Jalat balanssiin?

Julkaistu: 26.3.2015

Nyt päästään vihdoin tähän asiaan, joka on ollut mielenpäällä jo pidemmän aikaa, nimittäin pohjallisiin. Saimme jo ennen joulua Lumipallon kautta testattavaksi FootBalancen erityisesti laskijoille suunnatut Quick Fit -urheilupohjalliset, joista meillä on tosiaan ollut tarkoitus kertoilla kokemuksiamme. Pohjallisten käyttöönotto kuitenkin viivästyi, kun hankimme molemmille uudet monot kauden alussa, joten valitettavasti vasta nyt meillä on niistä ensimmäistä kertaa jotain muuta kuin tyhjää kerrottavaa. 🙂

20150320_203310

Uusien monojen hankinnan jälkeen ajatuksena oli ensin rauhassa testailla ja muotouttaa uudet monot omiin jalkoihin sopiviksi (vaikkei varsinaisista muotoiltavista monoista ollutkaan kyse), ennen kuin alkaisimme niitä lisäpohjallisilla täyttää. Kävi kuitenkin niin, että uudet monot olivat aluksi molemmilla niin mukavan tuntuiset jalassa, ettei pohjallisia alku- eikä keski-kaudestakaan oikeen edes muistanut mietiskellä. Jonkin verran tällä kaudella laskettua kuitenkin ajatus pohjallisista alkoi taas pikkuhiljaa hiipiä mieliimme. Tähän vaikutti erityisesti se, että Ollin monot tuntuivat olevan loppujen lopuksi hieman liian isot, ja Venlalla taas jalkapohjiin on ilmaantunut viimeisimmillä laskukerroilla melkoisia kipuja. Ja myös tietenkin siksi, että saimme pohjalliset testikäyttöön nimenomaan kertoaksemme kokemuksista niihin liittyen! 😉

Footbalance System Podoscope_1

Jalka-analyysi-laitteisto myymälöissä muotoiltaviin pohjallisiin. Kuva: Foot balance

FootBalance (tarina) syntyi suomalaisen fysioterapeutin, Erkki Hakkalan halusta parantaa alaraajaongelmia. Hän kehitti laitteiston, joka mahdollisti nopean alaraaja-analyysin ja sen avulla nopeasti ja helposti muotoiltavat pohjalliset. Meidän kokeilemamme Ski Sport Quick Fit -pohjalliset on kehitetty parantamaan jalkineiden istuvuutta ja käyttömukavuutta, sekä saada samalla parempi voimansiirto alustaan. Ja tietenkin poistaa mahdolliset jalkojen virheasennot, jotka aiheuttavat koko kroppaan vääränlaisia jännityksiä, mikä varsinkin pitkässä juoksussa aiheuttaa kipuja ja ongelmia. Quick fitit eroavat kaupassa muotoiltavista pohjallisista siinä, että ne muotoillaan itse kotona uunissa lämmityksen jälkeen. Niihin ei siis tarvitse ammattiapua.

20150320_204009S

Pohjalliset, sisäkenkä ja mono.

Pohjalliset ovat jäykät ja suht kovaa materiaalia, joten meillä oli hieman vaikeuksia saada leikattua ja sovitettua ne monoon sopivaksi. Pohjalliset nimittäin oli melko hankala ainakin aluksi irrottaa monosta sopivuustestailujen yhteydessä, koska ne asettuvat todella jämptisti paikalleen. Joka tapauksessa, pienen kamppailun jälkeen saimme pohjalliset monoihin sopiviksi ja vihdoin uuniin, jossa ne lämmitettiin 80 asteisiksi. Tämän jälkeen pohjalliset tungettiin taas monoihin, joka kyllä oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä materiaali tietenkin pehmeni lämmetessään. Venlan piti lämmittään toinen vielä uudemman kerran, sillä se kerkesi jo kylmetä siinä ajassa, kun yritettiin sitä saada monoon niin, ettei se jäisi pahasti ruttuun. Lopulta pohjalliset asettuivat jollain tavalla, ja omat jalat laitettiin monoihin perässä. Sittempä tallusteltiin 5 minuuttia (meillä ehkä varalta lähempänä 15min), ja siinä se, ready to use! Loppupeleissä tämä prosessi ei siis ollut ihan 10 minuutin homma niinkuin paketti antoi ymmärtää, mutta reilussa puolessa tunnissa taidettiin lopulta selvitä. 🙂

Step6

Lämmitystä edeltävä muotoilu jalkineeseen sopivaksi. Kuva: Foot balance

Kummallakaan meistä ei ennestään ole muotoilluista pohjallisista kokemusta minkäänlaisissa kengissä, joten oli jännä päästä näitä kokeilemaan. Joka tapauksessa, nyt me molemmat ollaan testattu pohjallisia päivän verran Kolilla, ja tässäpä ensikokemuksiamme:

Venla: Monot tuntuivat heti paljon ahtaammilta, eikä niitä tarvinnut kiristää lähes tappiin asti kuten aiemmin, mikä oli ihan jees. Muuta eroa en oikeastaan aluksi huomannutkaan, sillä mun sama jalkapohjakipu yltyi muutaman ensimmäisen laskun aikana taas lähes sietämättömäksi, kunnes jossain vaiheessa se laantui ja hävisi, kuten aiemminkin ilman pohjallisia. Monot tuntuivat loppujen lopuksi ainakin vähän tukevammilta kuin aiemmin, eikä jalka päässyt turhaan liikkumaan eestaas monon sisällä, mikä paransi ehkä laskutuntumaakin vähän. Varpaita ei pystynyt heiluttelemaan niin hyvin kuin ennen, mikä kovalla pakkasella voi olla vähän ongelma. Mitään radikaalia muutosta entiseen en ekalla kokeilulla kuitenkaan huomannut.

Olli: Olin kärsinyt jalkasäryistä yläasteelta lukio-ikäiseksi vääränlaisten kenkien vuoksi ja noin viisi vuotta sitten löytämäni ohutpohjakengät (barefoot) ovat tuoneet autuuden jalkaongelmiin, nimittäin niitä ei ole ollut enää laisinkaan. Ohutpohjakenkien ideanahan on päästää jalka liikkumaan niin kuin se on tarkoitettu, vapaasti ilman tukea. Sen vuoksi minua epäilytti kovastikin näiden pohjallisten tuoma tuki varsinkin jalkapohjan kaaren alueelle, missä minulla oli aikaisemmin ollut kipuja. Ensimmäinen kokeilu pohjallisten kanssa toi aluksi hyvän tunteen siitä, kun liian isot mononi saivat hieman lisää täytettä ja jalat pysyivät monoissa paremmin paikallaan, eikä tuntuma ollut todellakaan huono, vaan positiivisella tavalla jämpti. Kuitenkin toinen ankkurihissinousu alkoi särkemään juurikin tuohon holven alueelle niin kovasti, että oli pakko nousun jälkeen ottaa pohjalliset irti, joka poistikin kivut kokonaan.

Nämä tietenkin olivat vasta ekat kokeilut, ja FootBalance itsekin mainitsee, että ensimmäisillä käyttökerroilla voi ilmetä uusiakin kipuja, joiden pitäisi kuitenkin nopeasti poistua käytön edetessä. Siispä tarvitaan vielä lisätestausta, jotta pystytään sanomaan kunnollinen mielipide pohjallisista. Kiitos FootBalancelle tästä testi-mahdollisuudesta!

Huomennapa taas pistetään nenä kohti Kolia. Alla onkin sitten suksien sijasta lauta (whaaaaat?!). Siitä tulossa juttua kuhan kerkijjää… 🙂

Terkuin, pölökkypiät

20150321_164105

Kommentoi

Kuumaa mm-kisahuumaa

Julkaistu: 14.3.2015

Kuten joku on ehkä huomannutkin, ampumahiihdon mm-kisat ovat olleet täydessä vauhdissa tuossa meidän naapurissa Kontiolahdella, ja Joensuukin  on mukavasti elävöittynyt kisameiningistä ja ulkomaalaisista turisteista. Mekin ollaan päästy vähän haistelemaan tätä suuren urheilujuhlan tuntua ja huumaa, parina päivänä ihan paikankin päällä. On se tällainen iso urheilutapahtuma aina hienoa päästä kokemaan, etenkin kun on kyse Joensuun kaltaisesta pikkupaikasta, missä ei kovin usein suuren maailman meininkiä nää. Vaikkei säissä ekalla kisaviikolla ollut paljon kehumista, on tällä viikolla arskakin paistellut kirkkaalta taivaalta ja Joensuun ylpeys, Mäkäräisen Kaisakin vetäisi hienosti pronssia keskiviikon normaalimatkalta. Tunnelmaa siis on ollut!

Tässä vähän fiilinki-kuvasia avajaisista, sunnuntain takaa-ajosta sekä keskiviikon naisten kisasta:

WP_20150304_20_53_59_Pro

WP_20150308_14_04_19_Pro (1)

WP_20150308_14_41_43_Pro

WP_20150308_15_50_48_Pro

WP_20150311_17_53_44_Pro

WP_20150308_17_30_20_Pro

WP_20150311_18_26_17_Pro

Huomenna kisojen vika päivä ja yhteislähdöt. Nyt vaan kaikki peukut pystyyn, kyllä se kulta sieltä kotiin tulee! Tsemii Kaisa! 🙂

-V&O

Kommentoi

Keski-Suomen pikku yllättäjä – Maarianrinteet

Julkaistu: 09.3.2015

Viime viikon maanantaina vierailimme Pohjois-Savon syömmessä Kaavilla Maarianvaaran rinteillä ja mikä aarre metsän keskeltä löytyikään?! 2000-luvun alussa maineensa pahemman kerran ryvettänyt Maarianrinteet on kokenut mukavan muodonmuutoksen ja onkin nykyään oiva paikka kelle tahansa tutustua. Hintatasokin on nykymittapuulla erinomaisen halpa, esimerkiksi päivälippu vain 25 euroa. Matkaa Maarianvaaralle kertyy Kuopiosta noin 90km ja Joensuusta 60km. Sijainti on siis ihan jees, ainakin meille, mutta silti hiihtolomalaisia ei rinteistä löytynyt kuin kourallinen. Sääli! Toki myönnettäköön, että kyseessä oli eka kerta meillekin tälle kaudelle.

WP_20150302_14_03_15_ProS

Parasta antia keskus tarjoaa hyvin profiloitujen rinteiden, harvennettujen metsien ja pikku parkin muodossa. Korkeuseroa mäistä löytyy kivat 140 metriä, jolla saadaan pisin rinne yli kilometrin mittaiseksi. Mäkiä löytyy muutamia, vihreästä mustaan, eli voisi melkeempä sanoa, että jokaiselle jotakin. Loivempaa toki on tarjolla enemmän. Mustan rinteen tekee mielenkiintoiseksi se, että se on kuulemma jätetty tarkoituksella hoitamattomaksi, mikä antaa puuteri- ja vapaalaskijoille makeaa mahan täydeltä uuden lumen aikaan. Harmiksi mustalle vievä siirtymähissi oli käynnillämme epäkunnossa (kuten taisi olla edelliselläkin käynnillä viime vuonna) ja jouduimme hiihtelemään hieman, mutta tulipahan samalla vähän hiki pintaan. Toki olisi suotavaa, että siirtymähissi olisi viimeistään ensi kaudella taas käytössä… 🙂

WP_20150302_14_44_32_ProS

Takamaastoa.

CM150302-164714008

Hurja ilmalento 😀

Laskettavaa metsää tosiaan löytyy vaikka millä mitalla, nimittäin turhat pajukot ja puskat on pääosin karsittu alueelta. Lumitilanne oli meidän kerralla vielä ihan ok, mutta suuremmilla ja pehmeämmillä nietoksilla metsät pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Nyt ne olivat melko laskettuja. Mukavia kumpareita ja pikku droppeja löytyi yllättävän paljon ja niitä uskalsikin avarassa maastossa laskea. Oma ja kanssalaskijoiden turvallisuus kannattaa toki huomioida ja pitää vauhdit kurissa, niin kuin aina offareilla (muistuttaa rinnepäivystäjä Olli;). Ens vuonna tavotteena on käydä Maarialla heti alkuvuodesta kunnon puuteriaikaan!

WP_20150302_13_32_37_ProS

Maarianrinteiltä löytyy paljon mahdollisuuksia evästelyyn mm. siistin, uusitun kahvion (plussaa sohvista!) sekä parin ison laavun muodossa. Itsekkin liekittelimme alalaavulla pakolliset makkarat, toinen olisi löytynyt huipulta. Näimpä erityisesti perheiden viihtymiseen on panostettu. Myös stiigoja ja muita laskuvermeitä löytyy lapsille (ja lapsen mielisille) vapaaseen käyttöön ihan mukavan kokoiseen pulkkamäkeen. Vielä jos vanha kelkkamäki kunnostettaisiin stiigakäyttöön niin avot! Vink vink 😉

IMG_20150302_150737S

Makkarat liekittymässä.

WP_20150302_17_37_38_ProS

Maarianrinteiltä ei siis oikeastaan puutu muuta kuin väki. Me ainakin ollaan Maarialla aina viihdytty hyvin, joten ihmetyttää, etteivät esimerkiksi Joensuulaiset ole keskusta oikeen löytäneet. Esimerkiksi Joensuun lähimäkeen, Mustavaaraan verrattuna Maarialla on huomattavasti enemmän laskettavaa koko perheelle, ja erityisesti muille kuin parkki-laskijoille, johon taas Mustavaara panostaa isolla kädellä. Ehkä Maarianrinteiden markkinoinnissakin on ollut puutteita, sillä emme ole keskuksen nimeen monessa paikassa törmänneet. Pitää tietty muistaa, että pikkukeskusten kokonaisbudjetti on kymmeniä ellei satoja kertoja pienempi kuin vaikkapa Savon alppien Tahkon. Pikku paikaksi Maaria on mainio ja yritystä löytyy, mainos-slogani voisikin hyvin olla vaikka ”tule, koe ja ylläty!” 🙂

Eipä tällä erää sen kummempia. Kuulumisia on lähiaikoina tulossa ainakin ampumahiihdon mm-kisahuumasta kun kerta tuossa naapurissa Kontiolahdella nyt ovat, sekä Ollin lautailukokeilusta! Ensikädentietoa Instagramissa @lumenlumoissa

-Venla ja Olli

Kommentoi