulkokenkiä. Jos niitä näyttää olevan runsaasti, on hyvä heti ensimmäisellä kerralla riisua kenkänsä eikä roiskutella loskaa kokolattiamatoille.

Jatkuu…

– Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

 

Omatoimimatkailua II: Varausten tekeminen

Julkaistu: 10.11.2013

 

Lentojen varaaminen

Lentovaihtoehtoja voi tarkastella useilta sivuilta. Tutuimpia lienevät ebookers.fi, travellink.fi ja supersaver.fi. Sivut antavat hakutuloksiksi yleensä pitkälti samat vaihtoehdot ja hinnat, mutta joskus jopa saman päivän sisällä saattaa tapahtua yllättäviä hintavaihteluita. Lentojen hakeminen on varsin helppoa, kun tietää, minne ja milloin haluaa matkustaa. Maksun voi hoitaa pankkisiirrolla tai luottokortilla. Kannattaa kuitenkin huomioida, että joidenkin luottokorttien (esim. American Express) käytöstä joutuu maksamaan muutaman euron lisämaksun.

Yksi tärkeimmistä valintakriteereistä matkan onnistumisen kannalta on lennon ajankohta. Koska ei yleensä ole mukavaa eikä tarkoituksenmukaista päästä määränpäähänsä keskiyöllä tai jopa myöhemmin, kannattaa menomatkalle valita vain aamu- tai aamupäivälento. Esimerkiksi Münchenistä kestää lentokenttähäslinkeineen ja ajomatkoineen helposti useita tuntia, ennen kuin auton ikkunasta näkyy muutakin kuin vain peltoa. Paluumatkalle taas on suositeltavaa varata iltapäivä- tai iltalento, jotta matkustaminen majapaikasta lentokentälle sujuisi mahdollisimman helposti ja stressittömästi.

Tarjolla on niin suoria lentoja kuin lentokoneen vaihtoja sisältäviä lentoja. Helpoimpia ovat tietysti suorat lennot, mutta jos matkalle lähdetään lyhyellä varoitusajalla, valinnanvaraa ei välttämättä ole kovin paljon. Suorat lennot saattavat myös olla hieman kalliimpia. Eri keskustelupalstoilla on paljon varoiteltu ja kerrottu kauhutarinoita lennonvaihdoista laskettelumatkoilla. Milloin ovat suksipussit kadonneet ja milloin jatkoyhteydet peruuntuneet. Tällaiset mahdolliset ongelmat on tietysti hyvä ottaa huomioon. Itseltäni ei onneksi ole vielä koskaan hävinnyt lentojen vaihdon yhteydessä mitään, joten aion varmaan tulevaisuudessakin valita muitakin kuin suoria lentoja, jos tarve niin vaatii.

Laskutarvikkeiden ja laskijan päätyminen eri määränpäihin ei juuri naurata, jos sellainen tilanne osuu kohdalle, mutta lentoyhtiöilläkin on asiassa vastuunsa. Mahdolliset välinevuokraukset voi yleensä laskuttaa jälkeenpäin lentoyhtiöltä, ja lentoyhtiön tulee myös toimittaa hävittämänsä matkatavarat omistajalleen.

Autonvuokraus

Yleensä on edullisinta varata vuokra-auto jo lennon varauksen yhteydessä, koska tarjolla on melkein aina joitakin yhdistelmäalennuksia. Mahdollisiin tarjouksiin on myös vaikea olla törmäämättä, koska lentovarauksen teon yhteydessä niitä mainostetaan näkyvästi ja varaajalta myös kysytään, tarvitseeko hän lentojen lisäksi auton vuokrausta, hotellia tms.

Autoa vuokratessa vuokraajalla pitää olla voimassa oleva luottokortti, koska siten vuokraamo varmistaa, että vuokraajalta saadaan perityksi mahdollisia lisäkuluja (tankkaamatta jättäminen yms.). Muut muodollisuudet vuokraamon tiskillä ovat varsin vähäiset, ja homma hoituu lähes liukuhihnaperiaatteella.

Auton valinnassa on jo tilausta tehdessä hyvä ottaa huomioon kaksi asiaa: 1. Kuinka paljon tilaa tarvitaan matkustajille ja matkatavaroille ja onko tarpeellista vuokrata autoon myös suksiboksi, lumiketjut, navigaattori jne. 2. Yleensä kentältä saatava auto on aina erilainen kuin se, jonka tilausta tehdessäsi valitsit. Auto ei tosin ole juuri koskaan pienempi kuin valitsemasi, mutta se saattaa olla aivan toisen merkkinen tai esim. farmariauton sijasta tila-auto.

Das Auto. Tauolla jossain lähellä Saksan ja Itävallan rajaa.

Keski-Euroopassa autovuokraamoilla on kova kilpailu, mikä näkyy kuluttajille mukavalla tavalla: hintataso on mukavan alhainen. Lentokentillä on yleensä kaikkien suurten autovuokraamoiden toimipisteitä, ja niiden palvelusta olen ainakin itse saanut myönteisiä kokemuksia. Toiminta on nopeaa ja ystävällistä, ja kysymyksiin saa tarvittavat vastaukset. Lisätietoja kannattaa katsoa autovuokraamoiden kotisivuilta, joissa on paljon hyödyllistä tietoa säännöistä, vuokrausehdoista jne.

Majoituksen valinta

Alpeilla on valtavasti majoitusvaihtoehtoja loistohotelleista lomamökkeihin. Ongelmana ei olekaan vaihtoehtojen määrä vaan se, että suositut paikat varataan loppuun jo hyvissä ajoin. Kannattaa siis olla ajoissa liikkeelle, jos haluaa ehdottomasti tiettyyn kohteeseen.

Erilaisia vaihtoehtoja voi tarkastella monilta sivustoilta. Suosittuja ovat esimerkiksi hotels.com, trivago.fi ja booking.com. Varausten tekeminen on tehty varsin yksinkertaiseksi, ja se onnistuu mukavasti ensikertalaiseltakin. Muutama asia on kuitenkin hyvä pitää mielessä:

–      Varauksen teon yhteydessä täytyy yleensä maksaa pieni varausmaksu. Joissakin paikoissa käyvät yleisimmät luottokortit (Visa, Master), mutta jotkin kohteet hyväksyvät vain käteistä rahaa, jolloin maksu täytyy suorittaa pankkisiirrolla.

–      Varsinainen maksu suoritetaan useimmiten loman päätteeksi uloskirjautumisen yhteydessä. Tuolloin maksetaan myös esimerkiksi loppusiivous ja mahdolliset paikalliset verot. Tiedot näistä maksuista ilmenevät varaustositteista.

–      Kannattaa tiedustella etukäteen, voiko varsinaisen maksun maksaa luottokortilla vai hyväksyykö majoittaja vain käteisen.

–      Jos tiedät jo etukäteen, että saavut majapaikkaan vasta myöhään illalla, on kohteliasta ilmoittaa asiasta etukäteen. Näin majoittaja tietää, että todella olet tulossa, ja ymmärtää olla paikalla, kun saavut.

–      Jos jotain kysyttävää tai epäselvyyksiä tulee vastaan, kannattaa ottaa suoraan yhteyttä majapaikkaan esimerkiksi sähköpostitse. Jos paikallinen kieli (saksa, ranska, italia) ei luista, voi hyvin lähettää viestin englanniksi. Majoitusalalla työskentelevät yleensä osaavat englantia ainakin auttavasti.

Alpeilla majoitusta on tarjolla niin laskettelukeskusten kylissä kuin niiden ulkopuolellakin. Molemmissa näistä vaihtoehdoista on omat hyvät puolensa. Valinta kannattaa tehdä omien tarpeiden ja mieltymysten mukaan.

Jos haluat nauttia muiden turistien seurasta, ravintoloista, after skistä ja helposta siirtymisestä rinteisiin, kannattaa valita jokin laskettelukeskuksen ala-aseman yhteydessä sijaitseva kylä. Samoissa paikoissa majoittuvat yleensä myös pakettimatkalaiset. Varaus näihin kohteisiin kannattaa aina tehdä hyvissä ajoin, koska kylien koko majoituskapasiteetti on varattu loppuun jo useita kuukausia etukäteen.

Hotellien näköaloissa on harvoin moittimista. Kuva: Ilpo Haarala

Majoitusvaihtoehtoja on paljon tarjolla myös keskusten ulkopuolella. Niiden hyvänä puolena ovat helpompi saatavuus ja usein myös halvemmat hinnat. Niistä on myös helpompi tehdä päivän retkiä lähialueen eri kohteisiin. Haittapuolena taas on se, että rinteisiin päästäkseen täytyy joka aamu hypätä autoon ja erikseen ajaa johonkin keskukseen. Kannattaa myös ottaa etukäteen selvää, missä lähimmät kaupat ja ravintolat sijaitsevat.

Hotellit, pensionaatit ja majatalot ovat Alpeilla usein pieniä ja viihtyisiä mutta toisinaan myös melko kuluneita. Loistohotellitasoa niiltä on turha odottaa, mutta mukavaa tunnelmaa ja upeita maisemia on tarjolla yleensä sitäkin enemmän. Laskettelukeskuksissa on toki tarjolla myös erittäin tasokkaita hotelleja, mutta niiden hinnat ovat vaatimattomampiin majapaikkoihin nähden moninkertaiset.

Jatkuu…

– Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

 

Omatoimimatkailua I: Suunnittelu

Julkaistu: 08.11.2013

Tässä juttusarjassa käsittelen omatoimimatkailuharrastustani. Tarkoituksenani on sekä kertoa omia kokemuksiani Keski-Euroopan-matkailusta että antaa tietoa sellaisille lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita omatoimimatkailusta mutteivät vielä ole ryhtyneet ajatuksesta toimeen.

Matkailun yksi mukavimmista puolista on se, että matkojen suunnittelu on parhaimmillaan erittäin hauskaa ja että suunnitelmia voi tehdä ympäri vuoden, mukavissa ja lämpimissä sisätiloissa. Seuramatkailuun verrattuna omatoimimatkailu myös vaatii enemmän suunnittelua, koska kukaan ulkopuolinen ei ole miettinyt asioita valmiiksi.

Käsittelen asioita pitkälti lapsiperheen matkailun näkökulmasta. Jos matkaseurueeseen kuuluu pelkkiä aikuisia, monet asiat, kuten aikataulut, on hieman helpompi suunnitella, koska lasten nukkumaanmenoaikoja jne. ei tarvitse ottaa huomioon. Olipa seurue minkä ikäinen tahansa, huomioon otettavat seikat ovat kuitenkin suurelta osin samoja.

Lapsiperheet yleensä arvostavat siedettävää asumistasoa, joten jätän teltat, iglut ja omatekoiset majat väliin ja keskityn hotelleihin, pensionaatteihin, majataloihin, vuokrahuoneistoihin jne. Monet vannoutuneet vapaalaskijat, hiihtopummit ja muut puoliammattimaiset matkaajat toki käyttävät myös muita majoitusjärjestelyjä ja saattavat pitää kuvaamaani valikoimaa rajallisena, mutta heillä luonnollisesti on eri lähtökohdat ja tavoitteet, mikä heille tietysti myös suotakoon.

Lumen puute saattaa haitata laskemista muttei matkojen suunnittelua.

Miksi omatoimimatkalle?

Haluaisitko lähteä matkalle juuri silloin kuin sinulle parhaiten sopii? Haluaisitko päästä kokeilemaan sellaisia laskettelukohteita, jonne matkanjärjestäjät eivät järjestä valmismatkoja? Haluaisitko päästä laskemaan useissa keskuksissa saman matkan aikana? Pidätkö autoilusta ja pienistä seikkailuista? Haluatko matkustaa melko edullisesti? Jos vastaat myöntävästi, omatoimimatkat saattavat olla juuri sinua varten. Jos taas nautit siitä, että saat lomallasi matkailla mahdollisimman helposti, ja arvostat esimerkiksi opaspalveluita, valmismatka on luultavasti parempi vaihtoehto.

Milloin matkan suunnittelu kannattaa aloittaa?

Mitä aikaisemmin matkasuunnitelmat voi aloittaa, sitä enemmän vaihtoehtoja on yleensä tarjolla. Rajoituksiakin on tietysti esimerkiksi lentojen varaamisissa. Tavallisesti lentoja ei voi varata kovin helposti yli vuoden päähän. Sama koskee suurinta osaa majoituksen tarjoajista. Aikainen suunnittelu ja varaaminen takaavat, että lennoista on mahdollista varata itselle parhaiten sopivat ajankohdat. Myös hinnat ovat aikaisissa varauksissa usein kohdallaan, koska vaihtoehtoja on vielä paljon ja niistä voi valita mahdollisimman edullisen. Lisäksi aikainen varaaminen antaa mahdollisuuden tehdä rauhassa suunnitelmia eri kohteissa vierailemisesta – ja muuttaa niitä moneen kertaan.

Matkanjärjestäjän komentokeskus

Mikä kohteeksi?

Alpeille matkustavat voivat valita useista kohdelentokentistä, mutta suosituin lienee München, koska sinne on tarjolla eniten lentoja ja sieltä käsin saavuttaa useat Itävallan kohteet kohtuullisessa ajassa. Sveitsiin, Ranskaan ja Italiaan matkustavat taas valitsevat usein myös esimerkiksi Zürichin tai Milanon kentän. Omat matkani olen myös tehnyt Münchenistä käsin. Toiminta lentokentillä ja esimerkiksi autonvuokrauksessa on pääosin samanlaista kaikilla kentillä, joskin pieniä maakohtaisia eroja saattaa tulla vastaan. Tässä kerrottavat asiat ovat siten yleistettävissä myös muihin kohteisiin.

Kohteen valinnassa voi käyttää apuna seuraavia kysymyksiä:

–      Millainen matkaseurue on? Onko mukana pelkästään aikuisia vai myös lapsia?

–      Kuinka kokeneita laskijoita seurueeseen kuuluu?

–      Mitä haetaan: urheilullista laskemista, nautiskelua vai jotain muuta?

–      Kiinnostaako iltaelämä?

–      Halutaanko matkaan liittää muutakin kuin vain laskemista, esimerkiksi kaupunkeihin tutustumista, kulttuuria tai urheilutapahtumia?

Melko varma valinta on valita jokin iso keskus, koska niissä on useimmiten hyvin tarjolla hyviä vaihtoehtoja kaikille: haastavia rinteitä vaativille, leppoisia sinisiä nautiskelijoille ja viihtyisiä lumileikki- ja harjoittelupaikkoja lapsille. Lapsiperheet ovat keskuksille iso ja tärkeä kohderyhmä, joten koko perheen viihtyvyyteen on viime vuosina panostettu paljon. Toisaalta isot keskukset saattavat tuntua hieman persoonattomilta, ja massaturismin tuntua on toisinaan vaikea välttää.

Pienemmät keskukset tarjoavat toisenlaisia etuja: ruuhkattomuutta, mielenkiintoisia rinteitä ja suuria keskuksia halvempia hintoja. Myös tunnelma saattaa pienissä keskuksissa olla lähempänä sitä, mitä lomalta lähdetään hakemaan.

Yhdistämällä näitä vaihtoehtoja voi saada lomasta kaikkein eniten irti. Omatoimimatkustamisen yksi parhaimmista puolista onkin se, ettei matkalaisten tarvitse sitoutua yhteen kohteeseen koko matkan ajaksi. Keskukset ovat usein niin lähellä toisiaan, että jopa jokaiselle päivälle voi suunnitella reissun eri kohteeseen. Ei siis aina kannata heti ensimmäisenä päivänä ostaa koko viikon hissikorttia vaan esimerkiksi päiväksi tai kahdeksi. Kun käy muutamassa eri kohteessa, voi hyvin viettää loppuviikon siellä, missä parhaiten viihtyi.

Apua netistä

Internet on matkojen suunnittelussa nykyisin niin verraton apuväline, että herää kysymys, kuinka entisaikaan onkaan tultu toimeen. Jo muutamalla googlauksella saa hyvin vastauksia esimerkiksi edellisen listaan liittyviin kysymyksiin. Esimerkiksi hakusanoilla ”Sölden night life”, ”Saalbach family skiing” tai ”Ischgl slopes” saa monenlaista tietoa. Mikä parasta, hauilla löytää usein keskusteluja, joissa on varsin puolueetonta tietoa ja kävijöiden omia kokemuksia. Suomalaisilla sivustoilla on tietysti myös tarjolla paljon suomenkielisiä keskusteluja, mutta ulkomaisilla sivustoilla tarjonta on vielä paljon laajempi.

Googlen lisäksi loistava apuväline on – yllätys, yllätys – YouTube. Miksi tyytyisit matkaesitteiden ainaisiin kuvauksiin ”hohtavista hangista” ja ”iloisista hymyistä”, kun voit itse katsoa, miltä kohteessa todella näyttää? Syötä hakukenttään haluamasi kohteen nimi ja ala nauttia valtavasta määrästä amatöörikuvaajien videoita. Näet, vaikuttavatko rinteet, hissit, maasto ja muut olosuhteet juuri sinulle mieleisiltä. Samalla toki saatat myös nähdä lähietäisyydeltä, kuinka Schultzin perhe Düsseldorfista viettää lomaansa, kuinka vanhemmat kannustavat Heintzia (6 v.) ja kuinka Ulrike (8 v.) saa raivarin. Mutta se on sivuseikka.

Milloin kannattaa matkustaa?

Alpeilla laskettelukausi kestää karkeasti ilmaistuna joulukuusta huhtikuuhun, joskin joulukuun alussa lunta saattaa vielä olla varsin vähän ja huhtikuun alun jälkeen lumi saattaa jo olla pitkälti sulanut. Poikkeuksena tietysti ovat jäätiköt ja hyvin korkealla sijaitsevat kohteet, joissa kausi saattaa olla huomattavasti pitempikin. Useimmiten matkailijat ajoittavat matkansa tammi-, helmi- tai maaliskuuksi, ja on makuasia, mitä näistä kuukausista pitää parhaana. Tammikuussa ruuhkia on usein vähemmän, kun taas maaliskuussa laskukelit ovat usein upeimmillaan leudossa säässä ja kirkkaassa auringonpaisteessa. Kannattaa myös huomioida keskieurooppalaisten omat loma-ajat ja pääsiäinen, jolloin puoli Eurooppaa säntäilee edestakaisin pitkin teitä. Tietoa näistäkin on hyvin saatavilla netistä.

Lauantaipussi?

”Ei itketä lauantaina”, kehoitettiin takavuosien suositussa saksalaisperäisessä käännöslaulussa. Autobahnilla itku saattaa kuitenkin lauantaisin tulla kovemmankin karjun silmään. Yksi hyvä matkaneuvo onkin ”Jos vain voit, valitse lentokenttämatkoille jokin muu päivä kuin lauantai”. Lauantai on yleisesti niin sanottu vaihtopäivä, jolloin suuri osa matkailijoista matkustaa laskettelukeskuksiin tai niistä pois – ja heitä on todella paljon, kymmeniä- ellei satojatuhansia. Ruuhkat ovat tietysti pahimmillaan sen mukaisia. Ei ole mukava päästä majapaikkaan rättiväsyneenä tuntien ruuhkassa jonottamisen jälkeen, ja vielä ikävämpää on stressata paluumatkalla sitä, ehtiikö paluulennolle lainkaan.

Jos onnistut välttämään lauantaiset lentokenttämatkat, saavutat samalla yhden edun: lauantai on erinomainen laskupäivä, koska silloin muut istuvat autoissaan ruuhkassa. Myös lentoja on moniksi muiksi päiviksi paremmin saatavilla. 

Jatkuu…

– Niko

lumipesu@luukku.com

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

 

Katoava pala lapsuutta

Julkaistu: 07.11.2013

Tulevia ensilumia odotellessani piipahdin pitkästä aikaa katselemassa Etelä-Suomen hiihtokeskusten kotisivuja. Ajattelin nopeasti vilkaista, olisiko alkavalla kaudella jossain tarjolla jotain uutta ja mielenkiintoista. Jo heti ensimmäisellä kerralla tärppäsi. Espoon Nuuksiossa toimiva Swinghill, jossa itsekin aloitin lasku-urani 1980-luvulla, tarjosi yllätyksen: vanhaa sompahissiä ollaan hyvää vauhtia korvaamassa uudella.

Moderni virkaveli Kauniaisista kesätauollaan

En tiedä, milloin kyseinen hissi Nuuksion mäkeen pystytettiin, mutta epäilen sen tapahtuneen suunnilleen niihin aikoihin, kun Napoleon kärsi tappion Waterloossa.  Swinghillin mäessä on toki toinenkin hissi, tavallinen nykyaikainen ankkurihissi, mutta juuri sompahissi oli lapsena minulle SE HISSI. Toisin kuin nykyaikaiset sompahissit tuo hissi ei kuljettanut väkeä ylös aivan itsestään, vaan sen ala-asemalla oli aina henkilö, joka veti vanhanaikaista vessan vedintä muistuttavasta kapineesta, jonka avulla kunkin laskijan kuljetin tarttui vaijeriin.

Hissin käyttäjänä oli usein mies, joka pikkupojan silmissä näytti jotakuinkin yhtä vanhalta kuin hissi itsekin. Hän oli yleensä tasaisen kärttyisällä tuulella ja poltti ketjussa tupakkaa. Laskujännityksen lisäksi myös hissiin meno aiheutti oman jännityksensä: mahtaako ukko taas ärähtää jostakin? Toinen jännityksen aihe oli hissin lähtö. Kun hissiä käyttävä tupakkamies oli vetäissyt vetimestään, kuljetin syöksyi todella kovalla vauhdilla eteenpäin. Monet aloittelijat, minä mukaan luettuna, taisivatkin kokea pahempia kaatumisia hississä kuin itse mäessä.

Nousulatu sen sijaan oli ja on toivottavasti tulevaisuudessakin ikimuistoinen. Toisin kuin monissa muissa hiihtokeskuksissa Swinghillissä sompahissin nousulatu kulkee pienen metsikön keskellä, kahvilarakennuksen takaa. Ympäröivä kuusikko toimii hyvänä äänieristyksenä, joten ääniä rinteistä kuuluu yllättävän vähän. Vain pieni vaijerin narina ja suksien suhina täyttävät ilman. Lumisateen jälkeen suurten kuusten oksat ulottuvat yläpuolelle siten, että parhaimmillaan tuntuu kuin liikkuisi metsäisessä tunnelissa. Näky on suomalaista talvea parhaimmillaan! Jokainen nousu tuntuukin kuin hiljentymishetkeltä.

Swinghillissä, jota myös leikkisästi kutsutaan Espoon Chamonix’ksi, on muutenkin aivan oma tunnelmansa. Vanha kahvila pullantuoksuineen ja takkatulineen on ehkä tunnelmallisin taukopaikka, jossa olen Suomessa käynyt. Myös rinteelle Vanhalta Turuntieltä kulkeva tie maisemineen on todella näkemisen arvoinen. Jos et ole koskaan käynyt, suosittelen lämpimästi.

Räjähtävän alkulähdön tarjoavia sompahissejä on Etelä-Suomessa tarjolla vielä ainakin Påminnessä, mutta ne on varustettu modernilla pinnillä, jota käyttämällä hissin käyttäjä voi itse saattaa itsensä matkaan. Pahimpiin vieroitusoireisiin aion niitä ehkä taas tulevana talvena käyttää, mutta ne eivät ole sama kuin tämän tarinan ainoa oikea sompahissi.

 

Tervetuloa kuitenkin, Swinghillin uusi sompahissi. Olet kunniakkaiden perinteiden kantaja. Tulen kokeilemaan sinua. Älä petä odotuksiani.

– Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201

 

Älä tule paha kausi, tule hyvä kausi

Julkaistu: 04.11.2013

Tästä alkavat niin blogini kuin uusi kausikin! Nyt kun päivämäärä on kääntynyt jo marraskuun puolelle, lienee luvallista alkaa toden teolla odottaa tulevia koitoksia. SkiExpossa käynti on jo takana, ja muutamia välinepäivityksiäkin perheenjäsenille on jo tehty, harkitsemattomasti tai harkitusti. Seuraava etappi taitaa olla taas perheen juniorin ilmoittaminen seuraavalle Werneri-kurssille. Sitä onkin jo kovasti odotettu, samoin kuin tulevan talven SuomiSlalom-kisoja.

Tarkoituksenani on tässä blogissa käsitellä laskuharrastusta ja sen eri puolia, kuten hiihtokouluasioita, kilpailemista, välineitä ja matkailua, varsinkin koko perheen näkökulmasta. Luvassa on ainakin matkakertomuksia niin lähirinteestä kuin kauempaakin.

Seuraavassa on muutamia tunnelmia viime kauden lopulta:

Maaliskuu näytti välillä parhaita puoliaan Serfausissa.

Uran ensimmäinen kilpailu odottaa!

Hanskat naulassa? Ei vaan omistaja tauolla.

 

Palaan pian!

– Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lumipesu Blogilistalla: http://www.blogilista.fi/blogi/lumipesu-asiallisen-asiattomia-tarinoita-kauniaisten-ja-kaunerta/114201