Kauden avaus Vihdin miniparkissa!
Rakkaus lajiin ja lumen kaipuu saavat ihmisen tekemään kummallisia asioita, kuten ajamaan 47 km Vihtiin päästäkseen aloittamaan hiihtokauden lastenrinteessä tai tarkemmin sanottuna miniparkissa, mikä kuulostaakin itseasiassa jo paljon hienommalta.
Minulla on jo jonkin aikaa ollut rutiinina aamuisin tarkistaa seuraavan kymmenen vuorokauden sääennuste. Pitkälle ulottuvat ennusteet ovat välillä jo lupailleet -5 °C pakkasia, mutta ennusteen tarkentuessa, ovat lukemat aina kohonneet nollan tuntumaan. Koska Kirkkonummen sääennusteet ovat olleet melko lohduttomia, on tavakseni tullut katsoa myös Vihdin ennuste, joka yleensä lupailee paria astetta kylmempää. Laskukausi pääseekin Vihdissä alkamaan aiemmin kuin kotirinteessämme Peuramaalla, jonne olemme hankkineet tällekin kaudelle kausikortit. Onneksi samalla kausikortilla voi laskea myös Vihdissä, mikä tuo hieman pidennystä laskukauteen. Etelä-Suomessa kun asuu, on kausikortin hankkiminen arpapeliä. Ei riitä, että arvioi, montako kertaa ehtii rinteeseen kauden aikana, vaan laskelmissa pitäisi myös osata ennustaa kauden pituus. Kausi kun saattaa alkaa jo marraskuussa tai sitten vasta tammikuussa…
Toivotaan pakkasia, että näidenkin rinteiden lumetusta päästään jatkamaan. 
Maa muuttui valkoiseksi Kirkkonummellakin jo perjantaina ja lapset ottivat ilon irti mm. uudesta Stiga Snow Kick -lumipotkulaudastaan (joka ei ohjekirjan mukaan sovellu a) temppuiluun eikä b) mäenlaskuun, mutta jonka epäilen joutuneen kyseisiin käyttötarkoituksiin jo ensimmäisenä käyttöpäivänään). Lumen saapuminen oli vähintäänkin iloinen yllätys, mutta vielä mukavampaa oli lauantai-iltana huomata Vihti Skin ilmoittavan miniparkin aukeavan taas sunnuntaina! Päätimmekin raivata aikatauluumme raon yleisurheilu- ja sukellustreenien väliin päästäksemme starttaamaan laskettelukauden. Ilman Jormaa tosin, sillä hän oli viikonlopun nauttimassa Suomenlahden raikkaista sukelluskeleistä.
Ja olihan se laskeminen aivan mahtavaa taas tauon jälkeen ja pojat olivat tyytyväisiä uusiin laskuvarusteisiinsa. Yllättävän paljon huvia lyhyestä lastenrinteestä sai aikuinenkin tunnissa irti. Kestimme urheasti myös naruhissin, joka ei nyt aivan kuulu hissisuosikkiemme kärkipäähän. Kausikorttien hyötykin tuli taas todistettua: tämäkin mukava reissu olisi todennäköisesti jäänyt tekemättä, jos kaikille olisi pitänyt ostaa kertalippu.
Tästä se lähtee, paras hiihtokausi ikinä!
R
