Next stop Himos

Toisin kuin sivupalkin laskupäivälaskuri antaa ymmärtää, käyn toisinaan muissakin hiihtokeskuksissa kuin Talmassa. Tai siis toistaiseksi se on tämän kauden osalta vielä aikomisasteella, mutta mökki on sentään varattu ja seuraa hankittu ja muutenkin suunnitelmat hiottu siihen kuntoon, että muutama mäkipäivä putkeen voisi onnistua. Kohteena on pitkästä pitkästä aikaa Himos.

Himokseen mulla on pitkä suhde. Se on ensimmäinen keskus, johon mulla on kausikortti. Asuttiin perheen kanssa Jämsässä yksi vuosi vuonna 86-87, ja meillä oli asuntovaunu Pohjois-Himoksella. Olin kuusivuotias ja laskin suksilla. Laskemisen oli aloittanut edellisenä talvena Simpsiöllä.

Nykyään ei ehkä olisi suotavaa vaatia lasten kulkevan täysi sosiaaliturvatunnus hihassa esillä…

Himoksella kävin aika paljon myös ysärillä, kun aloitin lautailun. Pääosin laskin Ski Hervannassa, mutta viikonloppuisin isä välillä lähti viemään mua ja kavereita Himokselle (ja laskemaan itsekin). Seuraavana vuonna ajoin ajokorttia opetusluvalla, ja ensimmäinen ajomatka oli juurikin Tampereelta Himokselle (opetusmetodina selkeesti learning by doing).

Kun ajokortti oli saatu, Himoksella käynnit jatkui, sillä Länsi-Himoksella oli jonkun aikaa hyvä paippi, jota käytiin silloisten laskukavereiden kanssa hinkkaamassa. Välillä rahanpuutteessa haikkaamassakin. Länsi-Himoksen iso paippi lopetettiin 2000-luvun alussa ja Jämsä ei muutenkaan enää ollut omaa asuinpaikkaa lähellä. Kävin siellä kerran viikonloppureissun Vaasasta käsin opiskelukavereiden kanssa joskus 2008 huitteilla, mutta silloin parkin tarjonta ei miellyttänyt ja pelkän rinnelaskun perässä ei nää etelän mäet kyllä kiinnosta.

Tuleva visiitti on siis ensimmäinen 2010-luvun visiittini Himokselle, joten toivotaan, että löytyy mieluista laskettavaa. Varattuani mökin huomasin pienen hidasteen laskutouhuihin, sillä rinteet ei tähän aikaan vuodesta edes ole päivisin auki. No, iltaisin neljä tuntia tehokasta peliaikaa, sillä mennään.