Iso-Syöte

Onko keittiöveitsillä väliä laskureissulla?

Julkaistu: 28.11.2017

Onnittelut Iso-Syötteelle valinnasta Suomen parhaaksi hiihtokeskukseksi! Ihan aiheesta valittiin, mitä nyt oon yhtään keskuksen meininkiä seurannut ja viime keväänä kerran käynyt. Loistava yhdistelmä tunturimaista rauhaa ja kuitenkin hyvin sheipattua laskettavaa.

Tosiaan viime keväänä käytiin kavereiden, taaperon (oma) ja vauvan (kavereiden) kanssa Iso-Syötteellä. 1,5-vuotiaan lapsen viihdyttäminen ei ollut sillä reissulla kaikkein helpointa, vaikka keskuksen puolesta yritystä oli lumilabyrintin, pienen leikkipaikan, pulkkamäen ja porojen muodossa. Sattui vaan sellanen jakso ipanalle, että ei oikein halunnut tehdä mitään siellä ulkona vaan halusi istua tönöttää pulkassa ja siinä istuessahan tuli kylmä, kun oli kuitenkin ydintalvi ja sitten harmitti.

Musti ja Lysti

Hetken jaksoi kiinnostaa Musti ja Lysti

Tällä reissulla oli siis jopa ärsyttävän suuri kontrasti siihen, että mäessä oli ihan super mukavaa ja sitten kun ei ollut laskuvuorossa, niin tunnit kiukuttelevan tenavan kanssa mateli. Tykkäsin sekä rinneprofiilista, isomman parkin kruisailumahdollisuuksista että varsinkin pikkuparkista, mihin sain yhdelle laskulle kolme täydellistä minihyndää, yhden pressin ja yhden putken jos oikein muistan. Pikkuparkkia pystyi myös laskemaan lastenrinteen hissiltä, mihin ei ollut jonoa, joten laskuaika tuli tehokkaaseen käyttöön.

Iso-Syötteen visiittiä muistellessa ei myöskään pysty täysin unohtaan yhtä niheimmin varustelluista mökeistä. Vuokraamani ihan kohtuu kalliin mökin varustelutaso oli niin paska, että vaikka en mihinkään luksukseen oo tottunutkaan, niin se oli jotenkin niin pohjanoteeraus että vieläkin ärsyttää muistella. Veitsillä oli ihan sama kuinka päin leikkasi ja paistinpannusta ei levyyn osunut kovinkaan iso siivu pohjaa. Mitään järkeviä astioita ei löytynyt, vaikka kaapit pursusi ties mitä keräilyeriä ja munakuppeja, mutta ei siis vaikkapa kattilaa missä voisi tehdä ruokaa neljälle (6 hengen mökki).

Saattaa toki olla, että oon tullut vanhaksi ja vaativaksi, mutta tässä siis avautuu ihminen joka vielä muutama lähes kymmenen vuotta sitten asui tyytyväisenä koko kauden hostellissa neljä hengen jaetussa huoneessa ja parinkymmenen jakamassa keittiössä, eikä haitannut yhtään. Toki ruoanlaittoon tarvi lähinnä vedenkeitintä, millä sai kuumaa vettä nuudelien päälle. Mutta nyt kun on skidi mukana niin myös majoituksesta kaikkine yksityiskohtineen tulee isompi osa reissun fiilistä. Ja tässä minä olen, murmuttamassa kierosta paistinpannusta blogissani – ihan en blogia perustaessani ajatellut, että juuri tästä aion kirjoittaa 😀

Iso-Syötteelle olisi kyllä kiva päästä toistekin. Omalla kohdalla uskon sen olevan parhaimmillaan muutaman vuoden päästä, kun lapsi mahdollisesti osaa ja jaksaa laskea itsekin, jolloin voi lapsen kanssa rinteessä ollessa laskea myös parkkia ja kaikki on kompaktisti lähettyvillä. Tulevana talvena sen sijaan kohteet mietitään vielä sen mukaan, että jos ulkohommat ei uhmaikäistä kertakaikkiaan nappaa, pääsee vaikka kylpylään lillumaan.

 

 

 

 

Kausari taskussa

Julkaistu: 19.11.2017

Tämä syksy on ollut varsinaista kausaritarjousten kulta-aikaa. Halpoja kausikorttikampanjoita on mainostanut ainakin Sappee, Laajis, Ruskotunturi ja Sveitsi, lisäksi oli jotain hyviä ennakkokausaritarjouksia. Niin kävi, että itsekin tuli Sappeen Snow Challengeen tartuttua ja ostettua satasen kausari sinne. Sappee on itselle tuttu keskus jo vuosien takaa, kun Tampereelta oon kotosin, mutta kausikorttia mulla ei muistaakseni koskaan ole sinne ollut. Siellä oli aikoinaan hyvä paippi, jonka teko sitten harmi kyllä lopetettiin. Parkki siellä ei ole koskaan ollut ihan täysin omaan makuun sopiva, esimerkiksi peräänkuuluttamiani pikkuhyppyreitä kunnollisilla alastuloilla ei varmuudella voi Sappeelta odottaa, vaikka aina välillä se on positiivisesti asian suhteen yllättänyt – ja sitten perään taas pettänyt odotukset. Pientä pressi/putkiosastoa sieltä sentään löytää ja tietty viime vuodet ainakin banked slalomissa on pitänyt piipahtaa ja vaikka kisoja ei olisikaan, crossirataa tulee aina muutaman kerran kaahailtua.

Kausikortin omistamisen hyvistä puolista kirjoittelinkin jo viime vuonna, joten ei kai siihen uutta lisättävää. Voisi vaan ne pakkaset tulla, että niitä pääsisi käyttämäänkin. Fiksuimmat tietty hankki kortin Serenaan ja pakkasia odotellessa käyttää kausaria vesipuiston puolella.

Tuliko siellä puolen ruutua tartuttua kausaritarjouksiin vai meneekö kausi päivälipuilla?

Troms

Vai pitäiskö sittenkin vaan haikata niin ei tarvisi lippuja miettiä

Riglet park

Expoilla tietenkin

Julkaistu: 07.11.2017

Tokihan sitä tuli tänäkin vuonna käytyä skiexpoilla tai siis Go Expo Wintereillä (miten ei taivu ihan yhtä luontevasti). Sunnuntaiaamuna liikkeellä ei ollut vapaaehtoisesti yhtä ainoaa tuttua, myyjäpuolella huikeat kaksi tunnistettavaa naamaa. En ehkä aiempina vuosina itsekään juuri nimenomaan sunnuntaiaamuna siellä pyörinyt, joten aika etukäteen arvattavissa oli, ettei aika kulu tällä kertaa morjensteluun.

2-vuotiaalle taaperolle nämä olivatkin jo kolmannet messut. Ekat messut tyyppi tosin nukkui läpi, mutta viime vuonna jo sinkoili hasardisti väkijoukossa. Nyt liimattiin sisäänmennessä suosiolla messukeskuksen antama yhteystietotarra selkää. Väkeä oli kuitenkin sen verran vähän, ettei sitä onneksi tarvittu käytännössä.

Eihän siellä messuilla mitään välttämätöntä ollut, mutta pikkutyyppi pääsi rigletparkkiin kokeilemaan ”lautailua”. Käytiin kahteen otteeseen ja ihan tykkäsi hommasta. Nyt on mietinnässä, pitäisikö se oma lauta kuitenkin jo ostaa ensi talvelle, niin voisi aina vähän silläkin laskea kun Talmassa muutenkin käy.

Lisäksi taaperon mielestä parhaat ständit oli Skyr, josta sai skyrin maistiaisia sekä Haaga-Helian, mistä sai itsestä polaroid-kuvan mukaan (kotiinpäästyä päiväunetkin meni se valokuva kädessä, oli niin hieno). Ei siis mitään tekemistä laskemisen kanssa.

Oma messupyöriminen keskittyi Forumin interin ständille. Jussi kovasti markkinoi uusia step in -siteitä, mutta oma traumahistoria niistä vehkeistä 2000-luvun alusta ei kannusta kokeilemaan. Talmassa ei paljoa tuu siteitä avattua kuin poislähtiessä, joten senkin puolesta aika sama. Uusi kypärä tuli ostettua, se ehtikin jo pari vuotta hankintalistalla roikkua.

Niin ja Elämysmatkojen ständi kierrettiin – kaukaa, ettei tule turhia mielihaluja. Talven laskusuunnitelmat on taas kerran Suomi-painotteisia, joulukuussa lyhyt visiitti Rukalle ja keväällä varmaankin Leville, sen lisäksi Talmaa ja muita etelän keskuksia.