Kun on laskenut yli kakskytä vuotta, alkaa helposti toistaa itseänsä. Suomen keskuksissa tulee käytyä aina samoissa. Pääosin laskupäivät kertyy Talmassa, kun pohjoiseen suuntaa niin osoite on Ruka tai Levi, pitkä viikonloppu jossain vaiheessa talvea Kasurilaan, muutama kerta Sappeella ja yksittäinen visiitti Messilään tai Serenaan.

Yritän kuitenkin vähän varioida. Viime vuonna kävin ekaa kertaa elämässäni Peuramaalla, tänä keväänä aikeissa on käydä etelän keskuksista Swinghillissä ja tällä hetkellä olen matkalla kohti Iso-Syötettä.

Tää kausi sai loistavan alun, kun heti alkuun opin ihka uuden tempun Talman kornerista. Pari vuotta on nyt mennyt syystä ja toisesta puolikuntoisena, niin eipä oo paljon uusia juttuja saanut tehtyä. Siitä se sitten lähti, ja oon joka kerta yrittänyt vääntää jotain muutakin, kuin yhtä ja samaa paippirania. Sen seurauksena on tullut tehtyä pieniä uusia juttuja, jotka ei aikaisemmin oo repertuaarissa ollut, kuten etukantin fronttipyörimisiä (myös cabana) ja löysinpä uuden gräbinkin, roastbeefin, joka aiemmin tuntui jo ajatuksena tosi epäluonnolliselta. Talman takaparkin pikkuhyppyrit on löytänyt muotonsa, ja ne on ollut aika hauskoja (aiemmin tuli kyseistä asiaa manailtua yleisesti).

Valitettavasti uudet temput ei varastoidu johonkin trikkihyllyyn, josta ne voi aina haluttaessa ottaa käyttöön. Ehei, suurimman osan tempuista joutuu joka vuosi opettelemaan uudestaan. Pahimmillaan ne ei edes suostu tulemaan takaisin vaikka kuinka houkuttelelisi.

Japanin reissulla pääsi tekeen ihan uusia juttuja, kuten sitomaan muovipusseja jalkoihin, etä pääsi kuivin kintuin takaisin ihmisten ilmoille.

Ja olihan japskireissulla sitä uutta koettavaa laskemisen ulkopuolellakin. Kuten karaokeboxi.