Kotona taas, väsyneenä mutta varsin tyytyväisenä! Reissu onnistui kaikin puolin hyvin, jopa paremmin kuin odotimme! Kolme päivää rinteessä loistavissa pikkupakkas-säissä, kahtena päivänä saunamaailmassa jäykkiä jäseniä rentouttamassa, ja mikä parasta, kaikki tämä huipussa seurassa; ilmaseksin PM-voittokin meni meidän porukkaan, hyvä Jenni!! Sen seurauksena päästäänkin jo seuraavaa Ukkohalla-viikonloppua suunnittelemaan… 😉

Vielä niille, jotka eivät ole lukeneet edellisiä Ukkohalla-aiheisia postauksiamme; pääsimme siis mukaan Ukkohallan markkinointikampanjaan, joten tämä reissu oli meille Ukkohallan sponssaama! Tuossa reissunpäällä piti vähän kiirettä kaikista aktiviteeteistä ja palveluista nautiskellessa, eikä keritty sieltä kuin yksi pikku-postaus kirjoittelemaan, joten tässäpä meidän varsinaista yhteenvetoa reissusta, Ukkohallasta ja sen mahdollisuuksista.

Lumista maisemaa.

Ehdottomana vahvuutena Ukkohallassa on se, että kaikki palvelut löytyvät samasta keskittymästä, eikä näiden välillä ole pitkiä kävelymatkoja. Kuuden henkilön porukkana majoituimme 4-6 hengen SkiChalets -huoneistossa aivan Ukkohallan matkailukylän ytimessä. Rinteeseen oli ovelta matkaa se 150 metriä ja huoneistosta oli sisäkautta pääsy kaikkialle: saunamaailmaan, ravintolaan, suksivarastoon, ja kuntosalikin oli aivan käytävän toisella puolen (jonka Olli ja Jenni kävi testamassa klo 7 lauantaiaamuna wtf?!). Tämä oli meille eka kerta, kun hiihtoreissulla ei tarvinnut autolla ajaa rinteelle taikka kylpylään, oli kyllä aika kätevää! Ski-in -huoneistot ovat tie helppoon rinnelomailuun, kun kaikenlaisiin siirtymiinkään ei kulu turhaa aikaa ja vaivaa. Jatkoa ajatellen harmi vaan, että mökit ovat yleensä halvempia…

Rinteestä näköyhteys SkiChalets -huoneistoihin.

Yllättävää kyllä, hyvin jaksettiin laskea kolme päivää putkeen, vaikka laskukunto on vielä vähän mitä on. Yksi suuri tekijä tässä oli varmasti se, että rinteet oli todella hyvässä kunnossa koko viikonlopun; ei ollut jäätä eikä kulumia. Osa syynä tähän oli tietty se, ettei mistään turistiruuhkista (varsinkaan pe ja su) ollut tietoakaan, mikä meille oli varsin hyvä juttu! Saipahan laskea rauhassa, ja näin ollen metsissäkin riitti mukavasti koskematonta maastoa ekoille päiville.

Välillä piti toki levätä.

Lauantaina, ”sesonkipäivänä”, rinteisiin oli löytänyt suht paljonkin porukkaa; lähinnä koululaisia ja lapsiperheitä. Rinteet olivatkin meidän mielestämme loistavat erityisesti perheille ja aloitteleville harrastajille niihen hyväkuntoisuuden ja helppouden takia. Tähän mennessä ainut aukinainen parkki, Junnu Parkki, oli erityisesti koululaisten suosikki, ja siinä olikin lauantaina jonoa miltei jatkuvasti. Täytyy kyllä myöntää, että meillekkin kyseinen parkki oli aivan sopivan tasoinen. Vähän naama saattoi vihertää kateudesta (tai loistaa ällistyksestä) kun polvenkorkuiset lapsukaisetkin veteli reilejä ja hirveitä hyppyjä, kun me jänisteltiin ylhäällä ja arvottiin, että uskaltaskohan sitä laskee tosta pienestä vai vielä pienemmästä… 😀

Tässä ei ole ainakaan ruuhkasta haittaa.

Loppujen lopuksi kunnon rinteitä (eli poislukien 2 lastenrinnettä) taisi olla virallisesti auki vain 5 tai 6, mutta kovasti siellä töitä tehtiin, että lisää rinteitä saisi mahdollisimman pian avattua. Tällä hetkellä itä-puolen rinteiden avaamistavoite näyttäisikin olevan 1.2., jonka jälkeen avattuna tulee olemaan myös vähän vaativampia rinteitä sekä loput parkit.

Työmaata.

Meitä avattujen rinteiden puute ei kuitenkaan haitannut, sillä me lasketaan mielellämme omalla vastuulla myös niitä avaamattomia. Odottamamme Treeridekaan ei siis ollut vielä luultavasti lumen vähyyden takia virallisesti auki, mutta hyvää vapaalaskumaastoa sieltä tienoolta silti löytyi. Parempi näin; laskujälkiä oli vähemmän! Puuteria taas löysimme avaamattomilta länsi-puolen rinteiltä ja niiltä seuduilta, joten lääniä offarilaskemiseen oli paljon. Luntakin oli melko sopivasti (eli ei liikaa) bleideille, vaikka naarmuilta suksissa ei tosiaan kukaan tainnut välttyä.

Naarmujen tarkkailua.

Jotain muuta outoa?

Metsiä riitti meille enemmän kuin tarpeeksi.

Muutkin palvelut jättivät meille aika pitkälti hyvin positiivisen kuvan. Saunamaailmassa riitti mieluista saunaa kaikille, ja erityisesti mieleen jäi Uralin luolasauna näköalaikkunalla varustettuna sekä ihana pieni ulkosauna, joka oli lauantaina lämmitettynä! Kyllä puusauna aina sähkökiukaat voittaa. Ainut harmi oli oikeastaa se, ettei avantoa oltu vielä keritty rantaan tekemään, ei päästy jäädyttämään itteämme! Ladutkin Riku kävi testaamassa vielä molempina iltoina (hurja!) otsalampun kera, sillä valaistuja latuja ei ollut vielä auki montaa kilometriä. Keskukseen on valmistumassa myös keilahalli, joten aktiviteetteja riittää jatkossa vieläkin runsaammin.

Palvelut pelasi ja olimme varsin tyytyväisen näkösiä.

Ravintola Saaga

Myös ravintola Saaga oli meidän silmään viihtyisä, ja lounasruokakin ihan mukiinmenevää. A la cartea ei käyty testaamassa, vaan syöpöteltiin omassa huoneistossa, meillä kun oli ihan oma kokki mukana. 😉 After-ski-touhuissa ja ilmaseksin PM-kisojen yhteydessä tutustuttiin myös Saagan pubiin, jossa meno oli alkuun suhteellisen rauhallista, mutta jossa myöhemmin porukkaa innostui jopa tanssilattialle! Pointsit hyvälle ja ihanan iloiselle dj:lle (jonka nimi jäi kysymättä), joka osasi myös viihdyttää! Ja tosiaan, koska osallistujia ilmaseksikisaan oli vain kolme, mekin päätettiin viime hetkillä osallistua (ja nolata itsemme) 4:n hengen voimin. Ja niinhän siinä sitten kävi: Jenni vetäsi kuin vetäsikin voiton pohjoosen poikien nenän edestä ja voitti viikonlopun Ukkohallaan neljälle! Saatiin sitten pohjoismaiden mestaruuskin (ja uusi reissu) meidän porukkaan siinä sivussa. 😀

Puuteriakin löytyi mukavasti.

Bleidit on välillä liian lyhyet ja käy näin.

Näin ollen, Ukkohalla vei kyllä meidän pisteet kotiin mukavana ja leppoisana, hieman pienempänä hiihtokeskuksena! Saatiin kaikki mukava irrottautuminen arjesta, eikä ajomatkakaan ollut päätähuimaava. Mielellään lähtee uudestaankin (jos Jenni ja Jukka suinkin sattuisivat mukaan pyytämään)! 😉 Ja ainiin! Melkeen tuntui siltä, että oltiin lapissa asti kun nähtiin parit porotkin matkalla! Suosittelemme myös harkitsemaan jopa ihan omankin lomakodin hankkimista tuolta lumisesta Kainuun sydämestä (niille kellä se on ajankohtaista); kannattaa tutustua hiihtolomaviikoilla järjestettäviin Winterhome -lomakotimessuihin!

Näinpä siis ikimuistoisesta reissusta kiittää ja kumartaa,

Venla ja Olli sekä Jenni, Jukka, Ville ja Riku

Kameran takana Olli.

Ps. Meillä on nyt myös youtube -kanava! Pistämme tänne vielä laskuvideota Hallasta myöhemmin tällä viikolla, kunhan saadaan valmiiksi. Tässä vähän esimakua: Metsätesti 😀

Pps. Taidetaan lisätä mekin tällanen kauden kattava laskupäivä-laskuri postauksien perään, jotta itekkin pysytään laskuissa:

Pyhä: 2, Luosto: 1, Ukkohalla: 3

Terveiset Ukkohallasta! Kelit suosii ja mäet on niin nannaa!

On se vaan niin mukavaa laskea taas. Perjantaina saavuimme niin, että pääsimme rinteeseen jo ennen kolmea. Laskettiin iltaan asti, ja mäestä mentiin suoraan saunamaailmaan pulikoimaan ja nauttimaan eri saunojen löylyistä. Teki hyvää, pääsevät jäykät raajat rentoutumaan mukavasti. Tänään tehtiin sama setti, paitsi että rinteessä viihdyttiin aika pitkälti koko päivä. Olli ja Jenni kerkisivät testata kuntosalinkin aamulla! Nyt on iltaruuat syöty, ja tässä valmistaudutaan iltatouhuja varten… 😉

Rinteet ovat erinomaisesti huolletut ja hyvin miellyttävässä kunnossa, ainoastaan junioriparkissa huomasi jäisiä kohtia, tietenkin suuren suosion vuoksi. Vielä aamulla rinteissä oli laskemattomiakin paikkoja oikein mukavasti ja päästiin pudottelemaan huolella. Myös offareita riitti kivasti, jo ihan sen vuoksi kun rinteitä oli auki 10(vai oliko kuitenkin 8?)/17, ja osa suljetuista oli jo ajettu kissalla, niin pääsi koskemattomiin mäkiin. Metsässä oli lunta ylhäällä ihan riittävästi, alempana vähän vähemmän. Säät ovat todellakin puolellamme, ei ole pakkanen purrut ja naamalla on vain mukava puna ja iloinen hymy. Maisemien (ja meidän) kuvauksellisuuden ansioista saimme paljon mukavia kuvia napsittua. Nauttikaa niistä!

Mäkihyppyä

Suunnittelutauko

Puun kaadossa.

Huomenna eessä kotimatka, mutta sitä ennen vielä vietetään vähän iltaa ja lasketaan vielä kolmas päivä menemään. Hauskaa on, kiitokset Lumipallo ja Ukkohalla! 🙂

Palataan asiaan palattuamme!!

– Olli ja Venla sekä Jukka, Jenni, Riku ja Ville

Niinhän tuo viikko vaan vierähti, vaikka pitkältä tuntui. Opinnoissakin riittää meillä molemmilla nyt tähän aikaan talvesta niin paljon puuhaa, että pitkätkin viikot vierii joskus vähän liiankin nopeaan. Viime viikonloppu meni Venlalla poistettuja viisaudenhampaita (ja vissiin samalla puolia poistettuja aivoja) suriessa, vaikka ulkona oliskin ollut melko loistavat (joskin kirpakat) pakkaskelit talviurheiluaktiviteetteihin. Tällä kertaa, ja toivottavasti viimeistä kertaa tänä talvena, siis ihailimme niitä molemmat ihan vaan kotisohvalta käsin. Mutta pointti tässä kaikessa oheisinformaatiossa oli kuitenkin nyt se, että huomenna loppuu sisällä värjöttely vähäksi aikaa kun suuntaamme vihdoin autot kohti Kainuun ja Ukkohallan maita ja mantuja!

 Pakkaamisen ollessa vielä kesken, mieleen juolahtaa taas sama ajatus, kuin joka ikinen kerta aiemminkin: miten hitsissä meillä kahdella pienellä palleroisella voi lähteä mukaan aina näin käsittämättömän paljon tavaraa?!? Kassia ja pussia ja nyssäkkää riittää aina koko eteisen täydeltä. Oli sitten kahden viikon tai kahden yön reissu kyseessä, niinkuin nyt. Onhan se fakta, että laskukamppeet ja toppavaatteet vie paljon tilaa, sen jokainen talvireissaaja varmasti tietää. Mutta silti! Me yleensä täytetään kahdestaan kokonainen auto kattoa myöten itsellämme sekä tavaroillamme. Nyt pitäisi samaan autoon mahtua neljä henkeä ja kahden tai kolmen hengen kamppeet (koska loput tulee toisessa autossa). Taitaa olla mission impossible…nyt tarvittaisiin niitä cruisen tompan niksejä!

 Mutta hypätäänpä asiasta takaisin aiheeseen. Aamulla siis lähtö, jotta ollaan aikasin perillä ja päästään hetimiten rinteeseen! Ei edes malttais oottaa, kohta kun on jo kuukauden päivät vierähtänyt siitä, kun viimeksi sai vetää monot jalkaan. Säätiedotuskin lupailee ihan loistokelejä viikonlopulle; pakkaset siinä kymmenen asteen lämpimämmällä puolella ja aurinkokin saattaa lauantaina pilkistellä. Ski.fi -sivuston mukaan rinteitä on tällä hetkellä auki 10 (päivitetty 19.1.), mutta ihan varmaa tämänhetkistä tilannetta on vaikea sanoa, kun Ukkohallan nettisivuston rinnekartta näyttää edelleen samaa 8 aukinaista rinnettä kuin reilu viikko sittenkin. No, toivottavasti yllätymme paikan päällä positiivisesti! 😉

Juuri sopivasti meitä varten pakkaset laskee viikonlopuksi!     Kuva: Foreca

Ukkohalla tarjoaa hissiliput meidän koko porukalle kaikille kolmelle päivälle (ks. edellinen postaus), ja aikomuksena on laskea viikonloppu läpeensä, rinteessä ja ehkä myös rinteen ulkopuolella! Porukkamme aktiivisimmat ottavat myös (hiihto)sukset mukaan, mutta me taidamme suosiolla jättää ne tältä reissulta pois; keskitytään nyt tällä kertaa pelkästään laskemiseen! Lumikengätkin taitavat jäädä ihan jo tilanpuutteen takia pois laskuista. Viikonloppu on kuitenkin lyhyt aika, eikä liiankaan tiukkaa aikataulua kehtaa itselleen laatia. Rentoutumista on luvassa Hallan Saagan saunamaailmassa sekä omassa ”möksässä”. Voi olla, että piipahdetaan lauantai-iltana myös ravintola Saagassa tsekkaamassa kuka voittaa Pohjolan mestaruuden ilmaseksissä(?!). Tällä kertaa koitetaan laskupäivien kuvaamisen suhteen pärjäillä kännyköitten, järkkäreitten, pokkareitten ja kiina-action-kameran voimin, mutta eiköhän niilläkin ihan jees kuvamateriaalia aikaiseksi saa.

Ja mikä ehkä paras uutinen tälle päivää; tarpeeksi taisteltuamme vakuutusyhtiö suostui korvaamaan meidän kadonneesta GoProsta melkein koko hinnan! JES mikä helpotus! Nyt voi vielä erityisen hyvillä mielin lähteä reissuun, eikä tarvii enää harmitella hukkaan menneitä rahoja. Jiihaa, life is gooooood! 🙂

Kuulemisiin!!

– Mukana Ukkoa hallailemassa: Venla ja Olli sekä muut reissuun lähtijät: Jukka, Jenni, Riku ja Ville

Vuoden lopun epäonnen jälkeen, alkaa näyttää siltä, että onnemme on kuin onkin kääntymässä. Pakkaset paukkuu jälleen, ja vaikka ”hävitettyGoPro” -asia on edelleen selviämättä (joskin huonolta näyttää), lohdutusta saamme näköjään muualta: Meille tarjoutui mahdollisuus lähteä 24.-26.1. vierailemaan Ukkohallassa Lumipallon bloggaajana osana Ukkohallan hiihtolomia edeltävää markkinointikampanjaa. Aika huippu homma siis, Ukkohalla tarjoaa reissun, ja me blogataan! Mikäpäs siinä, kaverit kasaan ja we’re in!

Lunta!     Kuva: Ukkohallan hiihtokeskus

Ukkohalla on ihan uusi paikka meille, vaikka Kainuu muuten osittain tuttua seutua onkin (lähinnä Vuokatti), joten siinäkin mielessä on kivaa päästä vierailulle. Joensuusta paikanpäälle matkaakin kertyy vain vaivaiset 300 kilsaa, eli taukoineen 4 tuntia ajoa. Ei siis matka eikä mikään! Ukkohalla sijaitsee keskellä Suomea, ja tällähetkellä varsin ajankohtaisesti juuri kunnollisen lumihanki-rajan yläpuolella, joten siellä on siis taattu 100% hankivarmuus. Eikä tarvitse mennä edes Lappiin asti nauttimaan kunnon nietoksista. Tänä kautena emme ole päässeet rinteeseen lumen vähäisyydestä johtuen vielä missään muualla kuin jouluisella Lapin reissullamme, joten odotamme innolla ”Kainuun huipun” maisemia.

Oikeasti näillä leveyspiireillä näkee aurinkoakin.    Kuva: Ukkohallan hiihtokeskus

Ukkohalla näyttää nettisivujen mukaan olevan kokovuotinen puuhakeskus, joka on tarkoitettu kaiken ikäisille. Näin talvella touhuamista tuntuisi riittävän rinteessä laskemisesta ja hiihtämisestä sisällä lämpimässä Saunamaailmassa kylpemiseen. Monipuolisessa keskuksessa ei ainakaan tekemisen pitäisi loppua. Koskematonta lumikenkäily- ja vapaalaskumaastoakin tuolta erämaasta pitäisi löytyä vaikka millä mitalla, mutta katsotaan mitä kaikkea sitä viikonlopussa ehtii.

Tuolloin 25.1. Ukkohallassa näyttää olevan myös jonkin sortin after ski -menoa ja -tapahtumaa Ravintola Saagassa; sinkkuilta ja Ilmaseksin Pohjolan Mestaruus -kisat. Jännä nähdä, millainen meininki siellä on! Kiva olis, jos paikalla ois muitakin kuin meidän porukka! 😉

Vapaata laskemista.     Kuva: Ukkohallan hiihtokeskus

Rinteet kuitenkin kiinnostavat Ukkohallassa meitä kaikkein eniten, tietty. Laskettelu- ja lautailupaikkana Ukkohalla on viimeisten vuosien aikana kokenut erityistä nostetta. Mäkiä on tullut lisää ja investointeja tehty isolla pensselillä, ja lisää on suunnitteilla. Rinteitä on 17, hissejä 5. Rinnekartta näyttää kivalta; kaikki rinteet ovat samassa keskittymässä ja laidalta toiselle siiirtymisen ei pitäisi olla hankalaa. Ukkohallasta näyttäisi löytyvän sopivassa suhteessa kaiken tasoisia rinteitä, joiden pituudet vaihtelevat kilometrin molemmin puolin. Avoimia rinteitä on tällä hetkellä 8, mutta 4 rinnettä lisää avataan lähipäivinä, näiden joukossa myös lisää parkkeja. Sormet ristiin, että vieläkin lisää rinteitä kerkeisi avautua tässä puolessatoista viikossa!

Rinnekartta.

Ukkohallassa on panostettu ennen kaikkea monipuolisiin parkkeihin, joita on kolme: Halla Park, Junnupark ja kokeneemmille laskijoille suunnattu Treeride. Meille varsinkin Treeride vaikuttaa mielenkiintoiselta; sieltä pitäisi löytyä hoidettu metsäalue ja jonkin sortin puuteria, eli kyseessä on vissiin tämmöinen hoidetun ”vapaa”laskualueen ja monipuolisen parkin yhdistelmä. Pitää mennä testaamaan pääseekö siellä bleideillä eteenpäin vai löytyykö puuterit nielusta. Onneksi nyt mukana on myös pitkät sukset niin ei vauhti ainakaan siihen tyrehdy. Temput ja hypyt ei kuitenkaan ihan suuremmissa määrin ole meidän juttu, mutta Treeriden esittelyn mukaan sinne kannattaa mennä ainakin katsomaan ja ihailemaan! Osa reileistä ja muista onkin tarkoitettu pääasiassa laudoille.

Treeridessä fiilistelyä illan kähmyssä.     Kuva: Ukkohallan hiihtokeskus

Kaikin puolin hyvältä mestalta vaikuttaa, nyt vaan laitetaan aika nopeasti kulumaan, jotta viikko saadaan vierehtämään ja reissu laitettu tulille. Jos teillä on kokemuksia Ukkohallasta tai haluatte antaa vinkkejä niin antaa palaa! Lähdemme kuuden hengen kaveriporukalla, jonka ikähaitari sijoittuu kahen- ja kolmenkympin väliin, joten silläkin silmällä ideoita otetaan vastaan. 😉

Kannattaa vielä katsastaa lumipallon oma artikkeli Ukkohallan monipuolisuudesta ja toinen Winterhome 2014 -lomakotimessuista, jotka järjestetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Myös Ukkohallan omat nettisivut ovat monipuoliset, ja huomaa, että niihin on panostettu. Kannattaa myös osallistua kilpailuun, jossa voi voittaa Ski-In -viikonloppuloman 4-6 hengelle Ukkohallaan! Ja me palaillaan asiaan viimeistään reissunpäällä, jos ei aiemminkin. 🙂

Superhyper-innokkain terkuin,

– Venla ja Olli

Joulu tuli ja meni, samoin meidän Luoston reissu. Nyt, kun Uuden Vuoden vietostakin ollaan selvitty kunnialla(?!), on sopiva hetki analyseerata pohjoisen reissuamme sekä erityisesti Pyhän ja Luoston alkutalven rinnetarjontaa vähän tarkemmin. Analyysin lopputulema on ehdottomasti positiivinen, vaikka päällisin puolin reissusta jäikin vähän kehno maku suuhun. Eikä vähiten siksi, että meidän lähes uuden uutukainen GoPro– kameramme hävisi vikana päivänä rinteessä kuin tuhka tuuleen.

 Luoston lumi

Mökkimme sijaitsi siis Luostolla, joka paikkana on suhteellisen pieni keskittymä. Kaikki tarpeellinen kuitenkin löytyy; hieman edullisempaa majoitus- ja mökkitarjontaa, kauppa, ravintoloita, pieni kylpylä, sekä ennen kaikkea hiihtolatuja ja laskettelurinteitä. Ensimmäiset päivät saimme nauttia myös lumisista puista ja paksuista nietoksista, kunnes joulupäivänä plussakeli, tuuli ja vesisade vei valkoisen kerroksen puista ja hieman latisti tunnelmaa. Lumihanki kuitenkin pysyi, vaikka tuntureilla offari-laskemisesta ei vesikelien jälkeen oikein tullut enää mitään. Myös hiihto- ja lumikenkäilykausi tuli avattua läheisen Orresokan nyppylän ympäristössä. Ja mökkiinkin mahtui jopa joulukuusi! Puitteet olivat siis kunnossa.

Ukko-Luostolla. Kuvassa ”Kuunosen” offarilaskuun tarkoitetut Nukka-sukset.

Laskukauden aloitimme Luostolla 22.12. Rinteitä oli auki 2 (Kantarinne ja Perherinne) eli käytännössä vain 1, samoin 1 ankkurihissi (Kantahissi). Se oli kuitenkin ihan jees, koska yli 8 kuukauden laskutauon jälkeen parikin tuntia mäkeä tuntuu jo jaloissa ihan riittävästi. Ankkurihissi oli mukavan ripeä, ja Kantarinne ylhäältä asti auki, joten laskumatkaa yhdellä nousulla tuli ihan kivasti. Rinne on mukavan helppo, eli sopiva mäki kauden aloitukseen ja kiva rinne varmasti lapsille ja aloittelijoillekin. Offari-laskuakin vähän kokeiltiin pitkien suksien jäljissä, mutta meidän pikkusukset ei oikein ole siihen hommaan tehdyt. Pitkillä suksilla laskijoille vapaata laskualustaa oli Luostolla kuitenkin ihan mukavasti avaamattomien rinteiden pohjillakin, vaikka lunta taisi silti olla siihen touhuun hieman niukasti; muutamat naarmut suksiin taisivat vapaalaskusta enemmän innostuneet sukulaispojat saada. Meillä oli ihan onnistunut laskupäivä, vaikka mitään himoa Luoston rinteisiin ei tullutkaan.

Päällimmäiset mietteet Luostosta ja sen rinteistä joulun aikaan voidaan tiivistää seuraavaan:

+ pitkä Kantarinne, sopii myös aloittelijoille          – muuten niukka rinnetarjonta                                                                                                                näin alkutalvesta

+ kuulemma hyvää maastoa vapaalaskuun          – lunta tunturilla vielä hitusen liian vähän

+ suhteellisen edullinen hintataso                         – vain peruspalvelut löytyy

+ ei ruuhkia

+ paljon mukavia hiihtolatuja hiihdon ystäville

Pyhällä uusiin sfääreihin

Luostolta Pyhälle on matkaa autolla vain parikymmentä minuuttia, joten isommankaan hiihtokeskuksen sykkeeseen ei ollut pitkä matka. Aatonaattona suuntasimme ensimmäistä kertaa sinne, ja sopivasti myös Pyhän toinen pohjoisrinne avattiin samana päivänä. Laskemista oli ihan mukavasti, koska vain Kultakeron rinteet ja Huttu-ukko jäi oikeastaan kokematta; ne avataan vasta myöhemmin talvella. Toinenkin pohjoisrinne nimittäin avattiin jouluviikolla, ja toisena Pyhä-päivänämme, perjantaina 27.12., sekin oli siis auki. Myös PyhäExpress-tuolihissi pyöri molempina päivinä, vaikka oli vaara, ettei se perjantaina olisi toiminnassa ollenkaan kovan tuulen takia.

Ennen joulua rinteet oli oikein hyvässä kunnossa kun keli oli pakkasen puolella; myös metsässä laskeminen onnistui muiden urissa meidänkin suksilla loistavasti. Takamaastoahan myös Pyhältä löytyy runsaasti, mutta myöhemmin talvella ei varmastikaan tarvitse pelätä kiviä sillä tavalla kuin näin pienillä lumilla. Ihastuimme etenkin Pyhän pitkiin ja suht helppoihin pohjoisrinteisiin, vaikka ankkurihissi hieman hidas olikin. Nopea ja tuulikuomullinen express-hissi taas oli eturinteillä aivan ehdoton, sillä huipulla todella tuuli etenkin perjantaina todella kovasti.

PyhäExpress-hissin ala-asema ja ”eturinteet”.

Vaativuutta löytyi eturinteiltä; Piste Palander ja Polar-rinteet olivat etenkin perjantaina edellispäivien vesisateiden jäljiltä niin jäiset ja muutenkin laskusta kuluneet, ettei meidän lyhyet kantit niihin purreet. Muutenkin laskukunto näin kauden alussa on niin huono, ettei tärisevillä jaloilla rinteitä edes viitsinyt paljon laskea. Hyvällä kelillä (tai kunnon suksilla) nämäkin rinteet varmasti ovat ihan miellyttävät pudotella, varsinkin hieman haastavampia rinteitä kaipaaville. Sininenrinne oli eturinteistä eniten meidän ja meidän bleidien mieleen. 😉

Pohjois-rinteillä.

Pyhän rinteiden alkutalven plussat ja miinukset meidän mielestämme ovat tässä:

+ Monipuolinen rinnetarjonta jo jouluna                                     – Populaa riittää

+ Nopea ja kuomullinen express-tuolihissi (huipulle 4min!)       – Hississä säävaraus

+ Piiitkät rinteet                                                                           – Osa rinteistä kuluneita

+ Ihanan ystävälliset pohjoisrinteet                                          – Rinnelippu Suomen                                                                                                                        kalleimpia (38e/päivä)

+ PyhäWurstin hyvä palvelu ja makkarat!

Perjantaina 27.12. ei paljon lunta enää puissa ollut.

Kypäräkameran katoaminen

Sitten tämä meidän hävityksen kauhistus. Vieläkin mietityttää, miten tämä oli edes mahdollista! Kuten edellisessä postauksessa kerroimme, olimme siis vihdoin hankkineet lähinnä talvea varten GoPron Hero 3 action-kameran, jollaista olimme himoinneet jo puolitoista vuotta. Nyt Lapin reissullamme se oli ensimmäistä kertaa kunnon testissä. Tämän piti olla laite, joka kestää melkeen mitä tahansa rymyämistä. Matkan viimeisenä päivänä, perjantaina Pyhällä, kuitenkin kadotimme vasta hankkimamme GoPron rinteessä. Miten?! Suunnilleen näin:

Meillä oli jo aiemminkin ollut pari tilannetta, jossa sukseen kiinnitetty kamera irtosi kesken laskun, kiinniketarrat kun eivät huonosti kiinnitettynä kunnolla pidä. Tajusimme tämän kuitenkin jo ekoilla kerroilla, ja pidimme huolta siitä, että uusi tarra suksessa varmasti on kunnolla kiinni perjantaina. Laskimme helpohkoa pohjoisrinnettä, ja ennen rinteen loppuosaa pysähdyimme, jolloin kamera oli vielä suksessa kiinni akku loppuneena. Olli laski edellä kameran kanssa, muut perässä. Alhaalla hissin edessä kokoonnuimme yhteen, kun joku henkilökunnan työntekijä tuli kyselemään, haluammeko täyttää palautelappuset palkkiona ilmainen kahvi ja munkki. No mikä ettei! Kymmenisen minuuttia niitä täyttelimme, kunnes lähdimme hissille, jolloin Ollin suksi naulitsi katseemme. Missä hitsissä meidän GoPro on?!

Venla lähti muiden kanssa äkkiä ylös etsimään pudonnutta kameraa rinteestä, ja Olli jäi alas odottamaan, jos joku laskija kantaisi sitä mukanaan. Rinne koluttiin moneen kertaan läpi jokaista lumipaakun koloa ja rinteen vierustaa myöten, mutta mitään ei löydetty. Kukaan ei myöskään ollut tuonut kameraa hissille, eikä mihinkään muuhunkaan ravintolaan tai vuokraamoon. Joku pitkäkyntinen oli siis sen ennättänyt rinteestä napata sillä aikaa, kun annoimme palautetta ilmaisen kahvi+munkki -kupongin perässä. Olipa hyvä diili! Jätimme Pyhälle vielä yhteystietomme ja teimme asiasta rikosilmoituksen, mutta mitään ei ole mistään kuulunut. Nyt sitten tapellaan jälleenmyyjän, valmistajan ja vakuutusyhtiön kanssa, jos jostain jotain korvausta saisimme.

GoPron oman kiinnitystarran ollessa kyseessä, olemme aika pettyneitä. Eikö sen mainostettu kestävän mitä tahansa? Tarra ei nimittäin ollut edes irronnut suksesta (mikä olisi ollut ymmärrettävää suksen pinnan ollessa kuvioitu), vaan se oli mennyt rikki ja irronnut samalla myös muovista, jossa se oli kiinni! Ompa taas supertarraa juupajuu.

Kaikki mitä kypäräkamerastamme on jäljellä…

Tästä tapauksesta jälkiviisaana voimme nyt antaa seuraavanlaiset vinkit niille vastaavan kypäräkameran omaaville, jotka haluavat säilyttää oman laitteensa varmassa tallessa:

1. Käytä kamerassa aina jotain varmistus-nauhaa, esimerkiksi jalan ympärillä, kameran ollessa kiinnitettynä sukseen tai monoon.

2. Kirjoita kameraan (ja suojakotelon sisään) oma nimesi ja puhelinnumerosi.

3. Jos mahdollista, pidä kamera wi-fi -yhteydessä puhelimeen, jotta voit löytää sen esimerkiksi lumihankeen hautautuneena piipitys-jäljitys-systeemin avulla.

4. Varmista kiinniketarran pitävyys turvallisissa oloissa!!

Videot alkureissulta meillä on onneksi tallella, joten niiden kanssa voidaan vielä fiilistellä myöhemmin, kunhan tästä järkytyksestä ollaan selvitty. Masentihan tuo vähän paluumatkalla, kun kallis vehje jäi sille tielleen, ja lumihangetkin hupenivat, mitä lähemmäs kodin leveyspiirejä tultiin. Mutta, onneksi kyseessä oli kuitenkin vain tavara, eikä mitään vakavampaa! Ja onneksi lunta tulee tänne itäänkin vielä tänä talvena. 🙂

Orresokalla lumikenkäilemässä ja lippeilemässä.

Pyhä-Luosto on nyt valloitettu, ja reissu oli pientä takaiskua lukuunottamatta varsin onnistunut! Luosto sopii enemmän rauhallista Lappi-lomaa kaipaavalle, kun taas Pyhälle kannattaa mennä, jos kaipaa kunnon rinteitä ja vilkkaampaa after-ski -elämää. Joulusta saimme nauttia jokatapauksessa täysin rinnoin ja mahoin! Lappiin jäi sydän (ja kamera), mutta jospa sitä pian saa talvesta nauttia täälläkin.

Parempaa vuotta 2014 kaikille!!

– Venla ja Olli