Kesänki_09_2017
hiihtokoulu, Lappi, LEvi, Olos, Ruska, Yleinen, Ylläs

Ruskalomalla Lapissa osa 2/2

Julkaistu: 17.10.2017

Enontekijöiden Hetasta ruskaseikkailumme jatkui Muonioon. Muonion S-marketin pihalle jätimme Silmäaseman rekan ja itse menimme majoittumaan Lapland Hotels Olokseen. Täytynee myöntää, että Lapland Hotels –ketjun ehdottomasti parhaimmassa kunnossa oleva hotelli on Olos (kiitos Saksalaisen autoteollisuuden). Saimme upean huoneen ylimmästä kerroksesta, jossa oli hetivalmis sauna, pieni keittiö ja mahtavat näkymät aina Pallakselle asti, jos vain sää olisi antanut siihen mahdollisuuden. Syötyämme maittavan illallisen Takka -ravintolassa, vietimme  viinilasien ääressä iltaa pitkäaikaisen ystävämme seurassa, joka oli Oloksella töissä. Sovimme, että aamusta lähdemme kävelemään Oloksen ympäri ja säästä riippumatta.

Oloksen hotellihuoneen näkymätLapland Hotels Olos

Maisemat Lapland Hotels Oloksen huoneesta.

Hotelliaamiaista nautimme muutaman muun ruskaretkeläisen kanssa. Meitä ”keski-ikäisiä” hymyilytti ruskaretkeläisten varsin korkea ikä, mutta innokkuus päästä luonnon helmaan oli sitäkin suurempi. Lähdimme siis kolmisin hotellin pihalta tunturia kiertämään. ”Paikallisoppaamme” kertoi, että edellisenä päivänä jotkut olivat nähneet karhun raateleman poron tässä lähistöllä ja kohtahan ne karhun jäljetkin olivat siinä edessämme keskellä polkua mitä kävelimme. Eli tuossa kerrotussa tarinassa ei todellakaan ollut sitä ”Lapin lisää”. Nautimme kävelystä varsin pilvisessä päivässä ja saimme lounasmakkaratkin paistettua laavulla ja tietysti täytyihän meidän rinteisiin tutustua vaikka niistä se  lumi puuttuikin. Itse olen edellisen kerran laskenut Oloksella 1981 eli onhan siitä jokunen vuosi vierähtänyt. Samoin kävimme katselemassa tuulivoimaloita. Luntakin oli kesän ajan säilötty useampaankin ”pinoon”, mutta nämä lumet olivat tarkoitettuja Oloksen FIS-tykkikisoihin marraskuun alkuun eivätkä rinteeseen.

Karhun jäljet polullaOloksen eturinne

Karhun tassun jäljet Oloksella. Oloksen eturinne.

Muoniosta matka jatkui kohti Kittilää. Silmäasema rekan, veimme Kittilän S-marketin pihaan ja itse ajelimme Leville majoittumaan. Levillä majoituimme ystävämme luokse. Aamulla kävin ystäväni kanssa pitkällä koiralenkillä, kun mieheni taas meni hierontaan. Olemme kumpikin todella kriittisiä hierojien suhteen. Sillä, jos hieronnasta maksaa se pitää olla ammattitaitoista, kunnon otteet ja hierojan pitää tietää mitä tekee. FysiPoint Leviltä löytyy hieroja Perttu. Ilman hänen ammattitaitoaan olisin ollut viime talvena moneen kertaan ollut pulassa, kun omat jalkani menivät kaikesta venyttelystä, joogasta, uinnista ja omasta hiihdosta ym. jumiin. Toki työ rinteessä hiihdonopettaja vaati sen, että jalat vaan pitivät olla kunnossa ja kunnollinen hieronta säännöllisin ajoin pelasti tilannetta.

Hyvää lounasta nautimme ystäviemme kutsumana KingCrab Housessa (norjalainen poronkäristys oli todella maittavaa) ja saimme tulevan talven asioita alustavasti jo sovittuakin. Herkulliset kaakaot kävimme juomassa Cafe Spiellassa, jossa talven aikana olin monesti ollut pikku oppilaitteni kanssa lämmittelemässä ja näillä samoilla kaakaoilla, jonne saa sen ihanan vaahtokarkin.

LeviLevin eturinne Panorama -hotellilta.

Tuntui hassulta seista ilman monoja rinteessä ja katsoa ”yläsompaa” ja eturinnettä, jossa oli tultu laskettua talven aikana oppilaiden kanssa niin monesti.

Jotta se todellinen ”ruska Levi” piti kokea, niin emmehän me olisi voineet jäädä paitsi näköalaravintola Tuikun ruskahumppaa. Iskuporakone bändi veti tuvan täyteen päivätansseissa ja taisimme olla varmaan ainoat täysin selvinpäin ollut pariskunta noissa kemuissa, vaikka tanssilattialla jorasimmekin innokkaina.. Sillä meillä oli vielä pari asiaa hoidettava illan aikana.

Tuikku ruskahumppaa

Itselleni ehkä tärkein oli nähdä tulevan talvikauteni asunto. Onnistuin saamaan itselleni hyvältä paikalta olevan vuokra-asunnon talveksi, joka juuri palvelee omia tarpeitani eli on tarpeeksi lähellä työpaikkaani, on juuri sopivan kokoinen ja ei ole kosteusvaurioita eli hometta. Levillä kuten myös monessa muussakin talvimatkailukohteessa on huutavapula koko kauden kausityöntekijöiden asunnoista. Yksinkertaisesti asuntoja vain ei ole. Moni haluaisi yksiön tai kaksion, joka olisi vielä kalustettu ja kohtalaisen lähellä työpaikkoja sekä järkevän hintainen. Mökkimajoitusta on paljonkin tarjolla, mutta moni mökin omistaja ei ole innokas lähetemään vuokraamaan mökkejään kausityöntekijöille, joilla ei ole mitään mahdollisuutta maksaa samoja hintoja asunnosta kuin viikkoturisteilla. Joten moni mökin omistaja tekee huomattavasti paremman ”tilin” vuokraamalla mökkiä ainoastaan 3-5 viikkoa korkeaesongin aikana talvella kuin vuokraisi sen 5-6 kuukaudeksi kausityöntekijöille. Oma kantani tähän asiaan on se, että jotakin pitäisi tehdä nopeasti, jos kausityöntekijöitä halutaan jatkossakin tekemään töitä näihin kasvavan talvisesongin matkailukohteisiin. Se, että Leville rakennetaan lisää upeita hotelleja tarkoittaa työvoiman tarvetta. Jotta työvoima viihtyy, tarvitaan asuntoja, jotka ovat kohtuuhintaisia ja asiaa vielä helpottaisi se, että nämä asunnot eivät olisi loma-asuntoja, jonne voisi jopa ns. virallisestikin muuttaa kirjoille. Parakkikylä olisi ehkä nopein ratkaisu asiaan?

Lumisade Levillä 15092017Levin eturinne 15.9.2017 yöllisen lumisateen jälkeen.

Mieheni jatkoi Silmäasema rekan kanssa matkaa Kolariin ja itse jäin Leville vielä päiväksi. Aamun valjetessa oli mukava katsoa Levin eturinteeseen, kun yön aikana oli sadellut vähän lunta. Itselläni koitti työpäivä rinteen juurella.

Illalla treffasimme Äkäslompolossa, Ylläksellä. Jounin kaupan pihaan mahtui sopivasti Silmäasema rekka ja iltaa me taas saatoimme mennä viettämään tuttujen kanssa Public House Selvä Pyyhyn laajan olut tarjonnan ja pubiruuan pariin ja kuuntelemaan illan esiintyjää.

Jounin kauppaÄkäslompolossa, Ylläksellä Jounin Kaupan pihalla oleva iso poro.

Mukavan illan jälkeen uni maistui oikein kunnolla ja pitkään. Otimmekin ns. lepopäivän ja kävimme alennusmyyntiostoksilla Sport Shop Äkäslompolossa, joka on mielestäni yksi parhaiten varusteltuja urheilukauppoja, jossa oikeasti on laadukkaita vaatteita ja erityisesti super loistava asiakaspalvelu. Tunturilounaan söimme Poro ravintolassa, jossa ruoka oli ihan kohtuullinen, mutta asiakaspalvelussa ja -myönteisyydessä olisi ollut paljon parannettavaa.. Illalla lähdimme paikallisen tuttavapariskunnan kanssa Ihmisen Rinkiin katsomaan  Lentävä Poro ruskateatterin Nelostie -näytelmää. Ensimmäiselle sadalle teatteriyleisölle tarjoiltiin Lapland Safarien kelkkahaalareita, meistä kolme otti ne päälle ja todellakin pysyimme lämpiminä näytöksen ajan, koska ensin ilta pimeni ja tuli viileys sekä tihkusade ulkoilmateatteriin.

TeatteripukeutuminenLentävä Poro teatteri

Ihmisen Ringissä Ylläksellä, ulkoilmateatterissa.

Viimeinen yhteinen päivämme kulutimme sauvakävellen Kesänkijärven maastoissa. Nautimme maisemista, ruskasta ja tunturien tarjoamasta hiljaisuudesta. Toki kävimme syömässä välipalaa Kesängin keitaalla. Paljo muitakin ruskaretkellä olijoita oli liikkeellä erinäisillä kulkuvälineillä niin fatbikeillä, kuin maastopyörillä ja koirien kanssa jne.

Sauvakävelysauvat telineessäKesängin Keitaan sauvakävelysauvateline, ruska-aikaan.

Jokaisessa lomassa ja retkessä on aina se ”tylsin vaihe” eli sanoa jäähyväiset. Onneksi Lappiin palaan taas pikapuolin, vaikkakin silloin on jo talvisempaa. Itseäni onnisti, että sain matkaseuraa paluumatkalle aina Tampereelle asti, joten ei tarvinnut Äkäslompolosta pääkaupunkiseudulle yksin matkustaa.

Mahtava oli reissumme. Kaikkea tuli koettua ja nähtyä. Suosittelen lämpimästi ruskamatkailua jo pelkästään maisemien ja Lapin lumon puolesta sekä avartaakseen kotimaatietoutta. Suomi on pitkä maa ja paljon on nähtävää ja opittavaa omassa maassamme.

Kellostapuli ja YlläsKellostapuli ja Ylläs -tunturi sekä Kesänkijärvi.

Jaa artikkeli:

Kommentoi blogikirjoitusta

  • Anja Jackobson sanoo:

    Kiitos, teidän tunnelmia seuratessa ja kuvia katsellessa on päässyt hyvin palautumaan Lappi-fiiliksiin. Kun meidän Sardinian matka peruuntui, oli ensimmäinen ajatus lähteä Lappiin ystävien mökille. Lopulta kuitenkin päädyttiin lähtemään tänne Budapestiin, kun oli jo sisäistänyt ajatuksen auringosta ja lämmöstä.

  • Minna sanoo:

    Olipas taas kivasti kirjoitettu tarina teidän matkasta. Odotan aina näitä Inan kirjoituksia. ❤

  • Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *