Viime kesänä tehdyn veneen hankinnan jälkeen meille jäi vain vähän aikaa kesäloman suunnitteluun, käytännössä noin viikko. Muut lomasuunnitelmat oli jäädytetty siihen saakka kunnes oli selvillä tuleeko meistä veneen omistajia vai ei, joten varasuunnitelmaakaan ei oikeastaan ollut. Purjehduslomalle lähdettiin sillä ajatuksella, että mennään sinne minne mieli tekee ja nenä näyttää. Ainoa varma päätös oli ilmansuunta: keula kohti länttä. Ennakolta arvioimme, että lomalla voisimme mennä noin Hankoon saakka ja sitten kääntyä takaisin ja jäädä Tammisaaren kansallispuiston vesille joksikin aikaa.

Elisaaren rantakäärme.

Lähdimme liikkeelle muutaman päivän kestäneen varustelun ja ruokien hankinnan jälkeen. Matka alkoi reippaassa vastatuulessa, joten odotettavissa oli luovimista ainakin ensimmäiseksi päiväksi. Pääsimme noin merimailin päähän kotisatamasta kun voimakas sadekuuro yllätti ja näkyvyys pieneni hetkessä arviolta noin sataan metriin. Navigointi ahtaalla väylällä oli sen verran vaikeaa, että laskimme ankkurin ja jäimme odottamaan sään paranemista. Olipa lupaava alku lomalle. Sade hellitti onneksi nopeasti ja pääsimme jatkamaan matkaa. Vastatuulessa luovimme Porkkalanselälle, jonka ylitimme lopulta yhdellä halssilla.

Veneet Elisaaren laiturissa.

Metsähallituksen ylläpitämät laiturit Yxskärissä. 

Vietimme merellä noin puolitoista viikkoa ja päädyimme aina kartan reunalle saakka. Jouduimme tosiaankin kääntymään takaisin Yxskärin kohdalla, kun hankkimamme merikarttasarja B loppui kesken. Onnistumisen elämyksiä tuli matkan varrella runsaasti ja samalla myös vene alkoi tulla tutuksi. Monenlaisia parannusideoita alkoi kertyä talvitelakoinnin suunnittelua ohjanneeseen listaamme.

Aamuhetki Jussarössä.

Tunnhamnin lampaat.

Lomapurjehduksen reitti kulki lopulta Elisaaren (Älgsjö, Inkoo), Jussarön, Hangon, Rosalan, Tunnhamnin, Yxskärin, Kasnäsin, uudelleen Hangon, Sommaröstrandin ja vielä uudelleen Jussarön kautta kotiin.

Ihmisen ja petolinnun yhteiseloa Kasnäsin ja Hangon välisellä väylällä.

Aamuinen ukkoskuuro lähestyy Hankoa lännestä. 

Matkaa kertyi kaikkiaan 210 merimailia (noin 378 km) ja nälkä kasvoi syödessä. Kotimatkalla alkoi jo seuraavan kesän purjehduksen suunnittelu, yksimielisesti todettiin, että pidemmälle länteen pitäisi päästä ja Maarianhaminassa olisi kiva käydä. Olimmehan edellisellä vierailullamme kaupungissa käyneet Östrahamnissa katselemassa purjeveneitä jo sillä silmällä, joten nyt tavoitteeksi otettiin päästä samaan satamaan omalla veneellä.

Mustikkametsällä Jussarössä.

Sää oli kesällä 2015 varsin vaihteleva ja suoraan sanottuna aika kylmä. Sen vuoksi uiminen jäi vähiin kun ei märkäpuvussakaan tahtonut olla tarpeeksi lämmikettä. Purjeveneilyn kaikki puolet tulivat tutuiksi; esimerkiksi Jussaröstä päästiin hirmuisessa sivumyötäisessä (ainakin meidän silloisella kokemuksellamme se oli kovaa kyytiä) parin tunnin verran kohti Hankoa, mutta sitten seisoimmekin hyvän aikaa tyvenessä paikallaan. Hetken päästä tuuli virisi uudelleen, jonka jälkeen olikin kiire päästä ukkoskuurojen alta Hankoon turvaan. Paluumatkalla odotettiin Jussarössä yksi ylimääräinen päivä tuulen tyyntymistä.

Jussarön vanhoja asuintaloja.

Mitä opimme? No ainakin sen, ettei kannata tehdä liian tiukkoja tai kunnianhimoisia suunnitelmia, koska sää lopulta määrittelee miten matkaa on mahdollista jatkaa. Joka tapauksessa kipinä vene-elämään syttyi, tai oikeastaan roihahti kunnon liekkiin: tätä pitää saada lisää.

Hangon Kasinon uimarannalla ei ollut tungosta.

Sommaröstrandin uudet ja siistit tilat.

Vänössä ei yövytty, mutta tehtiin jäätelön mittainen pysähdys.