Heippa! Viime sunnuntaina palauduimme maanpinnalle Liatoppenin luonnonrauhaisasta tunturimökistämme ja asetuimme täksi viikoksi ihmisten ilmoille Hemsedalin sydämeen. Pudotus oli aika karu; aparttementtimme ei ollut ihan sitä mitä odotimme ja saatiin nukkua ekat yöt viiman puhaltaessa kasvoille rikkinäisestä ikkunasta katsellen rakennustyömaata. No, ei ehkä oikeasti ihan näin karua, mutta kyllä kismitti juosta respassa ekat päivät valittamassa ja säätämässä. Lopputulos oli kuitenkin ihan tyydyttävä, saatiin vähän isompi ja parempi kämppä ja hissiliput puoleen hintaan. Hyvää palvelua lopulta, mutta Skistarin majoituskuvauksiin hävisi kyllä luotto.

No maisemat on ainakin ollu sitä mitä piti!

Harmaita hiuksia tuotti myös kummasti koliseva auto, joka pikaisen korjaamokäynnin jälkeen ei onneksi osoittautunut niin vakavaksi jutuksi kuin pelkäsimme. Venla selviää sillä toivonmukaan koto-Suomeen asti. Loppuviikosta alkoi jo hymyilyttää, kovaa tuulta lukuunottamatta lasku- ja hiihtosäät on olleet erinomaiset. Porukkaa on ollut mukavan vähän, tosin nyt viikonloppuna tilanne on korjaantunut. Bileitä riittää, vaikkakin nämä afterski-hommat menee meillä vähän ehkä yli hilseen. Tarkemmin Hemsedalin kokemuksista kirjoittelemme myöhemmin!

Viime viikolla kerkesimme pistäytyä päivän Hemsedal-käynnin lisäksi myös pienessä ja symppiksessä Hallingskarvet skisenterissä, joka kyllä yllätti meidät totaalisen positiivisesti offi-mahdollisuuksillaan! Paikallekaan ei olisi varmasti eksytty, jos loppukauden kunniaksi päivälippu ei olisi ollut 200 nokin (n.23e) alehinnalla. Halpojen hissilippujen perässä siis. 😉 Keskus oli vähän niinkuin Norjan Maarianvaara; vähän korvessa eikä ehkä kovin laajasti tunnettu, paitsi niiden keskuudessa ketkä sinne suuntaavat nimenomaan offeja laskemaan. Meidän onneksi pehmeää lunta oli satanut edellisinä päivinä yli viitisen senttiä, joten päästiin tekee uusiakin jälkiä lumeen!

Sunnuntain siirtymämatkalla Hemsedaliin kiepsautimme Beitostølenissä ja Valdresflyella toteamassa about parin-kolmen metrin lumivallit ja norjalaisten sunnuntainviettotavan: kaikki vauvasta vaariin olivat lähteneet hiihtämään tuonne noin 1400 metriin auringon paistellessa täydeltä terältä. Kylläpä se norskien kelpaa!

Nyt suunnitellaan kovasti ensi viikkoa. Ainakin tarkoituksena on jättää huomenna fjellit ja keskittyä kaupunkilomailuun. Katsotaan kuin käy! Matkalla olisi ajatuksena ajella Gaustatoppenin kautta etelää kohti ja harkita vielä jonkinlaista talvikaudenlopetus-toppturia, jos sää sallii! 8)

-Venla ja Olli

Hellou! Kevät on jo pitkällä ja tän talven kirjoittelut on jääneet vähän sivuseikaksi, mutta nyt on hyvä hetki taas vähän aktivoitua. Olli on viettänyt eteläisessä Norjassa jo yli 1,5 kuukautta, ja Venlakin vihdoin saapui tänne viikinkien maahan viime sunnuntaina. Valtakunnassa siis kaikki taas hyvin.

Tällä hetkellä pidämme majaa Ålin lähettyvillä tunturimökissä noin 930 metrissä. Geiloon tästä on noin 30 km ja Hemsedaliin vähän enemmän. Alhaalta dalenista ylös tänne on melkeen vartin matka kivaa pikkusta siksakkitietä. Onneksi tiet on sulat. Nastarenkaat ovat osoittautuneet aika turhiksi, parempi olisi ollut kesäkiekoilla rullailla. Mutta eihän näitä voi suomalainen tietää. Täällä ylhäällä on kyllä talvi, mielettömät hiihtolatuverkostot lähtee tästä 50 metrin päästä. Tuosta kun lähtee alas, niin siellä onkin jo lumet tipotiessään ja ihan kevätkelit. On se hassua miten maisema voi muuttua täällä niin totaalisesti 10 minuutin ajamisella.

Tässä on ollut nyt pari arskapäivää ja sitten vähän pilvisempää, uutta luntakin on tullut eilen ja tänään. Tiistaina käytiin Geilossa nautiskelemasta lähes tyhjistä huippukuntoisista keväisistä rinteistä. Paljon oli laskettavaa, monen tasoista rinnettä ja nopeita tuolihissejä.

Keskus on jakautunut laakson kahdelle eri puolelle, välissä kulkee skibussi, jos kulkee. Ainakaan hissilippujen myyjä ei meille viitsinyt kysyessämme kertoa, että bussi oli lopettanut viikonloppuna ajamisen loppukaudeksi. Onneksi meillä oli auto, jollain muulla ei ollut. Ainut miinus täällä laskettelussa on kalliit hissiliput. Illalla sitten ihailtiin reposia näilläkin korkeuksilla.

Eilen tehtiin reissu Hardangerfjordille, kun keli huononi täällä. 7-tien ylänköosuudella sateli lunta, mutta onneksi vuonolla oli kirkkaampaa. Parin viikon päästä siellä jo vihertää ihan kunnolla. Pyörähdimme parilla kuuluisalla putouksella (joissa tähän aikaa ainakaan ei vettä ollut nimeksikään), ja jatkoimme Eidfjordista Hardangerbruan ihmettelyn kautta jonkin matkaa Oddaan päin. Kyllä sitä autolla ihmeesti jaksaa ajella, kun on katseltavaa koko ajan.

Hardangerin vuonna 2013 valmistunut silta oli kyllä melkoinen nähtävyys; riippusilta, jossa tukipilareitten väli on noin 1300 metriä. Kuulemma yksi pisimmistä tällaisista. Siltaa pääsee kävelemään ilmaiseksi, autolla sen yli ajaminen maksaa reilu 15 euroa. Hassua, miten tuollaista mittakaavaa on vaikea hahmottaa; puoleen väliin siltaa ei kävellytkään ihan hetkessä.

Tänään käytiin murtsikoimassa. Mukavasti lumisade lakkasi ja suuri tunturijono tuolla halkoi vähän pilvimassaa. Ottaa yllättävän koville hiihtää täällä tuhannessa metrissä.

Tulevien päivien (ja viikkojen) suunnitelmat ovat vielä auki, mutta eipä sitä lomalla suuria suunnitelmia tarviikaan tehdä. Säiden ja fiiliksien mukaan mennään! Tätä maata on kyllä pakko rakastaa. Palaillaan!

-Venla ja Olli

Ps. @lumenlumoissa instagramiin päivittyy kuvia ja kuulumisia useemminkin, joten seurailkaas!