Hellurei! Reilu viikko on jo vierähtänyt siitä, kun palattiin kotimaan kamaralle ja tänne savon sydämeen Hemavanista, tuolta talven ihmemaasta. Jouluviikko onkin ollut niin touhuntäyteistä kaikkine jouluhärdelleineen, sukuloimisineen ja ylensyöntiruljansseineen, ettei olla reissuanalyysia aiemmin kerittykään tekemään. Nytpä voi kuitenkin jo hieman kinkun ja suklaan syönniltä hengähtää ja palailla ajatuksissa tuonne Ruotsin lapin nietoksiin. Täällä kun ei lunta sanottavasti ole, vaikka onneksi saatiin kuin saatiinkin juuri ja juuri valkea joulu. Huh.

Ja ei muuten Hemavan pettänyt taaskaan! Lunta oli (ja taitaapa edelleen löytyä Ruotsin parhaat lumilukemat), joten valinta osui kyllä ihan nappiin, vaikka tuttu kohde vähän mietityttikin (lues tästä viime vuoden tarinaa!). Sitähän sitä lähdettiin hakemaan, pehmeää valkoista. Tosin kuvista päätellen myös vaihtoehtokohteelta Ylläkseltäkin tuota tavaraa olisi löytynyt. 😉 Ruotsi on kuitenkin aina Ruotsi, ruoho on vihreämpää (tässä tapauksessa lumi valkeampaa) rajan toisella puolen. Ulkomailla useampi asia on uutta ja ihmeellistä ja eksoottista, vaikka noinkin läheisestä naapurista kyse onkin. Ja täytyy kyllä myöntää, että tutussa paikassa ja mökissä on se hyvä puoli, että kotiutuu nopeasti eikä kulu turhaa aikaa uuteen tutustumiseen tai parhaiden mestojen etsimiseen. Ollaan Kungsbackenin möksäänkin niin kotiutuneita, että saa nähdä milloin sitä taas sieltä itsensä löytää.

Taustalla häämöttää Kunkkuhissi, joka aukesi kuulemma tänä vuonna jouluksi!

Nietoksia.

Vaikka viime vuoteen nähden oltiinkin viikkoa aiemmin liikenteessä, lunta oli nyt ainakin parisenkymmentä senttiä enemmän, eli paikasta riippuen 50-100 cm. Tosin hankeen oli ennättänyt tulla vähän kovempiakin kerroksia väliin, joten pehmeää puderia ei ihan noin hurjaa kerrosta ollut. Keliä oli joka lähtöön; ekat päivät saatiin nauttia hyvistä 10-20 asteen pakkasista auringonpaisteella ja keskimmäiset päivät melkolailla pilvisistä muutaman pakkasasteen hujakoilla pyörivistä pehmeän puuterin keleistä. Keskellä viikkoa luntakin tuli lisää. Vikoina päivinä keli meni plussalle ja puuterit pilalle, vaikkakin muuten ihan nättiä olikin. Lähtöpäivänä jätettiin taaksemme parin asteen lämmöstä kärsivä vesisateinen Hemavan, joten kotimatkalle lähtö ei ihan kauheasti ees harmittanut.

Centrumliftenin yläasemalla auringonnousua(vai laskua?) ihailemassa.

Tyylilyyli kurvailee tunturissa.

Ajoitus oli siis loistava! Jos oltais tänäkin vuonna valittu viikon 51 sijaan jouluviikko, olis kelit ja lumenlaatukin olleet aikalailla erilaiset. Rinteet oli tosin auki vain pe-su, mutta sepä ei meidän kohdalla ollut katastrofi. Ekana sunnuntaina laskettiin rinteessä, ja pari seuraavaa päivää trekkailtiin laskuvälineiden kaa tunturiin. Sitten pidettiin yksi lepopäivä, jolloin käytiin vähän taapertamassa ja laskemassa rinteitä Onefooteilla. Sitten torstaina taas tunturiin, ja perjantaina rinteeseen. Vikana päivänä lumi oli jo mennyt sen verran raskaaksi, että aateltiin koko porukka lähtee totisen rinteilyn ja hiihtotouringin sijasta pitämään hauskaa ja kuvailemaan ilman kunnon välineitä. Aurinkokin suvaitsi näyttäytyä, joten kaunista oli! Päivät hujahti nopeaan, kun valoisaa ei kovin montaa tuntia tähän aikaan ole, ja illat menikin sitten syödessä, saunoessa, koomatessa ja lukiessa asianmukaista kirjallisuutta. Tosin kyllä oli melko väsynyttä porukkaa illalla sohvalla; tällaset setit äkkiseltään aika hyvin vei mehut, ainakin meistä. Parasta elämää anyway!

Gemkenille uskomattomassa säässä.

Rinteitäkin Hemavanissa oli auki enemmän kuin viikkoa vajaa vuosi sitten, tosin siihen osasyynä oli varmasti se, että 12.-13.12. Pohjoisrinteillä Solskatten-hissin yläasemalla vietettiin uuden topprestaurang Björkin avajaisia. Ollikin testasi Björkin juomavalikoimaa ostamalla elämänsä kalleimmat 4cl viskiä, tosin syynä tähän taisi olla kielimuuri… Björkki vaikutti kuitenkin oikein viihtyisältä ja kivalta hengändystaukopaikalta, joskin hintatasoltaan hieman kalliimpi ravinteli onkin kyseessä. Varsinkin kevätauringossa kylpiessään voi kuvitella Björkin terassin vetävän aika kivasti porukkaa. Tällä kertaa päästiin Norrlifteniäkin ihan ankkurilla ylös asti, toisin kuin viime vuonna jouduttiin tyytymään jalkapeliin. Pohjoispuolen hissien avautumisen ansiosta meillekkin avautui hurumykky uusia kivoja offeja viime vuoteen nähden.

Ravintola Björk.

Olli viskipaukun jälkeen? Vai ehkä ennen…hymy tais nimittäin hyytyä kassalla.

Ekana viikonloppuna porukkaa oli rinteissä ja mökeissäkin paljon, johtuen varmasti myös parhaasta mahdollisesta säästä ja lumen suuresta määrästä. Viikolla saatiin olla Hemavanissa vielä aika rauhassa, joskin loppuviikosta moottorikelkkajengit saapuivat sankoin joukoin lähituntureille rellestämään ja nauttimaan nietoksista. Lauantai-iltana katseltiin mökin ikkunasta kun varmaan yhteensä parisensataa kelkkaa laski alas Jofjälletiltä, jossa aiemmin alkuviikosta oltiin käyty laskemassa suksilla. Instagramista sitten selailtiin kuvia hankeen uponneista kelkoista. Kelkkailu onkin Ruotsissa todella suosittu talviharrastus, ajella kun saa melkein missä vaan. Itsekkin taas pohdittiin kelkkojen vuokrausta, mutta niin paljon intoa ei kuitenkaan riittänyt, että oltais siihen rahaa alettu laittamaan. Kauramoottori köyhän paras moottori.

Plussaa, mutta kaunista!

Mäkihyppyä Onefooteilla. Alastulo oli varmasti mallikas telemark.

Hemavan on kyllä hieno paikka, ei voi edelleenkään muuta kuin suositella, jos lumiset tunturit vähän Suomea isommalla mittakaavalla kiinnostaa! Kaikki tarvittavat palvelut löytyy, jos ei Hemavanista niin ainakin sitten 10 minsan ajomatkan päästä Tärnabysta. Jos ajomatka on etelästä liian pitkä, Hemavaniin lentää Tukholmasta suoraan kuutena päivänä viikossa. Keväämmällä rahakkaammat pääsee vaikka helihiihtämään isoimmillekin huipuille, ja pidemmillä päivillä vähän varattomammatkin voivat niille skinnailla. Ainut miinus rinteille meillä tulee tuolihissin puuttumisesta, sillä pienet istumatauot ainakin näin alkukaudesta olisi kyllä tehneet terää. Hemavanissa on kuitenkin panostettu kaikkeen muuhun. Uimahallikin löytyy, joka tosin jäi taas testaamatta.

Ekan sunnuntai-illan jälkeen ei Hemavanissakaan reposet enää loimutelleet. Onneksi edes vähän!

Seuraavassa postauksessa syvennytään sitten tarkemmin tehtyihin tunturireissuihin; vapaalaskijoille nimittäin Hemavanista löytyy kyllä huippua huipun perään. Ainiin! Alkuperäisten suunnitelmien mukaanhan meillä oli tarkoitus tehdä päiväreissu myös Kittelfjälliin. No, ei tarvinnut tehdä, lunta siellä noin 25cm, eikä tainnut hissi edes avautua. Eipä se mitään! Täytyy kyllä sanoa, että yhtään ei harmittanut, että tuli Hemavan korkattua toista joulua putkeen. 🙂

Jouluähkyisin terkuin, uutta vuotta odotellen,

Venla ja Olli