Paluu Kolille*

Viime vuoden puolella juuri ennen uuttavuotta pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni tutustumaan Kolin rinteisiin. Tuolloin, keskellä talven kaikkein synkintä ja lämpimintä jaksoa lähes kaikki Etelä-Suomen rinteet olivat lumipulan vuoksi kiinni. Vaikkeivät Kolinkaan kaikki rinteet olleet vielä auki, päivän vierailu Ukko-Kolin maisemiin oli hieno kokemus. Lähtiessämme pienessä vesisateessa pois tuolihissin ala-aseman pysäköintipaikalta ajattelin, että Kolille olisi hienoa palata ehkä jopa kuluvan kauden aikana.

Uuteen Kolin-vierailuun tuli kuin tulikin mahdollisuus, kun Lumipallon ja Kolin yhteistyösuhteen myötä pääsin palaamaan Kolin tuttuihin hienoihin maisemiin. Majoitusta ja hissilippuja vastaan lupauduin kertomaan kokemuksistani Kolin molemmista keskuksista: Ukko-Kolilta ja Loma-Kolilta.

Läpi lumettoman maan

Kotoani Espoosta on matkaa Kolille 518 km, joten ajoaikaa kului noin seitsemän tuntia. Matkan aikana oli helppo havaita todeksi uutiset siitä, että koko Etelä- ja Keski-Suomi ovat parhaillaan lähes lumettomia: lunta alkoi näkyä hieman enemmän vasta Varkauden jälkeen. Lumipulan lisäksi kärsin matkan aikana myös hieman juttuseuran puutetta, koska tällä kertaa matkustin yksin ja siten ilman tuttua vierestä ja takapenkiltä kuuluvaa pulinaa. Toisaalta yksin ajelussa oli se mukava puoli, että tauot saattoi kerrankin ajoittaa oman nälän ja tauontarpeiden mukaan.

Noin kahdeksan tunnin yksinäisen mutta leppoisan matkan jälkeen pääsin jälleen näkemään Kolin seudun hienoja pohjoiskarjalaisia maisemia. Sää ja muut olosuhteet näyttivät hyvin lupaavalta, koska Joensuun pohjoispuolella lämpötila laski pakkaslukemiin ja tietojeni mukaan kaikki Kolin rinteet olivat auki. Meneillään oleva pohjoiskarjalaisten hiihtolomaviikko  olisi siten voinut osua huonompaankin aikaan.

Eksotiikkaa jo ensi hetkillä

Saapuminen Ukko-Kolin Break Sokos Hotel Koliin on jo itsessään kokemus. Tie kiemurtelee serpentiinimäisesti vaaraa ylöspäin kuin Alpeilla ikään, ja korvatkin saattavat herkimmillä mennä nousun vuoksi helposti lukkoon. Seuraava nähtävyys on tarjolla jo pysäköintipaikalla. Hotellille asti saa ajaa vain huoltoajoa, kun taas hotellivieraiden ja muiden matkailijoiden käytössä on erikoinen kiskohissi, joka nostaa asiakkaat pysäköintipaikalta ylös hotellille.

Hotellille noustaan kiskohissin kyydillä.

Kirjauduttuani hotelliin tein uuden retken kiskohissillä alas ja kävin hakemassa autossa odottaneet laskuvarusteeni. Välinevarasto sijaitsee hotellin 1. kerroksessa, ja siellä on mukavan väljät kaapit välineiden säilyttämiseen ja kuivattamiseen. Pitkän matkan jälkeen päätin viettää loppuillan lähinnä lepäillen ja lykätä Relax Spa -kylpylässä käyntiä myöhempiin päiviin. Sen verran jäseneni kuitenkin kaipasivat lämpöä ja virkistystä, etten malttanut olla käymättä hotellin saunassa. Isossa saunassa oli vähän väkeä mutta sitäkin paremmat löylyt matkan pölyjen karistamiseen, joten pääsin aloittamaan vierailuni Kolilla puhtaasti ja rennosti.

Huoneestani avautui komea näkymä, mikä tosin paljastui vasta aamulla. Illalla ikkunasta ei vielä näkynyt juuri muuta kuin pieni pätkä rinnettä ja lumikissa työssään. Tein kuitenkin pienen kävelyn tuolihissin yläasemalle, johon on välinevarastolta mukavasti vain parinkymmenen metrin matka. Ilmaus ”ski-in-ski-out” on siis Ukko-Kolilla enemmän kuin totta.

Tuolihissin yläasema on aivan kulman takana.

Maisemia ja makeaa mahantäytettä

Huoneessa unta ei pitkän matkan ja saunomisen jälkeen tarvinnut pitkään odotella, mikä oli tervetullutta, koska olin pannut herätyskellon herättämään aikaisin aamulla päästäkseni ensimmäisten joukossa rinteisiin. Mukavasti nukutun yön jälkeen luvassa oli yksi elämän pienistä suurista iloista: hotelliaamiainen. Astuessani ravintolasaliin ihmettelin ensin, miksi kaikki paikalla olijat ovat tiiviisti salin oikeassa laidassa. Pian asia selvisi: näkymä ikkunapöydistä alas parisataa metriä alempana siintävälle Pieliselle oli silmiä hivelevä.

Hotellin sijainnissa ei ole maisemien kannalta moittimista.

Pitkää laskupäivää varten tarvitaan kuitenkin maisemien lisäksi myös ruumiinravintoa, ja sitäkin riitti. Tarjolla oli mukava valikoima niin suolaista kuin makeaa suuhunpantavaa. Jälleen hieman harmittelin, että olin matkalla ilman tytärtäni, koska tavanomaisten aamiaisruokalajien lisäksi tarjolla oli erikoisempiakin herkkuja, kuten vaahtokarkkeja. Tällaisia pieniä yllätyksiä etenkin lapsivieraat epäilemättä arvostavat kovasti.

Aamiaisen jälkeen lähdin saman tien kokoamaan laskuvarusteitani, koska halusin päästä rinteisiin klo 9.30, jolloin hiihtohissit käynnistyivät. Ukko-Kolin rinteistä kerron tarkemmin seuraavassa jutussani, koska mukava laskupäivä komeissa maisemissa ansaitsee aivan oman kirjoituksensa.

– Niko

*Kirjoittaja sai Kolilta majoituksen ja hissiliput veloituksetta vastineeksi blogikirjoituksista.

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com