Pippurinen Ukko-Koli, idän huippu

Julkaistu: 27.2.2015

Teimme poikaporukalla viime lauantaina päiväreissun Ukko-Kolille, jossa hiihtolomien rinneruuhkia hälvensi sopivasti vaihtopäivä. Saimmekin laskea varsin tyhjissä rinteissä, varsinkin päivän loppua kohden, mikä oli vallan hyvä asia, sillä päivän tarkoituksenamme oli testailla erilaisia suksia, joita vuokraamosta löytyi.

Etsi Waldo.

Samalla laskettelulipulla pääsee kyllä myös 10 kilometrin päässä olevalle Loma-Kolille, mutta päätimme höyläillä tällä kertaa ainoastaan korkeamman Ukko-Kolin rinteitä. Loma-Koli onkin tehty enemmän koko perheen rinneseikkailuja varten ja siihen kannattaakin ennen kaikkea perheellisten tutustua. Sieltä nimittäin löytyy tälle kaudelle uutuutena lasten maa, jonne vaahtosammuttimet voi huoletta jättää omien laskujensa ajaksi. Lue tästä bloggaaja-Nikon viime vuoden tuntemuksia Loma-Kolilta.

Pidämme Ukko-Kolin rinteistä eniten niiden suuren 210 metrin korkeuseron ja monipuolisuuden vuoksi. Suurempaa korkeuseroa joutuu nimittäin metsästämään napapiiriltä saakka. Vaikka kyseessä on todella pieni keskus rinteiden lukumäärän (6) kannalta, on se #kotirinteeksi vallan mainio. Enkä tiedäkään ketään, joka olisi Kolin rinteitä moittinut, päin vastoin. Kannattaa tutustua Lumipallon kirjoittamaan esittelyyn tästä. Rinne-kartasta huomaa, että laskettavaa on niin pro-pujottelijoille kahden mustan rinteen muodossa kuin sunnuntailaskijoille sinisten ja punaisten vaihtoehtojen puolesta. Mikään rinteistä ei ole tylsä, vaan Kolin ”vuorimaisuuden” ansiosta rinteistä on luotu mielenkiintoisia. Ja yltääpä rinteistä jyrkin, ”ukko-koli”, Suomen top kutoseen jyrkkyydeltään ja eipä ihme, että siellä harjoittelivatkin Suomen lupaukset jonkin sortin suurpujottelua samaan aikaan.

Kuva: Koli.

1 Ukko-Koli, se kaikkein jyrkin ja tietenkin hurjin rinne. Toistaitoisten ei kannata eksyä. 800/212m
2 Välirinne *valaistu, jos erehtyy lähtemään mustan reitille, mutta tuleekin toisiin ajatuksiin. 880/212m
3 Pielinen *valaistu, tuolihissillä olevista rinteistä rennoin. 1000/212m
4 Yhdysrinne,  ainut mustapätkä ankkurihissien puolella, mukavan rento mustaksi. 1300/230m
5 Ipatti, ipatin kierron kanssa paras rinne niille, jotka eivät jyrkistä niin tykkää. 1300/230m
6 Ipatin kierto,  todella kiva silloin, kun jalat on muussia jyrkemmistä rinteistä. Perheen pienimmät tykkäävät myös taatusti! 1500/230m

Jokainen rinne on tyystin erilainen toisiinsa nähden, mikä tuntuu monipuolisuutena. Vaikka tahkoaisi rinteitä koko päivän, jotenkin tuntuu, että tylsistymistä ei silti esiinny. Ja jos metsäreiteille haluat mennä sit, niin niitäkin löytyy oikeastaan joka puolelta. Ukko-Kolilla on yksi kahdenistuttava maisema-tuolihissi jalkojen lepuuttamista varten ja kaksi vierekkäistä ankkurihissiä pitämään ruuhkat aisoissa. Ruuhkia ei pahemmin esiinnykkään Kolilla (paitsi ehkä pääsiäisenä), joten jos keväthangille halajat rauhallisiin rinteisiin, niin tiesi vieköön Kolille!

Mustan ukko-koli-rinteen äärellä.

Meidän laskuvälinehistoriammehan Venlan kanssa on varsin huvittava, jos ajatellaan, että viimeiset kymmenen vuotta laskimme bleideillä ja vasta viime syksynä uskalsimme hankkia välimallin suksiksi mini-kokoiset twinit, ihan jo siksi, että rinnelasku onnistuisi paremmin. Nyt pääsin kokeilemaan sitten ihan oikeita välineitä ja miten voikaan olla eroa suksissa kuin yöllä ja päivällä! Muutkin porukassa testailivat vuokraamon parhaimpia välineitä ja monet suksista olisivat tuntuneet mielellään lähtevän kotimatkallekin mukaan.

Välineurheilua vuokraamon vehkeillä.

Jos on hankkimassa uusia suksia, niin sen vaihtoehdon lisäksi, että hankkii välineet sokkona netistä tai pintapuolisesti kaupassa tarkastelemalla, voi laskettelukeskuksien vuokraamoista kokeilla testisuksia, joita on sitten myös siellä myynnissä. Ja vinkkinä mainittakoon, että viime vuoden testisukset voi saada ostettua yllättävänkin edullisesti 😉 Aluksi otimme kokeiluun ihan perusvuokrasukset ja sitten vertasimme niitä lähemmäs tonnin arvoisiin testisuksiin. Edelleen… se yö ja päivä! Kannattaa kokeilla samalla kertaa, höppänämpikin huomaa eron! Tai sitten jos olet kovin tykästynyt omiin suksiisi, älä vaan testaa parempia 😀

Jos et ole vielä Ukko-Kolia päässyt testaamaan, niin tällä hetkellä rinteet ovat vielä hyvässä kunnossa ja toivottavasti kausi jatkuu vielä huhtikuulle asti, niin kuin pari vuotta takaperin tuntui pääsääntöisesti jatkuvan. Kolilta löytänet vauhdin hurmaa, upeita kansallismaisemia, sekä toki hyvät majoittumismahdollisuudet, joista voisi mainita Ukko-Kolin huipulta löytyvän Sokos-hotellin kylpylöineen.

Tässä vielä vuoden varrelta muut Koli-aiheiset postauksemme: Myönteistä mieltä metsästämässä, Mökkihöperyyttä muun muassa, Kesä-Koli vol.1 ja Kesä-Koli vol. 2

Kiitos Kolille välineiden ja päivälippujen sponsoroinnista!

-Olli

P.S. Venlan almanakka on ollut koulun ja muiden harrastusten täyteinen, niin emme ole päässeet vähään aikaan samoissa rinteissä käymään, paitsi huomenna Tahkon merkeissä. Myös pohjallisasiaa tulossa!

Rinnepäivystäjä ”työssään”.

 

2 kommenttia

Ilmaisia lounaita ei ole, paitsi rinnepäivystäjillä!

Julkaistu: 16.2.2015

Rinnepäivystys-kurssi Kolilla Suomen punaisen ristin vetämänä plakkarissa viikonlopulta ja täytyy sanoa, että positiivisesti yllätyin kokonaisuudessaan hommasta. Rinnepäivystäjät ovat siis niitä vapaaehtoisia, punaristiselkäisiä auttajia rinteissä ja saavat siitä hyvän mielen lisäksi rutkasti etuja. Eräs kanssa-kursseilija mainitsi myös osuvasti, että kun perus-laskeminen oli jo alkanut kyllästyttämään, niin rinnepäivystyksellä saa siten sopivasti jännitystä ja uutta mielenkiintoa laskemiseen. Kaiken kaikkiaan siis ehkä kaikkein kannattavinta puuhaa mitä voit rinteessä tehdä!

Kurssilla kävimme läpi yleisimpiä tilanteita mitä rinteessä voi tulla vastaan ja harjoittelimme niistä suoriutumista käytännössä. Lumihangessa tuli könyttyä melko tarpeeksi, mutta opittua senkin edestä. Kuinka esimerkiksi saada loukkaantunut potilas varovasti tyhjiöpatjalle, siitä ahkioon ja mustaa rinnettä turvallisesti alas. Ja tuli harjoiteltua niin monesti, että alkoi sujumaan itsevarmasti ja mikä tärkeintä, että uskaltaisi itsekin potilasta sellaisella kuljettaa!

Mustaa rinnettä alas, turvallisesti!

Sunnuntai menikin lähes kokonaan harjoitellessa ja kohta meillä kaikilla olikin todistus käpälässä ja osa lähtikin jo siitä suoraan päivystämään. Koko hommahan kiteytyykin siinä, että saa käytännön kokemusta ensiaputilanteista, ettei niistä jänistäisi oikean hädän hetkellä, vaan uskaltaisi toimia (ja ehkä jopa oikealla tavallakin). Ensiapukursseilla 1 ja 2, sekä rinnepäivystys-kurssilla saa jo niin hyvät tiedot ja käytännön taidot, että selviää taatusti tilanteista ja varsinkin ensimmäiset päivystyskerrat voi mennä hyvin vaikka kokeneen konkarin matkassa, niin homma tulee nopeasti tutuksi.

Iloinen väki saatuaan harjoituspotilaan pakettiin.

Niin ja hei, ne ilmaiset lounaat! Tuli täytenä yllätyksenä, että Koliltakin rinnepäivystäjä saa ilmaisen buffetin, joka normaalisti kustantaa melkein kaksikymppiä, olemalla vähintään 4 tuntia päivän aikana rinteessä. Lisäksi saa vuokrata mitkä tahansa sukset tai laudan veloituksetta, ja perheenjäsenkin saa päivälipun 40% ja kausikortin 70% alennuksella! Aivan mielettömiä etuja siis! Mutta kyseessähän on joka tahoinen win-win-tilanne kun asiakkaat hyötyvät lisääntyneen turvallisuuden muodossa, rinnehenkilöstö voi keskittyä olennaiseen, eli omiin hommiinsa, ja rinnepäivystäjä saa kokemuksen lisäksi etuja, koska vapaaehtoistyöstähän ei saa suoranaista palkkaa.

Varoitusmerkit välineistä, ilmaiset lounaat ja punaiset ristit.

Tänään maanantaina oli siis ensimmäinen päivystyspäiväni ja se sujui rattoisasti ilman minkäänlaisia toimenpiteitä, eli pelkkää huoletonta rinteilyä koko päivä (vaikka vähän jännittikin, että puhelin alkaisi soimaan hälytyksen merkiksi). Aivan mieletön fiilis kyllä rinnepäivystyksestä ja pakkohan sinne rinteeseen on päästä jo loppuviikosta, ehkä jo useammankin päivän verran. Jos asia kiinnostaa enemmän, niin ehdottomasti jos näet rinteessä punahilkan niin heti vain hihasta nykäisemään ja jututtamaan. Kiitos vielä Joensuun SPR:n väelle kurssin sponsoroinnista ja vetäjille hyvästä paketista!

-Uudesta harrastuksesta innostunut Olli

Samalla sai ihailla Kolin maisemiakin.

Kommentoi

Urani punahilkkana rinteessä alkaa

Julkaistu: 13.2.2015

Kiinnostuin ensimmäistä kertaa rinnepäivystäjän hommasta viime keväänä, mutten silloin ottanut selvää asiasta tarkemmin. Joulun alla asia alkoi syyhyttämään näppejä oikein kunnolla ja sitä myötä minulle tarjoutuikin tilaisuus päästä mukaan  kotirinteessämme Kolilla tänä viikonloppuna järjestettävälle rinnepäivystyskurssille. Rinnepäivystäjäthän ovat niitä punahilkkaisia, punaisella ristillä varustettuja vapaaehtoisia hengenpelastajia, jotka ovat koulutettu antamaan loukkaantuneille ensiapua laskettelukeskuksissa.

Kuva: Verneri Ruohoranta, Suomen punainen risti.

Rinnepäivystystoimintaa on Suomessa harjoitettu vuodesta 1986 ja joka talvi laskettelurinteissä päivystää noin 500 koulutettua rinnepäivystäjää. He auttavat vuosittain yli 2000 loukkaantunutta laskettelijaa. Rinnepäivystystoiminnan aloittamiselle löytyy monia hyviä syitä. Muutamia mainitakseni rinnepäivystäjä saa esimerkiksi harjoittaa ensiaputaitoja käytännössä ja tietenkin auttaa apua tarvitsevia. Lisäksi hän saa rinnelipun päivystys-päiväksi ilmaiseksi ja joistakin keskuksista voi saada jotain muitakin etuja, kuten ruuat ilmaiseksi tai henkilökunta-hintaan. Ja toki cv:kin näyttää paremmalta vapaaehtoistyön myötä. 🙂

Kuva: Ari-Pekka Keränen, Suomen punainen risti.

Miten sitten rinnepäivystäjäksi voi päästä? Ensinnäkin sinun tulee osata lasketella/lautailla hyvin ja lisäksi sinulta tulee löytyä takataskusta SPR:n EA2-kortti eli ensiapu-kurssit 1 ja 2 käytynä. SPR järjestää ea-kursseja ympäri Suomea ja monesti sellaiselle voi mennä vaikka koulun kautta, tai kannattaa ainakin pyytää koulua (tai työnantajaa) järjestämään sellaisia, koska onhan ensiaputaito kansalaistaidoista tärkeimpiä. Minulta löytyy kyseinen kortti nimenomaan koulun ansiosta.

Kuva: Pirkko-Liisa Laitinen, Suomen punainen risti.

Rinnepäivystyskursseja järjestetään muutamia talvessa ympäri Suomea ja niille tulee ilmoittautua erikseen. Kurssilla käydään läpi esimerkiksi yleisimpiä rinnetapaturmia ja kuinka niitä hoidetaan. Hinta on reilun sadan euron luokkaa ja kurssi kestää 20 tuntia kahdelle päivälle jaettuna. Itse saan rinnepäivystyskurssin veloituksetta Joensuun SPR:ltä bloggailun myötä. Jos oikein ymmärsin, niin kauden viimeinen kurssi järjestetään juurikin nyt viikonloppuna Kolilla, joten jos kiinnostus heräsi, niin kannattaa laittaa asia korvan taakse ja olla ajoissa liikenteessä ensi talvena, sekä hankkia nyt EA2 kortti, jos sinulla ei sitä vielä löydy. Päivystäjiä tarvitaan aina!

Palaan blogissamme vielä uudestaan aiheeseen kurssin käynnin myötä, sekä kerron toki lisää uuden harrastuksen parissa myöhemmin tulevista kokemuksista.

Odottavin terveisin,

Olli

P.S. Jos tykkäät meistä, niin tykkää meistä myös Facebookissa ja Instagramissa! 😉

Näissä maisemissa aloittelen huomenna rinnepäivystäjän uran.

 

Kommentoi

Laskija, joogaamaan!?

Julkaistu: 03.2.2015

Kokeilimme parisen viikkoa sitten Levillä KuruYogan sponssaamana, kuinka hot jooga ja laskeminen sopivat yhteen. Edellisessä postauksessa analysoimme jooga-ensikertalaisina omia fiiliksiämme noilta kolmelta päivältä, ja nyt olisi aika päästä jonkin sortin lopputulemaan: sopiiko jooga laskijalle ja miksi?

Oma mielipiteemme on varsin yksiselitteinen: kyllä, hot jooga ja laskettelu ovat oiva pari. Vaikka kolmen peräkkäisen päivän setti laskemista ja joogaamista melko rankkoja olivatkin, kokemus oli ennenkaikkea positiivinen. Lämmössä joogaaminen etenkin venyttelyyn keskittyvässä After ski Yinissä avasi jäykkiä lihaksia ihanasti ja auttoi selvästi palautumisessa. Kunnon hot jooga treenissä (Kuru Hot) taas vahvistetaan monia laskemisessa tarvittavia lihaksia sekä kehitetään tasapainoa, joka laskettelussa on erityisessä roolissa. Oman lisäeksotiikkansa koko juttuun toi KuruYogan lappia ja itämaisuutta huokuva habitus sekä tietenkin trooppinen ilmasto Levillä, tuolla kylmyyden maassa. Asiasta innostuneena Venla aloitti yliopiston joogatunnit saman tien myös Joensuussa ja Ollikin harkitsee vakavasti. Jooga nimittäin tukee erittäin hyvin myös Venla toista lajia, balettia.

Monelle lajiin tutustumattomalle saattaa tulla joogasta mieleen lähinnä mielen rentouttaminen, hengitykseen keskittyminen ja henkisyys tai muu itämainen mystisyys. Jooga voi olla myös kaikkea tätä, mutta erityisesti hot joogassa, kuten monessa muussakin ”jooga-lajissa”, ideana on lähinnä kehon ja mielen hyvinvoinnin tukeminen erilaisten lihasvoimaan, keskittymiseen, venyvyyteen ja tasapainon kehittämiseen keskittyvien liikkeiden kautta. Moni ottaa joogan ihan puhtaasti treeninä ja ehkä samalla rauhoittumisen paikkana. Eräs kanssajoogaajamme kertoi joogaavansa siksi, että siitä tulee vaan niin hyvä olo! Kun keho voi hyvin, mielikin voi hyvin. Siinä ehkä joogan idea lyhykäisyydessään syventymättä sen kummemmin mihinkään sen syvällisempään joogan taustaan ja historiaan.

Kysyimme vielä KuruYogan Susannalta, eli toiselta puoliskolta yrityksen takana, muutaman kysymyksen, joihin hän osasi mielestämme vastata paremmin kuin me. Tässäpä pienimuotoinen haastattelumme:

– Miksi perustitte KuruYogan juuri Leville? Suomessa joogaharrastajien määrä on kasvanut huimasti, mutta salit ovat keskittyneet suuriin kaupunkeihin. Halusimme tarjota joogaa, ja erityisesti hot joogaa, myös pohjoisessa niin paikallisille kuin täällä lomailevillekin, jotka harrastavat joogaa kotonaan ja haluaisivat jatkaa sitä myös lomalla ollessaan. Levi on laskettelukeskuksista meille tutuin, sillä olemme lomailleet täällä itse n. 10 vuoden ajan. Levillä on myös eläväinen keskusta, Levin saavutettavuus on hyvä niin lentäen kuin junalla, ja katsoimme että täällä on hyvä yrittää.

– Miksi hot jooga on hyvä yhdistää talviurheiluun ja erityisesti lasketteluun? Hyvä kunto, koordinaatio, lihasvoima ja liikkuvuus – näitä kaikkia tarvitaan esimerkiksi laskettelussa ja hiihdossa. Talvikautta edeltävä joogaharrastus auttaa välttämään monia vammoja kaikissa talviurheilumuodoissa. Epätasapaino lihasryhmien välillä aiheuttaa vammoja, kuten venähdyksia ja revähdyksiä, mikä on ehkäistävissä monipuolisella voimaharjoittelulla ja venyttelelyllä. Jooga on juuri tätä. Hiihtäjät hyötyvät joogasta mm. parantuneen kehonhallinnan ja etenkin tasapainon kautta.

– Millä tavoin jooga voi auttaa palautumiseen? Lämpimässä tehtävät, pitkä staattiset venyttelyt lisäävät aineenvaihduntaa, poistavat kuona-aineita ja nopeuttavat palautumista.

– Miten esimerkiksi After ski yin -jooga on parempaa kuin pelkkä itsenäinen venyttely? Pitkät, staattiset venyttelyt toimivat paremmin kun lihakset ovat lämpimät. Venytelystä saa enemmän irti lempeässä lämmössä ja se on turvallisempaa. After ski yin tunnit KuruYogassa pidetään noin 30 asteen lämmössä. Rentouttava venytely tässä lämmössä tuntuu taivaalliselta myös ihan tavallisen pakkaspäivän päätteeksi, vaikka ei olisi urheillutkaan.

– Miksi sinun mielestäsi hot joogaa kannattaa kokeilla? Ennen kaikkien sen takia, että siitä tulee todella hyvä olo! Säännöllisesti tehtynä lihasten ja sidekudosten elastisuus lisääntyy. Se antaa energiaa ja toisaalta rentouttaa, ja säännöllisenä harrastuksena auttaa kehoa ja mieltä voimaan hyvin.

KuruYogan tunneista pidimme erityisesti siksi, ettei tunneilla tarvinnut turhaan suorittaa, vaan osallistua sai sen mukaan, mikä itsestä tuntui hyvältä. Positiivisuutta huokuva ohjaaja Ida korosti tunneilla myös sitä, ettei kaikkea tarvinnut ottaa turhan vakavasti. Kynnys kokeilemaan ei siis pitäisi olla liian korkea kenellekään. Suosittelemme vilpittömästi, jos ei muualla, niin ainakin Levillä!

-Venla ja Olli

(Lumen lumoissa: Seuraa Instassa, tykkää Facessa!)

Kommentoi