Rio Turbio, Santa Cruz, Argentiina

Kuva

Elokuun loppussa 2015 matkasin mieheni kanssa kotoamme Kirkkonummelta pieneen Rio Turbion hiilikaivoskaupunkiin Etelä-Argentiinaan yhteensä 32 tuntia. Matkaan mahtui lennot Helsingistä Amesterdamin kautta Buenos Airesiin Ezeizan kansainväliselle kentälle, josta taksilla matkasimme halki Buenos Airesin, Jorge Newberyn lentokentälle. Viimeinen lentomme oli 3,5 tunnin kotimaanlento Rio Gallegosiin. Rio Gallegosista jatkoimme vielä 270 km paikallisella bussilla kohti Rio Turbiota, aikaa matkaan kului 5,5 tuntia.

Miksi matkustaa pieneen n. 16 000 asukkaan kaupunkiin, joka ei ole millään tavoin turistikohde? Vastaus oli osaltamme yksinkertainen. Perheessämme oli asunut vuonna 2000 – 2001 Argentiinalainen AFS:n vaihto-oppilas tyttö, jonka kotikaupunki oli kyseinen Rio Turbio. Vanha vaihto-oppilaamme oli opiskellut muualla musiikinopettajaksi, mutta palannut takaisin kotikaupunkiinsa, Argentiinassa vallitsevan pahan työttömyyden takia, josta hän oli helposti saanut töitä. Asuminen onnistui vanhempien isossa omakotitalossa, ilman mitään asuntohuolia. Vaihto-oppilaamme nuorempi sisar oli palannut kotikaupunkiinsa luomaan uraa nuorena psykiatrina. Aikoinaan vaihto-oppilaamme vanhemmat olivat vuonna 1989  tulleet kaupunkiin kaivosyhtiön palkkaamina hyvätuloisiksi lastenlääkäreiksi.

Rio Turbion kaupunki sijaitsee Andien kupeessa aivan eteläisessä Argentiinassa. Kaupunki  on pienessä solassa n. 300 m merenpinnasta, missä virtaa pieni Rio Turbio -joki. Kaupungin ympärillä on useita hiilikaivoksia. Kaivokset kuuluvat YPF (Yacimientos Petrolíferos Fiscales) yhtiölle, joka onkin perustanut kaupungin vuonna 1942. Kaikki kaupungin asukkaat ovat tavalla tai toisella sidoksissa kaivokseen.

Rio Turbio

Varsinainen laskettelukeskus Valdelen on n. 600 metrin korkeudella, n. 5 km päässä  Rio Turbion kaupungista. Laskettelukeskus Valdelen on aivan Argentiinan tulli/raja-aseman vieressä, josta matkaa voi jatkaa 25 km päässä olevaan Puerto Natalesin satamakaupunkiin Chileen. Osa maastohiihtoladuista käy aivan Chilen rajassa kiinni. Meitä neuvottiin pysymään hiihtäessä, aina Argentiinan puolella.

Rinnekartta Rio Turbio

Hissejä keskuksessa on kolme. Joista meidän vieraillessa toimi vain yksi. Tuolihissi oli 1960-luvun alkupuoliskolta ja oli lopettanut toimimisen  reilut 5 vuotta sitten. Edelleen keskuksen omistaja toivoi, että Argentiinan valtion matkailuvirasto tai Santa Cruzin osavaltio sponsoroisivat puuttuvat osat. Ankkurihissi oli hajonnut pari kuukautta aikaisemmin, johon odotettiin varaosia. Joten vain sompahissi oli käytettävissä. Lumitykkejä ei käytännössä keskuksessa käytetty ollenkaan. Luonnonlumi tarjosi mahdollisuuden lasketteluun noin 5-6 kuukaudeksi (huhtikuun lopulta syyskuulle).

Toimimaton tuolihissi Rio TurbiossaRikkinäinen ankkurihissi Rio TurbiossaSompahissi Rio Turbio

Alueella on hostel -tasoista majoitusta, rinnekahvila, vuokraamo ja hiihtokoulu. Samoin alueella toimi aktiivinen Club Andino Rio Turbio, joka vuokrasi erityisesti maastohiihtovälineitä ja lumikenkiä sekä antoi näihin opastusta sekä veti vaelluksia ja koko perheen talviliikunta tapahtumia. Isäntäperheemme esitteli meidät  heti paikallisille toimijoille ja meille kerrottiin hiihtokeskuksen toiminnasta kokonaisvaltaisesti. Samoin minulta haluttiin kuulla Suomen hiihdonopetuksesta ja lasten hiihtokouluista sekä maastohiihdosta jne..

Lopultahan siinä kävi niin, että yhtenä iltana kun olimme illallisella vaihto-oppilaamme perheen kotona perheen lankapuhelin soi ja minua pyydettiin puhelimeen. Kysyttiin pystynkö tulemaan seuraavana aamuna opettamaan laskettelua paikallisille koululaisille. Paikalliset 4 luokkalaiset olivat tulossa viettämään talvipäivää hiihtokeskukseen ja hiidonopetukseen tarvittiin lisää apuja. Mikäs siinä! Seuraavana aamuna meidät haettiin isäntäperheemme luota ja lopulta opetin 3 tuntia paikallisille koululaisille alppihiihdon alkeita upeassa aurinkoisessa säässä.

Opetushommia paikallisille koululaisille

Oppilaiden englannin kielen opettaja pyysi minua puhumaan vain yksinkertaista englantia, koska oppilaat olivat opiskelleet englantia vasta kaksi vuotta, kerran viikossa yhden tunnin. Oma espanjan taitoni on vain muutamia sanoja. Oppilaat olivat ensin hämillään opetuskielestäni, mutta käsimerkein ja näyttöjeni ansioista oma ryhmäni (15 oppilasta) pääsivät etenemään kaikkein nopeimmin hissiin ja turvallisesti rinnettä alas. Sillä tekemällä oppii! Koskaan en ole saanut niin paljon halauksia ja pusuja poskille oppitunnin jälkeen kun nyt sain oppilailtani. Kieltämättä se tuntui todella hyvällä!

Hiidelkää perässä

Kiitokseksi opetuksestani keskuksen omistaja halusi tarjota meille mahdollisuuden päästä rinnealueen huipulle. Erityisesti hän halusi tarjota meille mahdollisuudet nähdä upeat maisemat. Chilen puolella olevat huiput kohosivat aina yli 3 km korkeuteen.

Koska hissit eivät toimineet, niin lumikissalla menimme sitten ylös. Mieheni pääsi lumikissan kyytiin ja minä taas roikuin paikallisen hiihdonopettajan ja SkiPatrolin kanssa köyden varassa lumikissan perässä rinnettä ylös.

Voihan sitä näinkin huipulle mennä!

Offpiste rinnelasku oli mahtavaa. Meillä kummallakin oli omat monot ja kypärät matkassa. Vuokraamon suksia ei oltu huollettu varmaan koskaan, joten vähän ”tökki” sohjoisessa kevät lumessa.. Mutta mahtavaa oli laskea. Toivottavasti saavat hissit piakkoin kuntoon, koska pienessä keskuksessa olisi mukavaa laskettavaa.   Ankkurihissirinne Rio Turbio Offpiste rinnelaskua. Vastakkaisella vuorella näkyy yksi hiilikaivoksista.

Keväällä 2016 tapasin Jimmy Pettersonin Vuokatissa ja kerroin käyneeni laskemassa Rio Turbiossa. Hän sanoi, että olin ensimmäinen ihminen maailmassa, joka hän oli tavannut, joka oli myös käynyt tässä pienessä keskuksessa laskemassa, hänen itsensä lisäksi.