kamahifistely, lumilautailu

Tyyliä kahdenkymmenen vuoden takaa

Julkaistu: 08.1.2018

En pidä itseäni tavaran hamstraajana, ja aiemmin kun muutin vähän väliä, käyttämättä jäänyt roina lähti aina viimeistään muuttovaiheessa kiertoon. Näin olen itselleni uskotellut, mutta kappas kun joululomalla Tampereella ollessani äiti kysyi, haluaisinko tyhjentää vanhan komeroni, kun sinne on jäänyt jotain mun tavaroita. Sieltä löytyikin sitten aikamoisia aarteita.

Mun ensimmäinen laskutakki, jonka ostin yhtä aikaa ensimmäisen lumilautani kanssa, oli musta maailman hienoin. Ei siis ihmekään, että se oli tallessa. Hieman isompi ihme oli, että olin päättänyt säästää myös mun ensimmäiset skedekengät, aikoinaan kermanväriset, myöhemmin likaisenharmaat Globet, joita palavasti rakastin enkä pohjien mentyä puhki sitten ollut raskinut luopua. Takin säästin edelleen, mutta kengät arkistoitui kyllä ihan roskikseen.

lr-8549

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Takki käytössä Messilän pipessä vuonna 2000 eli neljäs käyttövuosi menossa ja vielä muutamia edessä. Gogglet ajanmukaisen tyylikkäästi.

IMG_8539

Sama takki 17 vuotta myöhemmin, onneks ysärillä oli löysät laskuvaatteet niin menee edelleen ihan sujuvasti päälle. Myös pipo arkistolöytöjä, se oli tosin isän pipolaatikosta aikanaan omittu ja vanha jo silloin eli Lahden MM-kisapipo -78. (Lauri otti kuvan.)

Lisäksi komerossa oli varaosavarasto kaikkea tarpeellista, jos nyt siis sattuu tarvitsemaan vuosituhannen vaihteen ajan lumilautasiteiden osia. Ja kyllähän niitä aina joku tarvitsee, laitoin Facebookin kirpparille ilmoituksen niin melkein kaikki käytiin hakemassa. Samaan laatikkoon olin heitellyt karkuremmit, niitä oli sievoinen kokoelma pitkää ja lyhyttä mallia. Onkos ne vielä jossain pakollisia?

Lisäksi löytyi valokuva-albumeita ja mun ensimmäinen läppäri, joka oli mulla kun lähdin Erasmus-vaihtoon 2005. Onneksi sain sen vielä heräteltyä henkiin ja tyhjennettyä. Samalla juutuin tietysti yömyöhään selailemaan kaikkia sen ajan vanhoja tekosia, kuten opiskeluaikana tekemiäni verkkosivustoja, joiden koodit ja kuvakansiot oli edelleen tallessa.

Oli mukavaa vähän hengitellä nostalgiahöyryjä (ja ihan vaan pölyä), mutta ihan mukavaa että kehitys kehittyy. Totakin laskukuvaa kun katsoo, niin kypäriä ei käytetty eikä niitä edes kivannäköisiä saanut ja sträpit painoi jalkoja niin että tunto lähti. Toki silloin nuo mukavuustekijät eivät olleet kauhean merkittävässä roolissa, kunhan vaan pääsi laskemaan.

 

Avainsanat:
,

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *