Yleinen

På jultur i Hemavan – täsmäisku länsinaapuriin

Julkaistu: 03.1.2015

Javisst! Ensimmäinen ulkomailla vietetty joulu Ruotsin tuntureiden äärellä sujui rattoisasti (ja toiminnan täyteisesti) säiden suosiessa. Hemavan kun on Ruotsin sateisinta aluetta ja alkupäivien lumisateet pitivät huolen lumisista maisemista ja ennen kaikkea puuterista off-pisteillä, missä suurimman osan ajasta vietimme. Pakkasetkaan eivät päässeet tunturissa puremaan, kuin ainoastaan hissien ala-asemilla, joissa lämpötila oli alimmillaan -25 asteessa. Loppupäivät saimme nauttia kirkkaista ja aurinkoisista keleistä, joka on tähän aikaan vuodesta yleensä aika harvinaista tuolla pohjoisessa. Yleisin lausahdus Venlan suusta taisi olla ”kattokaa miten iiiihanan näköstä!” Onnistunut reissu siis!

Säiden salliessa aurinkokin paistelee jopa muutaman tunnin päivässä näillä korkeuksilla.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Sesonki Ruotsissa alkoi vasta tästä uuden vuoden viikosta, joten rinteissä ei meidän reissulla vielä ehtinyt olemaan lainkaan ruuhkaa. Hyvä juttu myös huippuedullisten hintojen puolesta (mökki 530e/vko plus halvemmat hissiliput), mutta toki off-sesongissa on huonotkin puolensa; harmiksi huipulle vievää Kunkkuhissiä, kuten ei montaa muutakaan hissia, avattu vielä jouluviikolla, joten emme päässeet jopa 600 metrin korkeuserosta nauttimaan. Se pitää kuitenkin kestää, jos lähtee ennen vuoden loppua laskureissulle. Onneksi loppuviikolle aukesi kuitenkin Hemavanin Länken-hissi (ks. rinnekartta), joka vei puurajan yläpuolelle.

Länken. Edessä häämöttää Kungsliften.

Stugalla päiväkahveella.

Myös Tärnabyhyn kannatti viimeisenä päivänä lähteä käymään, kun tulevien alppihiihtolupausten harjoittelurinteen Ingemarbackenin lisäksi aukesi Anja Pärssonin mukaan nimetty Anjaliften (ks. rinnekartta), joka vei uusille mukaville offareille, kun rinteitä ei ylös asti oltu vielä ajettu. Tärnabyssa on jonkin verran myös läpi talven hoitamattomia rinteitä eli off-pistettä riittää. Myös Hemavanin offarimahdollisuudet ovat kattavat, etenkin jos jaksaa itse vähän kivuta tunturiin tai keväämmällä rahat riittää heli-skihin.

Tärnaby.

Ingemarbacken ja tulevat anjapärssonit.

Huoneistomme (Kungsbacken) sijainti oli loistava, ja varustelu tähänastisista paras, johtuen pitkälti siitä, että yksityinen omistaja-perhe käyttää sitä omiinkin tarkoituksiinsa. Välineitä löytyi keittiöstä ihan jokaiseen tarpeeseen (olis ollut isommallekin porukalle) ja ruotsalaisia lautapelejäkin hyllyssä oli. Täytyy myöntää, että jäi kyllä svenska-tietovisat pelaamatta… 😉 Kuivauskaappi ja kätevä kenkäkuivainkin löytyi, sekä lukollinen säilytystila lasketteluvälineille. Saunassakin oli jopa löylykauha ja -kiulu! Ainoastaan sulakkeiden kanssa oli hienoisia ongelmia (kun ei luettu ohjeita huolellisesti), mutta niistäkin selvittiin. Huoneisto oli alakerrassa, joten saunasta pääsi myös lumihankeen. Meitä oli siis seitsemän, ja hyvin mahduttiin, mutta vaikka periaatteessa nukkumapaikkoja on kymmenelle, voi sillä määrällä olla jo melko ahdasta. Voimme suositella kyseistä kämppää muillekin!

Uskomattomia revontulia. Taustalla Hemavanin Naturcentrumin pömpeli – ruotsalaista arkkitehtuuria parhaimmillaan?

Ennen reissua suunnittelemamme moottorikelkkojen vuokraukset jäivät toteuttamatta, sillä kuusi kokonaista päivää menee ilman tarkkaa aikataulua ihmeellisen sutjakkaasti ohi. Ruotsalaiset tuohitaskut tosin tuntuivat mahduttaneen sen touhun almanakkoihinsa tehokkaasti ja laskettelun sijasta päristelivät kauempana… ja kelkkakärryjä tuntui olevan joka toisen kaupunkimaasturin perässä. Itse käytimme hissien lisäksi ihan vaan jalkojamme, innokkaimmat taisivat kiivetä tunturiin omille teilleen laskemaan lähes joka päivä. Meidän välineet ei nyt kuitenkaan ihan parhaat mahdolliset syvässä puuterissa laskemiseen olleet, mutta muiden jälkiä meni ihan mukavasti. Myös lippien (minarit) kanssa tuli käytyä lumituiskussa tunturissa asti, mistä hyvästä paikalle sattunut ruotsalainen kelkkailija vähän naureskeli meille hulluille suomalaisille ”du är på tur?” johon me vastasimme asiaan kuuluvasti urpoina ”we are from Finland!”. Ja meillä oli kuulemma myös ”nice skis…”…no, hauskaa oli!

Fiksu reissu tunturiin ilman lumikenkiä Norrliftenin hissikuilua…

Ei juuri lainkaan lavastettu…

Miksi Ruotsiin?

Tunturimaisemathan naapurimaassa ovat sekä kesällä että talvella Suomen lappiin verrattuna vielä potenssiin kaksi, joten miksipä ei? Ajettavaa toki on reilusti, jos Tornion kautta etelästä ajelee, mutta tuleehan sitä kotomaassakin pohjoiseen mentäessä. Esimerkiksi Saariselkään nähden kilometrejä Hemavaniin tulee alle 200 enemmän, vain pari tuntia. Hemavanista löytyy kyllä lentokenttä, mutta Suomesta käsin lentäminen tulee hieman kalliiksi. Hinnat ylipäätään ovat Ruotsin rinnekeskuksissa suunnilleen Suomen tasoa, mutta ruokaa (ja erityisesti herkkuja) saa vähäsen halvemmalla, samoin bensaa.

Tärkeimmät plussat ja miinukset Hemavan-Tärnabysta jouluviikolla tiivistäisimme seuraaviin:

+ Halpa majoitus! Säästö vähintään puolet Suomen jouluviikon hintoihin. Varaustakaan ei tarvitse tehdä puolta vuotta aikaisemmin.

+ Ei ruuhkaa hisseissä eikä rinteissä.

+ Lunta riittää yleensä jo tähän aikaan, samoin koskematonta off-piste -maastoa myös rinnekeskusten tuntumassa.

+ Laskettavaa kahdessa keskuksessa hyvin ottaen huomioon alkukauden laskukunnon.

– Hissejä ja rinteitä vielä niukasti auki, joten jos offit ei kiinnosta, niin saattaa käydä tylsäksi.

– Hemavanin yli 1100 metriin yltävä ”Kunkkuhissi” ei vielä auki.

– Ravintolat ja hotellit ym. auki vielä melko huonosti tai ei lainkaan. After-ski meiningit vasta vuoden alusta lähtien.

Lumista offia.

Suosittelemme Hemavan-Tärnabytä sekä perheille (Hemavan) että vaativammista rinteistä pitäville (Tärnaby), ja erityisesti vapaalaskijoille. Sieltä löytyy kyllä jokaiselle varmasti jotakin.

Lumikenkä- ja skinnailukohteita: Sarviestjåhken, Gierevarton ja Murtsertoppenin rinteet.

Oltiin hyvin tyytyväisiä myös uusiin välineisiimme, niin pikkusuksiin kuin monoihin! Sukset on oikeestaan yhtä ketterät kuin bleidit, mutta kanttiakin on jo vähän enemmän eikä tartte hypyissä olla niin pelko persiissä, että lentääkö sitä pyrstölleen. Monojen hiking -ominaisuus ja keveys olivat kyllä erittäin hyödylliset tunturiin kiipeämisessä, hyvin meni nimittäin lumikengissä, eikä kiipeäminen tuntunut ottavan sen enempää jalkoihin kuin tavallisilla kengilläkään. Parempi niin, kuin kantaa monoja suksien lisäksi repussa! Meilläkin molemmilla vielä odottaa Foot Balancen pohjalliset testikäyttöönottoa, sillä uudet monot piti muotouttaa ensin omaan jalkaan sopivaksi ilman pohjallisia. Katotaan milloin testataan, vai pitäiskö testata ensin muissa kengissä.

Nyt ootellaan vähän kelien pakastumista ja katotaan mihin mäkeen päädytään seuraavaksi. Oikein huikeeta Uutta Vuotta 2015 toivotellen:

– Venla ja Olli

Ps. Seuraa meitä Facessa ja Instagramissa!

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *