Next stop Himos

Julkaistu: 13.12.2016

Toisin kuin sivupalkin laskupäivälaskuri antaa ymmärtää, käyn toisinaan muissakin hiihtokeskuksissa kuin Talmassa. Tai siis toistaiseksi se on tämän kauden osalta vielä aikomisasteella, mutta mökki on sentään varattu ja seuraa hankittu ja muutenkin suunnitelmat hiottu siihen kuntoon, että muutama mäkipäivä putkeen voisi onnistua. Kohteena on pitkästä pitkästä aikaa Himos.

Himokseen mulla on pitkä suhde. Se on ensimmäinen keskus, johon mulla on kausikortti. Asuttiin perheen kanssa Jämsässä yksi vuosi vuonna 86-87, ja meillä oli asuntovaunu Pohjois-Himoksella. Olin kuusivuotias ja laskin suksilla. Laskemisen oli aloittanut edellisenä talvena Simpsiöllä.

IMG_6946m

Nykyään ei ehkä olisi suotavaa vaatia lasten kulkevan täysi sosiaaliturvatunnus hihassa esillä…

Himoksella kävin aika paljon myös ysärillä, kun aloitin lautailun. Pääosin laskin Ski Hervannassa, mutta viikonloppuisin isä välillä lähti viemään mua ja kavereita Himokselle (ja laskemaan itsekin). Seuraavana vuonna ajoin ajokorttia opetusluvalla, ja ensimmäinen ajomatka oli juurikin Tampereelta Himokselle (opetusmetodina selkeesti learning by doing).

Kun ajokortti oli saatu, Himoksella käynnit jatkui, sillä Länsi-Himoksella oli jonkun aikaa hyvä paippi, jota käytiin silloisten laskukavereiden kanssa hinkkaamassa. Välillä rahanpuutteessa haikkaamassakin. Länsi-Himoksen iso paippi lopetettiin 2000-luvun alussa ja Jämsä ei muutenkaan enää ollut omaa asuinpaikkaa lähellä. Kävin siellä kerran viikonloppureissun Vaasasta käsin opiskelukavereiden kanssa joskus 2008 huitteilla, mutta silloin parkin tarjonta ei miellyttänyt ja pelkän rinnelaskun perässä ei nää etelän mäet kyllä kiinnosta.

Tuleva visiitti on siis ensimmäinen 2010-luvun visiittini Himokselle, joten toivotaan, että löytyy mieluista laskettavaa. Varattuani mökin huomasin pienen hidasteen laskutouhuihin, sillä rinteet ei tähän aikaan vuodesta edes ole päivisin auki. No, iltaisin neljä tuntia tehokasta peliaikaa, sillä mennään.

 

 

Onko tänään hyvä päivä mennä laskemaan?

Julkaistu: 06.12.2016

Lisäsin tuohon sivunreunaan laskupäivälaskurin. Ei sillä, ettenkö aina olisi laskupäiviä johonkin kirjannut. Asia kiinnostaa. Parhautta oli varsinkin Snowdays-sovellus, koska siinä pystyi skabailemaan kavereiden kanssa laskupäivien määrällä. Se oli toki niitä aikoja, kun alle sata päivää oli säälittävä suoritus. Kova paikka oli, kun pari vuotta sitten laskupäiväsaldo tippui ensimmäistä kertaa lumilautailun aloittamisen jälkeen alle viidenkymmenen. Saa nähdä, noustaanko sen paremmalle puolelle enää koskaan.

No, koska nykyisetkin laskumäärät (viime vuonna 46 päivää) on peruslaskijamittarilla ihan ookoo, niin voi kai sanoa, että kauheesti ei keksi tekosyitä jättää menemättä mäkeen. Oon duunikavereiden kanssa jutellessa ymmärtänyt, että kliseisessä elämäntapavertauksessa on kuitenkin perää. Jos oon aikonut mennä laskeen, niin menen. Tuntuu raskaalta ajatus, että sitä alkaisi aina miettimään, että mennäkö vai eikö sittenkään, jos sää ei ole ihan optimaali tai on ollut vähän tavallista enemmän kiirettä työpäivän aikana. Niitä täydellisiä päiviä, kun herää pitkään nukkuneena ilman mitään päiväohjelmaa, aurinko paistaa, on tullut uutta lunta joka kuitenkin luistaa, joku on voidellut mun laudan ja kroppa on venyttelyn ja hierojan jäljiltä täysin elastinen, on harvoin. Itseasiassa ei vielä koskaan.  Siksi ei kannata joka kerta analysoida, onko tänään hyvä päivä mennä. Jos on säätänyt kalenteriin laskupäivän (/illan) mentävän aukon, niin sen hyödyntää. Simple as that.

ylläs2013

Ylläksellä kerran kun mitään ei nähnyt. Ihan hyvä päivä sekin, ainakin jälkeenpäin muisteltuna. Kuva Kea.