Mitä voi kokea porotilalla Kuusamossa?

Julkaistu: 30.12.2016

Moi moi moi! Miltei parin viikon Rukan lumiloma on taputeltu, ja paljon jäi reissusta kirjoiteltavaa. Nyt uuden uutukaisen vuoden kynnyksellä syvennytäänkin hetkeksi Kuusamon poroihin, ennen alamäki-painotteisempiin aiheisiin siirtymistä.

WP_20161221_12_24_00_Pro (2)

Saatiin nimittäin mahdollisuus hypätä mukaan Ruka Safariksen* järjestämälle retkelle Palosaaren poro- ja kalastustilalle. Näin päästiin vielä juuri ennen joulua ruokkimaan Petteriä ja kumppaneita aaton koitosta varten. Suoritettiimpa samalla poroajokortti, jos vaikka joskus pukin apulaiseksi innostuu pestautumaan, tai muuten vain kyseistä taitoa sattuu tarvitsemaan. 😉 Kyseessä oli meille eka kerta oikealla porotilalla, joten vierailu oli todella mielenkiintoinen, ja uutta faktaa poronhoidosta ja poroista tuli kyllä roppakaupalla.

20161221_121709

Samassa bussikyydissä matkusti kuuden britin ryhmä ja Ruka safariksella harjoittelussa olleet kaksi hollantilaista matkailualan opiskelijaa. Saapuessamme tilalle meitä oli vastassa aito poromies.  Aloitimme porojen ruokinnalla, jotta saimme tutustua näihin elikoihin heti lähemmin. Oli oikeasti jännää päästä aitaukseen kymmenen poron ympäröimäksi. Ne sarvet kun viuhuivat siinä aika tiuhaan. Meille kuitekin kerrottiin, että porot varovat osumasta niillä mihinkään, koska se ei kuulemma tunnu niistäkään mukavalta. Osumilta siis vältyttiin! Poronjäkälä nimensä mukaisesti oli niiden suurinta herkkua. Huomasimme nopeasti, kuinka persoja ne sille olivatkaan, söivät nimittäin enemmän kuin mielellään vaikka varastot tyhjiksi. Poro saattaakin talvella käyttää jopa 23 tuntia vuorokaudessa ruuan etsintään jos nietokset ovat tarpeeksi korkeat.

20161221_121624

20161221_121744

20161221_122505

Pääsimme tyttö-porojen aitaukseen, jotka kooltaan ja olemukseltaan olivat huomattavaksi uroksia sirompia ja pienisarvisempia.

Pakkanen ei meitä juurikaan kiusannut, joten siirryimme syöttämisestä suoraan pororekiajeluun. Reessä sai yhtäaikaa matkata kahdestaan tai lasten kanssa kolmestaan, ja brittien vuoron jälkeen koitti meidän eka porokyyti. Ja hauskaahan se oli! Saatiin vähän tuntumaa joulupukin menopeliin ja mukaan se poroajokortti. Tosin poroa oli melko helppo ohjastaa, sillä vauhti ei tässä tapauksessa päätä huimannut, eikä porokaan valmiilta rekiuralta karkuun lähtenyt. Poroilla kuulemma kuitenkin pääsee kovaakin, jos ne sille päälle sattuvat! Vähän esimakua nähtiin, kun yhdellä kiekalla poro vähän innostui pinkomaan kovempaa, ilmeisesti säikästäneenä äänekkämpää matkustajaa.

WP_20161221_12_37_40_Pro (2)

Ajoporot olivat uroksia komeine sarvineen.

20161221_123234

Ajo-opetusta.

WP_20161221_12_41_56_Pro

Maassa maan tavalla; lentolupaa ei saatu.

Britit alkoivat nollakelin pikku viimassa jo kohmettua, joten ajojen jälkeen isäntä ohjasi meidät aitoon kammiin. Aikoinaan näissä asustivat poronhoitajat poroineen, mutta nykyään se oli lähinnä hieno pala menneisyyttä. Paistoimme aidot poromakkarat nuotiolla mestarin kertoessa tarinoita ja triviaalitietoja poronhoidosta. Tunnelma oli pimeähkössä kammissa kansainvälisessä seurassa uniikki, ja voin vain kuvitella miten muut tämän kaiken ajattelivat ja tunsivat. Mieleenpainuva kokemus meille kaikille!

20161221_125722

20161221_130240

Tilan keskelle oli jätetty tilan omistajaperheen miltei satavuotias kotitalo, josta oli tehty pikku museo ja poroaiheinen matkamuistomyymälä. Ja pakkohan sieltä oli ostaa poronkäristyslihat joulupäivänpöytää odottamaan!

20161221_140149

Ajokortti kourassa, tyylikkäästi ylösalaisin.

WP_20161221_11_58_36_Pro (2)

Kiitos vielä Palosaaren porotilalle mukavasta vierailusta sekä erityisesti Ruka Safarikselle retken järjestelyistä. Voimme suositella ilman muuta tätäkin aktiviteettia omaan lomaan, jos kaipaa vaikka vähän rennompaa lepopäivää laskettelun tai hiihtämisen väliin. Jos ulkomaalaisiakin näin paljon kiinnostaa suomalainen poronhoito, niin kai se olisi ihan yleissivistävää itsekin siitä jotain tietää. 🙂

Onnellista tulevaa vuotta kaikille toivotellen,

Venla ja Olli

*Ruka Safaris tarjosi meille vierailun Palosaaren poro- ja kalastustilalle.

636179292422839524 (2)

Kommentoi

Ekaa kertaa kelkkasafarilla

Julkaistu: 22.12.2016

Hello!  Maanantaina saavuimme Rukan ja Kuusamon valloittavan lumisiin maisemiin. Odotukset olivat korkealla, olemme nimittäin ensimmäistä kertaa Rukalla talvella näin ”aikuisiällä”. Tiistai-aamuna koettiin kuitenkin pienimuotoinen katastrofi, kun Ruka Safariksen* kyyditykseen noustessamme satoi märkää kaatamalla, ja kyse ei ollut edes rännästä, vaan vesisade oli pahempi kuin amazonilla. Fiilis ei ollut ihan katossa, ja pohdimme, että kumisaappaat ja sadevaatteet olisivat olleet kova sana. Ruka Safariksen tiloihin päästessämme ja koko kelkkailuvarustearsenaalin yllemme puettuamme sade onneksi loppui kuin seinään, ja selvisimme elämämme ensimmäisestä moottorikelkkasafarista kuivina ja hymy huulilla. At the end you can find a little description in English.

2016-12-22_05-45-51

Vastaanotto Ruka Safariksella oli lämmin ja opastus asiantuntevaa. Vaikkei meillä ole juurikaan kokemusta kelkkailusta, tuli varma olo siitä, että homma tulee kyllä onnistumaan. Annammekin vinkin kaikille ummikoille, että safarin myötä saa hyvän raapaisun lajin saloista ja tottakai huiman kokemuksen, mutta ei mennä vielä asioiden edelle.

IMG_0127

IMG_0128

Käyttämämme kelkat olivat tuliterät Ski-Doon nelitahtivehkeet, miltei suoraan Rovaniemen tehtaalta, mittarissa oli nimittäin alle 150 kilometriä. Näissä uuden ajan kelkoissa on parasta se, ettei bensanhajua huomannut lainkaan, eikä vaatteetkaan kärynneet. Olivatpa myös mukavan hiljaisia, ainakin meidän nopeuksilla.

IMG_0136

Safari suuntautui Rukan kuuluisalle Lammintuvalle, jossa meitä odotti myös husky-ajelu ja ehkä maailman herkullisimmat munkit. Mukanamme oli kahden Ruka Safariksen oppaan lisäksi sveitsiläis-norjalainen pariskunta, joka oli myös jossain media-hommissa kuvailemassa Rukan antimia. Kuvien kannalta harmi, että keli oli mitä oli. Aamulla puissa oli kuitenkin vielä lunta, joten saimme nauttia lumisesta metsästä huristellessamme kelkoilla Lammintupaa kohti. Näillä kelkoilla oli aloittelijankin helppo ajaa, ja eco-vaihteen ansiosta peukalokaasu ei ollut niin herkkä, joten tottumattomalle menokin oli tasaisempaa. Kelkkareitti tosin oli melko kenguruinen, sillä vähäisen lumen takia sitä ei ollut vielä pystytty lanaamaan.

IMG_0129

20161220_101907

Lammintuvalle saavuttuamme menimme seuraamaan pororekiajelua ja ruokkimaan noita harmaita peuransukulaisia.  Eipä ollut moista tullutkaan aikaisemmin tehtyä.  Seuraavaksi seurasimme haukkua ja pian löysimme itsemme husky-tarhan portilta. Luvassa olisi huskyajelua kuuden hauvan vetäminä kahden ja puolen kilometrin lenkillä enemmän tai vähemmän lumisen metsän keskellä. Kun hauvoja kiinnitettiin kelkkaan, loput muutaman kymmentä huskya viereisessä tarhassa ulvoivat ja haukkuivat ilmeisen kateellisina valituille yksilöille. Onneksi joulun alla starttaava pääsesonki mahdollistaa jopa neljän kelkan yhtäaikaisen ajelun, jolloin miltei kaikki pääsevät harrastamaan lempipuuhaansa. Ajelun lisäksi oli hurmaavaa päästä pentuhäkkiin nuoltavaksi ja piiritetyksi, kukapa pystyisi noita sydämensulattajia vastustamaan?

20161220_110251

20161220_105123

IMG_0130

Itse koiravaljakko-ajelu oli jotenkin taianomaista, aivan eri maailmasta kuin moottorikelkoilla revittely, mikä on toki äärimmäisen hauskaa sekin. Koirien vetämänä voi kuitenkin kuulla samalla myös hiljaisen luonnon rauhan, ja sinua vetää elävät persoonat, joilla jokaisella on omat kujeensa ja tapansa. Reen ohjaaminen oli helppoa, sillä koirat tuntevat reittinsä. Hieno kokemus! Ajeluiden jälkeen piipahdimme vielä itse tuvalla höyryävällä sekä tuoreella poropiirakalla ja todella herkullisella munkilla. Kaikki kahvion herkut tehdään alusta asti itse paikanpäällä ja kaikki on aina tuoretta, joten leipomuksia tehdään sesonkina pitkin päivää. Lammintuvan emäntä vitsailikin heillä sanottavan, että kaksi tuntia paistosta munkki on jo vanha. Keväämmällä isäntä paistaa vierailijoille lettuja terassilla, pitänee siis tulla uudemman kerran. 😉

IMG_0134

IMG_0133

Paluumatka kelkoilla sujui entistä mukavammin, kun kapistukseen alkoi jo tottua, ja hupi melkein tuntui loppuvan kesken, kun reilun kolmetuntisen päätteeksi kaarsimme takaisin Ruka Safariksen pihaan. Taivaskin selkeni ja näimme paluumatkalla Kuusamoon autosta vielä kauniin auringonlaskun, josta ei aamun sateessa olisi voinut uneksiakaan. Koko safari kaikkine järjestelyineen sujui mainiosti ja huomasi, että Ruka Safariksen oppaat olivat asiantuntevia ja koulutettuja, joten olo tuntui turvalliselta ja mukavalta koko reissun.

IMG_0138

Olemme viettäneet pari joulua Ruotsin lapissa Hemavanissa ja molempina kertoina harkittiin vakavasti moottorikelkkojen vuokraamista kimpassa, mutta suunnitelmista on luovuttu miettiessä osaammeko ummikkoina niitä käyttää, saati vahingon sattuessa kaivaa metrisestä puuterihangesta oikeaoppisesti pois. Safari oli siinäkin mielessä erinomainen, että siellä opimme perusjutut kelkoista ja saatiin myös vähän vinkkejä kaivuuhommiin. 😉 Nyt ehkä joskus sellaisen uskaltaa itsekin vuokrata.

20161220_123901

Lammintuvan retki oli ikimuistoinen ja varmasti etelän- ja kaukomaiden vierailijat ovat enemmän kuin ihmeissään Pohjoisen maailman menosta, kun kerta mekin oltiin. Kiitos vielä Ruka Safarikselle loistavista järjestelyistä!

Kohtahan tuo pukki jo ovea kolkuttelee, joten ihanaa joulun aikaa! Nauttikaa olostanne. <3

-Venla ja Olli

*Ruka Safaris tarjosi meille opastetun moottorikelkkasafarin Lammintuvalle koiravaljakkoajeluineen.

IMG_0135

And same in English:

We came to Kuusamo last monday (19.12.2016) and were happy to be quests of Ruka Safaris. We participated in the snow mobile safari and husky sledge driving first time in our lifes. We also fed real reindeers. Huskies and reindeers were in the place called Lammintupa café. Everything was lifetime memorable experiences, we deeply recommend to visit Kuusamo, Finland and these lovely places! 🙂

Kommentoi

Uusi kausi avattu ja Kuusamon kutsuun vastattu

Julkaistu: 19.12.2016

Uusi kausi on lähtenyt kivasti käyntiin ja talvi on täällä! Me saavuttiin tänään ihanan pikaisella ja halvalla Onnibussilla Kuusamoon, joten joululomakin on nyt virallisesti startattu! Vähän kismittää se, että keli putoaa juurikin tällä hetkellä plussalle ja yöllä luvassa on vesisadetta. Heippa pehmeet lumet ja lumiset maisemat! Toivotaan, että meidän täällä ollessa satais vielä lisää höttöä, pitäisihän noiden säiden onneksi sitten joulun tienoilla taas pakastua. Perjantaihin asti on tarkoitus viipyillä täällä Kuusamon Tropiikissa, ja jouluksi vaihdetaan Rukan puolelle mökkiin viikoksi. Laskukamat tulee myös vasta perästä, joten tää alkuloma on tarkoitus käyttää muuhun kuin lasketteluun; luvassa on huomenna moottorikelkkailua Ruka Safariksen kanssa, keskiviikkona paikallinen porotilavierailu ja torstaina viimeistään latuja tsekkailemaan. Jouluksi sitten rinteeseen!

Kolilla

Kauden avaus tapahtui meillä tänä vuonna jo 4.12. Kolilla, joten laskukausi tulee olemaan (toivottavasti) tavallista pidempi! Joulukuun alussa rinteessä sai laskea kirpsakassa pakkasessa ja tilaa oli veivata loistokunnossa olevaa Pielistä. Olli on kerinnyt jo avata talven muidenkin talvilajien osalta, joten aikasessa ollaan tänä vuonna siinäkin mielessä. Tässä muutama kuvanen joulukuulta, ja toivotaan parasta, että talvisia kuvia saadaan vielä täältä Kuusamosta ja Rukaltakin! 🙂

Kolilla

20161214_104137

20161216_090013

Kolin hiihdonopeja ja rinnepäivystäjiä kertaamassa alppilaskun saloja perinteisellä lumileirillä, joka on pystytty järjestämään ennen joulua viimeksi neljä vuotta sitten:

20161217_123334

20161217_223013

Ihanaa joulun odotusta! <:)

-Venla ja Olli

Kommentoi

Mitä jäi käteen kaudesta 15/16?

Julkaistu: 02.12.2016

Kohta aloitellaan uusi laskukausi 16/17. Huomenna aukee Koli! Viime vuoden kelailu on kuitenkin jäänyt tekemättä, oikeastaan niin täällä blogin puolella kuin omassa päässäkin. Mikä on aika ikävää ottaen huomioon, että viime kaudella meillä tapahtui laskusaralla paljon! Koko vuosi 2016 on kuitenkin ollut niin kiireinen, ettei kaikkea ole ennättänyt kunnolla edes itse pureskella. Nyt uuden kauden avauksen kynnyksellä tuntuu, että on pakko kerrata pääpiirteittäin, mitä viime kaudesta jäi käteen.

PC312645e(2)_()[1]b

1. Täysipitkät sukset

Vihdoin ja viimein siirryimme täyspitkiin, jopa vähän ylipitkiin, suksiin. Snowbleideillä koko nuoruutemme leikittyämme, totuttelimme edellisen vuoden verran lasten suksiin, jonka seurauksena viime kauden alussa päätimme, että on aika kasvaa isoksi ja ruveta laskemaan aikuisten oikeasti. Rinnelaskuun kummankaan viime kaudelle hankitut opiskelubudjetin sukset eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta pikkusuksien jälkeen tuntuma oli joka tapauksessa sellainen, että takaisin ei ole paluuta.

PC172375

Alkukaudesta oli vähän totuttelua.

2. Aimo annos tekniikkaoppia rinteessä

Pääsimme molemmat hiomaan (olematonta) laskutekniikkaamme ensinnäkin Kolin rinnepäivystäjien ja hiihdonopettajien yhteisellä lumileirillä, ja Venla myöhemmin vielä liikunnan sivuaineen merkeissä Kolilla. Se, että aloitimme aivan alkeista toi meille molemmille todellisia ahaa-elämyksiä ja aivan uusia ulottuvuuksia laskemiseen. Kumpikin meistä on ollut itseoppinut laskija, jolloin laskemisen perusasiat ovat jääneet oikeastaan tajuamatta. Tästä syystä todellakin suosittelemme kokeneemmillekin laskijoille hiihtokoulua, jos ei ikinä sellaisessa ole käynyt, tai muutoin vaan muistia virkistämään!

20160421_142921

3. Kourallinen puuteria ja freerideä Ruotsista

Vapaalasku-kärpänen puraisi etenkin Venlaa joulureissulla tutussa lumisessa Hemavanissa. Alkukauden huono fyysinen kunto ja laskutekniikka olivat ainoat miinukset noiden takamaastoreissujen suhteen, mutta kipinä syttyi. Harmiksi kipinä ei saanut oikein enää tulta alleen, sillä siinä olivat taas viime kaudenkin parhaat puuterit ja ainoat kunnon hiihtotouringit. Ruotsin tunturit lumosivat jälleen, ja nyt onkin vähän haikea fiilis, kun tänä jouluna ei ollakaan menossa sinne.

4. Hyppysellinen rinneturvallisuuskoulutusta

Ennen Norjaan lähtöään Olli ennätti Kolin lähettämänä käydä rinnepäivystäjän pätevyyden päälle Ski Patrol -koulutuksen Himoksella helmikuussa. Ski Patrol päivystää samaan tapaan kuin SPR:n rinnepäivystäjäkin, mutta vastaa vähän laajemmin ja myös ennaltaehkäisevästi keskuksen turvallisuuteen liittyvistä asioista muussakin suhteessa kuin vain tapaturmien sattuessa. Lisäkoulutus ei koskaan ole pahasta!

20160313_110220b

5. Sylillinen Norjan keväisiä antimia

Meidän yhteinen kolmeviikkoinen Norjassa huhtikuussa oli kyllä mahtava kokemus! Tunturissa hiihtämisen, aurinkoisen Geilon ja mahtavien offien Hallingskarvet skisenterin lisäksi viikko Hemsedalissa antoi tyydyttävän lopputuloksen laskukauteen. Viimeinen haikki Gaustatoppenille kruunasi sekä hienoudessaan että huonoudessaan koko kauden, ja sen päätteeksi olikin ookoo pakata sukset odottamaan uutta kautta. Pakattu ne onkin niin hyvin, että huolto on unohtunut kokonaan, hups. Ennen Rukalle lähtöä terotus, hionta ja voitelu on kyllä etenkin Venlan Auroille poikaa!

WP_20160416_16_41_27_Pro

Hallingskarvet skisenter

IMG-20160429-WA0016

Gaustatoppen ja viime kauden päätös.

Mitä kausi 16/17 sitten tuokaan tullessaan? Sen näemme sitten. 🙂

-Vensku ja Oltsu

Kommentoi

Syyshorroksesta heräilyä

Julkaistu: 22.11.2016

Moro! Aika kolkutella taas arkkua ja raapustaa elävien kirjoihin pari riimua. Herätellä blogi synkästä syyshorroksesta talven kimaltelevaan valkoisuuteen. Eletään hetki tässä mielikuvassa. Ei katsota ulos.

WP_20161117_11_39_22_Pro (1)

Oli tuossa talvi vielä tovi sitten, mutta ei enää. Tiedämme kuitenkin, että kyllä se sieltä taas tulee. Toivottavasti pian! Kuvat ovat Kolilta viime viikolta.

Mitä meille kuuluu?

Meidän syksy on ollut sellasta haipakkaa, että ollaan jätetty suosiolla bloggailut väliin. Nyt Venla voi ylpeänä sanoa saaneensa gradun palautettua ja loputkin opinnot pakettiin! Venlalla siis on aikaa taas muuhunkin, kun nyt ei auta muu kuin odotella arviointia ja kasvatustieteen maisterin papereita saapuvaksi. Aika hienoo!! 🙂 Voi olla, että Olli taas ei kauheasti kerkiä jatkossakaan kirjoitella, kun talven ja kevään aikana pitäis paketoida senkin opinnot. Joten todennäköisesti bloggaamisen tänä talvena hoitaa pääasiassa opinnoista vapaa nainen!

IMG-20161117-WA0001

Mitä kotirinteellemme Kolille kuuluu??

Käytiin tuossa viime viikolla Kolilla pikku breakillä juhlimassa Venlaa ja siinä samalla vähän jutustelemassa tulevan talven meiningeistä. Meillehän Loma-Kolin sulkemis-uutinen oli aivan totaalinen pettymys, vaikka olihan sitä teoriassa vähän ounasteltukin kun tiedettiin, ettei se kannata. Yllätti silti! Lomis oli aina mukavaa vastapainoa Ukko-Kolille ja mahdollisti myös esim. lumilautailun alkeiden opettelun aivan eri tavalla. Suurin osa Kolin hiihtokoulun alkeistunneista on pidetty Loma-kolilla ja aloittelijoille ja perheen pienimmille se on ollut ainoa oikea paikka. Esimerkiksi hiihtokoulun opeilla tunnit vähenevät huhujen mukaan ainakin puoleen. Siksipä olimmekin (ja olemme edelleen) vähän huolissamme siitä, miten Ukko-Koli pystyy jatkossa tarjoamaan perheille samat palvelut kuin Lomis. Entä millaiseksi ruuhkat Ukko-Kolilla hiihtolomaviikoilla äityvät?

WP_20161117_11_45_31_Pro

Ukko-Kolilla on tehty (ja tehdään) tämän muutoksen seurauksena paljon uudistuksia. Lomikselta on siirretty esimerkiksi lasten mattohissi alarinteeseen Rinnetuvan viereen perheen pienimmille. Muita hyviä seurauksia muutoksesta on esimerkiksi se, että nyt Ipatinkierrolle on oikeasti tulossa valot, ja parkkihommat siirtyy sinne, mikä tekee Ukko-Kolista entistä monipuolisemman keskuksen. Nyt myös lumitykkejä on enemmän, kun kaikki on voitu siirtää Lomikselta Ukolle käyttöön, mikä marraskuun alun pakkas-jakson kanssa mahdollistaa sen, että rinteet pyritään avaamaan tänä vuonna jo 3.12.! Wau! Se olisi kolmisen viikkoa aiemmin kuin viime vuosina, ja näimpä joulusesonkiin pitäisi olla jo useampi rinne auki! Peukut pystyyn kelien pakastumisen puolesta.

WP_20161117_11_37_18_Pro (1)

Vaikka PKO:n äkkinäiseltä vaikuttaneet päätökset Loma-Kolin sulkemiseksi vähän askarruttavatkin, pääasia on, että Ukko-Koli säilyy entisellään, ja ehkä tämä muutos nyt tosiaan mahdollistaa rinteiden kehittämisen ja parantamisen kaikin puolin! Joka tapauksessa ensi kaudellakin laskemme varmasti pääasiassa rakkaassa kotirinteessämme, Olli Ski Patrollina ja Venla edelleen tavan suharina, kun orastaneet hiihdonopesuunnitelmatkin menivät uusiksi sulkemisuutisten myötä. Aika sitten näyttää, miten homma siellä jatkossa toimii. Innolla kovaa vauhtia lähestyvää kauden avausta kuitenkin odotellaan. 🙂

IMG-20161117-WA0002

IMG-20161117-WA0003

Mitä talven muille suunnitelmille kuuluu?

Kolilla laskeskelun lisäksi suunnitelmamme tulevan talven osalta eivät vielä ole ihan (alkuunkaan) lukkoonlyötyjä. Viime kausi oli ehkä tähänastitista kausista paras (palataan siihen myöhemmin), joten voi olla ettei niin siistejä juttuja päästä tekemään. Vaik eihän sitä tiedä! Nyt ekana tiedossa ennen joulua Ollilla on taas Kolin rinnepäivystäjien ja hiihdonopejen lumileiri, jossa pääsee hiomaan laskutekniikkaa huipputikkiin. Jouluksi suunnitelmissa on lähteä Rukalle! Ruka houkutteleekin alkukauden rinnetarjonnallaan sekä ihan sillä, ettei me olla siellä kaksin koskaan käyty! Kunnon rinnesuksia ei edelleenkään ole hankittu, kun ei SkiExpoille päästy törsäileen, mutta yhdet uudet vanhat sukset rinteeseen ja erityisesti ulkopuolelle on lähes hyppysissä. Jospa sitä näillä mentäs! Ainakin tässä vaiheessa. 😉 Jännä nähdä, mita kaikkea talvi tullessaan tuo…

-Venla ja Olli

Ps. Instagrammaajat menee seuraa -> @lumenlumoissa!

IMG-20161117-WA0005

Kommentoi

Ajatuksia kesästä ja lomasta ja olemisesta ja elämisestä

Julkaistu: 31.7.2016

Venla tässä moi! Aika liitää. Kesä on ylittänyt reilusti puolen välinsä, joten kohtapa mennäänkin jo viimeisiä lomaviikkoja ja viimeistä kesäkuukautta. Ollaan ennätetty jo tehdä vaikka mitä, mutta silti tuntuu, että aikaa on liian vähän ja se loppuu kesken. Ehkä juuri ja juuri ennätetään tehdä kaikki, mitä on suunniteltukin (no joo, vähän ehkä ylimääräistäkin), mutta tässä touhottamisessa ja paikasta toiseen juoksemisessa ei sitten meinaa jäädä aikaa siihen, mitä lomalta ehkä kuitenkin raskaan opiskeluvuoden jälkeen odottaa loppupeleissä eniten: oleilua ja rentoutumista. Käytännössä siis sitä, että ei ole aikatauluja. Toisaalta kuitenkin tuntuu, että jos vaan möhöttää ja löhöttää, niin kallisarvoinen aika menee hukkaan. Siksi pitää mennä ja tehdä nyt kun voi, ja se taas vaatii suunnittelua. Hmh, kaksipiippuinen juttu.

WP_20160701_17_52_08_Pro

First world problems, tiedän. Olen nyt tullut kuitenkin siihen lopputulokseen, että saa olla onnellinen, kun voi nauttia tästä Suomen (ja ehkä muidenkin maiden) kesästä. Kun edes on sitä lomaa! Moni meidän kavereistakin on töissä koko kesän. Me ollaan pyritty pelaamaan korttimme niin, ettei meidän tarvitse. Mulla ainakin hajoaisi pää. Viime vuosina olen tehnyt kesäopintoja aina sen verran, että rahaa tulee, mutta lomaakin jää. Tälle kesälle mulla on ollut ja on gradu. Muutaman viikon olen uhrannut sille, ja palaan sen pariin kunhan Ollilla alkaa koulu. Pakko, jos aikoo joskus valmistuakkin. Ollilla taas kävi töiden suhteen hyvä munkki; muutama intensiivinen viikko ja hyvät rahat, ja lopun voi lomailla.

WP_20160726_16_52_49_Pro

Eniten harmittaa, ettei mökkeilylle jää aikaa enempää. Juhannukselta reilu viikko ja pari viikonloppua ei oikein tunnu riittävältä. Sielläkin ois niin paljon kaikkea tekemistä! Vaellusreissukin taitaa jäädä tänä kesänä tekemättä, jos sitten alkusyksystä ei lähdetä. Jostain pitää kuitenkin karsia, ja yleisesti se on eri hauskuuksien kesto ja eri aktiviteettien määrä. Ilosaarirokki-hommissakin meni viikko, vaikka huippu viikko olikin! Nyt tultiin eteläiseen Suomeen sukuloimaan ja hengailemaan. Olli on ollu tän viikkoa töissä, ja minulla nyt on oikeestaan ollut sellainen viikko, kun on ollu aikaa tehdä ristikoita, lukee kirjaa, ottaa aurinkoa(jos se paistais), kiertää kirppareita, syödä jätskiä, kirjottaa tänne(!) jaaa kerätä marjoja. Onhan sekin kaikki oleskelua tavallaan. Eli oikeastaan mulla ei ainakaan olis oikeutta valittaa, etten muka kerkiä tehdä mitään taikka rentoutua. Joten höpspöps, pistän siitä suuni kiinni loppukesäksi.

WP_20160726_21_12_45_Pro

Kaiken lisäksi me päästään vielä kunnon reissuunkin elokuussa (eliii kohta!). Vaikka tuo Eurooppa ja sen suurkaupungit sinänsä ei matkakohteena niin paljon varmaan nyt monia houkuttelekaan, meidän mielestä on turha antaa pelolle valtaa. Mites sen nyt yksi kaverimme asian hyvin ilmaisikaan; taitaisi olla todennäköisyyksiltään käänteiden eurojackpotin voitto joutua jonkun pöllöily-iskun kanssa edes samaan kaupunkiin. Joten me lähetään Barcelonaan, Pariisiin, Normandiaan ja vähän muuallekin sinne suunnille. Kätsyä, kun Ollilla on nyt noita vaihtarikavereita ympäri Eurooppaa, niin voi hyödyntää heitä reissatessa. Aikas siistiä!

IMG-20160720-WA0003 (3)

Vielä yksi juttu tähän blogiin liittyen. Olen tässä mietiskellyt, että aktiivinen bloggaaminen on aika haastava harrastus. Silloin kun sormet syyhyäisi ja juttuideoita ja aiheita riittäis, ei ole aikaa kirjottaa (lähinnä pitää kirjoittaa jotain muuta kuten esseitä jne…). Kun taas ois aikaa kirjottaa, ei ole juttuideoita. Tai sitten pitää tehdä kaikkea muuta kun kerta voi. Vähän kuin toi edellämainitsemani lomailu-juttu. Kirjoittaminen on yleensä mukavaa, kun saa kirjoittaa jostain aiheesta, mistä on jotain sanottavaa. Nautittavaa suorastaan! Siksihän me tää blogi alotettiinkin. Joskus se kuitenkin tuntuu pakkopullalta, juurikin siksi, että aika on kortilla, ja vieläpä jos niitä kirjoittamattomia juttuja alkaa kertyä rästiin. Postauksissakin haluaisi sitten säilyttää jonkinlaisen tason, kuvien ja muidenkin suhteen, että edes joku jaksaa kiinnostua. Se taas saattaa stressata ja sitten ei saa sitäkään vähää aikaan. Se on aika hassua sinänsä. Omasta halustahan tätä kuitenkin tekee. Siispä ei auta kuin suhtautua bloggaamiseenkin rennoin mielin, ja tehdä tätäkin siinä mielessä ja tahdissa, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Toki hyötynäkökulmakin on aina houkutteleva, ja sellaisten juttujen takia voi vähän vaivaakin nähdä, mutta pääpaino pidetään vastakin omassa innostuksessa ja sen jakamisessa silloin kun tuntuu, että on jotain jaettavaa. Joten, palataan! 🙂

WP_20160629_22_11_34_Pro (1)

Mukavaa loppukesää kaikille! Nautiskelkaa työläiset, työttömät ja lomalaiset, kaikki omalla tavallanne niin hartaasti kuin suinkin voitte. 🙂

-Venla

Kommentoi

Farkut verkkareihin

Julkaistu: 30.6.2016

Hola! Kesä Pohjois-Karjalassa on jo kerinnyt näyttää parhaita puoliaan, joten tulimme toisiin aatoksiin ja jätämme vielä viime talven pähkinöinnin jonnekkin myöhemmälle. Ei nyt kehtaa märehtiä menneitä kun kerta voi keskittyä tähän hetkeen. Juhannus-viikonlopun kelit olivat kesäisemmät kuin mies ja nais muistiin, joten nyt kyllä on kelvannut mökkeillä. Meillä on menossa lomaviikko, siispä vaihdettiin farkut verkkareihin ja nautiskellaan täysin siemauksin Kolin rauhasta ja Pielisen antimista. Itikoita on, mutta eipä ole tarvinnut karvalakkiakaan esiin kaivaa. Tässäpä vähän kuulumisia kuvien muodossa täältä päin!

Kuvailuja kansallismaisemassa:

20160616_150521 (3) (1)

20160616_152703 (5) () (1)

20160616_154355 (3) (1)

WP_20160616_15_08_30_Pro

IMG-20160617-WA0001 (1)

20160617_131234 (2) (3)

Juhannusyön uskomaton väriloisto:

WP_20160624_23_50_28_Pro

WP_20160625_01_14_46_Pro

Muita mökkitouhuja:

WP_20160529_13_03_15_Pro

WP_20160625_21_59_06_Pro

WP_20160627_15_36_09_Pro

Ja vesihiihtoa:

WP_20160625_14_17_14_Pro

WP_20160625_15_36_39_Pro

WP_20160625_14_17_24_Pro

…retkeilyä:

WP_20160626_16_09_02_Pro

sekä kalastusta:

WP_20160626_23_37_18_Pro

WP_20160626_22_55_50_Pro

Nautitaan kun voidaan! Hyvää kesää! 🙂

-Vensku ja Oltsu

Kommentoi

Kelataampa vähän: Norjan Hemsedal

Julkaistu: 11.6.2016

Se on kesä jo vauhdissa, mutta koska ollaan vähän jälkijunassa postausten suhteen (kuten tavallista), niin keskittykäämme vielä vähän kevättalven rientoihin (ja suunnitelkaamme vaikka ensi talvea samalla!). Täältä pesee vielä lumisia maisemia muiden kesäkuvien keskelle (tosin pohjoisesta on saanut ottaa lumikuvia ihan vastakin). 😉

20160421_143604

Vietimme Norjan roadtripillämme huhtikuussa kokonaisen viikon Hemsedalissa, yhdessä Norjan suurimmassa ja kuuluisimmassa laskettelukeskuksessa. Eikä ole meistäkään ihan väärin kutsua Hemseä Pohjoismaiden alpeiksi, kuten se itse itseään kutsuu. Hemsedal skisenter kuuluu ruotsalaisen Skistarin omistukseen yhdessä Trysilin sekä Ruotsin Åren, Vemdalenin ja Sälenin kanssa. Keskus sijaitsee eteläisen Norjan keskiosissa, ja korkeimmat huiput Hemsen tienoilla kurottelevat jonnekkin 1500 metrin hujakoille. Mittakaava oikeisiin alppeihin verrattuna on siis vielä pieni, mutta terävämmät ja vuorimaisemmat piirteet maisemassa tuovat paikkaan sellaista jylhää hehkua, mitä voisi olettaa myös alpeilla kohtaavansa.

WP_20160422_12_34_09_Pro

Päällimmäiset muistot

Päällimmäisinä mieleemme Hemsedalista jäi tahmainen huoneisto, Skistarin rahastus-yritykset, jääääkylmä ja kova tuuli sekä keväiset sohjomöykkyiset rinteiden alaosat. MUTTA onneksi pienet negat eivät haittaa, sillä ennen kaikkea mieleemme jäi myös huippukuntoiset ylärinteet, aurinkoisen keväiset upeat maisemat, se yksi reilun 5centin puuteripäivä ja yli 1000 metrissä kulkevat ladut. Sanotaanko vaikka niin, että nämä plussat hakkaa kyllä nuo miinukset sata nolla.

WP_20160420_11_50_06_Pro

Rinteet

Rinteitä Hemsedalissa riittää Suomen ja Ruotsinkin mittapuulla paljon. Vaikka itse keskus ei olekaan levittäytynyt kovin suurelle alueelle, siihen mahtuu useampikin korkea huippu sekä 49 rinnettä ja 20 hissiä kompaktiin, oikeastaan juuri sopivaan pakettiin. Joka huipulta avautuu erilaiset maisemat eri ilmansuuntiin, joista korkeimmalle kohoaa Tottenin ankkurihissi (1497). Tindenille (1444) kapuava tuolihissi, joka pituudessaan vie voiton kyllä monista muista, avaa pitkät ja sopivan haastavat rinteet puurajan yläpuolella. Erilaista vivahdetta maisemaan voi hakea Røggjinilta (1370). Skigaardenilla voi nautiskella 1000 metrissä vaikkapa pizzaa tai oluen hieman boheemimmassa meiningissä. Fjellkafeella tai päähissien ala-aseman Skistuilla voi kokea perinteisempää rinnekuppilan tuntua.

IMG-20160422-WA0002 (1)

Aloittelijoille helpompia rinteitä löytyy puurajan ajapuolelta, joskin keväällä niitä ei kukaan mielellään laske enää klo 12 jälkeen sohjomöykkyjen takia. Myös parkit olivat isot ja aivan huippukunnossa loppukaudestakin. Pitkiä ja loivia siirtymiä on hyvin vähän, joten kaikki ”alueet” ja hissit ovat oikeastaan laskemalla ja nousemalla saavutettavissa, mistä Hemsedal saa meiltä ainakin paljon plussaa. Korkeuseroa Hemsedalissa saa parhaimmillaan laskea jotakuinkin 800 metriä, joka on skandinavian mittapuulla paljon. Keväällä korkeuseron kyllä huomaa, kun laaksossa on jo kevät ja lumet sulaneet, mutta tunturissa täysi talvi ja saattaapa olla vielä jäätävä viimakin tunkeutumassa luihin ja ytimiin. Rinnekartta löytyy täältä.

WP_20160415_16_01_08_Pro

Näkymät Tottenilta.

WP_20160422_13_00_43_Pro

Offit

Puuterista puheen ollen; jos Hemsedalissa lumisateen jälkeen mielii päästä putskua pöllyttelemään, kannattaa olla ajoissa liikenteessä, sillä hissi-offeilla riittää tunkua ja jo ekan tunnin aikana parhaat paikat täyttyvät jäljistä. Me kuitenkin löydettiin muutama vähän laskettu pätkä vielä iltapäivälläkin! Innokkaimmat kiipeilevät vielä hissien yläasemilta jokusen metrin ylöspäin muutamat puuterin täyttämät rännit silmissä kiiluen. Osa oli kyllä jo melko hc-matskua. Muutempa viikolla ei hissioffeille ollut enää asiaa tuhansien jälkien ja kovettuneen pinnan takia. Top-turit lähitienoolla jäi meillä tällä kertaa tekemättä kelinkin ollessa sen verran tuulinen. Niihin varmasti lääniä kuitenkin on!

IMG_20160415_155046_HDR (1)

Ladut

Hiihtäjille löytyy Hemsestä parikin tunturilatu-verkostoa kevääseen asti. Keskitalvella myös alhaalta mökkien ja muiden palveluiden tuntumasta pääsee laduille. Itse kävimme suihkimassa noin 1100 metrissä mökkikylän ohittavan puomi-tien varrella, maksu taisi olla 50nokkia/päivä. Lenkki, jonka kiersimme oli mukavan helpohko, n. 7,5km, joskin sopivasti ylä- ja alamäkeäkin oli. Lenkin varrella oli kaikenlisäksi vielä kahvilakin avoinna, jossa setä paisteli meille vohvelit matkaevääksi. Kannattaa kuitenkin huomioida, että tunturiladut ovat pääasiassa perinteisen latuja kaikki. Itse hiihdimme luistellen, sillä hanki kantoi myös eikä tarvinnut ihan huippukuntoisia latuja talloa.

WP_20160419_15_19_56_Pro

WP_20160419_16_43_28_Pro

Asuminen

Suurin osa Hemsedalista vuokrattavista mökeistä tai huoneistoista on vuokrattavissa Skistarin kautta. Hyvä puoli tässä on se, että kohtuu hintaista majoitusta löytyy etenkin sesongin ulkopuolella, toisin kuin monesta muusta Norjan isommasta tai keskikokoisesta keskuksesta. Yksityisillä vuokraajilla hintataso on kalliimpi. Hyvää Hemsedalissa on myös se, että jos on varaa maksaa hitusen enemmän, valittavana on hotellia tai mökkiä myös vuoren rinteeltä, 800 metrin tuntumasta. Esimerkiksi kesäaikaan näidenkään hinnat eivät päätä huimaa. Jos sesonkina (tai muuten vaan haluaa halpaa) kuitenkin etsii jotain tasokkaampaa, hinnat nousevat korkeiksi myös Skistarin valikoimissa. Siksi meilläkin oli nyt ”keskitason” majoitus (Bakken) varattuna aivan hiihtokeskuksen ytimestä. Majoitusta löytyy paljon ski-in meiningillä, mutta keskustan majoituksetkaan eivät ole kaukana ottaen huomioon, että laskemaan sinne pääsee suoraan ja toiseen suuntaan kuljetta ski-bussi. Huomioitavaa on, ettei sesonkina kannata varata huonettaan afterski-mestojen lähistöltä, jos haluaa olla rauhassa. Kannattaa myös huomioida, että luultavasti vielä ensikaudenkin ajan keskuksessa rakennetaan ahkerasti uusia ski-in huoneistoja, joten rakennustyömaa hieman pilaa maisemaa.

WP_20160418_18_45_44_Pro

Vähän modernimpia möksiä.

Skistarissa hyvää voisi sanoa olevan myös se, että aina löytää jonkun, jolle valittaa, jos reklamoitavaa on. Meillä valitukset sujui sillä tavalla ihan ”sujuvasti” että ravasimme kolmena eri päivänä respassa ja asioimme kolmen eri tyypin kanssa. Lopulta hommat hoitui ihan ok, mutta vähän kehno maku jäi, kun vielä lisälaskuja meinasi sadella perästä. Varoittelemme nyt myös omasta kokemuksesta sitä, etteivät huoneiden tai mökkien kuvaukset ja kuvat ole välttämättä aivan sitä kuin mikä totuus on. Tästä miinukset Skistarille. Samoin tähti-luokitus-systeemi ei tuntunut täyttävän ihan kansainvälisiä standardeja. Meidän mielestä nimittäin Skistarin 3 tähteä vastasi jonkin turkkilaisen halpishotellin 2 tähteä. 😮

WP_20160423_21_10_12_Pro

Auringonlasku vei onneksi kuitenkin voiton rakennustyömaanäkymästä.

Ravintolat ja afterski

Ravintoloista meillä ei kovin paljoa sanottavaa ole, sillä kokkailtiin lähinnä omassa huushollissa. Rinneravintoloita on kuitenkin useita ja keskustan alueella muutama muukin ravintoloita, samoin hotelleilla on omansa. Rinnekeskuksen ytimessä voi syödä pihviä tai pizzaa. Ruokaa löytyy joka lähtöön ja makuun.

WP_20160421_12_58_38_Pro

Skigaarden, reilussa tuhannessa metrissä. Tämänkin mestan lähistöllä rakennetaan.

After-ski on vilkasta viikonloppuisin ja sesonkina muinakin iltoina. Iltapäivä alkaa mukavasti Skistuan Afterskissä, jossa live-esiintyjien siivittämänä meininki on taattu. Terassialue on myös iso, joten iltapäivän auringon viimesäteitä on siitä mukava siemailla lasillisen jos toisenkin kera. Bileet jatkuvat kuuluisassa Stavkroan Afterskissä ski-in meiningillä. Meno on taattu, jos sellaisesta menosta nauttii. Itse katselimme huoneiston ikkunasta hieman huvittuneena Stavkroaan sisään ja ulos hoipertelevaa toppahousukansaa. Todettiin, että ollaan jo liian vanhoja aloittamaan tässä vaiheessa tutustumista afterskin iloiseen maailmaan, joten luovutimme terassilla nautiskeltujen yksien yyber-kalliiden siidereiden jälkeen. Hemsedalin baareihin voi tutustua tarkemmin täällä.

WP_20160422_14_09_55_Pro

Kaupan eväät pitää budjetin kurissa Norjassa. Makkaranpaistopaikkoja löytyy paljon sekä alempaa että ylempää, tosin kevätviikonloppuisin ruuhka on taattu näissäkin.

Hemsedal kesällä

Jos ei malta odottaa seuraavaa Hemsedal-reissuaan talveen asti, kannattaa sinne harkita suuntaavansa myös kesällä tai syksyllä, etenkin jos patikointi tai maastopyöräily on sydäntä lähellä. Hemsedalista mukavan ajomatkan päässä on myös yksi Norjan suurimmista vuonoista, joten Hemsedal on näitäkin ihmeitä katsomaan halatessa ihan mukava tukikohta. Itse vietimme viikon Hemsessä kesällä 2013, ja sieltäpä asti on meidän Norja-innostus alkanut kasvaa. Patikoimme muunmuassa Røggjinille ja viereisen Ulsåkin tuntumassa sijaitsevalle putoukselle. Kävimme Hemsestä käsin myös esimerkiksi Lærdalissa ja Flåmissa. Kesällä Hemsedal oli huomattavasti rauhallisempi, mutta tarvittavat palvelut olivat avoinna. Hemsedalin kesäaktiviteeteista voi lukea lisää täältä.

2013-07-18-1013

2013-07-16-0876

Kesällä vuoren rinteet hiihtäjien sijaan valloittaa nämä kaverit.

2013-07-16-5964b

Veslehorn kivenheiton päässä Hemsedalista.

Mitäs vielä?

Eipä muuta! Meillä oli hyvä viikko muutamasta pikkuviasta huolimatta, ja rinteissä oli tilaa viikolla kivasti näin sesonkiajan ulkopuolella. Hemseen kannattaa suunnata, jos alpit on jo loppuunkaluttu, mutta naapurit ei! Samoin silloin, jos alpeille asti ei raaski lähteä, Hemseen pääsee ehkä kuitenkin hivenen huokeammin, vaikka Norja melko kallis maa onkin. Automatkalaiselle ajettavaa Tukholmasta tulee ihan kivasti, mutta auto auttaa paikanpäällä liikkumiseen, etenkin jos kiinnostaa nähdä samalla vähän Norjaa enemmänkin. Tiet Hemsedaliin asti ovat hyväkuntoiset ja isot, joten ei huolta. Talvella kannattaa varautua lumiketjuin! Loppukeväällä selviää melkeen jo kesärenkailla, jos takatalvi ei satu iskemään. Korjaamokin löytyy läheisestä Ulsåkista, jos auton kanssa tulee onkelmia. Tuli testattua sekin. 😉 Toki Hemseen voi suunnata Osloon lentämälläkin ja vaikka vuokraamalla sieltä auton tai tulemalla bussilla. Oslosta ajomatkaa kertyy 3-4 tuntia.

WP_20160421_11_42_52_Pro

Sepustus ei ole kaiken kattava, eikä faktoista mennä takuuseen, mutta siinäpä nyt on meidän näkemykset Hemsedalista omien kokemusten pohjalta. Voidaan suositella! Lisää voi lukea vaikkapa täältä Lumipallosta.

-Venla ja Olli

Ps. Seuraavaksi tulee sitten vieeelä viime kauden yhteenvetoa, jonka jälkeen voidaan keskittyä kesäjuttuihin! 🙂

Kommentoi

Viimeistä vietiin ja niin sekin meni

Julkaistu: 08.5.2016

Niimpä niin! Meidän vika viikinki-viikkokin hurahti nopeaan ja maisemat aika vilisemällä vaihtuen. Nyt Venla on jo palautunut kotiin ja Olli jatkanut vielä viimeisiä opintojaan Porsgrunnin Høgskulessa. Yhtäkkiä se onkin jo melkeen kesä! Vaikka onkin vasta toukokuun alku…hmm, ihan jees, mutta hirvittää vaan mitähän siitä ”oikeasta” kesästä tulee. 😉

WP_20160429_12_56_46_Pro (3)

Tukholmassakin kukkivat kirsikkapuut.

Niin kuin aiemmin uhosimme, ajoimme kuin ajoimmekin Gaustatoppenin kautta etelää kohti Hemsedalista lähdettyämme, ja päätimme laskukauden ja samalla koko talvikauden yhteen kaikkien aikojen, sanotaanko vaikka mielenkiintoisimmista topptureistamme ever. Ensinnäkin oltiin aika myöhään liikenteessä, Gaustatoppenin alle nousimme autolla vasta kolmen kieppeillä, jolloin kaikki (lukuisat) søndagsturilla olleet norskit jo laskettelivat topilta alas. Eipä siinä sinänsä, sää oli huikea, eikä tähän aikaan tule pimeäkään, joten sinänsä ei ollut mitään menetetty, muuta kuin sen suhteen, että meillä oli pitkä matka vielä Skieniin ja Porsgrunniin illaksi. Huipulle oli kuitenkin about kolmen tunnin nousu.

20160424_143334

Siellä se Gausta kohoaa.

20160424_154423

Välinevalintana Venlalla oli perus hiihtotouring-vehkeet, mutta Olli päätti suksien kantamisen sijaan lähteä vain tavan kengillä ja onefootilla (minisuksella) matkaan. Ajateltiin, että kiivetään nyt niin korkeelle kuin jaksetaan. Porukkaa Gaustatoppenilla oli siis käynyt paljon senkin päivän aikana, joten seurailimme muiden jälkiä vuorta kohti. Jossain vaiheessa vastaan tuli norjalainen patu, joka valitteli huonoa lumen pintaa; se oli kova ja möykykäs, joten laskeminen oli hankalaa. Saman huomasimme itsekin muiden laskuja seurailemalla.

WP_20160424_16_40_54_Pro

20160424_165636

Seuraamamme skinnailu-urakin jyrkkeni ja muuttui niin viistoksi ja oli sen verran kova, ettei Venlalla enää liian kapeat karvat pitäneet, ja sukset piti ottaa kantoon. Nouseminen oli vaivalloista, joten reilun parin tunnin jälkeen päätimme, että tämä saa riittää, muuten meillä olisi mennyt koko ilta. Totesimme, että se nousureitti olikin niille pro-harrastajille, loivempi vaihtoehto olisi vissiin kiertänyt hieman kauempaa. 1883 metristä jäi uupumaan noin 200, eli suunnilleen kilometrin nousu, mutta maisemat oli joka tapauksessa uskomattomat!

WP_20160424_17_18_04_Pro

IMG-20160429-WA0016

Alas päätimme lähteä loivemman reitin kautta, että edes pääsimme alas. Venlalla oli ihan ok laskut möykykkäässä tunturissa, mutta Ollin minisuksi-idea osoittautui ehkä huonoimmaksi ikinä. Yhdellä onefootilla ei pysty kovalla alustalla viistosti laskemaan mitenkään ja suoraan alas vauhti kiihtyy mahdottomaksi. Olli valui siis oikeastaan pyllymäkeä koko matkan alas, ja voitte varmaan kuvitella miltä se tuntuu kovalla möykykkäällä alustalla…oli takapuoli hellänä muutaman päivän! Että tästä reissusta vois sanoa, että tulipahan tehtyä! Ainakin oli ikimuistoinen hejpådeg norjan fjelleille!

20160424_173657

WP_20160424_17_41_49_Pro

WP_20160424_17_59_23_Pro

Gaustalta siis hurautimme (jos voi puhua hurauttamisesta kun tie on yhden auton levyinen?) Skieniin ja Porsgrunniin pariksi päivää moikkaamaan Ollin vaihtarikavereita. Yövyimme superkivassa Eco Farmhouse guesthousessa, jota voidaan suositella kyllä muillekin! Sieltä suuntasimme pariksi yöksi sukuloimaan Osloon, jossa turisteerasimme päivän viikinkilaivamuseoissa ja muissa laivamuseoissa sekä ihmettelimme oopperataloa ja kunkunlinnaa ynnä muita nähtävyyksiä. Ei muuten tiedetty, että norjalaiset ovat olleet arktisten napojen oikeen pioneeri-löytöretkeilijöitä! Oppipa jotain uuttakin. 😉

WP_20160426_13_18_15_Pro

WP_20160424_22_48_10_Pro

Gausta-reissun jälkeen teemaan sopiva sisustus.

20160427_133346

WP_20160427_16_59_35_Pro

Oslon oopperatalon katolla.

Loppuviikoksi ajelimme vielä yhdessä Tukholmaan, jossa nautiskelimme keväisestä kelistä ja kaupunkifiiliksestä. Venla törmäsi sattumalta vanhaan lukiokaveriinsakin! Ikimuistoisen reissun kruunasi Ollilla kuumeinen vika päivä sekä melkein myöhästyminen lentokoneesta, Venlalla taas laivamatkalta saatu ruokamyrkytys, jonka ansiosta piti viettää vielä yksi järkky yö Tampereella hotellissa.

IMG-20160429-WA0012

Vielä tyytyväisenä Tukholmassa.

Loppuhuipennuksia lukuunottamatta roadtrippi oli ihan mahtava, niin paljon tuli nähtyä ja koettua! Kilometrejä auton mittariin tuli noin 4300, ja onneksi autokin kesti kotiin asti. Laskupäiviä kertyi 6 parin viikon aikana ja hiihtopäiviä pari sekä yksi toppturikin, vaikkei ihan toppiin päästykään. 😉 Eri yöpaikkoja oli reissulla yhteensä 7, autoilupäiviä karkeesti 6 ja kaupunkipäiviä 4. Aika monenlaista! Voi olla kyllä melko kiitollinen, kun on mahdollisuus tehdä jotain tällaista.

-V&O

WP_20160424_11_50_19_Pro

Kommentoi

Korkealentoisia offilaskuja ja paluu maanpinnalle

Julkaistu: 23.4.2016

Heippa! Viime sunnuntaina palauduimme maanpinnalle Liatoppenin luonnonrauhaisasta tunturimökistämme ja asetuimme täksi viikoksi ihmisten ilmoille Hemsedalin sydämeen. Pudotus oli aika karu; aparttementtimme ei ollut ihan sitä mitä odotimme ja saatiin nukkua ekat yöt viiman puhaltaessa kasvoille rikkinäisestä ikkunasta katsellen rakennustyömaata. No, ei ehkä oikeasti ihan näin karua, mutta kyllä kismitti juosta respassa ekat päivät valittamassa ja säätämässä. Lopputulos oli kuitenkin ihan tyydyttävä, saatiin vähän isompi ja parempi kämppä ja hissiliput puoleen hintaan. Hyvää palvelua lopulta, mutta Skistarin majoituskuvauksiin hävisi kyllä luotto.

WP_20160421_13_32_18_Pro

No maisemat on ainakin ollu sitä mitä piti!

Harmaita hiuksia tuotti myös kummasti koliseva auto, joka pikaisen korjaamokäynnin jälkeen ei onneksi osoittautunut niin vakavaksi jutuksi kuin pelkäsimme. Venla selviää sillä toivonmukaan koto-Suomeen asti. Loppuviikosta alkoi jo hymyilyttää, kovaa tuulta lukuunottamatta lasku- ja hiihtosäät on olleet erinomaiset. Porukkaa on ollut mukavan vähän, tosin nyt viikonloppuna tilanne on korjaantunut. Bileitä riittää, vaikkakin nämä afterski-hommat menee meillä vähän ehkä yli hilseen. Tarkemmin Hemsedalin kokemuksista kirjoittelemme myöhemmin!

20160421_142921

20160419_145858

Viime viikolla kerkesimme pistäytyä päivän Hemsedal-käynnin lisäksi myös pienessä ja symppiksessä Hallingskarvet skisenterissä, joka kyllä yllätti meidät totaalisen positiivisesti offi-mahdollisuuksillaan! Paikallekaan ei olisi varmasti eksytty, jos loppukauden kunniaksi päivälippu ei olisi ollut 200 nokin (n.23e) alehinnalla. Halpojen hissilippujen perässä siis. 😉 Keskus oli vähän niinkuin Norjan Maarianvaara; vähän korvessa eikä ehkä kovin laajasti tunnettu, paitsi niiden keskuudessa ketkä sinne suuntaavat nimenomaan offeja laskemaan. Meidän onneksi pehmeää lunta oli satanut edellisinä päivinä yli viitisen senttiä, joten päästiin tekee uusiakin jälkiä lumeen!

20160416_133146(0)

WP_20160416_16_38_10_Pro

WP_20160416_13_25_14_Pro

WP_20160416_14_18_59_Pro

WP_20160416_16_41_27_Pro

Sunnuntain siirtymämatkalla Hemsedaliin kiepsautimme Beitostølenissä ja Valdresflyella toteamassa about parin-kolmen metrin lumivallit ja norjalaisten sunnuntainviettotavan: kaikki vauvasta vaariin olivat lähteneet hiihtämään tuonne noin 1400 metriin auringon paistellessa täydeltä terältä. Kylläpä se norskien kelpaa!

20160417_141227

Nyt suunnitellaan kovasti ensi viikkoa. Ainakin tarkoituksena on jättää huomenna fjellit ja keskittyä kaupunkilomailuun. Katsotaan kuin käy! Matkalla olisi ajatuksena ajella Gaustatoppenin kautta etelää kohti ja harkita vielä jonkinlaista talvikaudenlopetus-toppturia, jos sää sallii! 8)

-Venla ja Olli

Kommentoi