Ei ole epäilystäkään siitä, kuka on perheemme heikoin lenkki laskettelureissuilla: minä, kolmatta kautta suksilla laskeva nelikymppinen. Ei toivoakaan, että pysyisin rinteessä poikiemme perässä, jotka ovat jo useampana kautena osallistuneet joko ratalasku- tai freestylekouluun. Miehestä nyt puhumattakaan. Sen lisäksi, että puoliso on harrastanut laskettelua aktiivisesti nuoruusvuosinaan, treenaa hän nyt myös kolmatta kautta masters-ryhmässä.
Lumitiikerien alkuveryttely ennen ratalaskukilpailua.
Olen kuitenkin vakaasti päättänyt oppia paremmaksi laskijaksi ja olen hakenut oppia muutaman kerran kaudessa hiihtokoulusta. Viime viikolla kävin yksityistunnilla pyytämässä neuvoja hakusessa olevaan leikkaavaan käännökseen. Perheeni laskutaitoiset jäsenet olivat jo diagnosoineet oikein suurimmat virheeni, mutta eivät osanneet antaa vinkkejä, miten saisin virheet korjattua. Hiihdonopettaja Ina puolestaan tiesi heti, mikä auttaisi ja laittoi minut laskemaan mm. köyden kanssa, jotta V-asentoon pyrkivä sisäsuksi saatiin kuriin. Sen verran hauskoja harjoituksia tehtiin, että lisään köydenpätkän arki-iltojen laskuvarusteisiini.
Freestyle -ryhmä vauhdissa.
Yksityistunnit ovat erinomainen tapa saada juuri omalle tasolle räätälöityä, intensiivistä opetusta, mutta kun perheeseen on hankittu kasvupyrähtäneille lapsille uudet laskuvarusteet, neljä kausikorttia sekä maksettu kaksi freestylekoulua ja slalomseuran harjoitusmaksu, ei budjettiin enää kovin montaa yksityistuntia mahdu. On myös tosiasia, että tässä iässä asioita ei opi yhtä nopeasti kuin nuorempana ja olisi hyödyllistä, jos joku hieman useammin kuin pari kertaa kaudessa muistuttaisi mm. oikeasta laskuasennosta. Olenkin hieman kateellinen perheenjäsenilleni, jotka viikottain suuntaavat harjoituksiinsa kotirinteessämme. Minähän se tässä eniten opetusta tarvitsisin!
Kun arki-iltana kotirinteessä katsoo ympärilleen, me aikuiset harrastajat olemme selvänä vähemmistönä. Ehkä moni harrastaja kokee, että etelän rinteistä ei löydy tarpeeksi haastetta. Mutta mitäpä jos tarjolla olisikin myös harrastajille ryhmiä tai edes pari kertaa kuussa teemailtoja, joissa taitojaan voisi kehittää nousujohtoisesti? Pikainen nettiselailu kuitenkin paljastaa, että hieman yllättäen laskettelevien aikuisten tekniikkakurssit puuttuvat juuri eteläisen Suomen hiihtokoulujen tarjonnasta tai ainakaan niitä ei julkisesti mainosteta. Pohjoisempaan mennessä tekniikkakursseja sen sijaan löytyy. Moni aikuinen haluaa nykyään harrastaa tavoitteellisesti ja kehittyä omassa lajissaan. Mm. uintitekniikkakurssit sekä juoksukoulut täyttyvät hetkessä. Ehkä en ole ainoa aikuinen, joka haluaisi kehittää myös laskettelutaitojaan nousujohtoisesti ja mieluiten omassa lähirinteessä. Vai olenko?
R
