Uusi kausi on lähtenyt kivasti käyntiin ja talvi on täällä! Me saavuttiin tänään ihanan pikaisella ja halvalla Onnibussilla Kuusamoon, joten joululomakin on nyt virallisesti startattu! Vähän kismittää se, että keli putoaa juurikin tällä hetkellä plussalle ja yöllä luvassa on vesisadetta. Heippa pehmeet lumet ja lumiset maisemat! Toivotaan, että meidän täällä ollessa satais vielä lisää höttöä, pitäisihän noiden säiden onneksi sitten joulun tienoilla taas pakastua. Perjantaihin asti on tarkoitus viipyillä täällä Kuusamon Tropiikissa, ja jouluksi vaihdetaan Rukan puolelle mökkiin viikoksi. Laskukamat tulee myös vasta perästä, joten tää alkuloma on tarkoitus käyttää muuhun kuin lasketteluun; luvassa on huomenna moottorikelkkailua Ruka Safariksen kanssa, keskiviikkona paikallinen porotilavierailu ja torstaina viimeistään latuja tsekkailemaan. Jouluksi sitten rinteeseen!

Kauden avaus tapahtui meillä tänä vuonna jo 4.12. Kolilla, joten laskukausi tulee olemaan (toivottavasti) tavallista pidempi! Joulukuun alussa rinteessä sai laskea kirpsakassa pakkasessa ja tilaa oli veivata loistokunnossa olevaa Pielistä. Olli on kerinnyt jo avata talven muidenkin talvilajien osalta, joten aikasessa ollaan tänä vuonna siinäkin mielessä. Tässä muutama kuvanen joulukuulta, ja toivotaan parasta, että talvisia kuvia saadaan vielä täältä Kuusamosta ja Rukaltakin! 🙂

Kolin hiihdonopeja ja rinnepäivystäjiä kertaamassa alppilaskun saloja perinteisellä lumileirillä, joka on pystytty järjestämään ennen joulua viimeksi neljä vuotta sitten:

Ihanaa joulun odotusta! <:)

-Venla ja Olli

Kohta aloitellaan uusi laskukausi 16/17. Huomenna aukee Koli! Viime vuoden kelailu on kuitenkin jäänyt tekemättä, oikeastaan niin täällä blogin puolella kuin omassa päässäkin. Mikä on aika ikävää ottaen huomioon, että viime kaudella meillä tapahtui laskusaralla paljon! Koko vuosi 2016 on kuitenkin ollut niin kiireinen, ettei kaikkea ole ennättänyt kunnolla edes itse pureskella. Nyt uuden kauden avauksen kynnyksellä tuntuu, että on pakko kerrata pääpiirteittäin, mitä viime kaudesta jäi käteen.

1. Täysipitkät sukset

Vihdoin ja viimein siirryimme täyspitkiin, jopa vähän ylipitkiin, suksiin. Snowbleideillä koko nuoruutemme leikittyämme, totuttelimme edellisen vuoden verran lasten suksiin, jonka seurauksena viime kauden alussa päätimme, että on aika kasvaa isoksi ja ruveta laskemaan aikuisten oikeasti. Rinnelaskuun kummankaan viime kaudelle hankitut opiskelubudjetin sukset eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta pikkusuksien jälkeen tuntuma oli joka tapauksessa sellainen, että takaisin ei ole paluuta.

Alkukaudesta oli vähän totuttelua.

2. Aimo annos tekniikkaoppia rinteessä

Pääsimme molemmat hiomaan (olematonta) laskutekniikkaamme ensinnäkin Kolin rinnepäivystäjien ja hiihdonopettajien yhteisellä lumileirillä, ja Venla myöhemmin vielä liikunnan sivuaineen merkeissä Kolilla. Se, että aloitimme aivan alkeista toi meille molemmille todellisia ahaa-elämyksiä ja aivan uusia ulottuvuuksia laskemiseen. Kumpikin meistä on ollut itseoppinut laskija, jolloin laskemisen perusasiat ovat jääneet oikeastaan tajuamatta. Tästä syystä todellakin suosittelemme kokeneemmillekin laskijoille hiihtokoulua, jos ei ikinä sellaisessa ole käynyt, tai muutoin vaan muistia virkistämään!

3. Kourallinen puuteria ja freerideä Ruotsista

Vapaalasku-kärpänen puraisi etenkin Venlaa joulureissulla tutussa lumisessa Hemavanissa. Alkukauden huono fyysinen kunto ja laskutekniikka olivat ainoat miinukset noiden takamaastoreissujen suhteen, mutta kipinä syttyi. Harmiksi kipinä ei saanut oikein enää tulta alleen, sillä siinä olivat taas viime kaudenkin parhaat puuterit ja ainoat kunnon hiihtotouringit. Ruotsin tunturit lumosivat jälleen, ja nyt onkin vähän haikea fiilis, kun tänä jouluna ei ollakaan menossa sinne.

4. Hyppysellinen rinneturvallisuuskoulutusta

Ennen Norjaan lähtöään Olli ennätti Kolin lähettämänä käydä rinnepäivystäjän pätevyyden päälle Ski Patrol -koulutuksen Himoksella helmikuussa. Ski Patrol päivystää samaan tapaan kuin SPR:n rinnepäivystäjäkin, mutta vastaa vähän laajemmin ja myös ennaltaehkäisevästi keskuksen turvallisuuteen liittyvistä asioista muussakin suhteessa kuin vain tapaturmien sattuessa. Lisäkoulutus ei koskaan ole pahasta!

5. Sylillinen Norjan keväisiä antimia

Meidän yhteinen kolmeviikkoinen Norjassa huhtikuussa oli kyllä mahtava kokemus! Tunturissa hiihtämisen, aurinkoisen Geilon ja mahtavien offien Hallingskarvet skisenterin lisäksi viikko Hemsedalissa antoi tyydyttävän lopputuloksen laskukauteen. Viimeinen haikki Gaustatoppenille kruunasi sekä hienoudessaan että huonoudessaan koko kauden, ja sen päätteeksi olikin ookoo pakata sukset odottamaan uutta kautta. Pakattu ne onkin niin hyvin, että huolto on unohtunut kokonaan, hups. Ennen Rukalle lähtöä terotus, hionta ja voitelu on kyllä etenkin Venlan Auroille poikaa!

Hallingskarvet skisenter

Gaustatoppen ja viime kauden päätös.

Mitä kausi 16/17 sitten tuokaan tullessaan? Sen näemme sitten. 🙂

-Vensku ja Oltsu

Moro! Aika kolkutella taas arkkua ja raapustaa elävien kirjoihin pari riimua. Herätellä blogi synkästä syyshorroksesta talven kimaltelevaan valkoisuuteen. Eletään hetki tässä mielikuvassa. Ei katsota ulos.

Oli tuossa talvi vielä tovi sitten, mutta ei enää. Tiedämme kuitenkin, että kyllä se sieltä taas tulee. Toivottavasti pian! Kuvat ovat Kolilta viime viikolta.

Mitä meille kuuluu?

Meidän syksy on ollut sellasta haipakkaa, että ollaan jätetty suosiolla bloggailut väliin. Nyt Venla voi ylpeänä sanoa saaneensa gradun palautettua ja loputkin opinnot pakettiin! Venlalla siis on aikaa taas muuhunkin, kun nyt ei auta muu kuin odotella arviointia ja kasvatustieteen maisterin papereita saapuvaksi. Aika hienoo!! 🙂 Voi olla, että Olli taas ei kauheasti kerkiä jatkossakaan kirjoitella, kun talven ja kevään aikana pitäis paketoida senkin opinnot. Joten todennäköisesti bloggaamisen tänä talvena hoitaa pääasiassa opinnoista vapaa nainen!

Mitä kotirinteellemme Kolille kuuluu??

Käytiin tuossa viime viikolla Kolilla pikku breakillä juhlimassa Venlaa ja siinä samalla vähän jutustelemassa tulevan talven meiningeistä. Meillehän Loma-Kolin sulkemis-uutinen oli aivan totaalinen pettymys, vaikka olihan sitä teoriassa vähän ounasteltukin kun tiedettiin, ettei se kannata. Yllätti silti! Lomis oli aina mukavaa vastapainoa Ukko-Kolille ja mahdollisti myös esim. lumilautailun alkeiden opettelun aivan eri tavalla. Suurin osa Kolin hiihtokoulun alkeistunneista on pidetty Loma-kolilla ja aloittelijoille ja perheen pienimmille se on ollut ainoa oikea paikka. Esimerkiksi hiihtokoulun opeilla tunnit vähenevät huhujen mukaan ainakin puoleen. Siksipä olimmekin (ja olemme edelleen) vähän huolissamme siitä, miten Ukko-Koli pystyy jatkossa tarjoamaan perheille samat palvelut kuin Lomis. Entä millaiseksi ruuhkat Ukko-Kolilla hiihtolomaviikoilla äityvät?

Ukko-Kolilla on tehty (ja tehdään) tämän muutoksen seurauksena paljon uudistuksia. Lomikselta on siirretty esimerkiksi lasten mattohissi alarinteeseen Rinnetuvan viereen perheen pienimmille. Muita hyviä seurauksia muutoksesta on esimerkiksi se, että nyt Ipatinkierrolle on oikeasti tulossa valot, ja parkkihommat siirtyy sinne, mikä tekee Ukko-Kolista entistä monipuolisemman keskuksen. Nyt myös lumitykkejä on enemmän, kun kaikki on voitu siirtää Lomikselta Ukolle käyttöön, mikä marraskuun alun pakkas-jakson kanssa mahdollistaa sen, että rinteet pyritään avaamaan tänä vuonna jo 3.12.! Wau! Se olisi kolmisen viikkoa aiemmin kuin viime vuosina, ja näimpä joulusesonkiin pitäisi olla jo useampi rinne auki! Peukut pystyyn kelien pakastumisen puolesta.

Vaikka PKO:n äkkinäiseltä vaikuttaneet päätökset Loma-Kolin sulkemiseksi vähän askarruttavatkin, pääasia on, että Ukko-Koli säilyy entisellään, ja ehkä tämä muutos nyt tosiaan mahdollistaa rinteiden kehittämisen ja parantamisen kaikin puolin! Joka tapauksessa ensi kaudellakin laskemme varmasti pääasiassa rakkaassa kotirinteessämme, Olli Ski Patrollina ja Venla edelleen tavan suharina, kun orastaneet hiihdonopesuunnitelmatkin menivät uusiksi sulkemisuutisten myötä. Aika sitten näyttää, miten homma siellä jatkossa toimii. Innolla kovaa vauhtia lähestyvää kauden avausta kuitenkin odotellaan. 🙂

Mitä talven muille suunnitelmille kuuluu?

Kolilla laskeskelun lisäksi suunnitelmamme tulevan talven osalta eivät vielä ole ihan (alkuunkaan) lukkoonlyötyjä. Viime kausi oli ehkä tähänastitista kausista paras (palataan siihen myöhemmin), joten voi olla ettei niin siistejä juttuja päästä tekemään. Vaik eihän sitä tiedä! Nyt ekana tiedossa ennen joulua Ollilla on taas Kolin rinnepäivystäjien ja hiihdonopejen lumileiri, jossa pääsee hiomaan laskutekniikkaa huipputikkiin. Jouluksi suunnitelmissa on lähteä Rukalle! Ruka houkutteleekin alkukauden rinnetarjonnallaan sekä ihan sillä, ettei me olla siellä kaksin koskaan käyty! Kunnon rinnesuksia ei edelleenkään ole hankittu, kun ei SkiExpoille päästy törsäileen, mutta yhdet uudet vanhat sukset rinteeseen ja erityisesti ulkopuolelle on lähes hyppysissä. Jospa sitä näillä mentäs! Ainakin tässä vaiheessa. 😉 Jännä nähdä, mita kaikkea talvi tullessaan tuo…

-Venla ja Olli

Ps. Instagrammaajat menee seuraa -> @lumenlumoissa!

Venla tässä moi! Aika liitää. Kesä on ylittänyt reilusti puolen välinsä, joten kohtapa mennäänkin jo viimeisiä lomaviikkoja ja viimeistä kesäkuukautta. Ollaan ennätetty jo tehdä vaikka mitä, mutta silti tuntuu, että aikaa on liian vähän ja se loppuu kesken. Ehkä juuri ja juuri ennätetään tehdä kaikki, mitä on suunniteltukin (no joo, vähän ehkä ylimääräistäkin), mutta tässä touhottamisessa ja paikasta toiseen juoksemisessa ei sitten meinaa jäädä aikaa siihen, mitä lomalta ehkä kuitenkin raskaan opiskeluvuoden jälkeen odottaa loppupeleissä eniten: oleilua ja rentoutumista. Käytännössä siis sitä, että ei ole aikatauluja. Toisaalta kuitenkin tuntuu, että jos vaan möhöttää ja löhöttää, niin kallisarvoinen aika menee hukkaan. Siksi pitää mennä ja tehdä nyt kun voi, ja se taas vaatii suunnittelua. Hmh, kaksipiippuinen juttu.

First world problems, tiedän. Olen nyt tullut kuitenkin siihen lopputulokseen, että saa olla onnellinen, kun voi nauttia tästä Suomen (ja ehkä muidenkin maiden) kesästä. Kun edes on sitä lomaa! Moni meidän kavereistakin on töissä koko kesän. Me ollaan pyritty pelaamaan korttimme niin, ettei meidän tarvitse. Mulla ainakin hajoaisi pää. Viime vuosina olen tehnyt kesäopintoja aina sen verran, että rahaa tulee, mutta lomaakin jää. Tälle kesälle mulla on ollut ja on gradu. Muutaman viikon olen uhrannut sille, ja palaan sen pariin kunhan Ollilla alkaa koulu. Pakko, jos aikoo joskus valmistuakkin. Ollilla taas kävi töiden suhteen hyvä munkki; muutama intensiivinen viikko ja hyvät rahat, ja lopun voi lomailla.

Eniten harmittaa, ettei mökkeilylle jää aikaa enempää. Juhannukselta reilu viikko ja pari viikonloppua ei oikein tunnu riittävältä. Sielläkin ois niin paljon kaikkea tekemistä! Vaellusreissukin taitaa jäädä tänä kesänä tekemättä, jos sitten alkusyksystä ei lähdetä. Jostain pitää kuitenkin karsia, ja yleisesti se on eri hauskuuksien kesto ja eri aktiviteettien määrä. Ilosaarirokki-hommissakin meni viikko, vaikka huippu viikko olikin! Nyt tultiin eteläiseen Suomeen sukuloimaan ja hengailemaan. Olli on ollu tän viikkoa töissä, ja minulla nyt on oikeestaan ollut sellainen viikko, kun on ollu aikaa tehdä ristikoita, lukee kirjaa, ottaa aurinkoa(jos se paistais), kiertää kirppareita, syödä jätskiä, kirjottaa tänne(!) jaaa kerätä marjoja. Onhan sekin kaikki oleskelua tavallaan. Eli oikeastaan mulla ei ainakaan olis oikeutta valittaa, etten muka kerkiä tehdä mitään taikka rentoutua. Joten höpspöps, pistän siitä suuni kiinni loppukesäksi.

Kaiken lisäksi me päästään vielä kunnon reissuunkin elokuussa (eliii kohta!). Vaikka tuo Eurooppa ja sen suurkaupungit sinänsä ei matkakohteena niin paljon varmaan nyt monia houkuttelekaan, meidän mielestä on turha antaa pelolle valtaa. Mites sen nyt yksi kaverimme asian hyvin ilmaisikaan; taitaisi olla todennäköisyyksiltään käänteiden eurojackpotin voitto joutua jonkun pöllöily-iskun kanssa edes samaan kaupunkiin. Joten me lähetään Barcelonaan, Pariisiin, Normandiaan ja vähän muuallekin sinne suunnille. Kätsyä, kun Ollilla on nyt noita vaihtarikavereita ympäri Eurooppaa, niin voi hyödyntää heitä reissatessa. Aikas siistiä!

Vielä yksi juttu tähän blogiin liittyen. Olen tässä mietiskellyt, että aktiivinen bloggaaminen on aika haastava harrastus. Silloin kun sormet syyhyäisi ja juttuideoita ja aiheita riittäis, ei ole aikaa kirjottaa (lähinnä pitää kirjoittaa jotain muuta kuten esseitä jne…). Kun taas ois aikaa kirjottaa, ei ole juttuideoita. Tai sitten pitää tehdä kaikkea muuta kun kerta voi. Vähän kuin toi edellämainitsemani lomailu-juttu. Kirjoittaminen on yleensä mukavaa, kun saa kirjoittaa jostain aiheesta, mistä on jotain sanottavaa. Nautittavaa suorastaan! Siksihän me tää blogi alotettiinkin. Joskus se kuitenkin tuntuu pakkopullalta, juurikin siksi, että aika on kortilla, ja vieläpä jos niitä kirjoittamattomia juttuja alkaa kertyä rästiin. Postauksissakin haluaisi sitten säilyttää jonkinlaisen tason, kuvien ja muidenkin suhteen, että edes joku jaksaa kiinnostua. Se taas saattaa stressata ja sitten ei saa sitäkään vähää aikaan. Se on aika hassua sinänsä. Omasta halustahan tätä kuitenkin tekee. Siispä ei auta kuin suhtautua bloggaamiseenkin rennoin mielin, ja tehdä tätäkin siinä mielessä ja tahdissa, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Toki hyötynäkökulmakin on aina houkutteleva, ja sellaisten juttujen takia voi vähän vaivaakin nähdä, mutta pääpaino pidetään vastakin omassa innostuksessa ja sen jakamisessa silloin kun tuntuu, että on jotain jaettavaa. Joten, palataan! 🙂

Mukavaa loppukesää kaikille! Nautiskelkaa työläiset, työttömät ja lomalaiset, kaikki omalla tavallanne niin hartaasti kuin suinkin voitte. 🙂

-Venla

Hola! Kesä Pohjois-Karjalassa on jo kerinnyt näyttää parhaita puoliaan, joten tulimme toisiin aatoksiin ja jätämme vielä viime talven pähkinöinnin jonnekkin myöhemmälle. Ei nyt kehtaa märehtiä menneitä kun kerta voi keskittyä tähän hetkeen. Juhannus-viikonlopun kelit olivat kesäisemmät kuin mies ja nais muistiin, joten nyt kyllä on kelvannut mökkeillä. Meillä on menossa lomaviikko, siispä vaihdettiin farkut verkkareihin ja nautiskellaan täysin siemauksin Kolin rauhasta ja Pielisen antimista. Itikoita on, mutta eipä ole tarvinnut karvalakkiakaan esiin kaivaa. Tässäpä vähän kuulumisia kuvien muodossa täältä päin!

Kuvailuja kansallismaisemassa:

Juhannusyön uskomaton väriloisto:

Muita mökkitouhuja:

Ja vesihiihtoa:

…retkeilyä:

sekä kalastusta:

Nautitaan kun voidaan! Hyvää kesää! 🙂

-Vensku ja Oltsu

Se on kesä jo vauhdissa, mutta koska ollaan vähän jälkijunassa postausten suhteen (kuten tavallista), niin keskittykäämme vielä vähän kevättalven rientoihin (ja suunnitelkaamme vaikka ensi talvea samalla!). Täältä pesee vielä lumisia maisemia muiden kesäkuvien keskelle (tosin pohjoisesta on saanut ottaa lumikuvia ihan vastakin). 😉

Vietimme Norjan roadtripillämme huhtikuussa kokonaisen viikon Hemsedalissa, yhdessä Norjan suurimmassa ja kuuluisimmassa laskettelukeskuksessa. Eikä ole meistäkään ihan väärin kutsua Hemseä Pohjoismaiden alpeiksi, kuten se itse itseään kutsuu. Hemsedal skisenter kuuluu ruotsalaisen Skistarin omistukseen yhdessä Trysilin sekä Ruotsin Åren, Vemdalenin ja Sälenin kanssa. Keskus sijaitsee eteläisen Norjan keskiosissa, ja korkeimmat huiput Hemsen tienoilla kurottelevat jonnekkin 1500 metrin hujakoille. Mittakaava oikeisiin alppeihin verrattuna on siis vielä pieni, mutta terävämmät ja vuorimaisemmat piirteet maisemassa tuovat paikkaan sellaista jylhää hehkua, mitä voisi olettaa myös alpeilla kohtaavansa.

Päällimmäiset muistot

Päällimmäisinä mieleemme Hemsedalista jäi tahmainen huoneisto, Skistarin rahastus-yritykset, jääääkylmä ja kova tuuli sekä keväiset sohjomöykkyiset rinteiden alaosat. MUTTA onneksi pienet negat eivät haittaa, sillä ennen kaikkea mieleemme jäi myös huippukuntoiset ylärinteet, aurinkoisen keväiset upeat maisemat, se yksi reilun 5centin puuteripäivä ja yli 1000 metrissä kulkevat ladut. Sanotaanko vaikka niin, että nämä plussat hakkaa kyllä nuo miinukset sata nolla.

Rinteet

Rinteitä Hemsedalissa riittää Suomen ja Ruotsinkin mittapuulla paljon. Vaikka itse keskus ei olekaan levittäytynyt kovin suurelle alueelle, siihen mahtuu useampikin korkea huippu sekä 49 rinnettä ja 20 hissiä kompaktiin, oikeastaan juuri sopivaan pakettiin. Joka huipulta avautuu erilaiset maisemat eri ilmansuuntiin, joista korkeimmalle kohoaa Tottenin ankkurihissi (1497). Tindenille (1444) kapuava tuolihissi, joka pituudessaan vie voiton kyllä monista muista, avaa pitkät ja sopivan haastavat rinteet puurajan yläpuolella. Erilaista vivahdetta maisemaan voi hakea Røggjinilta (1370). Skigaardenilla voi nautiskella 1000 metrissä vaikkapa pizzaa tai oluen hieman boheemimmassa meiningissä. Fjellkafeella tai päähissien ala-aseman Skistuilla voi kokea perinteisempää rinnekuppilan tuntua.

Aloittelijoille helpompia rinteitä löytyy puurajan ajapuolelta, joskin keväällä niitä ei kukaan mielellään laske enää klo 12 jälkeen sohjomöykkyjen takia. Myös parkit olivat isot ja aivan huippukunnossa loppukaudestakin. Pitkiä ja loivia siirtymiä on hyvin vähän, joten kaikki ”alueet” ja hissit ovat oikeastaan laskemalla ja nousemalla saavutettavissa, mistä Hemsedal saa meiltä ainakin paljon plussaa. Korkeuseroa Hemsedalissa saa parhaimmillaan laskea jotakuinkin 800 metriä, joka on skandinavian mittapuulla paljon. Keväällä korkeuseron kyllä huomaa, kun laaksossa on jo kevät ja lumet sulaneet, mutta tunturissa täysi talvi ja saattaapa olla vielä jäätävä viimakin tunkeutumassa luihin ja ytimiin. Rinnekartta löytyy täältä.

Näkymät Tottenilta.

Offit

Puuterista puheen ollen; jos Hemsedalissa lumisateen jälkeen mielii päästä putskua pöllyttelemään, kannattaa olla ajoissa liikenteessä, sillä hissi-offeilla riittää tunkua ja jo ekan tunnin aikana parhaat paikat täyttyvät jäljistä. Me kuitenkin löydettiin muutama vähän laskettu pätkä vielä iltapäivälläkin! Innokkaimmat kiipeilevät vielä hissien yläasemilta jokusen metrin ylöspäin muutamat puuterin täyttämät rännit silmissä kiiluen. Osa oli kyllä jo melko hc-matskua. Muutempa viikolla ei hissioffeille ollut enää asiaa tuhansien jälkien ja kovettuneen pinnan takia. Top-turit lähitienoolla jäi meillä tällä kertaa tekemättä kelinkin ollessa sen verran tuulinen. Niihin varmasti lääniä kuitenkin on!

Ladut

Hiihtäjille löytyy Hemsestä parikin tunturilatu-verkostoa kevääseen asti. Keskitalvella myös alhaalta mökkien ja muiden palveluiden tuntumasta pääsee laduille. Itse kävimme suihkimassa noin 1100 metrissä mökkikylän ohittavan puomi-tien varrella, maksu taisi olla 50nokkia/päivä. Lenkki, jonka kiersimme oli mukavan helpohko, n. 7,5km, joskin sopivasti ylä- ja alamäkeäkin oli. Lenkin varrella oli kaikenlisäksi vielä kahvilakin avoinna, jossa setä paisteli meille vohvelit matkaevääksi. Kannattaa kuitenkin huomioida, että tunturiladut ovat pääasiassa perinteisen latuja kaikki. Itse hiihdimme luistellen, sillä hanki kantoi myös eikä tarvinnut ihan huippukuntoisia latuja talloa.

Asuminen

Suurin osa Hemsedalista vuokrattavista mökeistä tai huoneistoista on vuokrattavissa Skistarin kautta. Hyvä puoli tässä on se, että kohtuu hintaista majoitusta löytyy etenkin sesongin ulkopuolella, toisin kuin monesta muusta Norjan isommasta tai keskikokoisesta keskuksesta. Yksityisillä vuokraajilla hintataso on kalliimpi. Hyvää Hemsedalissa on myös se, että jos on varaa maksaa hitusen enemmän, valittavana on hotellia tai mökkiä myös vuoren rinteeltä, 800 metrin tuntumasta. Esimerkiksi kesäaikaan näidenkään hinnat eivät päätä huimaa. Jos sesonkina (tai muuten vaan haluaa halpaa) kuitenkin etsii jotain tasokkaampaa, hinnat nousevat korkeiksi myös Skistarin valikoimissa. Siksi meilläkin oli nyt ”keskitason” majoitus (Bakken) varattuna aivan hiihtokeskuksen ytimestä. Majoitusta löytyy paljon ski-in meiningillä, mutta keskustan majoituksetkaan eivät ole kaukana ottaen huomioon, että laskemaan sinne pääsee suoraan ja toiseen suuntaan kuljetta ski-bussi. Huomioitavaa on, ettei sesonkina kannata varata huonettaan afterski-mestojen lähistöltä, jos haluaa olla rauhassa. Kannattaa myös huomioida, että luultavasti vielä ensikaudenkin ajan keskuksessa rakennetaan ahkerasti uusia ski-in huoneistoja, joten rakennustyömaa hieman pilaa maisemaa.

Vähän modernimpia möksiä.

Skistarissa hyvää voisi sanoa olevan myös se, että aina löytää jonkun, jolle valittaa, jos reklamoitavaa on. Meillä valitukset sujui sillä tavalla ihan ”sujuvasti” että ravasimme kolmena eri päivänä respassa ja asioimme kolmen eri tyypin kanssa. Lopulta hommat hoitui ihan ok, mutta vähän kehno maku jäi, kun vielä lisälaskuja meinasi sadella perästä. Varoittelemme nyt myös omasta kokemuksesta sitä, etteivät huoneiden tai mökkien kuvaukset ja kuvat ole välttämättä aivan sitä kuin mikä totuus on. Tästä miinukset Skistarille. Samoin tähti-luokitus-systeemi ei tuntunut täyttävän ihan kansainvälisiä standardeja. Meidän mielestä nimittäin Skistarin 3 tähteä vastasi jonkin turkkilaisen halpishotellin 2 tähteä. 😮

Auringonlasku vei onneksi kuitenkin voiton rakennustyömaanäkymästä.

Ravintolat ja afterski

Ravintoloista meillä ei kovin paljoa sanottavaa ole, sillä kokkailtiin lähinnä omassa huushollissa. Rinneravintoloita on kuitenkin useita ja keskustan alueella muutama muukin ravintoloita, samoin hotelleilla on omansa. Rinnekeskuksen ytimessä voi syödä pihviä tai pizzaa. Ruokaa löytyy joka lähtöön ja makuun.

Skigaarden, reilussa tuhannessa metrissä. Tämänkin mestan lähistöllä rakennetaan.

After-ski on vilkasta viikonloppuisin ja sesonkina muinakin iltoina. Iltapäivä alkaa mukavasti Skistuan Afterskissä, jossa live-esiintyjien siivittämänä meininki on taattu. Terassialue on myös iso, joten iltapäivän auringon viimesäteitä on siitä mukava siemailla lasillisen jos toisenkin kera. Bileet jatkuvat kuuluisassa Stavkroan Afterskissä ski-in meiningillä. Meno on taattu, jos sellaisesta menosta nauttii. Itse katselimme huoneiston ikkunasta hieman huvittuneena Stavkroaan sisään ja ulos hoipertelevaa toppahousukansaa. Todettiin, että ollaan jo liian vanhoja aloittamaan tässä vaiheessa tutustumista afterskin iloiseen maailmaan, joten luovutimme terassilla nautiskeltujen yksien yyber-kalliiden siidereiden jälkeen. Hemsedalin baareihin voi tutustua tarkemmin täällä.

Kaupan eväät pitää budjetin kurissa Norjassa. Makkaranpaistopaikkoja löytyy paljon sekä alempaa että ylempää, tosin kevätviikonloppuisin ruuhka on taattu näissäkin.

Hemsedal kesällä

Jos ei malta odottaa seuraavaa Hemsedal-reissuaan talveen asti, kannattaa sinne harkita suuntaavansa myös kesällä tai syksyllä, etenkin jos patikointi tai maastopyöräily on sydäntä lähellä. Hemsedalista mukavan ajomatkan päässä on myös yksi Norjan suurimmista vuonoista, joten Hemsedal on näitäkin ihmeitä katsomaan halatessa ihan mukava tukikohta. Itse vietimme viikon Hemsessä kesällä 2013, ja sieltäpä asti on meidän Norja-innostus alkanut kasvaa. Patikoimme muunmuassa Røggjinille ja viereisen Ulsåkin tuntumassa sijaitsevalle putoukselle. Kävimme Hemsestä käsin myös esimerkiksi Lærdalissa ja Flåmissa. Kesällä Hemsedal oli huomattavasti rauhallisempi, mutta tarvittavat palvelut olivat avoinna. Hemsedalin kesäaktiviteeteista voi lukea lisää täältä.

Kesällä vuoren rinteet hiihtäjien sijaan valloittaa nämä kaverit.

Veslehorn kivenheiton päässä Hemsedalista.

Mitäs vielä?

Eipä muuta! Meillä oli hyvä viikko muutamasta pikkuviasta huolimatta, ja rinteissä oli tilaa viikolla kivasti näin sesonkiajan ulkopuolella. Hemseen kannattaa suunnata, jos alpit on jo loppuunkaluttu, mutta naapurit ei! Samoin silloin, jos alpeille asti ei raaski lähteä, Hemseen pääsee ehkä kuitenkin hivenen huokeammin, vaikka Norja melko kallis maa onkin. Automatkalaiselle ajettavaa Tukholmasta tulee ihan kivasti, mutta auto auttaa paikanpäällä liikkumiseen, etenkin jos kiinnostaa nähdä samalla vähän Norjaa enemmänkin. Tiet Hemsedaliin asti ovat hyväkuntoiset ja isot, joten ei huolta. Talvella kannattaa varautua lumiketjuin! Loppukeväällä selviää melkeen jo kesärenkailla, jos takatalvi ei satu iskemään. Korjaamokin löytyy läheisestä Ulsåkista, jos auton kanssa tulee onkelmia. Tuli testattua sekin. 😉 Toki Hemseen voi suunnata Osloon lentämälläkin ja vaikka vuokraamalla sieltä auton tai tulemalla bussilla. Oslosta ajomatkaa kertyy 3-4 tuntia.

Sepustus ei ole kaiken kattava, eikä faktoista mennä takuuseen, mutta siinäpä nyt on meidän näkemykset Hemsedalista omien kokemusten pohjalta. Voidaan suositella! Lisää voi lukea vaikkapa täältä Lumipallosta.

-Venla ja Olli

Ps. Seuraavaksi tulee sitten vieeelä viime kauden yhteenvetoa, jonka jälkeen voidaan keskittyä kesäjuttuihin! 🙂

Niimpä niin! Meidän vika viikinki-viikkokin hurahti nopeaan ja maisemat aika vilisemällä vaihtuen. Nyt Venla on jo palautunut kotiin ja Olli jatkanut vielä viimeisiä opintojaan Porsgrunnin Høgskulessa. Yhtäkkiä se onkin jo melkeen kesä! Vaikka onkin vasta toukokuun alku…hmm, ihan jees, mutta hirvittää vaan mitähän siitä ”oikeasta” kesästä tulee. 😉

Tukholmassakin kukkivat kirsikkapuut.

Niin kuin aiemmin uhosimme, ajoimme kuin ajoimmekin Gaustatoppenin kautta etelää kohti Hemsedalista lähdettyämme, ja päätimme laskukauden ja samalla koko talvikauden yhteen kaikkien aikojen, sanotaanko vaikka mielenkiintoisimmista topptureistamme ever. Ensinnäkin oltiin aika myöhään liikenteessä, Gaustatoppenin alle nousimme autolla vasta kolmen kieppeillä, jolloin kaikki (lukuisat) søndagsturilla olleet norskit jo laskettelivat topilta alas. Eipä siinä sinänsä, sää oli huikea, eikä tähän aikaan tule pimeäkään, joten sinänsä ei ollut mitään menetetty, muuta kuin sen suhteen, että meillä oli pitkä matka vielä Skieniin ja Porsgrunniin illaksi. Huipulle oli kuitenkin about kolmen tunnin nousu.

Siellä se Gausta kohoaa.

Välinevalintana Venlalla oli perus hiihtotouring-vehkeet, mutta Olli päätti suksien kantamisen sijaan lähteä vain tavan kengillä ja onefootilla (minisuksella) matkaan. Ajateltiin, että kiivetään nyt niin korkeelle kuin jaksetaan. Porukkaa Gaustatoppenilla oli siis käynyt paljon senkin päivän aikana, joten seurailimme muiden jälkiä vuorta kohti. Jossain vaiheessa vastaan tuli norjalainen patu, joka valitteli huonoa lumen pintaa; se oli kova ja möykykäs, joten laskeminen oli hankalaa. Saman huomasimme itsekin muiden laskuja seurailemalla.

Seuraamamme skinnailu-urakin jyrkkeni ja muuttui niin viistoksi ja oli sen verran kova, ettei Venlalla enää liian kapeat karvat pitäneet, ja sukset piti ottaa kantoon. Nouseminen oli vaivalloista, joten reilun parin tunnin jälkeen päätimme, että tämä saa riittää, muuten meillä olisi mennyt koko ilta. Totesimme, että se nousureitti olikin niille pro-harrastajille, loivempi vaihtoehto olisi vissiin kiertänyt hieman kauempaa. 1883 metristä jäi uupumaan noin 200, eli suunnilleen kilometrin nousu, mutta maisemat oli joka tapauksessa uskomattomat!

Alas päätimme lähteä loivemman reitin kautta, että edes pääsimme alas. Venlalla oli ihan ok laskut möykykkäässä tunturissa, mutta Ollin minisuksi-idea osoittautui ehkä huonoimmaksi ikinä. Yhdellä onefootilla ei pysty kovalla alustalla viistosti laskemaan mitenkään ja suoraan alas vauhti kiihtyy mahdottomaksi. Olli valui siis oikeastaan pyllymäkeä koko matkan alas, ja voitte varmaan kuvitella miltä se tuntuu kovalla möykykkäällä alustalla…oli takapuoli hellänä muutaman päivän! Että tästä reissusta vois sanoa, että tulipahan tehtyä! Ainakin oli ikimuistoinen hejpådeg norjan fjelleille!

Gaustalta siis hurautimme (jos voi puhua hurauttamisesta kun tie on yhden auton levyinen?) Skieniin ja Porsgrunniin pariksi päivää moikkaamaan Ollin vaihtarikavereita. Yövyimme superkivassa Eco Farmhouse guesthousessa, jota voidaan suositella kyllä muillekin! Sieltä suuntasimme pariksi yöksi sukuloimaan Osloon, jossa turisteerasimme päivän viikinkilaivamuseoissa ja muissa laivamuseoissa sekä ihmettelimme oopperataloa ja kunkunlinnaa ynnä muita nähtävyyksiä. Ei muuten tiedetty, että norjalaiset ovat olleet arktisten napojen oikeen pioneeri-löytöretkeilijöitä! Oppipa jotain uuttakin. 😉

Gausta-reissun jälkeen teemaan sopiva sisustus.

Oslon oopperatalon katolla.

Loppuviikoksi ajelimme vielä yhdessä Tukholmaan, jossa nautiskelimme keväisestä kelistä ja kaupunkifiiliksestä. Venla törmäsi sattumalta vanhaan lukiokaveriinsakin! Ikimuistoisen reissun kruunasi Ollilla kuumeinen vika päivä sekä melkein myöhästyminen lentokoneesta, Venlalla taas laivamatkalta saatu ruokamyrkytys, jonka ansiosta piti viettää vielä yksi järkky yö Tampereella hotellissa.

Vielä tyytyväisenä Tukholmassa.

Loppuhuipennuksia lukuunottamatta roadtrippi oli ihan mahtava, niin paljon tuli nähtyä ja koettua! Kilometrejä auton mittariin tuli noin 4300, ja onneksi autokin kesti kotiin asti. Laskupäiviä kertyi 6 parin viikon aikana ja hiihtopäiviä pari sekä yksi toppturikin, vaikkei ihan toppiin päästykään. 😉 Eri yöpaikkoja oli reissulla yhteensä 7, autoilupäiviä karkeesti 6 ja kaupunkipäiviä 4. Aika monenlaista! Voi olla kyllä melko kiitollinen, kun on mahdollisuus tehdä jotain tällaista.

-V&O

Heippa! Viime sunnuntaina palauduimme maanpinnalle Liatoppenin luonnonrauhaisasta tunturimökistämme ja asetuimme täksi viikoksi ihmisten ilmoille Hemsedalin sydämeen. Pudotus oli aika karu; aparttementtimme ei ollut ihan sitä mitä odotimme ja saatiin nukkua ekat yöt viiman puhaltaessa kasvoille rikkinäisestä ikkunasta katsellen rakennustyömaata. No, ei ehkä oikeasti ihan näin karua, mutta kyllä kismitti juosta respassa ekat päivät valittamassa ja säätämässä. Lopputulos oli kuitenkin ihan tyydyttävä, saatiin vähän isompi ja parempi kämppä ja hissiliput puoleen hintaan. Hyvää palvelua lopulta, mutta Skistarin majoituskuvauksiin hävisi kyllä luotto.

No maisemat on ainakin ollu sitä mitä piti!

Harmaita hiuksia tuotti myös kummasti koliseva auto, joka pikaisen korjaamokäynnin jälkeen ei onneksi osoittautunut niin vakavaksi jutuksi kuin pelkäsimme. Venla selviää sillä toivonmukaan koto-Suomeen asti. Loppuviikosta alkoi jo hymyilyttää, kovaa tuulta lukuunottamatta lasku- ja hiihtosäät on olleet erinomaiset. Porukkaa on ollut mukavan vähän, tosin nyt viikonloppuna tilanne on korjaantunut. Bileitä riittää, vaikkakin nämä afterski-hommat menee meillä vähän ehkä yli hilseen. Tarkemmin Hemsedalin kokemuksista kirjoittelemme myöhemmin!

Viime viikolla kerkesimme pistäytyä päivän Hemsedal-käynnin lisäksi myös pienessä ja symppiksessä Hallingskarvet skisenterissä, joka kyllä yllätti meidät totaalisen positiivisesti offi-mahdollisuuksillaan! Paikallekaan ei olisi varmasti eksytty, jos loppukauden kunniaksi päivälippu ei olisi ollut 200 nokin (n.23e) alehinnalla. Halpojen hissilippujen perässä siis. 😉 Keskus oli vähän niinkuin Norjan Maarianvaara; vähän korvessa eikä ehkä kovin laajasti tunnettu, paitsi niiden keskuudessa ketkä sinne suuntaavat nimenomaan offeja laskemaan. Meidän onneksi pehmeää lunta oli satanut edellisinä päivinä yli viitisen senttiä, joten päästiin tekee uusiakin jälkiä lumeen!

Sunnuntain siirtymämatkalla Hemsedaliin kiepsautimme Beitostølenissä ja Valdresflyella toteamassa about parin-kolmen metrin lumivallit ja norjalaisten sunnuntainviettotavan: kaikki vauvasta vaariin olivat lähteneet hiihtämään tuonne noin 1400 metriin auringon paistellessa täydeltä terältä. Kylläpä se norskien kelpaa!

Nyt suunnitellaan kovasti ensi viikkoa. Ainakin tarkoituksena on jättää huomenna fjellit ja keskittyä kaupunkilomailuun. Katsotaan kuin käy! Matkalla olisi ajatuksena ajella Gaustatoppenin kautta etelää kohti ja harkita vielä jonkinlaista talvikaudenlopetus-toppturia, jos sää sallii! 8)

-Venla ja Olli