Aamujumppa hiihtolomalla
hiihtokoulu, Lapset, Oppiminen, Peuramaa, Werneri, Yleinen

Hiihtoloma hiihdonopettajan silmin

Julkaistu: 05.3.2016

Olen ollut opettamassa monena Etelä-Suomen hiihtolomaviikkona viikolla 8 Peuramaalla. Ensimmäisinä vuosina kun olin leipätyössä muualla, otin viikon vapaaksi ylityövapaiden tai vuosiloman merkeissä, ja näin panostin omalta osaltani rakkaudesta lajiin. Viimeiset vuodet ja työskentelyni perheyrityksessä, ovat mahdollistaneet hiihtolomaviikkoon täyden panostamisen opetusmielessä.

Osa hiihtolomaviikkojen hiihdonopettajista ottavat siis lomaa omasta työstään lähteäkseen opettamaan johonkin lomalaisten käyttämistä hiihtokeskuksien hiihtokouluista. Opiskelijoilla viikko saattaa jo muutenkin olla lomaa, ja tietysti kausityöntekijöille hiihtolomaviikko tai viikot (8-10) ovat ne yksi kauden tärkeimmistä ja kiireisimmistä viikoista.

Jokainen hiihtokoulu valmistautuu omalla tavallaan hiihtolomaviikkoon, joko tarjoamalla erilaisia kursseja hiihtolomaviikoilla kuin normaalisti tai lisäämällä normaalia kurssitarjontaansa viikonlopuilta hiihtolomaviikoille. Samalla hiihtokeskuksissa järjestetään usein erilaisia tapahtumia, kilpailuja, testikeskuksia jne.  Lähikeskukset pyrkivät saamaan lähialueelle jääneet lapset ja nuoret hiihtokouluihin viettämään hiihtolomaa, kun taas lomakeskukset tarjoavat palveluitaan lomalaisille. Kaikkien yhteinen intressi on kuitenkin saada tarjottua niin houkuttelevia kursseja tai mielekkäitä yksityistunteja, jotta hiihtokouluun saadaan vain mahdollisimman paljon iloisia hiihtolomalaisia.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Peuramaalla on ollut innokkaita laskijoita, jotka osallistuvat 2-5 päivän mittaisille kursseille. Osa oppilaista tulee vain yhdelle tai useammalle yksityistunnille oppimaan uusia taitoja, tai parantamaan niitä. Hiihtokoulujen tarkoituksena on toki saada oppilaat osallistumaan pidemmille kursseille, jotta oppilas nähtäisiin lähes joka päivä rinteessä lomallaan laskien. Tällöin myös oppimista tapahtuu paljon enemmän. Monelle ihmiselle säällä on kova merkitys ulkoilussa. Toisaalta vähän pilvisempänä tai kylmempänä päivänä rinteessä saattaa olla paljon vähemmän väkeä, ja rinteet ovat silti aivan loistokunnossa.

Werneri ja ryhmiä, hiihtolomalla 2016

Paljon rinteessä on myös niitä perheitä, jotka hiihtävät vain hiihtolomaviikolla. Eihän siinä mitään pahaa ole millään tavalla, päinvastoin. Hienoahan on, että edes hiihtolomalla ollaan ulkona talvisen harrastuksen parissa. Valitettavan usein vain tulee tunnille oppilas, joka haluaa oppia nopeasti uuden lajin. Menneellä hiihtolomaviikolla minulla oli iloinen ja puhelias 8-vuotias poika, joka halusi oppia lumilautailemaan. Rupesimme harjoittelemaan perusasioita, ja siinä vaiheessa kun meidän piti ruveta harjoitella takakantilla jarruttelua, oppilas kaatui useammankin kerran ja totesi tomerasti, että miksei tässä laudassa ole samanlaista nappia kuin My Craft – pelissä? – Painaa vain nappia, niin voi tehdä heti Backflipin. (Voltti selän puolelle, ponnistuksen jälkeen taivuta yläkroppa hartioiden yli selän taakse, pää menee edellä ja kroppa seuraa perässä.) Välillä saattaa olla, ettei oppilaalla ei ole mitään käsitystä mitä lautailu todellisuudessa keholta vaatii. Nuorukainen kuitenkin lopulta ymmärsi, että lautailu tarvitsee harjoittelua, ennen kuin kaikkia temppuja pystyy tekemään. Tunnin jälkeen poika kuitenkin tuumasi, että jatkaa lumilaudalla harjoittelua mieluummin pelin parissa ja tulee suksilla taas rinteeseen..

Parasta hiihtolomassa on opettajan kannalta se, että lomalaisilla on yleensä aikaa enemmän kuin arki-iltoina, jolloin oppilailla on jatkuva kiire päiväkodista/koulusta harrastuksiin ja nukkumaan. Samoin monesti oppilaat ja heidän perheensä ja läheisensä ovat vapaalla, ja jää aikaa myös muuhun touhuamiseen rinnekeskuksessa kuten pulkkamäkeen, eväiden syömiseen ja vaikka karuselleihin.

Hiihtolomaviikoilla tapahtuu paljon ja tulee hauskoja muistoja;

Meillä oli Peuramaalla oikein kunnon Werneri –pupu teema ja teeman mukaiset leikit lapsille. Teema meni jopa niin pitkälle, että piilottelimme Werneri – pupulle porkkanoita lasten kanssa pitkin rinteen reunoja. Toinen ryhmä piilotteli niitä, ja taas toiset ryhmät kävivät kaivamassa niitä rinteen reunasta esille Werneri – pupulle, jotta Werneri helposti ne löytäisi. Lumen sulaessa osa porkkanoista oli edelleen jäänyt rinteeseen.  Keväällä saimme ”vähän” ihmetteleviä kysymyksiä rinnetyöntekijöiltä miten ihmeessä rinteessä oli porkkanoita? Onneksi paikalliset peurat kävivät syömässä nämä porkkanat ennen kuin golf -kausi alkoi toden teolla.

Werneri

Kolmena peräkkäisenä hiihtolomana saman perheen kolme vilkasta lasta tulivat hiihtokouluun kursseillemme viideksi päiväksi. Varmaan ovat saattaneet käydä senkin jälkeen, mutta itse olen pitänyt muutaman välivuoden tuolloin. Jokaisen hiihtolomaviikon jälkeen perheen äiti toi meille herkullisen kakun, ja lasten piirtämän kortin, jossa lapset kiittivät heitä opettaneita hiihdonopettajia kuvin mitä olivat viikon aikana oppineet. Äiti taas kiitti, että oli päässyt ladulle rauhassa ja nauttinut hetken omasta ajasta.

Kummipoikani ja hänen veljensä kävivät meillä hiihtokoulussa ensin oppimassa ihan vain laskemaan, ja myöhemmin kunnolla freestyleä. Hiihtolomalla 2010 oli niin paljon satanut uutta lunta, että pojat kävivät opettajiensa kanssa Peuramaan ´”backärillä”. Sen jälkeen olenkin opetellut heidän kanssaan erinäisiä lumiturvallisuusasioita ja vieläkin saan viestejä missä, miten ja kuinka olisi turvallista laskea rinteiden ulkopuolella ja mistä hankkia koulutusta jne.. Se kipinä syvään lumeen siis syttyi ihan pienessäkin rinteessä.

Hiihtolomalla 2010

Hiihtolomaviikolla vuonna 2011 pääkaupunkiseudulla oli ennätyspakkaset, ja pukeutumisesta tuli viikon puheenaihe kun pakkanen pysyi -25C pakkasasteen teinoilla. Opastimme perheitä pukeutumisessa, sekä pidimme kursseilla lämmittelytaukoja ja teimme taukojumppaa hissinousuilla jne. Samalla opettajien oma pukeutuminen oli koetuksella, kun tuntien väliset tauot ovat vain 10-20 minuuttia, tuossa ajassa ei ehdi paljoa lämmetä. (Taukojen aikana on täysi kiire ihan hengähtää, tankata itseensä pikaisesti energiaa tai käydä  ihan vain vessassa, tai vaihtaa varusteet toiseen lajiin.)   Samaisella viikolla Peuramaalle oli palkattu ammattivalokuvaaja ottamaan talvisia valokuvia keskuksesta. Hiihdonopettajien vuotuista ryhmäkuvaa otettaessa aamulla oli pakkasta vain -27C ja oli aivan fantastinen tyyni ja pilvetön pakkasaamu. Ryhmäkuvaa varten opettajien piti pidättää hengitystä, jottei hengityshöyry olisi noussut opettajan pään yläpuolelle pilveksi. Melkein kaikki pystyivät pidättämään hengityksen.

Peuramaan hiihdonopettajat 2011

Parasta mitä hiihtolomaviikossa on hiihdonopettajien yhteishenki ja tekemisen meininki. Opetetaan pitkiä päiviä, jotka monelle toisenlaista työtä tekevälle, tai opiskelijalle, on jo fyysinen ponnistus. Ei vain 6-9 tunnin laskupäivien jälkeen, jotka suurimmaksi osaksi lasketaan lastenrinteessä, vaan täytyy  myös olla ns. viihdyttäjä, opettaja, kannustaja ja tarkkailija jokaisella tunnilla, joihin ei voi oikein millään valmistua ennakkoon. Ainoa asia mikä oikeasti tiedetään oppilaasta ennakkoon, on vain mitä lajia opetetaan ja suunnilleen millä tasolla. Lisäksi oppilaan nimi, sukupuoli, noin ikä ja opetuskieli. Kaikki muu onkin sitten opettajalle yllätystä, ja opettajan ammattitaidon ja persoonan panemista peliin. Tuntien välillä on vain pieni hengähdystauko  ja nopealla rytmillä pitää siis olla valmis seuraavaan tuntiin.

 

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *