Osana kahden kaupungin lomaamme oli tänä vuonna junamatka Englannin kanaalin alittavalla Eurostarilla. Bryssel valikoitui lähtöpaikaksi, koska halusimme viettää siellä muutaman päivän sukulaisten luona. Lontoo kiinnosti muuten vain, joten päätimme yhdistää nämä kaksi kaupunkia samaan lomaan.

Ryhdyimme tutkimaan junamatkatarjontaa pari kuukautta ennen heinäkuulle suunniteltua matkaa. Lippuja oli tuolloin vielä hyvin tarjolla, vaikkakin hintahaitari oli melko suuri. Jos matkustusajankohdasta pystyy joustamaan eikä junan lähtöajalla ole merkitystä, voi junamatkan saada hyvin edullisesti. Me valitsimme lauantain klo 10.56 lähdön Brysselistä, jolloin kahden aikuisen ja kahden lapsen junalippujen hinnaksi muodostui 306 euroa. Liput maksettiin luottokortilla ja tulostettiin omalle tietokoneelle PDF-tiedostoksi ja edelleen paperille.

Matkalle lähtö muistutti jonkin verran toimintaa lentoasemalla, mutta oli huomattavasti sujuvampaa. Eurostarilla on Brysselin Zuid-asemalla (eteläinen asema) oma terminaali, jonka portilla tehtiin check-in näyttämällä tulostetun lipun koodi lukijalle. Tämän jälkeen tarkastettiin passit ja tehtiin turvatarkastus periaatteessa samalla tavalla kuin lentoasemalla. Viimeiseksi olivat Ison-Britannian maahantulomuodollisuudet. Kaikki tämä tapahtui nopeasti, meillä meni aikaa noin kymmenen minuuttia. Junassa ei ollut samanlaisia rajoituksia käsimatkatavaroiden suhteen kuin lentokoneissa, joten omien matkaeväiden tuominen oli mahdollista.

Brysselin eteläisellä asemalla kävimme vielä syömässä perinteiset belgialaiset vohvelit, kuvan ravintola on aseman julkisella puolella ennen Eurostarin lähtöselvitystä.

Junan lähtöä odotettiin tilavassa odotusaulassa, jossa oli mahdollisuus ostaa myös syötävää ja juotavaa. Junaan pääsi noin 20 minuuttia ennen lähtöaikaa. Junahenkilökunta auttoi junan ovilla oman vaunun ja paikan löytämisessä.

Omalla paikalla. 

Omat eväät ja vasta hankittu Lontoon Oyster-matkakortti.

Matkamme alkoi ajallaan ja juna kiihdytti rivakasti yli 200 km/h nopeuteen, suuren osan matkasta nopeus oli noin 300 km/h. Vauhtia ei kyydissä juuri huomannut, maisema kyllä vaihtui nopeasti ja sen vuoksi maaseudun valokuvaaminen oli hankalaa, osittain myös rataa reunustavien korkeiden vallien johdosta. Matkan ainoa pysähdys oli Ranskan puolella Lillessä ja varsin pian sen jälkeen oltiinkin jo Kanaalitunnelin suulla. Varsinainen kanaalin alitus kesti parikymmentä minuuttia eikä sitä huomannut muuten kuin pimeydestä ja nopeuden hidastumisesta 160 kilometriin tunnissa. Ison-Britannian puolella vauhti kiihtyi jälleen kolmannelle sadalle ja perillä Lontoon St. Pancrasin asemalla oltiin tasan kahden tunnin kuluttua lähdöstä. Pääteasemalla oli vielä lentoasemilta tutut tullin vihreä ja punainen linja.

Maisema vaihtuu yli 200 km/h vauhdissa.

Ravintolavaunun menu.

Kokemuksena junamatka oli mukava. Nopeudessa ja tässä tapauksessa myös hinnassa Eurostar oli hyvin kilpailukykyinen vaihtoehto lentämiselle. Hiukan yllättävää oli huomata, että meno-paluulento Helsingistä Brysseliin olisi ollut samaa hintaluokkaa kuin lento Brysseliin, junamatka Lontooseen ja paluu sieltä Helsinkiin. Lentämiseen verrattuna suurimpia mukavuustekijöitä olivat nopeat lähtö- ja paluumuodollisuudet sekä sujuva matkustaminen suoraan keskustasta keskustaan. Lasten kanssakin matkustusmuoto oli hyvin vaivaton ja pojat viihtyivät junassa erinomaisesti. Junan ravintolasta pystyi myös ostamaan Lontoon Oyster-matkakortin, mikä helpotti matkan jatkamista pääteasemalta kohti hotellia.

Perillä Lontoossa.