Suuri paljastus – ihmiselle ei olekaan täysin synnynnäistä liikkua sivuttain jalat sidottuna yhteen lautaan

Setäni alkoi pelata bridgeä ja kertoi, että sen oppiminen on ihan helppoa. Tarvitsee vain opetella säännöt ja pelata kaksikymmentä vuotta. Tulipa tämä mieleen, kun taas kerran tuli lumilautailusta puhe jonkun kanssa ja sain taas kerran kuulla tarinan, kuinka hänkin on lumilautailua kerran kokeillut eikä se ollut oma juttu kun se oli hirveän vaikeaa. Olen kuullut tämän kymmeniä kertoja eri tilanteissa. No, ei lumilautailu tietenkään ole kaikkien juttu monestakaan syystä, mutta vaikeus yhdellä kokeilukerralla mitattuna on vähän kyseenalainen syy tehdä moinen päätelmä.

Lumilautailun perusasento ei ole kovinkaan ihmiseen syntymässä sisäänrakennettu. Siinä on kaksi raajaa sidottu yhteen lautaan, jolla liikutaan sivuttain. Tiesittekö, että tutkimusten mukaan moni hankalalta tuntuva laji alkaa tuntua ihan mukavalta 50 tunnin harjoittelun jälkeen? Se on aika monta laskukertaa. Jos käy mäessä kaksi kertaa talvessa kahden tunnin ajan, sen saavuttamiseen menee reilu 12 vuotta.

Laskukaveri Greg Mt Ripleyllä

Millainen sitten on lumilautailun julkisuuskuva? Lumilautailuhan on hauskaa ja rentoa, kysy keneltä vaan lumilautalijalta. Tarkoituksellinen harjoittelu puolestaan ei aina ole välittömästi hauskaa. Jos multa kysyttäisiin (ja totta kai kysytään koska tää on mun blogi), niin musta lumilautailusta maalattu kuva on epätosi. Toki se on keino erottautua muista lajeista, mutta myös lumilautailussa uuden oppimiseen liittyy ikäviä, ponnistelua vaativia vaiheita (jotka sitten tuottavat oppimisen mielihyvää). Vasta, kun taidot on kehittynyt niin, että osatoiminnot nivoutuu yhteen rutiininomaisesti, laskemiseen voi tulla sitä mainostettua rentoutta.

Toki mielikuva on siinä mielessä tosi, että lumilautailuun jää helposti koukkuun ja sitä innokkaasti harrastavat viettävät yleensä aikaa laudalla todella paljon, jolloin taidot kasvavat nopeasti ja rentous sekä hauskuus sitä kautta entisestään lisääntyy. On kuitenkin kohtuutonta verrata itseään aloittelijana näihin laskijoihin – silti ihmiset tekee sitä vertailua hämmästyttävän paljon. Vähän realismia peliin sen suhteen, kuinka paljon itsellä on tunteja laudalla kertynytkään, ennen kuin vertailee itseään muihin laskijoihin, niin kyllä se hauskuuskin sieltä löytyy.