Yleinen

Tapsanpäivän skinnailut Riisitunturilla

Julkaistu: 11.1.2017

Tapaninpäivänä tehtiin kauden eka skinnailu-retki Riisitunturin kansallispuistoon. Odotukset eivät laskujen suhteen olleet kovin korkealla Riisitunturien loivan profiilin ja sumuisen kelin takia, mutta ideana oli lähinnä testailla osittain uusia välineitä sekä avata skitourinki kausi. Riisit osoittautuivat kuitenkin positiiviseksi yllätykseksi myös laskumielessä, ja todettiin porukalla, että kannatti lähteä!

WP_20161226_12_05_23_Pro

Rukalta Riisitunturille on matkaa vain noin puolisen tuntia autolla. Meillä lähtö meni hitusen myöhäiseksi tämän melko ekstempore idean takia, joten päivä oli jo pitkällä kun ajelimme Kuusamosta Lappiin. Niin, Riisitunturin kansallispuisto kuuluu Posioon, ja sinne päin ajellessa pääsee nopeimmin Rukalta ”viralliseen” Lappiin, jos sellaista reissullaan haluaa lähteä hakemaan. Täytyy sanoa, että parkkikselle saavuttuamme yllätyimme siitä, kuinka paljon siellä oli autoja, sillä ajattelimme Riisitunturin kansallispuiston olevan lähinnä kevättalven ja kesän kohde. Riisitunturille meni kuitenkin ihan kunnon polku näin alkutalvellakin, joten ilman mitään sen kummempia välineitäkin sinne pääsee retkeilemään. Lumikenkäreitteijä ja latujakin myöhemmin talvella siellä on tarjolla.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

WP_20161226_11_50_42_Pro

20161226_115824

Lähdimme seurailemaan polkua ja jonkun muun tekemiä jälkiä kohti Riisiä. Näkyvyyttä ei ollut nimeksikään, mutta jotain taikaa siinä sumuisen kaamoksen hämärässä tunturisäässäkin on. Lumiset tykkypuut siellä täällä antoivat edes jotakin näkymiä ihailtavaksi. Skinnailupätkä parkkipaikalta oli helppo ja lyhytkin, joten pääsimme pian laskemaan tunturien toiselle puolella alhaalla olevaa Riisisuota kohti. Ylempänä näkyvyys ja lumen laatu oli vaihtelevaa ja möykkyistä, mutta alempana pehmeää lunta oli kertynyt tuonne tuulen suojaisalle puolelle yllättävän paljon ja luisto oli hyvä. Eka lasku olikin yllättäen jätte fint! Tosin tekniikka oli kauden ekalle metsälaskulle vielä auttamattoman takapainoinen ja tuntuma epävarma, joten ihan ei osannut nauttia täysin siemauksin.

WP_20161226_12_40_15_Pro

20161226_125501

Alhaalla hörppäsimme kuumaa glögiä ja virittelimme skinit takaisin suksiin. Seuraavaksi lähdimmekin kipuamaan viistosti vasemmalle kohti Pikku Riisitunturia. Matka ylöspäin oli taas mukavan iisi, mutta toinen lasku hieman edellistä huonompi, johtuen osittain reittivalinnoista, jotka eivät aivan meillä kummallakaan osuneet tällä kertaa kohdilleen. Hyvällä luistolla kuitenkin jees, vaikka hieman rämpimistäkin oli. Sitä tuli vaan jälkikäteen muiden videoita katsellessa ihmeteltyä, miten ne löysivät täydelliset baanat meidän kärvistellessä rämeiköissä! 😀

WP_20161226_13_18_40_Pro

20161226_133609

Samalta pitkältä suolta nousimme taas viistosti oikealle takaisin isoa Riisiä kohti. Tämä viimeinen haikki oli hivenen pidempi, joten hämärä alkoi jo hiipiä tunturiin. Onneksi meillä oli otsalamput mukana, joten viimoinen karvojen poisto onnistui vielä hyvin, ja loiva lasku parkkipaikalle olikin ihan mukavan vauhdikas skicrossi-pätkä polkua seuraillen.

WP_20161226_14_42_57_Pro

20161226_144727

Välineet osoittautuivat hyviksi; Venlan uudet vanhat Völklin Nukka touring-sukset ovat ihanan keveät hiihdellä, ja ainakin pikkupuuterilla toimivat. Suksien omat karvat oli erittäin helppo ja nopea asentaa paikoilleen, mutta hieman vaikeampi ottaa irti ja pakata. Superkevyet Silvrettan Pure freeride-siteet ovat osoittautuneet myös rinnelaskussa toimiviksi, vaikkeivat ehkä niin vahvat tai tukevat olekaan. Venlan painolla ja tekniikalla ne sukset toimivat tuollaisinaankin rinteessä ihan kohtuullisesti, jollekin isommalle kaverille ei välttis niin hyvin. Sukset leikkaavat paremmin kuin Aurat, joilla Venla laski viime talven. Ja mikä parasta, väritys on täydellinen! 😉 Taitavat ainakin tämän talven mennä jokapaikanhöylä-suksina, sillä rinnesuksiin ei taida nyt olla varaa panostaa.

WP_20161226_13_19_48_Pro

WP_20161226_15_18_53_Pro

Tällä meidän retkellä ei kauemmas paljon maisemia näkynyt, mutta Riisitunturin kansallispuisto on kuulemma kaunis ja maisemat ulottuvat pitkälle erämaahan. Joten, pitänee ehdottomasti käydä toisenkin kerran! Paluumatkalla pistäydyttiin joulunaikaankin auki olleella Korpihillalla ostamassa vähän kuusenkerkkäkuohujuomaa ja siirappia. Näkemisen arvoinen tuokin paikka, oikeastaan sen tajuaa vasta kun eksyy paikalle hikisenä ulkoilukamppeissaan! 😀

Seuraavaksi tulossa juttua itse Rukasta ja Rukan rinteistä meidän silmin. Palataan!

-V&O

WP_20161226_13_08_41_ProWP_20161226_12_38_39_Pro

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *