hiihtokeskukset, lapsen kanssa, lumilautailu

Viikonloppu Himoksella – pandapujottelua, puuttuva streetti ja paljon laskuseuraa

Julkaistu: 09.1.2020

Lopetin joululoman pitkän viikonloppuun Himoksella ja oli tekemisen arvoinen reissu. Meitä oli varsinaisesti paikalla kolme aikuista ja kaksi lasta, mutta koska Himos tosiaan on aika keskeinen sijainti, niin saatiin seuraa käymään Kiikasta, Helsingistä, Orivedeltä ja Jyväskylästä eli lasku- ja mökkiseuraa riitti. Lisäksi Himoksella tapahtuu myös rinteessä, lauantaina kannustettiin kaverin lasta Suomi Slalomissa ja sunnuntaina oma ipana sekä mukana ollut kolmevuotias laskivat Pandapujottelun.

Suomi Slalomissa Sulo Suksijan kanssa

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Missä Himoksella ei sitten juuri tapahdu on streettien suhteen. Siellä oli yksi pieni hyppyri sekä reili ja pressi, joihin oli hämmentävät tiputusmenot. Lopputasaisella oli vielä yksi vähän epämääräinen muoviputki. Niin joo ja yksi dance floor, joka oli varmaan ihan ok, mutta koska siitä laski läpi kaikki, niin alastulo oli kuopalla ekan tunnin jälkeen (ja sanomattakin on selvää, että ländejä tai mitään muutakaan ei päivän aikana fiksata). Joo, lunta ei todellakaan ollut liikoja, mutta ihan nyt vertailun vuoksi, että Talmassa on ollut kelvollinen ministreetti marraskuusta ja hyppyrilinja auki ennen joulukuun puolta väliä, eli kyse on halusta ja panostuksesta eikä pelkästään lumen määrästä.

Rinteitä tuli siis kaahailtua koska muutakaan laskettavaa ei ollut. Ja hyvät rinteethän Länsi-Himoksella on, muita osia keskuksesta ei ollutkaan auki. Perjantaina laskettiin kaatosateessa ja muuten pikkupakkasessa. Vikana päivänä oli vähän uutta luntakin satanut yön aikana.  Olis ollu hauska päästä testaamaan jo uutta lautaa, mutta se saapui vasta reissun jälkeen ja on edelleen korkkaamatta eli siitä aiheesta ei vieläkään ole mitään sanottavaa.

Pandapujottelu

Pitää velä sanoa suomalaisten hiihtokeskusten erikoisuudesta eli työajan pihtaamisesta todelliseen ärsyttävyyteen asti. Tämä ei ole vain Himoksella, vaan melkeinpä joka keskuksessa. Työaika alkaa samaan aikaan kun keskus avataan, jolloin vasta aletaan hissityön ohessa pystyttelemään aitoja yms. valmistelua. Niinpä esim. lastenhisseillä harvoin on ketään auttamassa heti aamusta (tai ainakin silloin pitää hoitaa kahta hissiä yhtä aikaa). Ensimmäinen tunti olisi yleensä vähän vähemmän porukkaa, mutta silti saa jonottaa kun kapulat kulkee tyhjinä kun lapset eivät niitä saa otettua. Ja tietysti pyöritetään minimimäärää hissejä, kunnes jonot ovat kertyneet. Lisäksi tosiaan mitään streettikamoja ei koskaan kunnosteta kesken päivää (paitsi Rukalla joskus oon moista toimintaa nähnyt). Nokat ja alastulojen kulmat maalataan vain, jos joku vapaaehtoinen ottaa sen asiakseen (tässä on onneksi poikkeuksia, mutta vaikkapa Talma ei koe maalauksen olevan tarpeellista). Ei muuten kannata käsittää väärin, joka hiihtokeskuksessa töissä olevat tyypit ovat yleensä tosi ystävällisiä ja tekevät kyllä työnsä, mutta luonnollisestikin vasta kun työaika alkaa.

Tulipahan taas avauduttua. Päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin hyvä seura ja nelivuotiaan hieno, hallittu viimeisen päivän lasku ”isossa” eli sinisessä mäessä. Laskureissut kannattaa aina, vaikka välillä ärsyttää, kuinka pienellä keskukset saisi asiakaskokemusta paremmaksi jos vaan miettisivät asioita laskijoiden kannalta.

Avainsanat:

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *