Kesähuveja: Täyttä elämää täyttömäessä

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin juoksuharrastusta ja sen aloittamisen vaikeutta. Kirjoituksen jatkoksi haluan esitellä yhden mieliharjoittelupaikoistani: Malminkartanonhuipun. Kyseessä ei varmasti ole mitenkään optimaalisin harjoittelupaikka, saati lajin kannalta paras, mutta korkeiden paikkojen ystävänä nautin joka kerta päästessäni katselemaan huipulta avautuvia näkymiä. Toisekseen paikalla on lähes aina melko paljon väkeä, mikä on mukavaa vastapainoa kaltaiselleni yksinäisestä harjoittelusta nauttivalle.

Mikä sen nimi olikaan?

Helsingin Malminkartanon kupeessa, lähellä niin Espoon kuin Vantaankin rajaa sijaitsevalla Malminkartanonhuipulla on monta nimeä. Virallisen nimensä lisäksi huippua kutsutaan usein yksinkertaisesti ”täyttömäeksi”, ”paskamäeksi” tai ”jätemäeksi”. Itse olen tottunut käyttämään jälkimmäistä. ”Lähdenpä tästä jätemäkeen”, tokaisen yleensä suunnistaessani Malminkartanoon harjoittelemaan.

”Jätemäki” onkin aiheellinen nimitys, sillä mäki on vuosina 1976–1996 koottu lähinnä rakennustyömaiden ylijäämämassoista. Lisäksi mäen sisällä asustaa muun muassa autonrenkaita ja kulutuselektroniikkaa.

Haudattuja suunnitelmia, taakse jäänyttä toimintaa

Mäkeä oli aiemmin tarkoitus laajentaa, mutta suunnitelmista on sittemmin luovuttu. Lisäkorkeudesta ei toki olisi haittaa, mutta nykyiselläänkin 90 metrin korkeudelle merenpinnasta ulottuva mäki on jo Helsingin kaupungin korkein kohta. Korkeuseroa portaiden alapäästä mäen laelle on noin 65 metriä.

Huipulta avautuu mukavia näkymiä kolmen kaupungin alueelle.

Noin 15 vuotta sitten mäki oli myös virallisesti laskettelukäytössä ja paikalla oli hiihtohissi ja kahvila. Toiminta oli kuitenkin kannattamatonta, eikä hiihtokeskuksen historia jäänyt pitkäksi. Hiihtohissin nousulinja on kuitenkin edelleen nähtävissä.

Monia mahdollisuuksia ja tähtien loistetta

Monipuolisena ulkoilupaikkana Malminkartanonhuippu kerää monien eri lajien harrastajia. Tarjolla on mahdollisuuksia niin porrasjuoksuun ja -kävelyyn kuin rauhallisempaan harjoitteluun erilaisilla kävelyreiteillä. Lisäksi paikalla on usein muun muassa leijan lennättäjiä, maastopyöräilijöitä ja alamäkiajon harrastajia. Jostain syystä paikka tuntuu myös keräävän paljon monenlaisia julkimoja tv:n laihdutusohjelmien ”tähdistä” NHL-kiekkoilijoihin.

Portaiden lisäksi huipulle pääsee kävelyteitä pitkin.

Yhä ylös yrittää

Täyttömäen suosituin paikka ovat huipulle vievät portaat. Portaissa on 426 askelmaa, ja parhaimmillaan niin ylös kuin alaskin on matkalla väkeä jopa ruuhkaksi asti. Lepäilyyn ja maisemien katseluun on kaksi tasannetta. Portaissa on kaide ainoastaan vasemmalla puolella, joten harjoittelun tiimellyksessä kannattaa pitää sen verran varansa, ettei putoa oikealla puolella sijaitsevaan pöheikköön. Lähellä huippua portaiden kaiteessa on hauskana yksityiskohtana muutamia lemmenlukkoja, joita rakastavaiset nykyään tapaavat lempensä kestävyyden turvaamiseksi kiinnittää milloin minnekin.

Suosituin harjoittelupaikka: portaat

Ravintoa myös sielulle

Ylhäällä avautuu yllättävän hieno näkymä pääkaupunkiseudun kaikkien kaupunkien alueelle. Viihtyvyyden lisäämiseksi huipulla on myös ympäristötaideteos Tuulen suunnat, joka koostuu lipputangoista ja maahan kalkkikivestä ja marmorista rakennetuista nuolista. Mainittu marmori on vieläpä peräisin Finlandia-talon entisistä marmorilaatoista, joten kyseessä on todellinen kulttuurin kierrätys.

Osa huipun taideteosta: lipputankoja tuulipusseineen

Talvisten reittien tutkintaa

Viimeistä käyntiäni täyttömäelle en tehnyt pelkästään kuntoilun vuoksi vaan myös blogini varsinaista aihealuetta sivuavasti. Malmikartanonhuippu on muun nimittäin muun toimintansa ohella talvisin suosittu vapaalaskupaikka, jossa sopivien ilmojen sattuessa parhaimmat puuterit korkataan nopeastikin. Mielenkiintoisia, haasteiltaan ja esteiltään vaihtelevia reittejä lähtee mäen laelta useisiin suuntiin, ja jos vadelmapuskien ja muiden esteiden väistely ja liukkaiden portaiden kapuaminen eivät haittaa, Malminkartanonhuipulta käsin on mahdollista saada mukavia, joskin tietysti lyhyitä laskukokemuksia.

Ensi talvi mielessäni katselin jo mahdollisia kiinnostavia linjoja. Jos tuleva kausi tuo mukanaan edes muutaman kunnollisen lumisateen, toivon löytäväni itseni jonain aamuna muiden joukosta kiipeämässä sukset selässä portaita kohti odottavia urbaaneja lumikenttiä.

– Niko

P.S. Kesästä huolimatta palaan myös seuraavassa kirjoituksessa lumisiin aiheisiin. Luvassa on juttua Kauniaisissa järjestetystä Urheilijan polku -teemaillasta.

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Lumipesu Twitterissä: https://twitter.com/Lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com