Monot
hiihtokoulu, Lapset, Oppiminen, Yleinen

Lapsella oikean kokoinen mono auttaa oppimaan

Julkaistu: 20.3.2016

Hiihtokoulutunnin alussa kun tapaan oppilaan ja näen hänen välineensä, niin herää kysymys voiko 5 -vuotiaalla lapsella olla numeroa 33 olevat monot? Tällöin täytyy vain ottaa muut keinot käyttöön, jotta tunnista tulee mukava elämys ja yrittää opettaa sen mukaan mihin oppilas pystyy.

Joskus kyselen ohimennen oppilailta mistä ovat saaneet omat välineensä. Yleisesti vastaus on, että ovat isomman sisaren vanhat tai serkun tai jonkun muun tutun. Harmittavan usein monot on hankittu lapselle, niin ettei niitä ole edes kokeiltu lapsen jalkaan. Vaan monon koko on noin arvioitu talvikenkien perusteella, jossa on jo muutoinkin yleensä kasvunvaraa ja tilaa parille villasukille. Toinen yleinen tapa on, että vanhemmat ovat ostaneet monot urheiluvälineliikkeestä ilman, että itse välineiden käyttäjä on ollut mukana ostoksia tehtäessä. Tällöin mono on usein valittu hinnan ja noin koon mukaan ja siihen on lisätty vielä vähän kasvunvaraa seuraavillekin kausille.

Miksi iso laskettelumono haittaa oppimista?

Väitän, että liian isolla monolla oppiminen on haastavampaa, huomattavasti vaikeampaa ja on jopa turvallisuus riski. Varsinkin pienikokoisella ja nuorella lapsella ei ole kovinkaan paljoa voimia jaloissaan hallita liian isoa monoa. Lapsen jalka heiluu monon sisällä, niin laskemisesta tulee todella vaikeaa. Lapsi ei saa työnnettyä kantapäätä ulospäin aura-asentoon. Vaan lapsi kun yrittää tehdä auran, niin sukset vain leviävät toisistaan. Monon läppään nojaaminen tuntuu täysin turvattomalta, koska silloin kantapää nousee ylös monossa.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Ryhm´ä eturinteessä

Tyypillisimpiä oireita isoista monoista on oppimisprosessissa;

  • Lapsi ei jaksa työntää kantapäitään edes tasamaalla auraan. Tällöin lapsi joko levittää jalkojaan levälleen tai laittaa jalat V-asentoon eli juuri toiste päin kuin aura.
  • Lapsella toinen jalka jää jatkuvasti taakse (toinen jalka on suorana), kun hän yrittää aurata. Voimat riittävät työntämään vain toista jalkaa auraan.
  • Lapsen sukset menevät toistuvasti kärjistä ristiin. Lapsi saa laitettua toisen suksen auraan ja se tulee toisen suksen päällekkäin ja näin tulee hyvin kapean aura sukset päällekkäin ja varsinainen jarruttaminen ja kääntyminen on ongelmallista.
  • Lapsella on voimaa helpossa rinteessä aurata ja tehdä jopa aurakäännöksiä. Lapsen mennessä vähän jyrkempään rinteeseen kaatumisia tapahtuu jatkuvasti ja aurassa pitäminen on haastavaa. Tällöin lapsi mieluummin laskee vain suoraa ja lujaa.
  • Lapsi valitsee helpoimman tien eli laskee todella kovassa takapainossa ja mielellään vain suoraan, koska silloin monot tukevat vähän paremmin ja laskeminen on tavallaan helpointa. Helpossa rinteessä näin voi tehdä ihan hyviäkin käännöksiä takapainossa.
  • Lapsi ei onnistu nousemaan itse ylös kaaduttuaan. Lapsen jalat menevät helposti ”solmuun” ja lapsi ei edes havaitse sitä. 
Takapainossa

Millainen on oikean kokoinen mono?

  • Monon on istuttava jalkaan kuin sukka.
  • Kun monon sisäkengän ottaa erikseen, niin varpaat tulevat lähes päähän asti.
  • Monoon laitetaan ja sinne mahtuu vain yksi tiukasti istuva pitkävartinen sukka. Sukankin pitää olla oikeaa kokoa, ettei se vaan pyöri jalassa eli monossa. Urheiluvälineliikkeistä ja isoista marketeista saa edullisesti lasketteluun sopivia sukkia.
  • Monon sisässä ei ole perinteistä villasukkaa, joka pyörisi jalassa. Eikä monoon tarvitse jättää villasukalle myöskään tilaa. Kuivat monot ovat normaali talvikeleissä ihan lämpimiä.
  • Pitkät kalsarit/legginsit ja verryttelypuvun/college housuja ei laiteta monon sisään ollenkaan. Vaan ne jäävät monon yläpuolelle. (Aikuisille on saatavissa ¾ pitkiä alusasujen housuja ja ne ovat aivan mahtavia juuri laskettelu ajatellen.) Näin monojen läppiin on mukava nojata ja monon vartta ei purista ylimääräiset vaatteet.
  • Perussääntönä olen sanonut, jos lapsen talvikenkä on kokoa 30, niin mono on kokoa 28 tai 29. Naisille on helppo sanoa, että monot ovat samaa kokoa kuin korkokengät.
  • Jos et tiedä monon oikeaa  kokoa, pyydä vuokraamon tai urheiluvälineliikkeen henkilökuntaa mittaamaan jalan pituuden ja näin saatte tietää oikein koon.
Mono koko

Mitä tunneilla on sattunut, kun oppilaalla on ollut liian isot monot?

LumiWerneri – ryhmässä oli viehättävä pieni 5 -vuotias tyttö, jolla oli uudet vaaleanpunaiset monot. Tyttö sai sukset jotenkin auraan tasamaalla ja oppi oman tekniikkansa kääntää suksea eli nosti sisäsuksea takapainossa käännöksessä. Kaatuessa tytöllä oli suunnattomia vaikeuksia päästä itse ylös. Tyttö taas kerran kaatui laskun aikana. Olin jo alempana rinteessä. Kehotin tyttöä yrittämään nousemaan itse ylös. Tyttö kovasti viittoi ja lopulta huusi; ”Mä olen sukkasillani.” Siinä vaiheessa lähdin vauhdikkaasti tamppaamaan rinnettä ylös. Tytön jalka oli tullut monosta ulos ja istui siinä vaaleanpunainen sukka lumen päällä. Onni onnettomuudessa oli se, että tyttö oli kaatunut niin, että hänen toinen jalkansa piti irronnutta suksea ja monoa paikallaan, koska suksihan olisi mennyt monon kanssa omia menojaan rinnettä alaspäin. Sekä tytön siro jalka oli tullut monosta niinkin helposti ulos, ettei hänelle tullut mitään vammoja. Puin tytölle monot jalkaan ja menimme vuokraamoon hakemaan paljon pienemmät monot. Itkuhan siitä tuli, kun vuokraamon monot olivat punaiset eivätkä vaaleanpunaiset. Ensimmäisellä laskulla pienemmillä monoilla, tyttö oli ehdottomasti ryhmän paras.

Vaaleanpunainen_mono

Olin päättämässä työpäivääni, kun pari vanhaa oppilastani Ratalaskukoulusta tulivat hakemaan minua, kun heidän kaverinsa oli kaatunut hyppyrissä. Kaatunut oli 9-vuotias poika, jonka tunsin myöskin edelliseltä vuodelta. Pojalla oli kovia kipuja, mutta sain hänet autettua silti alas rinteestä ensiapuun. Aloin selvittelemään missä oli kovin kipu ja sain hälytettyä pojan äidin paikalle. Poika kertoi juuri saaneensa uudet monot ja sukset. Poika valitti kovasti toisen jalan pohjetta. Pohje oli täysin kosketusarka ja omituinen. Lopulta päädyin jostakin syystä soittamaan ambulanssin paikalle, lähinnä pojan kovien kipujen takia. Pojan äidin mielestä, poika liioitteli kipua. Odotellessamme päätin riisua terveestä jalasta monon pois. Pojalla oli jalassa kolmet sukat ja mono oli ainakin 3-4 numeroa liian iso. Pojan äiti olisi halunnut, että toisenkin jalan mono otettaisiin pois jalasta, mutta teinkin juuri toisin päin kiristin monon solkia. Äiti oli huolissaan uusista monoista. Ambulanssin saavuttua, myöskään he eivät ottaneet monoa pois jalasta vaan antoivat sen olla. Poika päätyi suoraan sairaalaan leikattavaksi. Sairaalassa uusi mono oli leikattu irti pojan jalasta. Kaatumisen yhteydessä nilkassa ja pohkeessa oli tapahtunut valtavia repeämiä, kun jalka monon sisällä oli heilunut ja mono ei ollut antanut tukea ollenkaan. Seuraavana talvena poika tuli taas uusilla monoilla rinteeseen ja hiihtokouluun.  Kaatumisesta oli aiheutunut pelkoja ja poika tarvitsi tukea päästäkseen niistä eroon. Tällä kertaa uudet monot olivat oikean kokoiset.

Koko yön oli satanut uutta pakkaslunta ja lunta satoi sakeasti edelleen. Kun 5 -vuotias poika tuli hiihtokouluun toista kertaa. Laskeminen tuntui jotenkin olevan hankalaa ja poika ei nauttinut ollenkaan, vaan väkisin yritti laskea. Hississä poika sanoi lopulta, että jalkoihin sattuu. Rupesin tarkistelemaan pojan monoja ja sanoin, ”että en yhtään ihmettele, koska sullahan on monot väärissä jaloissa”.  Poika istui syliini ja rupesimme vaihtamaan monoja toisiin jalkoihin. Jotta sukka pysyi kuivana sen aikaa kun availin toista monoa, niin iso rukkaseni toimi suojana pojan jalassa, joka oli pojasta erittäin hauskaa. Poika oli alkuun sattuneesta nolo. Käänsimme asian leikin varjossa iloksi ja lopulta tunnin loputtua poika sanoi isälleen, että monojen kuviot pitävät laitta näyttämään ulospäin eikä sisäänpäin. Monot olivat oikean kokoiset. Monot olivat yksisolkiset ja sen verran pienet, että pojan isä ei ollut osannut erottaa kumpi mono menee kumpaankin jalkaan monojen kuvioista.

Lastenmonot

Vastaava tapaus tapahtui Entry – ryhmäni kanssa, kun rata harjoituksiin lähtiessämme kyselin ryhmäläisiltäni, että onko monot varmasti tarpeeksi kireällä ja kiristelimme muutaman oppilaan monojen solkia. Silmäni osuivat yhden tytön jalkoihin, missä monot olivat väärissä jaloissa. Tyttö ei ollut asiasta moksiskaan, koska näin oli kuulemma parempi kuin aikaisemmin oli ollut? Tytöllä tuntui, että monot tukivat paremmin kun olivat väärissä jaloissa. Seuraaviin treeneihin nämä monot olivat vaihtuneet takaisin pienempiin eli edelliskauden monoihin.

Isokokoinen 7 -vuotias tyttö tuli tunnille. Äiti harmitteli, kun tyttö osaa laskea lastenrinteessä, mutta heti muualla lasketelleessaan  kaatuilee koko ajan ja käännöksien tekeminen on vaikeaa. Tunnin toiveena oli kerrata kaikki asiat vielä isommassa rinteessä. Tytöllä oli silmämääräisesti katsottuna hiukan liian isot monot, jotka osoittautuivat tytön kertoman mukaan veljien vanhoiksi. Tyttö kertoi, että laskemista helpottaa kun menee varpailleen tai kipristää varpaita. Myöskin tyttö kertoi, että jalat tulevat kovin kipeiksi laskemisesta. Laskettuani 10 minuuttia  tytön kanssa tiesin, mikä oli ongelmana laskemisessa -> Liian isot monot. Laskimme tunnin loppuun leikkien kaikkea mahdollisimman helppoa. Tunnin jälkeen pyysin tytön äidiltä, että saisin katsoa tarkemmin tytön monoja. Tytön jalka olikin huomattavasti sirompi vielä kuin olin luullut ja monot tosiaankin olivat sen kolmen peukalon mitan verran liian isot. Pari päivää myöhemmin näin tytön vuokraamon monoilla laskemassa kilparinteessä todella tyylikkäästi.

Perheen äiti oli käynyt ostamassa pojilleen monot urheiluvälineliikkeestä. Liikkeessä oli neuvottu, että monoissa pitäisi olla n. 2 – 2,5 cm kasvunvaraa. Äiti oli laittanut pojille monojen päihin pumpulia, jotta jalka istuisi monoissa tukevasti eikä heiluisi. Kaunis idea, mutta tunnilla törmäsimme siihen, kun pojat valittivat, että monot sattuvat. Monot olivat ns. ”lasten kisamono mallistoa” ja niissä oli 4 solkea. Jalkapöydän päälle tulevat soljet painoivat jalkaa täysin väärästä kohtaa ja solkikohdat puristivat jalkaa kovasti. Oppiminen oli haastavaa, jo senkin takia, että monot painoivat. Lapset tulivat seuraavalle kurssitunnille uusissa monoissa. Tai nuoremman pojan monot olivat vanhemmalla. Nuoremmalla oli monot vuokraamosta. Laskemaan oppiminen alkoi kokonaan alusta ja oppimista tapahtui nopeassa tahdissa. Kuulemma poikien äiti antanut palautetta urheiluvälineliikkeen myyjälle.

Monomittataulukko

Joskus ”välineurheilussa” oppiminen on välineistä kiinni. Samat asiat pätevät myös aikuisille, mutta aikuisilla on enemmän voimaa jaloissa ja muutaman numeron  iso mono ei estä niin paljon laskemista, kuin lapsella.

Avainsanat:
, ,

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *