Viimeistä vietiin ja niin sekin meni

Julkaistu: 08.5.2016

Niimpä niin! Meidän vika viikinki-viikkokin hurahti nopeaan ja maisemat aika vilisemällä vaihtuen. Nyt Venla on jo palautunut kotiin ja Olli jatkanut vielä viimeisiä opintojaan Porsgrunnin Høgskulessa. Yhtäkkiä se onkin jo melkeen kesä! Vaikka onkin vasta toukokuun alku…hmm, ihan jees, mutta hirvittää vaan mitähän siitä ”oikeasta” kesästä tulee. 😉

WP_20160429_12_56_46_Pro (3)

Tukholmassakin kukkivat kirsikkapuut.

Niin kuin aiemmin uhosimme, ajoimme kuin ajoimmekin Gaustatoppenin kautta etelää kohti Hemsedalista lähdettyämme, ja päätimme laskukauden ja samalla koko talvikauden yhteen kaikkien aikojen, sanotaanko vaikka mielenkiintoisimmista topptureistamme ever. Ensinnäkin oltiin aika myöhään liikenteessä, Gaustatoppenin alle nousimme autolla vasta kolmen kieppeillä, jolloin kaikki (lukuisat) søndagsturilla olleet norskit jo laskettelivat topilta alas. Eipä siinä sinänsä, sää oli huikea, eikä tähän aikaan tule pimeäkään, joten sinänsä ei ollut mitään menetetty, muuta kuin sen suhteen, että meillä oli pitkä matka vielä Skieniin ja Porsgrunniin illaksi. Huipulle oli kuitenkin about kolmen tunnin nousu.

20160424_143334

Siellä se Gausta kohoaa.

20160424_154423

Välinevalintana Venlalla oli perus hiihtotouring-vehkeet, mutta Olli päätti suksien kantamisen sijaan lähteä vain tavan kengillä ja onefootilla (minisuksella) matkaan. Ajateltiin, että kiivetään nyt niin korkeelle kuin jaksetaan. Porukkaa Gaustatoppenilla oli siis käynyt paljon senkin päivän aikana, joten seurailimme muiden jälkiä vuorta kohti. Jossain vaiheessa vastaan tuli norjalainen patu, joka valitteli huonoa lumen pintaa; se oli kova ja möykykäs, joten laskeminen oli hankalaa. Saman huomasimme itsekin muiden laskuja seurailemalla.

WP_20160424_16_40_54_Pro

20160424_165636

Seuraamamme skinnailu-urakin jyrkkeni ja muuttui niin viistoksi ja oli sen verran kova, ettei Venlalla enää liian kapeat karvat pitäneet, ja sukset piti ottaa kantoon. Nouseminen oli vaivalloista, joten reilun parin tunnin jälkeen päätimme, että tämä saa riittää, muuten meillä olisi mennyt koko ilta. Totesimme, että se nousureitti olikin niille pro-harrastajille, loivempi vaihtoehto olisi vissiin kiertänyt hieman kauempaa. 1883 metristä jäi uupumaan noin 200, eli suunnilleen kilometrin nousu, mutta maisemat oli joka tapauksessa uskomattomat!

WP_20160424_17_18_04_Pro

IMG-20160429-WA0016

Alas päätimme lähteä loivemman reitin kautta, että edes pääsimme alas. Venlalla oli ihan ok laskut möykykkäässä tunturissa, mutta Ollin minisuksi-idea osoittautui ehkä huonoimmaksi ikinä. Yhdellä onefootilla ei pysty kovalla alustalla viistosti laskemaan mitenkään ja suoraan alas vauhti kiihtyy mahdottomaksi. Olli valui siis oikeastaan pyllymäkeä koko matkan alas, ja voitte varmaan kuvitella miltä se tuntuu kovalla möykykkäällä alustalla…oli takapuoli hellänä muutaman päivän! Että tästä reissusta vois sanoa, että tulipahan tehtyä! Ainakin oli ikimuistoinen hejpådeg norjan fjelleille!

20160424_173657

WP_20160424_17_41_49_Pro

WP_20160424_17_59_23_Pro

Gaustalta siis hurautimme (jos voi puhua hurauttamisesta kun tie on yhden auton levyinen?) Skieniin ja Porsgrunniin pariksi päivää moikkaamaan Ollin vaihtarikavereita. Yövyimme superkivassa Eco Farmhouse guesthousessa, jota voidaan suositella kyllä muillekin! Sieltä suuntasimme pariksi yöksi sukuloimaan Osloon, jossa turisteerasimme päivän viikinkilaivamuseoissa ja muissa laivamuseoissa sekä ihmettelimme oopperataloa ja kunkunlinnaa ynnä muita nähtävyyksiä. Ei muuten tiedetty, että norjalaiset ovat olleet arktisten napojen oikeen pioneeri-löytöretkeilijöitä! Oppipa jotain uuttakin. 😉

WP_20160426_13_18_15_Pro

WP_20160424_22_48_10_Pro

Gausta-reissun jälkeen teemaan sopiva sisustus.

20160427_133346

WP_20160427_16_59_35_Pro

Oslon oopperatalon katolla.

Loppuviikoksi ajelimme vielä yhdessä Tukholmaan, jossa nautiskelimme keväisestä kelistä ja kaupunkifiiliksestä. Venla törmäsi sattumalta vanhaan lukiokaveriinsakin! Ikimuistoisen reissun kruunasi Ollilla kuumeinen vika päivä sekä melkein myöhästyminen lentokoneesta, Venlalla taas laivamatkalta saatu ruokamyrkytys, jonka ansiosta piti viettää vielä yksi järkky yö Tampereella hotellissa.

IMG-20160429-WA0012

Vielä tyytyväisenä Tukholmassa.

Loppuhuipennuksia lukuunottamatta roadtrippi oli ihan mahtava, niin paljon tuli nähtyä ja koettua! Kilometrejä auton mittariin tuli noin 4300, ja onneksi autokin kesti kotiin asti. Laskupäiviä kertyi 6 parin viikon aikana ja hiihtopäiviä pari sekä yksi toppturikin, vaikkei ihan toppiin päästykään. 😉 Eri yöpaikkoja oli reissulla yhteensä 7, autoilupäiviä karkeesti 6 ja kaupunkipäiviä 4. Aika monenlaista! Voi olla kyllä melko kiitollinen, kun on mahdollisuus tehdä jotain tällaista.

-V&O

WP_20160424_11_50_19_Pro

Kommentoi