Kovia haasteita komeissa maisemissa: Ukko-Koli*

Keskiviikkoaamun maisemantäyteisen aamiaisen jälkeen oli vihdoin aika päästä jälleen kokemaan Ukko-Kolin rinteet. Niinpä kävin nopeasti kokoamassa laskuvarusteeni, jotta ehtisin rinteisiin ensimmäisten joukossa. Rinteiden huipulle oli lisäkseni ehtinyt vain muutamia aamuvirkkuja tai muuten vain kaltaisiani aamurinteiden ystäviä. Pääsimmekin näin jokainen jättämään ensimmäiset suksenjäljet sileiksi ajettuihin rinteisiin. Myös sää vaikutti tämän talven moniin muihin nähden myönteisen poikkeukselliselta: ulkona oli pikkupakkanen ja pilvistä mutta sateetonta.

Musta, mustempi, Ukko-Kolin musta

Tuolihissin yläasemalta lähtee kolme rinnettä: Pielinen, Välirinne ja Ukko-Kolin musta. Korkeuseroa rinteillä on kaikkiaan 212 metriä. Rinteistä kaikki olivat erinomaisessa kunnossa, mikä varmasti johtui paitsi hyvistä olosuhteista myös siitä, että laskijoita oli varsin vähän. Iltapäivää kohden väkeä oli jo enemmän, mutta jäisiä kohtia ja muhkuroita ei juuri päässyt syntymään.

Profiililtaan mukavasti aaltoileva, alhaalla siintävän järven mukaan nimetty Pielinen sopii hyvin carvingiin ja vähintään keskitasoisille harrastaneille. Kuuluisa Ukko-Kolin musta puolestaan on todella vaativa ja tarjoaa haasteita erittäin kokeneillekin laskijoille. Myös rinteen maisemat ovat todella hienot. Hieman ennen kaikkein jyrkimmän pätkän alkua edessä oleva näkymä näyttää siltä kuin rinne katoaisi alta ja edessä olisi pudotus kohti edessä siintävää Pielistä.

Kuin rinne katoaisi alta

Rinteen haasteet ja mahdollisuudet ovat selvästi muidenkin kuin vain harrastajien tiedossa, koska varsin pian rinteiden avaamisen jälkeen jokin valmennusryhmä rakensi rinteeseen tiukan suurpujotteluradan. Ryhmäläisten suorituksia katsellessa teki välillä jopa mieli laittaa silmät kiinni: rinne oli hurja mutta laskijoiden vauhti vielä hurjempi. Iltapäivään mennessä muutkin pääsivät nauttimaan rauhassa rinteestä, tosin varmasti myös rauhallisemmalla vauhdilla.

Ukko-Kolin musta tarjoaa mahdollisuuksia myös kovaan kilpaharjoitteluun.

Ukko-Kolin tuolihissi ei edusta moderneinta hissitekniikkaa, eikä sen vauhtikaan päätä huimaa. Vastapainoksi hissimatkan aikana saa nauttia hienoista maisemista jylhine kallioineen. Muutenkin tuolihissi on ainakin omasta mielestäni kaikkein mukavin hissityyppi, koska siinä jalat saavat mukavasti lepoa ja jalkojen käyttäjä saa nauttia maisemista korkealla ja ulkotiloissa. Lisäksi hissin henkilökunta oli todella mukavaa ja ystävällistä. On aina miellyttävää, että henkilökunnalta riittää muutama sananen kaikille asiakkaille. Kuten ennenkin olen kirjoittanut, mielestäni tällaisilla pienillä asioilla on iso vaikutus paikan kokonaistunnelmaan, ja sen luomisessa Ukko-Koli onnistui hyvin.

Rauhallista hissikyytiä metsän siimeksessä

Nössö vai ei?

Tuolihissin lisäksi Ukko-Kolilla on kaksi vierekkäin kulkevaa ankkurihissiä. Ne kuljettavat matkustajansa hieman erityyppisille rinteille. Valittavana ovat Ipatin jyrkkä, Yhdysrinne ja Ipatin kierto. Korkeuseroa rinteillä on kaikkiaan 230 metriä. Tultuani ensimmäistä kertaa ankkurihissillä ylös ajattelin aloittaa helpoimmasta rinteestä, 1500 metrin pituisesta Ipatin kierrosta. Sitten yhtäkkiä muistin, kuinka kerran Kolia käsitteleviä YouTube-videoita katsellessani törmäsin jyrkkään kommenttiin ”Vain nössöt kiertää Ipatin!” Koska en halunnut tulla luokitelluksi nössöjen luokkaan, aloitinkin Ipatin jyrkästä. Rinne tarjosi hyvää, joskin hieman lempeämpää kyytiä kuin Ukko-Kolin musta. Profiililtaan rinne on myös hieman tasaisempi ja suorempi.

Nössöt eivät käänny vasemmalle.

Uuden ankkurihissimatkan jälkeen pääsin hyvällä omallatunnolla kokeilemaan myös Ipatin kiertoa. Mukava, varsin leppoisa ja loiva rinne antoi mahdollisuuden rentoon nautiskeluun. Ipatin kierto sopiikin varmasti hyvin niin helppoa ja rauhallista laskemista arvostaville kuin lapsiperheille. Vaikka Ukko-Kolia pidetään enemmän kokeneiden laskijoiden paikkana ja Loma-Kolia perhepaikkana, mielestäni jo Ipatin kierron takia myös vähän laskeneiden kannattaa ehdottomasti harkita myös Ukko-Kolille tuloa.

Oma tunnelmansa

Ukko-Kolin maisemia hallitsevat kauniit lumiset kuusimetsät ja näkymät Pieliselle. Tunnelmassa on maisemien lisäksi muutenkin jotain erityistä. Tarjolla ei ole karnevaalimenoa, kiirettä eikä ruuhkaa. Sen sijaan tunnelma on rauhallinen ja rauhoittava, osittain varmasti ympäröivän luonnonkin vuoksi.

Parhaiten Ukko-Koli varmasti sopii kokeneille laskijoille. Rinteissä on tarjolla paljon haasteita, eikä loivia siirtymiä ja muita tylsiä pätkiä juuri ole. Toisaalta myös jo perustaidot hankkineille laskijoille Ukko-Kolilla on tarjolla mielenkiintoista laskettavaa, ja vaikkei laskeminen olisi ykkösasia, jo ympäristönsä vuoksi Ukko-Kolilla käynti on kokemus, jota ei mahdollisuuden tarjoutuessa kannata jättää väliin.

Seuraavassa tekstissä on luvassa tarinaa Kolin toisesta keskuksesta: Loma-Kolilta.

– Niko

*Kirjoittaja sai Kolilta majoituksen ja hissiliput veloituksetta vastineeksi blogikirjoituksista.

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com