Isompien iloinen haastaja: Nauders

Kolmen Serfaus-Fiss-Ladisissa viettämämme päivän jälkeen halusimme kokeilla, mitä alueen muilla keskuksilla olisi tarjottavanaan. Keskuksen valinta ei ollut aivan helppoa, sillä tarjontaa alueella on enemmän kuin runsaasti. Päätimme kuitenkin jättää suuret keskukset, kuten Ischglin ja St. Antonin, tällä kertaa väliin ja tehdä valintamme hieman pienempien keskusten joukosta. Pienen miettimisen jälkeen kohteeksi valikoitui noin 40 kilometrin päässä sijainnut Nauders.

Helposti lähestyttävä

Kolmesta erillisestä hiihtokeskuksesta koostuva Nauders ei ole Suomessa kovin tunnettu, mutta etenkin ulkomaisilla keskustelupalstoilla sitä koskevaa tietoa oli tarjolla riittämiin. Aivan Itävallan ja Sveitsin rajalla sijaitsevassa Naudersissa on 120 rinnekilometriä ja 24 hissiä. Alueella on myös laaja snowpark. Pääosa rinteistä on tuttuun itävaltalaiseen tapaan punaisia, mutta joukkoon mahtuu myös joitakin sinisiä ja mustia rinteitä. Parhaiten Nauders soveltuu perheille ja keskitasoisille laskijoille. Ekspertit sen sijaan kolunnevat muutamat haastavat rinteet melko nopeasti läpi. Keskuksen eri rinnealueiden välillä on hiihtobussiyhteys.

Matkan Kaunertalista Naudersiin taittui noin 40 minuutissa. Suurin osa matkareitistä kulkee leveää laakson pohjalla loivasti mutkittelevaa valtatietä pitkin. Loppumatka Naudersiin taitetaan pienempää tietä, joka hienoista maisemistaan huolimatta ei ole mikään tyypillinen hiihtokeskukseen vievä serpentiinitie vaan varsin leppoisa ajettava. Hieman ennen Naudersia aivan tien varressa on mielenkiintoisen näköinen linnoitus, joka toimii nykyisin museona. Joskus paremmalla ajalla voisi olla mukava tutustua rakennukseen tarkemmin, mutta tällä kertaa laskuhalut veivät selvän voiton.

Helpot muodollisuudet

Pysäköinti Naudersissa oli Serfausin tapaan helppoa. Aivan kabiinihissin ala-aseman kupeessa on laaja pysäköintialue, ja pysäköinninvalvojat huolehtivat asianmukaisesta järjestyksestä. Ala-aseman yhteydessä on myös lipunmyyntipiste, kahvila ja välinevuokraamo. Ilmeisesti suuri osa laskijoista oli ostanut hissilippunsa etukäteen, koska suurin osa väestä suuntasi lipunmyynnin sijasta suoraan hissille ja saimme ostaa omat lippumme jonottamatta lainkaan.

Pysäköintipaikalta ei tarvinnut pitkälle talsia.

Ala-asemalla vallinneesta lähes 20 °C:n lämmöstä siirryimme kabiinihissillä kohti varsinaista hiihtoaluetta. Lähes viivasuoraa linjaa kulkeva hissimatka on pitkä: aluksi hyvin loivassa mutta myöhemmin jyrkkenevässä maastossa kulkeva matka vie lähes 10 minuuttia. Mitä ylemmäs hissi eteni, sitä enemmän ympärillä näkyi myös luonnonlunta, mikä oli lumettomien laaksojen jälkeen piristävää ja lupauksia herättävää. Suurin osa alueen rinteistä sijaitsee yli 2000 metrin korkeudessa, mikä takaa kauden jatkumisen pitkälle kevääseen.

Ylös toiseen maailmaan

Kabiinihissin yläasemalla kesäkeleistä ei ollut tietoakaan vaan ympärillä levittäytyi kaunis ja ennen kaikkea hyvin talvinen maisema. Valittavana olivat lasku alas takaisin kabiinin ala-asemalle tai nousu ylöspäin tuolihissillä. Pienen laskumatka päässä oli tarjolla myös kaksi muuta tuolihissiä, joilla pääsi viereisille huipuille. Jo lähimmän tuolihissin rinne näytti kuitenkin niin houkuttelevalta, ettemme lähteneet etsimään laskuonneamme kauempaa. Päätös osoittautui hyväksi: loistavassa kunnossa ollut leveä rinne oli varsinainen carving-paratiisi. Vaikka väkeä oli paikalla melko paljon, kaikille riitti muutaman kilometrin pituisessa rinteessä yllin kyllin tilaa. Rinne myös säilyi hyväkuntoisena läpi koko päin.

Leveillä rinteillä riitti tilaa.

Myös kabiinihissin ala-asemalle vievä rinne oli hieno, joskin lämpimän sään vuoksi lumen laatu heikkeni kapeahkolla rinteellä tasaisesti iltapäivää kohden. Monia melko loivia osuuksia sisältävä noin 5 kilometrin pituinen ruuhkaton rinne tarjosi rentoa menoa mukavien ja vaihtelevien maisemien läpi. Oman mausteensa näkymiin toivat lukuisat lihasvoimalla ylös rinnettä nousukarvojen avulla kivunneet laskijat. Kuntoilun lisäksi kapuajille oli yli 800 metrin korkeuseron kapuamisesta tarjolla rahallistakin etua, sillä ylärinteiden hissejä saattoi käyttää ilman hissilippujakin: ainoa hissilippujen lukulaite oli kabiinihissin ala-asemalla.

Ala-aseman kesäiseen lämpöön sai viilettää takki auki.

Ihmettelyä puolin ja toisin

Valtaosa Naudersin asiakaskunnasta vaikutti olevan paikallisia tai saksalaisia. En ainakaan kertaakaan kuullut rinteissä tai hisseissä mitään muita kieliä kuin saksaa. Oma suomenkielinen pölötyksemme herättikin monta kertaa muiden ihmisten huomiota, ja saimme useasti tehdä muille hissimatkustajille selkoa kotipaikastamme. Kuten monissa muissakin paikoissa myös Naudersissa monet kyselivät, millaisia rinteitä Suomessa on ja miksi olimme valinneet matkakohteeksemme juuri Tirolin. Ihmetys oli sikäli molemminpuoleista, ettemme olleet ajatelleet, että suomalaiset Alpeilla olisivat jotenkin ihmettelemisen arvoinen asia.

Tuhtia ruokaa ja tuhiseva täti

Naudersin rinneravintolat osoittautuivat hyviksi ja kohtuuhintaisiksi. Väkimäärään nähden ravintoloissa oli myös mukavan ruuhkatonta. Tarjolla oli hyvin tavanomaisia rinneravintolaruokia, kuten pastaa, keittoja, salaatteja, leikkeitä ja muita liharuokia. Lisäksi makeannälän taltuttamiseksi oli valittavissa monennäköisiä kakkuja, torttuja, munkkeja ja muita, erittäin makeita leivonnaisia. Moniin muihin paikkoihin verrattuna Naudersin rinneravintolaruoka oli mielestämme maukasta ja kotiruokamaista. Palvelukin oli oikein ystävällistä, lukuun ottamatta erästä ravintolan kassalla palvellutta täti-ihmistä, jonka sanavarasto tuntui koostuvan vain äänenkorkeudeltaan ja -voimakkuudeltaan vaihtelevista tuhahduksista.

Suunnitelmat uusiksi – nyt ja tulevaisuudessa

Alun perin tarkoituksenamme oli viettää Naudersissa vain yksi päivä. Hienot laskukokemukset saivat meidät kuitenkin muuttamaan heti suunnitelmiamme ja vietimme lopulta Naudersissa kolme täyttä laskupäivää. Saimme lähes koko ajan nauttia pilvettömästä ja aurinkoisesta säästä. Vain viimeisen päivän iltapäivänä alkoi puhaltaa navakka tuuli, joka enteili seuraavana päivänä alkanutta lumisadetta.

Näihin maisemiin saamme toivottavasti vielä palata.

Saamiemme hyvin kokemusten pohjalta päätimme, että käynti Naudersissa varmasti kuuluu myös tulevien vuosien matkojemme ohjelmaan, varsinkin kun osa rinteistä ja kokonaisista alueista jäi meiltä vielä kokematta. Siihen asti päällimmäisinä muistoinamme mukavista laskupäivistä säilynevät hienot hetket hyvin hoidetuilla rinteillä, joita helli lähes taukoamaton auringonpaiste.

Ohessa hieman kuvamateriaalia aurinkoisista päivistämme Naudersin rinteillä:

– Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com