Kaunertalin kainalossa

Kevään odotettu matkamme Alpeille alkoi säiden puolesta hieman erikoisella tavalla. Suomessa oli jo useita viikkoja eletty ennenaikaista kevättä, kun taas Alpeilla säät olivat olleet hyvin epävakaiset. Juuri ennen lähtöämme asiat kuitenkin kääntyivät sikäli ylösalaisin, että Suomeen oli yllättäen luvassa kovia pakkasia ja Alpeille vihdoin aurinkoisia päiviä. Omalta kannaltamme tämä käänne oli suorastaan täysosuma: luvassa olisi hieno matka ja sen jälkeen vielä kauden jatkumista Suomessa.

Edellisen vuoden melko lyhyestä Itävallan-lomasta viisastuneina ja sisuuntuneina olimme tällä kertaa varanneet 10 päivän matkan. Tavoitteena oli saada laskea sydämiemme kyllyydestä ja mahdollisesti käyttää yhden päivän myös johonkin muuhun mieleiseen toimintaan. Kohteena oli meille ennestään tuttu Tirolin alue.

Laskeutuminen ehjin jarruin

Lähtömme 14.3. sujui rauhallisissa merkeissä. Kotimaisen lentoyhtiön lento Müncheniin pääsi perille turvallisesti, toisin kuin seuraavan päivän vastaava lento, joka jarrujärjestelmän oletetun tietoteknisen vian vuoksi pääsi iltapäivälehtienkin kansiin. Sää Münchenissä oli lupauksia herättävä: lämpöä oli kuin tavallisena suomalaisena kesäpäivänä. Teilläkään ei juuri ruuhkaa ollut, koska pääsimme ajomatkalle mukavasti arkiaamuna: kohdalle osui vain yksi pieni Stau, ja pääsimme Innsbruckiin alle kolmessa tunnissa.

Ajoneuvomme Etelä-Saksan niittymaisemissa

Pyrähdys olympiakaupungissa

Olympiakaupunkinakin tunnettu Innsbruck oli jo aikaisemmilla matkoillamme osoittautunut mukavaksi taukopaikaksi, joten luotimme siihen tälläkin kertaa. Vuorten ympäröimä kaupunki on yleisilmeeltään eläväinen ja urheilullinen, joskin myös melkoinen sekamelska uutta ja vanhaa. Monien Itävallan ja Saksan kaupunkien tavoin vanhojen historiallisten rakennusten välissä on monenlaisia lasikyhäelmiä ja muita moderneja luomuksia. Syy tähän on tuttuakin tutumpi: viime sodan aikana Innsbruck oli tärkeä lentotukikohta, minkä vuoksi kaupunkiin putoili taivaalta usein muutakin kuin lunta ja rakennuskanta kärsi huomattavia vaurioita.

Myös monille pakettimatkalaisille Innsbruck on tuttu vähintään linja-auton ikkunasta, koska suuri osa Itävallan länsiosien ja Pohjois-Italian laskettelumatkailijoista lentää suorilla lomalennoilla juuri Innsbruckiin. Noin sadan kilometrin säteellä kaupungista on lukemattomia laskettelukeskuksia, niin pieniä kuin suuriakin.

Näkemistä myös itse kaupungissa riittäisi paljonkin, mutta mielemme teki päästä määränpäähän mahdollisimman pian, joten tyydyimme pieneen kävelyretkeen keskustassa ja matkaseurueen mahojen tankkaamiseen. Ruoaksi nautimme epäurheilijamaisesti koko sivistyneen maailman kansallisruokia: pizzaa ja kebabia.

Ei fine diningia tällä kertaa

Päätieltä kohti lumia ja navetantuoksuja

Matka Innsbruckista määränpäähämme, Kaunertalissa sijaitsevaan Feichteniin, vei alle tunnin, koska käännyimme päätieltä vasta noin 10 kilometriä ennen perille pääsemistä. Kaunertalin laaksossa kulkeva tie on melko helppo ajaa: varsinaista serpentiinitietä on tarjolla vasta Feichtenista eteenpäin. Maisemiltaan tie sen sijaan on elämyksellinen. Laakso on paikoitellen erittäin kapea, ja usein tuntuu että jyrkät vuoret alkavat suoraan kapean tien kummaltakin puolen. Myös näkymä laakson pohjukassa sijaitsevalle Kaunertalin jäätikölle on varsinkin auringonpaisteessa todella upea. Tie myös nousee koko ajan siinä määrin, että alhaalla vallinnut keskikesäinen sää vaihtui Feichteniin tullessamme hieman kylmemmäksi ja tien varsilla alkoi näkyä yhä enemmän myös lunta.

Melkein perillä

Sellaisille laskettelumatkalaisille, jotka haluavat suhauttaa rinteisiin suoraan hotellinsa ovelta, Feichen ei varmasti ole sopivin vaihtoehto, mutta kylätunnelmaa arvostaville ja eri laskettelukeskuksiin tutustuville tarjolla on sitäkin enemmän. Siedettävien ajomatkojen päässä on monia mielenkiintoisia keskuksia. Suurimmista mainittakoon noin 25 kilometrin päässä sijaitseva Serfaus-Fiss-Ladis ja noin 45 kilometrin päässä sijaitsevat St. Anton ja Ischgl. Lisäksi lähietäisyydellä on lukuisia pienempiä keskuksina ja sokerina pohjalla (tai huipulla) laakson pohjukassa sijaitseva Kaunertalin jäätikkö.

Majapaikkanamme toimi kotoisa huoneistohotelli. Ennen kuin ehdimme nähdä pihalla ainuttakaan ihmistä, pääsimme tekemään tuttavuutta pihalla tepastelleisiin kahteen hanheen ja yhteen kissaan. Myös naapurirakennuksessa toimivan navetan sangen maanläheiset tuoksut loivat heti kuvan kylästä, jossa ei liikoja hienostella mutta viihdytään sitäkin paremmin.

Palveluita ja pikkutarkka Bademeister

Kylän palveluista vastaavat yksi ruokakauppa, kaksi (!) isoa urheiluliikettä ja kulttuuri- ja urheilukeskus, joka lomamme aikana osoittautui todella miellyttäväksi illanviettopaikaksi. Lisäksi lähietäisyydellä on muun muassa leipomo ja hotellien tiloissa palvelevia ravintoloita ja kahviloita. Ruokakaupasta meille ei tosin juuri iloa ollut, koska siellä ei hyväksytä mitään tavallisia luotto- tai muita kortteja vaan ainoastaan Maestro, jota Suomessa tuskin juuri kukaan käyttää. Vankkumattomina muovirahan käyttäjinä hoidimmekin ostokset aina eräässä suuremmassa kaupassa, kun palasimme päivän laskuretkiltämme.

Kulttuuri- ja urheilukeskuksen palveluista nautimme sitäkin enemmän. Kylässä majoittuvat nimittäin saavat käyttää rakennuksessa sijaitsevaa uimahallia veloituksetta. Pieni ja siisti uimahalli oli mukava paikka rentouttaa rinteissä rasittuneita lihaksia, eivätkä altaalta avautuneet upeat näköalat ympäröiville vuorille suinkaan vähentäneet kokonaisnautintoa. Kävimmekin uimahallissa melkein joka ilta.

Uimahallin vahtimestarin, rahastajan, hengenpelastajan jne. virkaa hoiti herrahenkilö, joka t-paidassaan olleen tekstin mukaan osoittautui paikan Bademeisteriksi. Joka kerta saapuessamme halliin sanottu Bademeister tarkasti huolellisesti hotellilomakkeemme, joka oikeutti ilmaisiin hallivierailuihin. Ilmeisesti kolmihenkinen suomea puhuva seurueemme ei millään jäänyt hänen mieleensä tai sitten hänen työpäivänsä ei muuten vain sisältänyt riittävästi toimintaa.

Majapaikkamme vuorten sylissä

Lumisten päivien odotusta

Uimahalleja ja kauppoja tärkeämpää olivat toki luvassa olevat laskettelupäivät. Alkuperäisen suunnitelmamme mukaan aioimme viettää ensimmäiset kolme päivää aikaisemmilta matkoiltamme tutussa Serfaus-Fiss-Ladisissa ja suunnata sitten halujen ja kiinnostuksen mukaan muihinkin keskuksiin. Sääennusteiden lupailema jatkuva auringonpaiste ei suinkaan vähentänyt innostusta, vaan polte rinteisiin oli jo ensimmäisenä iltoina koko seurueellamme kova.

Juttua kokemuksistamme Tirolin aurinkoisista rinteistä on luvassa piakkoin.

– Niko