Huippujuttuja Hemavanista

Julkaistu: 24.1.2016

Hei hoi! Niin kiirettä meinaa taas pitää muun elämän kanssa, ettei oo kerinny toviin taas kirjotteleenkaan. Tammikuun alun laskusuunnitelmat meni vähän plörinäksi sairastelun ja pakkasten takia, joten vasta tänä viikonloppuna päästiin Kolille suomi-kauden avaukseen. Osallistuttiin rinnepäivystäjien ja hiihdonopettajien lumileirille (vaikka Venla ei kumpaakaan olekaan… 😉 ), ja hauskaa oli! Saatiin kyllä molemmat tosi paljon vinkkejä omaan laskemiseen ja ahaa-elämyksiä tuli ihan roppakaupalla. Katotaan, jos kerittäis kirjoitella leirin annista jossain vaiheessa vähän tarkemminkin!

Lupailtiin aiemmin kirjoitusta meidän Hemavanin reissun skitouringeista, joten tässäpä virkistellään vähän huippu-muistoja itsekin. Kuukausi on vierähtänyt nopeaan!

20151214_131101

Laskeminen Ruotsin Hemavanissa ei meillä siis rajoittunut pelkästään merkityille rinteille, vaan tutustuttiin samalla vähän taas lisää lähiympäristön tuntureihin sekä laskutouringin ja vapaalaskun ihmeellisen maailmaan. Ja ai että se tunturielämä oli huippua! Alkukaudesta päivät on lyhyitä mutta ah, niin kauniita. Kiipeäminen oli tosi hapottavaa näin kauden alussa, mutta ainakin Venlalla aktiivisesti liikuttu syksy helpotti hommaa kivasti! Ollilla tilanne taisi olla vähän päinvastainen… 😀 Mikään ei kuitenkaa voita sitä fiilistä, kun maisemat avautuu jatkuvasti lisää, mitä ylemmäs kiipee, ja sit kun saa kamat viriteltyä siihen kuntoon, et voi lähtee laskemaan alas! Meillä oli testissä SkiExpojen kamapörssistä ostetut putsku-sukset, joihin Venla ainakin ihastui heti. Skinnailuakin päästiin kokeileen ekaa kertaa, ja tuli todettua, että kyllä se lumikengät ja suksien kantamisen voittaa 100-0!

20151214_131804

Gemken

Reissun eka tunturireissu tehtiin aurinkoisen kelin takia hetken mielijohteesta Gemkenille, jossa ei kukaan meistä ollut aiemmin käynyt, mutta joku oli lukenut maisemien olevan upeat. Kohde ei ollut mikään pienimmästä päästä heti alkuun, vaan päästiin ihan tosissaan kiipeämään: korkeuseroa tuli about 600 metriä, ja ihan huipulla jäi meillä käymättä. Nousussa kesti reilusti parisen tuntia, kun taukoja joutui pitämään aika tiheään, mutta kerittiin valosan aikaan vielä takasinkin. Maisemat oli todellakin upeat! Toisessa suunnassa silmänkantamattomiin jatkuvat isot tunturit, joiden välistä aurinko värjäsi maisemaa, ja alapuolella joki ja järvi, joka ei ollut vielä jäätynyt. Aika epätodellista!

WP_20151214_10_59_07_Pro

WP_20151214_13_12_04_Pro

WP_20151214_13_34_36_Pro

Nousureitti ylös oli suhteellisen selkeä: alhaalla kulkeva joki ylitettiin patoa pitkin ja suunnattiin viistosti huippua kohti, kurun laitoja seuraillen ja ylempänä vasta sen ylittäen. Varsinaiselle Gemkenin huipulle asti ei tosiaan menty, vaan kyseessä oli kaiketi joku välihuippu, joka tosin oli suunnilleen yhtä korkea. Laskuväylä alas oli selkeä ja puuton; pitkä hyvä lasku pienen kurun reunaa seuraillen. Kuru kerää varmasti talven mittaan paljon pehmeää puuteria. Lasku oli vaikeusasteeltaan ihan mukavan helppo, Venlakin selvisi hyvin alas ekaa kertaa isoilla suksilla. Tätä reissua todella suosittelemme Hemavanin kävijöille!

IMG_7337

20151214_132648

IMG_7376

Jofjället

Toinen reissu tehtiin Hemavanin rinteiltä vastapäiselle pienemmälle tunturijoukkiolle, Jofjälletille. Sinne suuntasimme ajatuksena vähän kevyempi reissu, kun kelikin oli melko harmaa. Nousemaan lähdettiin Gieravardon puolelta isolta tieltä, josta sopivasti nousikin moottorikelkkaura tunturien välistä ylös. Sitä seurailimme melkolailla ylös asti, loppumatkaa Skorvfjälletin huipulle (tunturi, jossa on masto) lukuunottamatta. Nousua tuli n. 300 korkeusmetriä. Tuuli oli kasannut ylös jonkinsortin lumilippoja, jotka vältimme kiertämällä toiselle puolelle. Laskureitti olikin sitten alkumatkasta melko jyrkkä, mutta puuraja tuli pian vastaan. Sen alapuolella permeää puuteria oli paljon, joten lasku oli todella hyvä, joskin melko vaativa. Alhaalta meidän oli vielä kiivettävä uudelleen ylös parisensataa korkeusmetriä, jotta päästiin laskemaan loppumatka vielä autolle.

IMG_20151215_120813_HDR

WP_20151215_12_12_07_Pro

Reissu ei siis kuitenkaan ollut kovin kevyt, nelisen tuntia yhteensä, ja loppumatkasta alkoi olla jo melko pimeää. Lumi oli Jofjälletin sillä puolen kyllä täydellisen pehmeää, ja suunniteltiin, että oltaisiin käyty vielä viikon aikana siellä uudestaankin, niin hyvät laskut saatiin. Kelit kuitenkin muuttui loppuviikosta huonompaan suuntaan, ja moottorikelkkaralli Jofjälletillä alkoi myös. Samaa rinnettä hurjimmat näytti vetelevän kelkoillakin alas, huh! Uuden lumen aikaan tuo Jofjälletin rinne oli kyllä todellakin laskemisen arvoinen, mutta ei tiedetä, kuinka pahasti se rällätään kelkoilla talven aikana pilalle. Perille ainakin löytää helposti kelkkauria pitkin!

WP_20151215_12_45_02_Pro

IMG_7439

Random nousu

Lepopäivän jälkeen meillä oli kovasti mietinnässä, minne sitä oikeen suunnattaisiin seuraavaksi. Vaihtoehtoja oli kyllä parikin, Tärnabyn rinteiden Laxfjälletistä Kurkkutunturiin, mutta nämä ideat eivät oikein ottaneet tuulta alleen pitkien hiihtopätkien takia, mikä ei ketään erityisesti kiinnostanut. Tovin ajeltuamme päädyimme pysäköimään auton tienvarteen lähelle Laxnäsiä, josta lähdimme kiipeämään jollekin random-tunturille random-reittiä.

WP_20151217_11_52_58_Pro

Puusto oli melko tiheää ja puurajan yläpuolelta tunturi jyrkkeni niin paljon, ettei ylemmäs oikein enää ollut järki mennä. Mietittiin jo, päästäänkö alaskaan mistään. Lunta oli aika kivasti, joten vyöryvaarakin vähän hiipi mieleen, mutta päästiin huonoimmatkin kohdat alas hyvin, ja alun jälkeen lasku olikin oikeastaan aika jees! Vaikka puita ja muita oli paljon, niin oli myös lunta, joten kantoja ja kiviä ei tarttenut pelätä. Osa porukasta nousi jonkin matkaa ylös vielä uudestaan pikavauhtia, ja toinen lasku olikin vielä ekaa parempi! Ihan tonne ei kuitenkaan ehkä uudestaan lähdettäisi, parempiakin spotteja varmasti on. 🙂

20151217_121841

20151217_131559

Pojat kävi ilman meitä vielä yhtenä päivänä nousemassa Brandsfjälletille, joka tosin olisi ollut kuulemma erityisesti meille aloittelijoille hyvä mesta harjoitella putskukäännöksiä. Lasku oli melko loivaa ja helppoa harvaa ”japanimetsää” pehmeällä lumella varustettuna. Mutta eihän noista aina etukäteen tiedä!

IMG_7491

Tässä loppuun näistä (ja muistakin) laskuista vielä videon pätkä! Pääosissa Ville ja Henri, joiden laskeminen näyttää tällaiselle videolle paremmin soveltuvalta kuin meidän laskut. 😀 Rikulle kiitos editoinnista. Ps. Vaikka videon perusteella näyttääkin siltä, että Venla söi vaan lunta, niin kyllä siellä ihan laskettiinkin, tosin melko takapainoisesti…tämän viikonlopun opeille olisi ollut käyttöä. 😉

-V&O

2 kommenttia

Luistelukelit!

Julkaistu: 02.1.2016

Moikkamoi ja onnellista uutta vuotta kaikille!!

IMG_20160102_133447

Yksi hyvä puoli lumettomassa alkutalvessa on, nimittäin luonnon jäät! Kirpakoita pakkasia on nyt täällä keskisuomessa riittänyt sen verran, että jäille jo uskaltaa asianmukaisten varusteiden ja varotoimien kanssa mennä. Uusi vuosi onkin meillä alkanut lupaavasti aurinkoisissa keleissä pari päivää retkiluistellen. Täällä jää on nyt monin paikoin ihanan sileää ja kirkasta, eikä isompia railojakaan ole näkynyt. Isommille selille ja mahdollisille virtapaikoille ei vielä uskalla mennä, mutta pienemmillä järvillä ja lahdilla teräsjäätä on ollut yli 10 cm:n verran, mikä pitäisi olla jo hyvinkin turvallinen määrä luistimilla liikkumiseen. Vesi ja pakkaset ovat muovanneet muutenkin kauniita taideteoksia järville ja luontoon, pitäkää silmät auki!

IMG_20160102_141023_HDR

WP_20160102_13_50_25_Pro

WP_20160102_13_49_17_Pro

WP_20160102_13_52_12_Pro

IMG_20160102_135230_HDR

Jos vaan suinkin luistimet kuin luistimet varastosta löytyy, niin kannattaa kokeilla! Varsinaisia retkiluistimiakaan tähän hommaan ei välttämättä tarvita, vaikka pidemmillä retkillä ne mukavuutta matkaan tuovatkin. Mekin ollaan luisteltu ihan perus hokkareilla ja kaunokeilla, hyvin onnistuu. Ilman asianmukaisia turvavarusteita ei jäälle kuitenkaan pidä lähteä; hyvät naskalit(!), tuttu paikka sekä luotettavat luistelukaverit parantavat hengissäsäilymisen mahdollisuuksia, jos jää jostain syystä sattuukin pettämään. Meillä oli varalta myös köysi mukana. Jään kantavuus tulee testata ennen luistelemaan lähtöä paristakin kohtaa kairaamalla ja tutkimalla jään paksuus sekä rakenne. Virtapaikkoja ja isompia railoja kannattaa vältellä ja pysytellä sopivan etäisyyden päässä rannasta.

IMG_20160101_141327_HDR

WP_20160101_14_57_04_Pro

WP_20160101_14_09_30_Pro

WP_20160102_13_53_50_Pro

Me suunnataan näillä näkymin alkuviikosta mökille ja korkataan laskettelukausi myös täällä kotimaan kamaralla kotirinteessä Kolilla. Antoisia ulkoilmahetkiä myös teille muille! Nauttikaa kauniista pakkaskeleistä, vaikka lumi uupuisikin. 🙂

Kuulemiin,

V&O

PC312645e(2)_()[1]b

Kommentoi