Tiedättehän tunteen? Pitkä päivä rinteessä takana tai koko päivä kierretty ihanassa uudessa lomakohteessa, vatsa täynnä paikallisia herkkuja ja jalat väsyneinä päivän laskuista tai patikoinneista. Olisiko mukavampaa tunnetta kuin heittäytyä hotellin tai mökin pehmeään sänkyyn, uinua mukavasti ja herätä virkeänä runsaalle hotelliaamiaiselle? Niin olisihan se mukavaa, mutta siinä ei kuulkaa paljon aamiaispöytien lomassa kiertelevät muumit tai muut nisäkäseläimet hymyilytä perheen äitiä, jos yö on mennyt nostellessa puuvillasatiinilakanoiden välistä lattialle luiskahtaneita lapsia takaisin sänkyyn. Lasten syntymä nimittäin herkistää äidin unta niin, että pehmeisiin putoamisääniinkin herää. Ja yhtään siis vähättelemättä isien unen herkistymistä. Puolisonikin unensyvyys on keventynyt niin, että isyyden myötä arvelisin hänen jopa heräävän palovaroittimen ääneen.

Jotta yöstä hotellihuoneessa tulisi siis kutakuinkin levollinen, on ensin tutustuttava tarkemmin lapsille varattuihin sänkyihin. Yleensä tilanne on niin kauan hyvä, kun lapsi mahtuu nukkumaan pinna-/matkasängyssä tai nukkuu sopuisasti (lue poikittain, vain kevyesti vanhempien kylkiluita potkien…) parisängyn keskellä. Jos jälkeläisen pituukasvu uhkaa neuvolan kasvukäyriä, ollaan kuitenkin pian tilanteessa, jossa kaikkien kannalta on miellyttävämpää, että nukutaan omissa sängyissä.

Lasten unessa on kokemusteni mukaan havaittavissa selkeä poikkeama aikuisten uneen verrattuna; kun aikuinen rankan rinnepäivän jälkeen nukahtaa, liike kutakuinkin pysähtyy. Kun lapsi rankan laskupäivän jälkeen nukahtaa, liike ei pysähdy. Tästä johtuen hotellien yleensä vuodesohvaan pedatut sängyt voivat olla haasteellisia. Ensinnäkin sängyn päätypuolessa on lähes aina rako, jonne sopivasti mahtuu lapsen käsi tai vähintäänkin rakas unilelu, joskus lähes koko lapsi. Mitä tasokkaammasta sängystä on kyse, sitä todennäköisemmin rako on täynnä erinäisiä jousia, jotka kutakuinkin odottavat pääsevänsä nappaamaan kiinni lapsen pikkurilliin tai unipupun käpälään. Tämä rako on yleensä helposti tukittavissa huoneesta löytyvillä ylimääräisillä tyynyillä.

Jos sängyn joku sivureuna on seinän vieressä tai seinää vastan työnnettävissä, on pieniä toiveita siitä, että vauhdikkaampikin nukkuja pysyy vuoteessaan yön ajan. Mutta jos seinistä ei saada apua, niin huoneen yleensä ainoalla tuolilla voi pyrkiä luomaan jonkinlaisen putoamisesteen sängyn viereen ja ne loput ylimääräiset tyynyt, sängynpeitteet ja pehmeät vaatekassit voi kasata vaimentamaan mahdollisia tipahtamisia. Muutaman huonosti nukutun hotelliyön jälkeen vanhempien luovuus alkaa näissä asioissa olla huipussaan ja lähes mistä vaan sängystä saa kehiteltyä lapsiystävällisemmän.

Tätä alla olevaa ahvenanmaalaisen hotellin perhehuoneen kerrossänkyä, kutsuisin sanoilla ”hyvä yritys”. Teini-ikäinen lapsi varmaan arvostaa yläpetiä, jos hänet on ylipäätään saatu raahattua viikonloppulomalle Maarianhaminaan vanhempiensa kanssa, mutta  aikuisten oikeasti, laittaisitko laidattomaan yläsänkyyn nukkumaan touhukkaan taaperon tai energisen eskarilaisen? Vai onko tämä sittenkin ”anopinsäilytyshyllykkö”. Kyseisen sänkyratkaisun hyvä puoli oli se, että patja oli sen verran laadukas, ettei isän selkä ollut aivan jumissa yläsängystä herättäessä…

Valitettavasti tilanne mökeissä ei välttämättä ole parempi. Varsinkin pienissä (esim. 4 hengen) mökeissä on yleensä kaksi vuodepaikoista sijoitettu parvelle. Parvi on epäilemättä tosi näppärä ratkaisu, jos perheen lapset ovat vähintäänkin kouluikäsiä, mutta ajatus siitä, että alle kouluikäinen unenpöpperöinen lapsi lähtee parvelta yöllä vanhempiaan tai vessaa etsimään ei ole kovin miellyttävä.  Mökkiä varatessa kannattaa siis luoda muutama silmäys mökistä otettuihin kuviin; miltä parvelle menevät portaat näyttävät ja onko parvella lapsiporttia. Jos mökissä on varattu lapsille kerrossänky, on syytä ottaa huomioon, että niissäkään ei yleensä ole alasängyssä minkäänlaista laitaa.

Huhtikuussa 2013 testasimme Himoksen viikonloppureissun yhteydessä Rantamotelli Patalahden ja kuten kuvasta näkyy parvelle johtavat liukkaat portaat olivat mallia ”stairway to heaven”. Kun tähän vielä yhdistettiin parvella olevat laidattomat joustinpatjat, katsoimme parhaimmaksi majoittaa lapset alakertaan.

Tässä toisessa Himoksella olevassa mökissä oli kaksi makuuhuonetta alhaalla, mutta tarvittaessa parveakin olisi voinut hyödyntää, sillä rappusratkaisu oli lapsiperheen kannalta ihanteellinen. Parvesta kehittyikin lasten suosikkileikkipaikka lomallamme.

Perhehuonetta varatessa kannattaa siis olla tarkkana ja etsiä oman perheen nukkumistarpeisiin paras ratkaisu. Varsinkin mökeistä löytää kyllä lapsiperheille hyvin sopivia ratkaisuja. Valitettavasti osassa hotelleista tuntuu kuitenkin yhä olevan vallalla käsitys, että lapsiperhe on tyytyväinen, jos lapsi saa hotelliin tullessaan pienen värityskirjan. Henkilökohtaisesti toivoisin kyllä, että hotellit panostaisivat enemmän hotellihuoneiden käytännölliseen kalustamiseen, sillä nukkumaanhan sinne hotelliin pääasiassa tullaan.

Kun rinnepesue on löytänyt sopivan majapaikan ja suuntaa kohti uutta laskettelureissua, mukaan pakataan nykyään aina myös yksi ylimääräinen lakana. Miksikö? Se onkin sitten jo toinen tarina…

Niin makaat kuin petaat perhehuoneessa, konkreettisesti.

Levollisia unia! R