Upea helmikuun taivas Peuramaalla
hiihtokoulu, Lapset, Oppiminen, Peuramaa, Ratalaskukoulu, Shory, Werneri

Hiihdonopettajakauteni Peuramaalla

Julkaistu: 03.4.2016

Kausi vielä jatkuu Peuramaalla ”takatalven” ansiosta. Itselläni kausi loppui toisena pääsiäispäivänä. Siitä matkani jatkui Lappiin opettamaan, mistä myöhemmin.

Oma kauteni Peuramalla alkoi jo pitkälti ennen lumien tuloa kauden erinäisillä valmisteluilla jo elokuussa. Syksyn aikana tuli valmisteltua mm. hiihdonopettajien työvuoroja, hiihtokoulun kurssitarjontaa sekä muita tulevaan kauteen liittyviä asioita.

Elokuu_Peuramaa_2015

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Kauden varsinainen avaus oli Helsingin Messukeskuksessa järjestettävillä SkiExpo 2016 messuilla, jossa hiihtokeskuksella oli oma ständi Suomen hiihtokeskusyhdistyksen jäsenkeskuksien yhteen kokoamassa Alppikylässä. Peuramaalla oli myös yhdessä Vihti Skin kanssa oma lastenmaa alue, jossa oli pomppulinnoja, karusellejä ja muuta mukavaa pienemmille messuvieraille. Kun koko hiihtokansa on saatu saman katon alle, niin sitä tietysti hyödynnetään myös erilaisten kokousten ja tapaamisten seurauksena, joten tuo kolmipäiväinen messu-urakka on hyvinkin tiivis viikonloppu kaikkine oheisaktiviteetteineen..

Skiexpo_2015

Ennen kuin varsinaiset opettamiset alkoivat, on  syytä saada omaa lumituntumaa kesän jäljiltä. Hiihtokoululla oli lumileiri Rukalla marraskuun lopulla, johon oli tilattu ulkopuolinen kouluttaja Suomen hiihdonopettajat ry:tlä. (Suomen hiihdonopettajat ry = Shory on ainut virallinen taho Suomessa, joka kouluttaa hiihdonopettajia.) Marraskuisen koulutuksen aiheena oli Lastenhiihtokoulu. Koulutus kesti 4 päivää kokonaisuudessaan ja oli erittäin antoisa.

Ruka_Lumileiri_2015Peuramaan hiihdonopettajat lumileirillä Rukalla marraskuussa 2015.

Hiihtokeskuksilla on tavoite saada kausi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa alkamaan. Tämä toki tarkoittaa sitä, että sääolosuhteet pitävät olla asialle suotuisat. Vähintäänkin tarvitaan muutamia asteita pakkasta ympärivuorokauden, ennen kuin voidaan lumitykit käynnistää. Valitettavasti ilman lumitykkejä ei enää yhdessäkään eteläisen Suomen keskuksessa laskettaisi. Valitettavan paljon on ilmastonmuutosta päässyt tapahtumaan. Kauden 15-16 alkamisen arviointi olikin täysin arpapeliä. Lopulta hiihtokoulu aloitti toimintansa 2.1.2016.

Lumitykit_käynnissäLumitykit käynnissä tammikuun 2016 alussa.

Ennen kauden alkamista, olin ehtinyt jo laskea Lapissa ja opettaakin siellä jonkin aikaa. Omalta osaltani siirtyminen Lapista etelään tapahtui yhdessä yössä ja nopeassa tempossa Finnairin siivin, saatuani varmistuksen keskuksen aukeamisesta.

Kausi alkoi Loppiaisviikon kovilla pakkasilla, jolloin oppilaiden pukeutumiseen ja lämpimänä pysymisen kanssa sai tehdä töitä. Toki oma pukeutuminen oli myös välillä kovalla koetuksella. Itselläni kävi hiukan huonosti Loppiaisen pakkasissa, kun reiteni ja pakarani paleltuivat. Tämän seurauksena hankin itselleni uudet goretex toppahousut työasuksi. Sekä untuvashortsit kovien pakkaspäivien varalle, yhdeksi osaksi kerrospukeutumista.

Tammi- ja helmikuun viikonloput olivat kiireisintä aikaa rinteessä oppilaiden kanssa. Etelä-Suomen hiihtolomaviikko 8 on aina omalla tavallaan kauden taitekohta. Hiihtolomaa suunnitellaan pitkään ja lopulta se menee  vauhdikkaasti työn ääressä.

Maaliskuun aurinkoinen päivä lastenrinteessä

Arki-iltaisin aikaa kului viikko Werneri – ryhmien kanssa, jotka olivat kerran viikossa treenaavista ryhmistä ne nuorimmat ja aloittelevimmat. Hienointa oli nähdä näissä ryhmissä oppilaiden kehittyminen kauden aikana. Ensimmäisellä kerralla opeteltiin laittamaan sukset jalkaan ja liikkumaan tasamaalla suksien kanssa. Viimeisellä kerralla taas laskettiin kaikki rinteet sujuvasti alas.

Varjoleikit Wernerien kanssa kevät auringossaViikko LumiWernerit leikkivät varjojen kanssa.

Arki-iltaisin oli myös Ratalaskukoululaisia Lumitiikereitä, joissa oli useampana iltana eri-ikäisten ryhmiä. Pienet treenasivat tunnin kerrallaan ja isommat puolitoista tuntia. Ratalaskukoululaisten kauden kruunasi Palmusunnuntaina olleet kilpailut ja päättäjäiset.

Lumitiikerit päättäjäiset 2016Ratalaskukoulun päättäjäisten yhteiskuva.

Kauteen mahtui mm. helmikuun puolen välin vesisadepäiviä, jolloin olin koululaisryhmien kanssa rinteessä. Osalle koululaisista oli todella yllätys, että Peuramaalla pystyi laskemaan vaikka missään muualla ei ollutkaan lunta. Telemark -teemailtoja oli kuukauden toisena maanantai-iltana aloittelijoista taitajille. Onneksi kauden aikana oli paljon myös niitä aurinkoisia päiviä, joista pääsin nauttimaan oppilaiden kanssa, niin rinteessä kuin ladulla. Arki-iltaisin pääsin oppilaiden kanssa ihailemaan mahtavia auringon laskuja Suomenlahdelle sekä upeita kuutamoita. Selkeitä kevään merkkejä oli, kun Peuramaa Golf aukesi ja golf – kentälle alkoi tulla pelaajien ensin rangelle ja sen jälkeen koko kentälle pelaamaan. Pienemmillä oppilailla aina riitti miettimistä lentääkö golfpallot rinteeseen asti.

Maaliskuinen auringonlasku mereenRatalaskukoululaiset ihailemassa Suomenlahteen laskevaa aurinkoa, maaliskuun lopulla.

Kauden mieleenpainuvia muistoja oli vesisateessa vietetyt Laskiaistiistain rinnerieha upeine ilotulituksineen ja rinnenaamiaisineen. Unohtamatta mitenkään niitä upeita päiviä, jolloin iloiset ja hyväntuuliset oppilaat saivat oman mieleni aina vain paremmalle tuulelle.

Laskiaisrieha_rinnenaamiaisetLaskiaistiistain rinneriehan pukukilpailun palkintojen jaon odotusta.

Pääsiäisen lämpiminä päivinä säätila nousi jopa +12 asteeseen. Alkutalven hyvän lumetuksen ansioista rinteet pysyivät koko kautenani aivan loistavassa kunnossa ja kausihan vielä jatkuu Peuramaalla.

Pääsiäinen_Peuramaa_2016

Toki 84 päivää rinteessä Peuramaalla kauteni aikana oli keholle rankkaa ja vaativaa. Tarvittiin välillä hierojalla käyntejä ja paljon muutakin kehonhuoltoa sekä venyttelyitä. Välineitä ja varusteita piti huoltaa ja uusiakin kauden aikana. Mikä oli tärkeintä en  sairastunut kauden aikana enkä myöskään joutunut rinteessä onnettomuuteen ja vältyin loukkaantumisilta.

Yksikertaisesti, kausi oli mahtava! Aurinkokin paistoi sen verran, että ”pandatkin” tuli hankittua, ihan kotirinteiltä.

P.S. Mattohissillä matka alhaalta ylös kestää 2 minuuttia 40 sekuntia. Alas laskeminen onkin aina oppilaan kanssa suuri seikkailu.

 

 

 

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *