Toukokuista lumenmetsästystä: Suomi-Norja-Ruotsi

Heips, Venla täällä, vihdoin ja viimein! Tuli tosiaan kyllä vähän huijattua. Mainostettiin tuossa Talven parhaat -postauksessa, että laitettiin tänä vuonna hyvillä mielin laskukamat varastoon jo huhtikuun lopussa. Että lopeteltiin kausi ja pyyhittiin laskujutut mielistä. No joo, näinhän se olisi voinut mennä. Kovin paljoa mua ei kyllä tarvinnut houkutella ottamaan viikon varaslähtö ”kesä”lomaan ja lähtemään toukokuun vikalla viikolla vielä lunta metsästämään pohjoiseen sukulaispoikien messiin.

Harakanlento Pallakselta.

Aikaa meillä oli 7 päivää, ja tarkoituksena tehdä samalla pieni pohjois-Norjan maisema-tourinki. Reittinä kutakuinkin tällainen: Joensuu-Levi-Kilpisjärvi-Skibotn-Senja-Lapphaugen-Narvik-Riksgränsen-Jällivaara-Haaparanta-Vuokatti. Kesä-laskeminen ei siis ollut ihan ainoana tavoitteena, vaan ideana oli ajella, nauttia maisemista ja katsoa ylipäätään, miltä noilla seuduilla näyttää toukokuun lopussa; onko missään edes laskemista enää tuohon aikaan. Meillä oli varattuna pari majotusta, toinen Leviltä ja toinen Norjan Lapphaugenilta, ja parille yölle meillä oli telttailukamat mukana. Kilometrejä oli tulossa sellainen vajaa 3000. Siitä yllätyimme itsekin, että saimme kuin saimmekin mahtumaan neljä hlöä laskukamoineen, telttailukamoineen ja muine varusteineen perus Skoda Octaviaan, ilman suksiboksia!

Ihan kyllä kelpas autossakin istuu.

Tällainen oli viikko käytännössä:

Päivä 1. Levi

Ekana päivänä ei mitään ihmeitä. Ajeltiin tukikohdastamme Kolilta Leville vaihtelevassa säässä, missä meitä odotteli melko hulppea mökki seuraavan kahden yön ajaksi. Auringon paistellessa pitkälle iltamyöhään kävimme katsastamassa Levin huipulta maisemat ja heittämässä Levin disc-golf parkin 9-väyläisen radan kovassa tuulessa. Lunta ei Levillä sanottavasti enää ollut.

Päivä 2. Pallas

Toisena päivänä ajelimme nietosten toivossa Pallakselle, jossa oli tarkoituksena tehdä pieni tunturikierros. Lumi oli sen verran auringossa pehmenneen oloista, ettei meitä huvittanut lähteä Pyhä-kurulle asti yhden ehkä-hyvän laskun toivossa rämpimään, vaikka sinne oli kuulemma toinen porukka jo aamusta lähtenyt. Kahdella porukastamme oli skinnailuvehkeet ja minä sain ystävälliseltä Luontokeskuksen työntekijältä lumikengät lainaan, jota kiittelin kyllä kovasti. Helpotti huomattavasti.

Maisema-spotilla.

Kiipesimme Palkaskerolle ja sen ympäri olettaen sen pohjois-puolella olevan enemmän lunta, mutta toiveemme osoittautui melko turhaksi. Onneksi kuitenkin löydettiin yksi hyvä laskettava pätkä, jota sitten tahkottiinkin varmaan pari tuntia. Hyppyrin rakentaminen oli myös aika hyvä idea. Eipä ollut valittamista.

Päivä 3. Kilpisjärvi – Senja

Kolmannen päivän aamuna jatkettiin matkaa aurinkoisessa säässä Leviltä kohti Kilpisjärveä ja Norjaa. Kyseinen vuodenaika on kyllä melko turisti-vapaata tuolla pohjoisen suunnalla, mikä ei meitä haitannut. Aika karujen käsivarren maisemien jälkeen vuonon rannalla Skibotnissa meitä oli vastassa taas vihreää; kevät oli paikoin pidemmälläkin kuin Itä-Suomessa.

Luova paussi Suomen maanteiden korkeimman kohdan hujakoilla.

Lyngeniin ei matkamme tälläkertaa kulkenut, vaan jatkoimme ajelua Senjan-saarelle, jota tutkailimme myös laskumahdollisuuksien toivossa. Kunnollista laskettavaa ei löytynyt, eikä liioin hyvää telttailupaikkaakaan, vaikka uskomattomia maisemia kylläkin. Ajeltiin yöttömässä yössä auringon ”laskiessa” vielä pois saarelta, ja löysimme hyvän leiriytymis-spotinkin vielä ennen aamua.

Senjan yksi kuuluisimpia maisemia.

Meren aaltoja Senjan saarella.

Ihan mukavat takapihan maisemat aamuauringossa.

Päivä 4. Andörja/Rolla – Lapphaugen

Neljäntenä päivänä ajelu-halut olivat osalla porukkaa jo melko vähissä, ja lasku-halut taas nousivat osalla hälyttäviin lukemiin. 😉 Kunnon lumen etsiskely oli kuitenkin melko toivotonta ilman parempaa tietoa potentiaalisista paikoista. Siinä etsiskellessä eksyttiin vierailemaan Astafjordenilla (joku vuono) Andörja ja Rolla -nimisillä saarilla, joissa molemmissa kesä oli jo pitkällä. Itse nautiskelin keväisistä maisemista (ja jäätelöstä) täysin siemauksin. Muutaman ylimääräisen piston jälkeen tulimme lopulta siihen tulokseen, että jatkamme reissuamme seuraavaan majoitukseen Lapphaugen Turiststasjonille.

Melko kesäinen Andörja.

Rollailua Rollalla.

Mökki oli jees, mutta keli alkoi pilvistyä ja uhkailla sadetta. Maisemat olivat melko kevät-talvisen ankeat. Lähdettiin kuitenkin vielä iltapuhteeksi kiipeämään läheisen nyppylän (nimeä en nyt muista) suhteellisen lumista rinnettä ylös, joka meni ilman lumikenkiäkin ihan ok. Väli-huipulta näkyi vuonon rantaan asti, joten ei paha ollenkaan.

Lapphaugenilla sää harmaantui.

Vettä alkoi tihuttamaan vähän enemmänkin, eikä viitsitty jatkaa ylemmäs; laskeminenkin oli tökkivää märässä lumessa. Tehtiin rinteeseen taas hyppyri, josta ei tosin tullut yhtä hyvä kuin Pallaksella. Loppupätkä puurajan alla oli kuitenkin lopulta ihan mukavaa laskettavaa.

Villen kelpo loikka vesisateessa. Mun ”loikkia” ei sit tähän kehtaa laittaakaan. 😉

Päivä 5. Narvik

Viidentenä päivänä herättiin keskeltä sade-sumupilveä, joten maisemista ei ollut tietoakaan. Päätettiin voidella seuraavaa päivää varten sukset ja lähteä tutustumaan Narvikin kaupunkiin ja norjalaisiin ostoskeskuksiin sateen kunniaksi. Eipä siinäkään mitään, lepopäivä teki varmasti ihan hyvää. Iltasella oli aikaa lueskelle möksämme vieraskirjaa, ja tehdä havainto, että Lapphaugenin mökki näyttikin olevan erityisesti suomalaisten suosiossa; parin vuoden aikana mökissä oli majoittunut useampi laskuporukka, mutta erityisesti moni oli pysähtynyt yön verran Lapphaugenilla matkallaan Lofooteille.

Lapphaugen Turiststasjon sumun ympäröimänä.

Sateinen Narvik.

Päivä 6. Riksgränsen – Jällivaara

Kuudennen päivän aamuna alkoi kirkastua taas; arska tuli esiin ja sumupilvet hälvenivät vuorten edestä. Pakkasimmekin kamat ja lähdimme heti aamusta kohti Ruotsia ja viimeistä ja varmalumisinta kohdettamme: Riksgränseniä, aivan Norjan ja Ruotsin rajan tuntumassa. Hissit olivat sulkeutuneet vasta viikko takaperin Riksillä, ja maisematkin näyttivät heti, että siellä seudulla vielä lunta riittää toukokuun viimeisilläkin päivillä.

Aamusella pilvet haihtui Lappiksella.

Parkkeerasimme automme Låktatjåkan tuntumaan E10-tien varteen ja valitsimme valloitettavaksemme Gearggecorrun (whaat?) välihuipun (korkeus reilu 1000m). Reittiä ylös ei kylläkään oltu tässäkään kohteessa tutkittu etukäteen, joten muutaman vesiperän ja hieman hazardin jyrkänteen nousun ja muutaman ylikiehumisen jälkeen päästiin ylös välihuipulle. 😉 Maisemat oli ihan mahtavat, ja laskubaana loistava!

Kohti kohdetta täydessä auringonpaisteessa.

Perillä syleilemässä maailmaa. Jossain taustalla Riksgränsen.

Tässä oli kyllä koko talven parhaat offi-laskut; lumi ei ollut ylempänä liian pehmeää, joten miekin pärjäsin pikkusuksineni loistavasti, vaikka loppu olikin hieman tervassalaskemista. Ainut paha moka oli arskarasvan unohtuminen; naamat kärventyi aika pahasti, ja mulla oli vielä panta päässä, jonka seurauksena sain rusketusrajan keskelle otsaa. 8) Muutaman tunnin toptourin jälkeen jatkoimme matkaa ajellen Abiskon kansallispuistoon trangiapäivälliselle, ja Kirunan läpi Jällivaaran eteläpuolelle leiriytymään.

Nättejä kiekuroita lumessa.

Päivä 7. Kotimatka

Tästäpä ei taida sen kummempaa sanottavaa enää ollakaan, paitsi tulomatkalla pysähdyttiin parilla vakiokohteella; Kukkolankoskella ja Haaparannassa ostoksilla. Mie jäin matkan varrelle Vuokattiin vielä viikoksi Ollin ja kavereiden kera, ja muut jatkoivat lähtöpisteeseen.

Tyytyväinen skimbaaja Riksillä.                         Vähemmän tyytyväinen raitanaama Abiskossa.

Loppupäätelmät: Lunta ja laskettavaa löydettiin siis lopulta kaikista kolmesta maasta toukokuun vikalla viikolla: Suomesta Pallakselta, Norjasta Lapphaugenilta ja Ruotsista Riksgränseniltä. Paras tilanne ja parhaat laskut näistä saatiin ehdottomasti Riksillä, jonne toukokuussa ja vielä kesäkuunkin alussa kannattaa suunnata, jos kautta haluaa jatkaa kesään. Reissu oli huikea, ja mun Norja-love taas senkun kasvoi. Reissun hienoimmat paikat oli Senjalla, siellä suosittelen kyllä käymään, jos Pohjois-Norjaan eksytte. Kauden 14/15 laskupäiviin tuli siis mun osalta vielä kolme lisää!

Täys talavi!

Loving it!

Spesiaali-kiitokset matkaseuralleni Villelle, Rikulle ja Henrille (sekä sinulle, joka jaksoit lukea tän tänne loppuun asti)! Harmillisesti Olli jäi nyt tästä reissusta paitsi, harjoittelun vikan viikon (ja tilan puutteen) takia. 😉 Jos Ollia kaipaa, kannattaa lukee Ollin viime kesän reissukertomus Ruotsin lapista! Linkitän (jos osaan) tuohon loppuun vielä reissu-videon, jonka editoinnista suuuurkiitos veljelleni Villelle.

Kesämökkeilyterkuin, Venla