magiaa!

Juu, sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä meikäläinen on ihan lumoissaan tuosta filmihommelista. Tottakai digikuvat saa käteen hetsilleen ja niitä voi sitten joko parannella tai pilata jälkikäsittelyllä vaikka kuinka paljon, mutta filmirullalle räpätyt kuvat kun saa kehityksestä kouraan niin olo on kuin jouluaattona. Tunnelma kuvissa on mielestäni maaginen ja jotenkin digikuvia syvällisempi. Ja ehkäpä syy siihen on juurikin se, ettei noita kuvia pääse sen enempiä manipuloimaan kehityksen jälkeen (ellei nyt skannauksen jälkeen väkisin halua)…

Negatiivista negatiiville kuvatessa on tosin se, että onhan tuo filmien kehitys nykyään ihan homokallista. Viimeisimmistä filmirullista maksoin kehityksestä n.22€ rulla, eli n. 20 kehitetyn rullan hinnalla lisääkin jo digikalustoon vaikkapa yhden laadukkaan objektiivin tms. Mutta kuvataan siis nyt harjoituskierrosten jälkeen harkiten ja lompakkoystävällisemmin.

Alla kuvia siis toisesta ja kolmannesta kuvaamastani filmirullista, joista toinen oli 400:n värifilmi ja toinen puolestaan vastaava 400:n mustavalkorulla. Objektiiveinä käytetty edelleen Hexanonin 40mm 1.8 ja pidempää 70-200millistä teleä. Skannatessa kuvat menettivät taas hieman parasta särmäänsä, mutta kuitenkin tunnelma ja meininki ovat edelleen tallella – ja edelleen katse harhailee laukaisimen räpsähtämisen jälkeen tutkailemaan kameran takapeltiä =)