Se on talvi ny!

Julkaistu: 31.1.2014

-15 näyttää ulkolämpömittari – eipä haittaa! Ulkomaan komennukselle lähtiessä talvesta ei oikeastaan ollut tietoakaan täällä Etelä-Suomessa, vaan nummet kärvistelivät tummina ja lumettomina, ja sen mukaisesti myös silmä tuppasi luppaamaan pitkin päivää kaiken tuon pimeyden keskellä. Lähes pari viikkoinen lumi- ja valokuuri Japanin saaristossa sai kuitenkin kropan taas heräämään myös päivällä ja palatessani reissusta myös kotosuomi oli saanut jonkin sortin valkoisen hunnun heijastamaan vähääkin valoa. Kovat pakkaset tietysti auttoivat jo lappuja luukuilleen laittaneita hiihtokeskuksia availemaan rinteensä uudelleen ja tällä hetkellähän tuntuu, että lähes jokaisella keskuksella on jo kaikki mäet auki – vähintäänkin tekolumen turvin.

Talmassa arki-illan touhuja

Oma suhtautuminen laskutouhuihin on aina ollut sellainen, että omalla suhtautumisella kaikki on hyvää ja kivaa. Paljon on kysyttykin, että miten jaksaa innostua Talman pikkunyppylästä tai Alppien polven syvyisestä putikasta vuosittaisen Japanin puuterifestivaalin jälkeen, mutta se on omasta päästä kiinni. Nyt Japanista kotiutumiseni jälkeen olen käynyt innokkaasti tsekkaamassa lähimäkien meininkiä täällä etelän tasamailla ja aivan vilpittömästi voin sanoa, että on nautinnollista sivakoida näitä hyvin hoidettuja ja tasaisia (siis pinnaltaan) pikkunyppylöiden rinteitä. Toisaalta se on vaihtelua maisemassa, vaihtelua välineissä ja vaihtelua lajeissa – peräkontissa tulee nääs kannettua autossa mäkeen lähes poikkeuksetta ainakin kahdet erillaiset tellusukset ja jos rupeaa ahdistamaan niin kantapäät kiinni ja puikkarit alle. Eilen oltiin 3,5tuntia Talmassa hiihtelemässä 5500senttimetrin korkeuseroa. Aluksi vähä puikkaritouhua ja sitten Annille takaperin telluamisen opettelua ja itsekkin tuli peruuteltua kantapäät auki pitkästä aikaa.

Hyvinkään Sveitsissä sunnuntaina ei aamupäivästä vielä jonoja ollut

Pointtina ehkä tässä tuhnussa on, että talvi on meillä nyt päällä, lähtekää ihmiset ulos ja mäkeen! Rinteet ovat timanttisessa kunnossa ja kevät tulee sitten yks-kaks-yllättäen, eli nauttia pitää nyt!

Messilässä lauantaina – aamulla on tilaa, iltapäivästä pientä ruuhkan tynkää.

Myös kamapuolella on tullut hieman päivitettyä varusteita – nimittäin Japanin komennuksella n.8 vuotta vanhat Salomonin ”vapaalaskumonot” tulivat ilmeisesti oman tiensä päähän ja hyvin istuneet monot alkoivat painaa rumasti jalkoihin, kaiketi sisäkenkänsä menetettyä parhaan kimmoisuutensa. Niinpä bongasin vähän käytetyt Black Diamondin Factorit relaan myyntipalstalta, ja samalla siirryin nykyaikaan monorintamalla. Ehkä oli aikakin, koska vanhoissa loukoissa ei ollut esim. kävelylukkoja tms. ja skinnailua tulee nykyyään harrasteltua aina kun mahdollista – tulevaisuudessa siis meikäläinenkin juoksee ylämäkeen myös at-kamoilla, be afraid!

Foto-olis-kiva-kuva-Hakuba2014

Julkaistu: 24.1.2014

Räps sanoo kameran suljin – kävin tuossa vähä kovalevyä läpi toissapäiväisen kotiutumisen jäljiltä, jotta mitä kuvia Simon ja oman kameran kennolle oikein on tallentunut reissun saatossa. Ja on ihan pakko vielä mehustella mehukkailla putikkafotoilla yms. näin postauksen muodossa, koska kaipuu japanin puutereille jäi pahasti päälle. Tokiossa tuli luonnollisesti myös paukutettua kameraa iha tosissaan, mutta tsiigaillaan niitä sitten vaikka myöhemmin. Myös videoiden raakkaus ja editointi on lähtenyt hyvin liikkeelle, joten liikkuvan kuvankin saralla on luvassa jotain hauskaa tulevaisuudessa ehkä parinkin pätkän muodossa. Tämän vuoden reissulla ei oikein tuo internethomma ollut ihan luvatuissa kantimissa, joten senkin vuoksi reissun päältä päivittely jäi aika vaisuksi – onneksi näin kotootakin käsin mehustelut vielä onnistuvat.

Yllä Simon roiskaisema ruutu meikäläisestä noin kohtuu hyvissä lumissa Cortinassa.

Cortinan bäkkäriltä myös tämä ruutu.

Vähän vauhdikkaampi käännös Happo Onen pohjoisseinältä, lasku on nimeltään Gara-Gara Zawa.

Sami Simon kuvaamana Norikuran skinnailureissulla

Kuten kuvista näkee, niin kyllähän se Cortina tarjoili tänäkin vuonna ne syvimmät lumet – tässä taidetaan ajella putikkaa meikäläisen toimesta 5.hissin bäkkärillä.

Hapon harjannetta skinnatessani nappasin kuvan Hakuba47:n ja Goryun harjanteelle – sieltä niitä laskuja lähtisi reilusti, tosin itselleni kys. mesta on edelleen kokematta.

Kun lumipakka ja mäen kallistus ovat kohdallansa, niin meininki on tämänmukaista.

Hakubassa, paikallisen supermarketin hengityssuojatarjonta.

Norikuran randopävänä Ristolla kävivät skinit hieman turhan kaposiksi, joten eipä muuta kun sveitsin armeija paikalle ja reikää karvoihin – ja joha taas isompikin suksi liikkui ylämäkeen.

Viimeisiä viedään.

Julkaistu: 19.1.2014

Ainahan siinä käy näin – ja kaikki hyvä loppuu aikanaa. Nyt tässä jo Tokion sykkeessä ihmettelemässä melko ison kaupungin sykettä ja Hakuban alpit jo jääneet taakse. Mutta, vimoset laskupäivät pitänee kuitenkin heittää pulkkaan! Happo nortille jäätiin muistaakseni viimeksi laskupäivän 6. merkeissä, joten hyppäämma sitten päivään 7. Lumen tulostahan oli jo vierähtänyt tovi, joten ainoa looginen ratkaisu oli lähteä tsekkaamaan Iso Deen lempparimaastoja Tsugaiken yläpeltiin, eli Otarin maisemia. Otettiin aamuvarhaisella yksi nousu ylös ja ei muuta kuin karvat jalkaan. Nousu Tsugaiken topin tuntumaan oli melko leppoisa, mutta pitkä. Ylhäällä odotti hyvän näköinen satula, joka kutsuu joka ikistä nousemaan päällensä, mutta aikaisemman auringonpaisteen perusteella läksimme kokeilemaan Norikuran suuntaan kääntyvien harjanteiden lumia – sanotaanko näin, että kannatti. Kaikki auringolta pillossa ollut lumi oli sellaista samettia, jossa laskemisesta ei lähde mitään ääntä – smoottia siis (myös iso deen sanoja lainaten) Pistin kuvien lisäksi myös vähän videomatskua kehiin,tiketit ja passit?

tällaista suhinaa OtariMotarilla,
http://vimeo.com/84288378

Otarin velvet toimii smoottisti

Hikihiihtoa parhaimmillaan.

kfc norikura style ja hirvee jano.

Seiska päivänä puolestaan vaivasi melkoinen sinkki (ja kevyt rapula) laskuhaluja, joten päätettiin ottaa suunnaksi Hakuba47 ja ajatuksena väijyä millainen Tree-riding-area sieltä löytyy. Paikkahan on tunnettu siitä, että hissilippu lähtee pikaisesti jos inbound-alueella erehtyy väärään metsään ja kyllähän se patrolli seurasi tekemisiä. Mutta rinnealueen sisään on merkitty metsälaskualue, johon saa mennä kun käy rekisteröitymässä lipputoimistossa ja vetää päällensä liivin. Päivä oli tosiaan sinkkinen, eikä uutta lunta ollut tullut juuri 5cm enempää, joten metsälaskuhemmetin jäljiltä ei juuri jälkipolville jäänyt kerrottavia – mutta se sanottakoon, että kunnon dumpin jäljiltä tuo rajattu treeskiing mesta voisi olla aika timangi.

Hoo MOilane valmiina mettäpyydälle.

Vimonen, eli kahdeksas laskupäivä päätettiin satsata laatuun, ei määrään. Hotellihuoneen luovutus oli ennen mäkeenlähtöä, joten päätettiin jättää vähän pakkausvaraa touhuihin ja suunnattiin heti aamuvarhain lähimäki Hapon yläpeltiin. Haju oli, että pientä lumisadetta sekä tuulta oli aikaisemman vuorokauden aikana vallinnut, joten yläbowlit saattaisivat olla taas ilman aikaisempia allekirjoituksia. Lähdimme siis heti aamuvarhaisella skinnailemaan Hapon ylimmän hissin yläpuolelta kohti määränpäätämme, eli jo hyväksi todettua Oshidashia (toim.huom. oikea nimi onkin Gara-Gara Zawa), kolmosränniä pohjoiseen. Ruuhkaa ei harjanteella ollut ja ylös päästyämme ei myöskään laskujälkiä näkynyt juuri laisinkaan.Ja kuten alunperin arvailtiinkin,ei kolmorännin 900vertin laskun aikana kovin montaa kurvia tarvinnut ylittää, melko hyvä tapa siis lopetella tämänvuorise laskutouhut Hakubassa – videolta voitte itse todeta. =)

Aamusta ei vielä Hapon yläharjanteella ruuhkaa.

Oshidashin (Gara-Gara Zawa siis) alaosa

Moilasen randokalja

Siellä eräällä ryhmällä joenylitysrojekti meneillänsä.

ARIGATOO!

Julkaistu: 17.1.2014

MORO! Sitä on taas hiihdetty niin maan vietävästi, ettei ole ollut aikaa postailla tänne suksitouhuja, mutta koitetaan nyt korjata asia. Parin ensimmäisen päivän jälkeen alkoikin meille varsin makia lumisade. Dumppi oli ilmeisesti hieman ennakoitua pienempi, mutta sanotaanko näin että satoa ollaan tässä kovasti korjailtu. Kolmantena laskupäivän Cortina oli ainoa oikea ratkaisu lähteä siivoilemaan mettäpuudaa, jota oli laskeutunut melkoisesti yön aikana ja koko laskupäivän ajan tuoretta tavaraa tuli tasaiseen tahtiin lisää. Päivä koostui oikeastaan Cortinan perussettien hiihtelystä ja omia jälkiä sai piirrellä päivän mittaan syvän lumeen

Pikkuvideotodiste kylkeen =)

Myös kuvaajamme Simo päsi kameran eteen – ja lumen sisään.

Seuraavana päivänä pitkän ja pohjattoman putikkapäivän jälkeen käännettiin suksemme kohti Norikuran harjannetta ja skinnailtiin kevyessä lumisateessa pari kierrosta jo tutuksi ja turvalliseksi hyvän hiihdoin toimittajaksi vakiintunutta taikametsää. Laskut olivat vähintäänkin päteviä ja puhdasta hankea sotkettiin taas oikein urakalla. Suomalaisia taisi harjanteell olla n.70% kööristä…

ja hei, tämä ei ole jarrukäännös….

Viidentenä laskupäivänä poppoomme päätti jatkaa hyväksi todettua hiihtotaktiikkaa, eli skinnailua. Keliltään päivä oli lähes puhdasta bluebirdiä pikku pilviä lukuunottamatta, joten suuntasimme kelin auettua Happo Onen toppia kohti. N.150-200 vertti metrin skinnauksella tavoitimme pohjoiseen laskevan ns. kolmosrännin, jota päätimme lähteä pommitaamaan. Oshidashi niminen ränni laskee suoraan harjanteelta pitkän matkaa aina joelle saakka. Jälkiä alkoi olla jo siellä sun täällä kun ensimmäiselle laskulle läksimme, mutta kyllä siinä isoihin bowleihin mahtui puhdastakin tonttia. Heitimme saman keikan vielä toiseen otteeseen ensimmäisen traverssauksen ja lounaan jälkeen – varsin eeppinen päivä oli siis.

Pieni editoimaton videopätkä kakkoslaskulta, jälkiä alkoi olla jo kovasti, mutta smoottia meno silti oli.

Tässä on nyt hiihdelty myös kuudes ja seitsemäskin hiihtopäivä, mutta ajattelin niistä päivitellä myöhemmin. Huomenna on vielä viimeinen hiihtopäivä edessä ja siittä siten nokka kohti Tokiota ja muutaman päivän ihmettelyt siellä. Palaillaan asiaa!

 

Japania 2014 starttimeininki!

Julkaistu: 12.1.2014

Morjesta päivää. Miehet ovat rantautuneet semiturvallisesti Japanin saarelle ja hiihtämäänkin on päästy. Lunta tuntuu olevan tutun turvallisesti eli melko paljon. Meinasin tähän pikasen kuva- ja videopäivityksen heittää parin ekan päivän hiihtohommista. Ensimmäinen päivä koluttiin Cortinan perussettejä ja toisena tohotettiin sitten Hapossa Sakkaa, Summerroadia ja Norttia. Tällä hetkellä puskee hyvästi lunta, joten huomenna olis kaiketi putikkapäivä taas tuloillansa. Anyways, tässä parit fotot ja vähän videota parilta ekalta päivältä, olkaat hyvät:

Etelä-suomi-tupla!

Julkaistu: 05.1.2014

Tuplat tuli viikonlopun aikana tehtyä! Meininki on kuin Kaliforniassa konsanaan, eli kelin puolesta voi saman päivän aikana käydä laskemassa, ja surffaamassa – paitsi että täällä eteläsuomessa voi käydä lauantaina mäessä ja sunnuntaina maastofillarilenkillä. Vuoden 2014 ensisuoritukset kahdessa eri kauden lajissa samana viikonloppuna, miälenvikast?!

Mitääs mitääs? 

Lauantaiaamuna Keravalainen vesisade ei lannistanut, vaan optimistina aamusta konkkaronkka autoon ja kohti Hollolaa. Lahden eteläliittymään saakka koko matkan satelikin vettä, mutta sen jälkeen astuimme kuin toiseen maailman, sellaiseen jossa on talvi. Messilässä oli puita myöten keli valkoisena ja lämpömittari sojotti nollaan.

Anni testaa rinteen vauhtirajoja

Punane

Rinteet olivat kuin huhtikuussa ikään, tasaisen pehmeät, mutta (oikeasti) yllätys-yllätys eivät kovin vetiset, joten suksikin luisti. Ainoa harminpaikka tällä kertaa oli se että itänaapureiden pakkaspäivät ovat käynnissä ja kahteen avoimeen rinteeseen suattaap tulla vähän ruuhkaa silloin tällöin näinä päivinä.

Sunnuntain aktiviteetti tapahtui puolestaan hieman keväisemmissä/syksyisemmissä olosuhteissa. Lämmintä oli jopa 4-5 astetta, joten palella ei tarvinnut. Märkää piisasi kun vettä on sadellut pitkin viikkoa, mutta sepäs ei haittaa kun on jo totuttu, jos ymmärrätte mitä tarkoitan…? Parikymmentä kilsaa käytiin kuitenkin Juhan kanssa sotkemassa ja kyllähän se hauskaa oli.

Juha polkee ku olis vuosi 2014

Ja luikasta on ku talvella 

Kännistön Teboilin ulkopesupaikkakin palvelee kun ei pakasta