Werneri hiihtokoulussa
hiihtokoulu, Lapset, Oppiminen, Peuramaa, Werneri

Milloin kannattaa tuoda lapsi hiihtokouluun?

Julkaistu: 20.2.2016

Olen nyt toista talvea kokopäiväisesti eli 7 päivänä viikossa Peuramaa Ski:n hiihtokoulussa (Peuramaan Hiihtokoulu) ns. kausiopettaja. Lastenrinteessä on siis tultu laskettua säässä kuin säässä sekä nähty erilaisia asiakkaita, eli oppilaita ja varsinkin oppijoita. Samalla on tultu seurattua mitä kaikkea lastenrinteessä tapahtuu. Eli mitenkä vanhemmat ja lasten läheiset ovat lapsia opettaneet. Samalla on tultu katsottua ja mietittyä kollegoiden, eli toisten hiihdonopettajien, opetuksia ja lasten vanhempien reaktioita opetukseen ja lapsiensa oppimiseen.

Olen ollut Peuramaalla Kirkkonummella hiihdonopettajana tammikuusta 2004 lähtien, eli lastenrinne on erittäin tuttu paikka ja keskuksen kehittymistä on tultu seurattua. Samalla olen kouluttanut koko ajan itseäni ja opettanut myös aina myös jossakin Lapin keskuksessa viikko-opettajana, jotta olen saanut myös toisenlaista näkemystä asioihin. Muissakin hiihtokouluissa olen ollut ennen Peuramaata.

Minkä ikäisenä hiihtokouluun?

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Tämä on kysymys mitä minulle on esitetty lähes päivittäin. Peuramaalla  ryhmäopetukseen laskettelussa ikärajana on 5 vuotta ja lumilauta puolella on 6 vuotta. Nämä ikärajat vaihtelevat hiihtokouluittain.

Wernerin kanssa potkutellaan yhdellä suksella

Nuorempia lapsia otetaan yksityisopetukseen, mutta milloin lapsi on oikeasti valmis tunnille? – Siihen ei ole yhtä oikeaa vastausta. Minä lähtisin siitä, että lapsella on itsellään halu päästä rinteeseen ja oppia laskemaan. Milloinka lapsi osaa tätä tahtoaan ilmaista alkaa siitä, että hän on ylipäätänsä tutustunut toimintaympäristöön eli rinnekeskukseen. Rinteessä on nimittäin paljon erilaisia houkutuksia ja kiinnostavia asioita moottorikelkoista, rinneaidoista, hisseistä varsinaisiin laskettelijoihin ja lumilautailijoihin jne. Lapsella on esimerkkejä joita seurata, ketkä toimivat turvallisesti esikuvia ja innoittajina lajiin, eli nämä ovat yleensä omat vanhemmat tai sisarukset tai muut läheiset. Yleensä lapsen fysiologisilta valmiuksilta loistava ikä aloittaa laskettelu yksityistunnilla on noin 4 vuotta. Toki nuorempanakin oppii ja pystyy laskettelemaan eli reilun kolmen vuoden iässä. Kaksivuotiaan opetus on enemmän vain postitiivisten kokemusten ja elämysten hakemista, kuin varsinaista oppimista lasketteluun. Myöskään kaksivuotias ei pysty kovinkaan usein täysin itsenäiseen laskemiseen eli tarvitsee aina apua hiihdonopettajalta tavalla tai toisella. Samoin jaksaminen on kovin yksilöllistä, mutta yleensä 4 vuotiaat jaksavat olla aktiivisena koko yksityistunnin (50 minuuttia). Nuoremmat taas väsyvät jo ihan fyysisesti ja koko tunnin jaksaminen on täysin opettajan ja oppilaan oppimistempon ja leikkimisen varassa.

Fyysiseen väsymykseen ja oppimiskykyyn paljolti vaikuttaa vielä minkä kokoiset ovat monot ja sukset. Laskettelumono ”pitää istua jalkaan kuin sukka” ja suksi pitää olla aloittelijalle sopivan mittainen ikään ja kokoon nähden. Liian isolla monolla on lapsen hankala laskea, koska jalka liikkuu monon sisällä. Samoin villasukka monossa on todella huono vaihtoehto. Riittää, että laskettelumonossa tai lumilautakengässä on yksi pitkävartinen sukka, joka on ihoa myötäilevä ja mielellään tarkoitettu lasketteluun tai lumilautailuun. Nykyaikaiset laskettelumonot tai lumilautakengät ovat lämpimiä normaaleihin talviolosuhteisiin. Kovilla pakkasilla lasten varpaat palelevat siinä missä aikuistenkin. Erilaiset monon- tai sukanlämmittimet ja mononpäälliset (T-tossut) tai kertakäyttölämmittimet ovat oivallinen apu palelemisen estämiseen. Samoin kypärä tulee olla päässä, kypärän alle on hyvä laittaa esim. huppuhattu tai putkihuivi tai ohut pipo. Yleensä hiihtokouluun ei edes oteta alle 12 vuotiaita oppilaita ilman kypärää.

Lumilaudalla lapsen oppiminen on aina haastavampaa kuin suksilla, kun lapsen pitää ymmärtää miten paino tulee siirtää etujalalle, varpaille ja kantapäille sekä kaikkeen liittyy vielä tasapainon ja kehon kokonaisvaltainen hallinta. Lumilaudalla on innokkaita 5 vuotiaita, joilla on ihmeen paljon sinnikkyyttä, päättäväisyyttä ja halua oppia. On myös niitä 5 vuotiaita ja paljon vanhempiakin lapsia, jotka heittävät yhden kokeilukerran jälkeen lumilautailun sikseen, kun kärsivällisyys ei kestä hidasta oppimisprosessia ja nöyrtymistä kaatuilemiseen. Alle 5 vuotiaat taas sitovat hiihdonopettajan täysin, koska jo pelkästään siteiden laittaminen kiinni rukkaset kädessä on haastavaa, ja punertaminen lauta jalassa maasta pystyyn on liian iso fyysinen ponnistus. Erityisesti oman kehon ymmärtäminen vaatii hiihdonopettajan apua kädestä pitäen. Toki poikkeuksiakin on, ne jotka ovat skeitanneet tai surffanneet pienestä pitäen, niin lautailun oppiminen  on helpompaa.

Lumilauta ryhmä               

Miksi tulla hiihtokouluun?

Saman kysymyksen voi kysyä miksi mennä uimakouluun? Yleensä uimakouluun mennään oppimaan uimaan ja sukeltamaan. Monesti vanhemmat kokevat, että uimaan opettaminen on parempi antaa siihen koulutettujen opettajien hoitaa, jotka tuntevat ne ”kikat” opettaa lapsi uimaan leikin ja mielikuvien varjolla. Samoin vanhemmat luottavat uimakoulujen kronologiseen järjestykseen toimia uimisen opettamisessa ja SUH:n lanseeraamaan uimakoulu ja Suomen Uimaliiton Vesiralli -koulutusjärjestelmään. Itse olen myös uimaopettaja, joten näistä molemmasta lajista minulla on hyvää kokemusta.

Hiihtokouluun tulemiselle pitäisi olla aivan samat syyt. Ainoa ero on uimisen ja laskettelun suhteen on se, että uimaopetukseen otetaan yleensä vähemmän yksityistunteja ja yleensä oppiminen tapahtuu ryhmässä ja on osana meidän suomalaista peruskoulua. Peruskoulussa opitaan myös ma

astohiihtoa, sikäli mikäli lunta on tarpeeksi ympärillä. Monet vanhemmat taas mieltävät että jos lapset osaavat jo hiihtää perinteisesti, tällöin laskettelukin on helppoa. Toki perinteisestä hiihtämisestä ja luistelusta on suurta apua laskettelun oppimisessa.  

Hiihtokoulut taas tarjoavat kumpaakin vaihtoehtoa yksityisopetusta tai ryhmätunteja. Suomen hiihtokeskusyhdistyksen (SHKY) jäsenhiihtokoulut opettavat lapsia Werneri – konseptin mukaisesti kursseilla. Werneri – konsepti on erittäin hyvä ja turvallinen tapa oppia laskettelu ja lumilautailu. 

Werneri hiihtokoulussa

Tärkeintähän on hiihdonopetuksessa, että oppilas oppii ja nauttii oppimisesta. Oppilaalle puhutaan ”oppilaan tasoista kieltä”. Tämä ei tarkoita sitä, että hiihdonopettajan pitäisi täydellisesti pystyä puhumaan oppilaan äidinkieltä, vaan hiihdonopettajan tehtävänä on tarjota oppilaalle ne mielikuvat ja näytöt, jolla tapahtuu turvallinen oppiminen, ja se on kaikkien osapuolen mielestä mielekästä. Liian usein rinteessä kuulee kun 4-6 vuotiaalle lapselle opetetaan vanhempien taholta laskettelua seuraavilla sanoilla: ”pidä sukset aurassa ja kuormitat ulkosuksea kääntyäksesi oikealle ja pidä hyvä laskuasento”. Ymmärtääkö tuon ikäinen lapsi mitä tuolla tarkoitetaan? Vielä kun vanhemman näyttö on kaikkea muuta kuin auralla lapsen edessä laskemista vaan aikuinen laskee käännös yhdensuuntaisinsuksin. Onko tuolla tavalla oppiminen hauskaa, mielenkiintoista taikka innostavaa?

Rinnealuetta pitää kunnioittaa, ja oppiminen on tapahduttava turvallisesti rinnesääntöjä noudattaen, sekä erityisesti mielekkäästi ja lasten ehdoilla. Juuri sitähän on hiihtokouluissa tarjolla. Suoritusalueet on valittu tarkoin, ja pohdittu erityisesti turvallisuuden kannalta ennakkoon. Oikean kokoinen rinne alkeiden opetteluun, sekä sopivanlainen hissi aloittelijoille, ovat oppimiselle kaiken a ja o. Monesti hiihdonopettajat käyttävät hauskoja apuvälineitä ja rinteen eri muotoja oppimiseen, joten oppimisesta tulee oikea seikkailu.

Mitä hiihdonopetuksesta odotetaan?

Ensisijaisesti toki odotetaan, että oppilas oppii laskettelemaan tai lumilautailemaan. Laskettelun ja lumilautailun oppiminen on oppilaskohtainen asia, johon vaikuttaa ikä, liikunnallisuus sekä erityisesti halu oppia. Hiihdonopetuksen tehtävänä on innostaa oppilas lajiin ja saada siitä positiivinen ja turvallinen vaikutelma, jotta oppilas varmasti tulisi seuraavan kerran vielä mäkeen, – joko uudestaan opetukseen, tai läheistensä kanssa laskemaan. Tarkoitus on antaa elämyksiä, ja se voi olla turvallisesti oikolinjassa laskeminen, tai aurakäännösten tekeminen leikinvarjolla lastenrinteessä.

Juna lähdössä liikkeelle

Lumilaudalla pystyssä pysyminen tai takakantilla jarruttelu jne. Jokaisen lapsen oppimisprosessi on omanlaisensa, toinen oppii nopeammin kuin toinen. Lapsi odottaa turvallista aikuista, johonka voi luottaa, ja joka vie hänet iloisesti ja auttavaisesti rinteeseen oli kysymyksessä laskettelu ja lumilautailu. Hiihdonopettaja on samalla esimerkki lajista, kuinka rinteessä tulee käyttäytyä, ja opettaja, sekä monesti myös kuuntelija, joka jakaa lapsen toiveet ja auttaa kohtaamaan mahdolliset pelot rinteessä.

Vanhemmat taas odottavat kovasti, että oppimista tapahtuu. Kaikilla opettajilla on oma tyylinsä ja tapansa kertoa asiat oppilaalle. Mitä nuorempi oppilas on, sitä enemmän rinteessä leikitään ja lasketaan mielikuvin. Tämä taas saattaa näyttää vanhemmalle, että mitään ”järkevää” ei tehtäisi.

Välillä vain oppilaan oppiminen ja nauttiminen lajista eivät ota onnistuksekseen, joten silloin kannattaa vain ottaa aikalisä lajiin ja kokeilla vaikka vuoden kuluttua uudestaan. Tämä ei ole mikään häpeä vaan luonnollinen asia, kaikki eivät esimerkiksi opi 4 vuotiaana lukemaan.  

Vanhemmilla ja lapsella voi olla välillä hyvinkin eri käsitykset hiihdonopetuksesta. Vanhempi toivoo, että hiihdonopettaja tekee yksityistunnissa ihmeitä heidän lapselleen tai lapsilleen. Eli opettaja pystyy opettamaan lapsen turvallisesti laskemaan kaikissa rinteissä yhden yksityistunnin aikana. Näin voi kyllä tapahtua, jos oppilas on erittäin liikunnallinen ja hallitsee oman kehonsa hyvin ja on erittäin innokas oppija ja erityisesti haluaa oppia. Joskus näitä tunteja tarvitaan vaan enemmän, sitä varten on olemassa esim. lasten Werneri – kurssit. Kurssit ovat useamman kerran mittaisia ja niissä on loistava tapa oppia hitaammassa tempossa yhdessä ikätoverien kanssa laskemaan tai lautailemaan..

Miksi juuri hiihtokouluun?

Tiivistettynä lapsen turvallisuuden ja erityisesti lajista nauttimisen kannalta, kannattaa kääntyä hiihtokoulun puoleen. Pieni panostus hiihtokoulun puolelle, niin lapsella kuin aikuisella pysyy iloinen mieli ja perhesopu. Opitaan jo pienestä pitäen, että laskettelu/lumilautailu ovat positiivisia ja mukavia asioita. Rinteessä ollaan tulevaisuudessakin koko perheenä ja osataan nauttia lajista yhteisenä harrastuksena sekä mahdollisesti lapsesta saattaa tulla vielä uusi maailmantähtikin! Hiihtokoulu tarjoaa pienille oppijoille kuin vähän vanhemmillekin ja aikuisille, sekä erityisryhmien oppilaille kokemuksia ja iloa! Jokaisella on aina vähän kehittymisen tarvetta lajin parissa. Niin myös meillä hiihdonopettajillakin.

Tervetuloa hiihtokouluun!    

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *