Hyvinkään Sveitsi agendassa, kova ja puuskittainen pohjoistuuli (perus maa-alueiden tuulivaroitus voimassa), pelkkiä viettäviä pohjoisrinteitä = melko vähän vauhtia, mutta samalla pikkupakkanen ja reilu aurinko pitivät fiiliksen ässänä – onneksi ei menty messilään…
Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2011
Banaanit lätkyy ja blogissa paukkuu!!!
WORD! La-aamupäiväks kärppänä Talmaan kikkaileen kaikenmoista – oli kliffaa taas! Eipä iheempiä tapahtunut, kuin että aika vähän porukkaa, vedin feikkitelee ihan H***na (ja kaatuilin), Annin kokeili banaaneita (ja yllätys-yllätys tykkäs niistä) ja jutustelin naamatutun kanssa laskujujutsuja viime talvista Engelistä ja Verttilästä, sekä legendaarisesta mofon-bäkkäri-operaatiosta.
Ja mainittakoon nyt, että viimeisimmän Skimbaajan juttua 10 000 vertikaalimetrin laskemisesta rinteessä. Nimittäin allekirjoittanut ei laskenut edes kovinkaan ahkerasti parin tunnin aikana vaan rupatteli ja pällisteli sitäkin enenmmän ja päivän saldo Coren mukaan on aika tasan 3000 metriä – eli Talman kokosessa paikassa kymppitonni tulis melko nopeestikin kasaan… Pitäisköhän kirjottaa lehteen juttu?
Nojoo, pokkari oli taas taskussa ja ettei mee ihan lukemiseks/kirjotteluks niin kuvia:
Tiroler Pulver – Genau!
KNOP! – Videon vaihdoin 29.1. vähän parempi laatuiseen ja snadisti eri sisältöiseen.
Tuossa yhden hittikipaleen verran turistipyydää ja videokuvaa reissustamme – olin jo parikyt-minuuttisen, vähän monipuolisemman pätkän riipinyt kasaan, mutta eiköhän sekin filkka korruptoitunut ja kuoppasin kys. stygen – eihän siiinä montaa tuntia mennykkään – no tässä pätkässä onkin sitten nuo mustat reunat ekstrana =) tosin nuohan o melko tyylikkäät…
Koko varvi.
Paluu arkeen oli taas yhtä mukavaa kuin ennenkin ja mukautuminen töiden oravanpyörään tuntuu joka kerta yhtä ahdistavalta (huom. ei kuitenkaan vituta). Ensin juostaan sukset jalassa lumen perässä ympäriinsä vapaana kuin taivaan lintu ja PAM, kuin seinään onkin pakko olla kiinni tietyssä paikassa joka arkiaamu ja -päivä. Semmosta se elämä on juu…
Kuitenniin oon tuossa alempana ynnäillyt päivittäin meikäläisten roadtrippiä kasaan, mutta meinasin lisäksi heittää kaiken vielä kerran kasaan ja listailla tähän jotain knoppeja, jos vaikka sattuisi jotain hyödyllistä tietoa tarttuneen pääkoppaan?
Pähkinänkuorissa paineltiin ympäri Münchenistä Tiroliin ja takaisin, sisältäen tietysti sinkoilua edestakaisin tirolin sisällä. Mahdollisuuksiahan meilllä olisi ollut ajella vaikka mihin päin Alppeja, mutta lumitilanteen ja säätilanteen vuoksi meillä ei oman arvostelukykymme perusteella olisi ollut mitään järkeä lähteä merta edemmäs kalaan pohjien ollessa kunnossa valitsemammissa melko korkeissa mestoissa. Tietty loppuosassa reissua oltaisiin voitu ajella paremmillekin putikka-apajille, mutta varmaankin olisimmee menettäneet jonkin verran arvokasta mäkiaikaa? Alta löytyy karttaa suhailuistamme ja tarkemmin kohteita kartalla on B) Garmisch-Partenkirchen / Zugspitsche (Schneefernerin jäätikkö), C) Sölden (joku jäätikkö), D) Obergurgl-Hoghgurgl, F) Hintertux (Hintertuxer jäätikkö), E) Stubaier Gletscher (Stubain jäätikkö). Huomaamisen arvoista noista meitin paikkavalinntoista tekee sen, että Tammikuuta elellään ja lumitilanne pakotti auton keulan viidelle eri jäätikölle, tai jäätikkökeskukselle. Normaalisti voisi kuvitella, ettei paikkojen valinta rajaituisi niin radikaalisti, mutta keikkamme alkutaipaleella nollaraja nousi jopa kolmen tonnin hujakoille sekä monessa paikassa oli satanut joko vettä tai aurinko porottanut useamman päivän.
Ennen reissua meillähän ei ollut muuta suunnitelmaa, eikä varauksia kuin lennot ja vuokra-auto. Eikä suunnitelmia nyt näin off-season aikaan pahemmin tarvinnutkaan tehdä, koska majoituksia tuntui löytyvän joka paikasta helposti ja jollei itse löydä mestoja niin ainakin Tirolissa jokaisen käymämme laakson alkupäästä löytyi jonkinmoinen turisti-info, jonka kautta joko virkailija kertoi vapaat paikat sekä hinnat, tai puhelinkopeista pystyi soittelemaan nappia painamalla kiinnostaviin majataloihin ja hotelleihin suoriltaan. Helppoa, etten sanoisi. Meidän kööri asusteli pääasiassa majataloissa, eli gasthauseissa tai pensionaateissa. Hinnat vaihtelivat laakson mukaan 30-50€ sis. majoituksen + aamupala per lärvi. Sen sijaan oheismaksuista kannattaa jo infoissa kysellä hieman tarkemmin, koska meillä eräässä Söldenin majatalossa jopa vessapaperi olisi pitänyt itse kustantaa… Edullisin laakso taisi olla Stubaital. Missään nimessä autolla ympäriinsä suhaaminen ei ole sen halvempaa kuin jonkun pakettimatkan/ yhden keskuksen reissun budjetti, vaan jatkuva liike ja esim. hissilippu- sekä ruokakustannukset nostavat rahavirtaa aikalailla. Ellei sitten roudaa koko ajan messissa trangiaa ja tai majoittaudu keittiöllisissä huoneistoissa, niin hissiliput ovat päivä-kerrallaan tyyppisiä ja sapuskaa vedetään ravintoiloissa.
Joka tapauksessa, makso reissu mitä makso, niin kyseessä oli kyllä ehdottomasti hienoin laskukeikka mitä allekirjoittanut on tenhyt toistaiseksi. Näki paljon erillaisia paikkoja, sai hyvä kokonaiskuvan nyt aiankin Tirolin pelipaikoista ja oppi ettei itävallassakaan ole motareilla päiväsaikaa nopeusrajoituksia ja että Horstit taitaa apres-skin! Ainoa nogatiivinen juttu taisi olla aikasemminkin mainittu alkureissua vaivanneen tuoreen lumen puute sekä se, ettei lumen puutteen vuoksi kannattanut lähteä esim. Italiaan tutkimaan paikkoja – kuten viime viikolla oli ilmeisesti Loska.fi:n Tuomas Rio tehnyt – T.Rio muuten bongattua samalla paluulennolla Münchenistä Helsinkiin eilen!
Tuli muuten kuvailtua aikalailla kypäräkameralla ja vähän muutakin liikkuvaa siellä täällä, joten eiköhän tässä saada jonkinmoinen videotuotos kasaan jossain vaiheessa – mut palataan siihen tuonnempana – editointi kun on vähä työläämpää ku joku kuvien muokkaaminen.
stubai, kakkosotto!
Action! Jepajee, eli uusintakierros Stubain jäätikölle ja tällä kertaa vähän vielä paremmalla reseptillä kuin eilen. Eli humpan juoni oli, että enemmän lunta ja yht’kkiä pilvettömän taivaan avittamana kaikkialla näki hienosti! Ja voi jummi-jammi, ku sitä lääniä riitti ja joka suuntaan. Edellisen päivän sinkkeily oli pitänyt hienosti monet paikat tyystin koskemattomana ja nyt auringonpaisteessa siivoiltavaa aukesi joka puolella – hissistä pitkää omaa linjaa ja hissille, kertaa iha helvetisti! Enpä sen enempiä rupee kertoilemaan että mitä laskettiin, mutta voin kertoa että laskettiin ja paljon!
Näillä näppäimin alpit-roadtrip 2011 alkaa olemaan ohi ja nyt päivittelen bloggeria jo Münchenin lentokentän HolidayInnissa ja aamusta painetaan kohti härmää taas. Vimosen laskupäivän kunniaksi muuten kaivoin oikein järkkärin repusta muutaman laskukuvan vuoksi, mutta niin teki Heikkikin:
Missä on stubai?
No Itävallassa – EIPÄ! Juu, kolmas jäätikkö reilun viikon mittasella reissulla ja nyt on kuitenkin tammikuu. Mutta minkäs teet kun lumet on lähteny kalppimaan alavemmilta mailta lämpöaallon ja jonkin sortin föhn-tuulen vuoksi. Eipä siinä, kolmas kerta toden sanoo ja eipä tee sanonta poikkeusta jäätiköidenkään kohdalla. kun Hintertuxissa vedettiin betonia, Söldenissä sitä sun tätä, niin Stubai perkules tarjosikin reilua puuteria… pehmiää on tässä nyt ajeltu etsimässä ympäri tirolia bout 800km:n verran ja nyt sitä saadaan – tokavikana laskupäivänä!
Nyt vedettiinkin jarrut lukkoon Stubaitaliin, eli Stubain laaksoon ja vartoillaan huomista Shangri-La:ta aukenevaksi. Nimittäin tänään porattiin offia ja skiroutea puolisinkissä hieman arvailujen varassa siitä mitä edessä oleman pitää, mutta huomiseksi pitäisi aamusta lähtien olla pelkkää bluubirdiä ja 16asteen pakkasta tuloillaan – EIPPAHA siis. Aamuksi on jo viritetty kellot herättämään heti seiskalta, jottei mene hyvät setit sivusuun ja sitä hyväähän on luvassa. Nimittäin nyt illallakin taivaalta putoili siihen tahtiin uutta hötöä tiskiin tuulen avittelemana, että huomenna ei tämän päivän jälkiä enää näy. Ja vedinpä tänään oman henk.koht. faceshot-enarinkin yhdelle laskulle, eli bout joka käännöksellä lunta lärviin ja kurveja tuli tuikattua pitkältä monta sataa metriä yhtäsoittoa, tai siis niin pitkään ku jaloissa riitti paukkua!
Välipäiva ja kakkoskeikka Ötztaliin
Juu, näinpä rupes lumijumala avittaamaan pikkasen meitin puuterinnälkäistä ryhmärämää Tirolissa. Eli Tiistai-iltana humpparyhmällä heilahti afteri melko jekkuhuuruiseen toukuiluun ja keskiviikko pyhitettiin lihasten palautteluun, pikku dagen-efterin karkottamiseen ja laakson vaihtoon. Lunta tulikin melko nihkeästi ennusteista huolimatta, mutta päätimme painaa takaisin Ötztalin laaksoon ja Söldeniin.
Torstaiaamusta nopean säätilan tutkimisen jälkeen päätimme hyökätä hyväksi havaittuun Obergurgl-Hoghgurglin hiihtokeskukseen Söldeni kupeessa, koska pohjalumia ei taida olla oikein missään muualla näin hyvin kuin korkealla Ötztalin perukoilla. Lämmin aalto, joka edelsi tämän hetkisiä pikkulumisateita, yhdistettynä tuuleen aihuttikin lumivyöryvaaraa ainakin näille seuduin ja jokaista koskematonta ränniä tuli potkittua – eikä turhaan. Jonkinmoisen pikku släpin saikin liikkeelle luoteen suuntaiselle pikku seinämälle potkittuani hankea pari kertaa ja moinen lumen liikahtelu saa kyllä terveellä tavalla porukan ja hereille koskemattoman lumen haittapuolista. Vaaraa ei tuossa tilanteessa kuitenkaan kelleekkään syntynyt. Huomenna pakataan kimpsut ja kampsut ja painetaan Stubaille, johon on ainakin raporttien mukaan pudonnut 20senttiä lisää uutta lunta.
Alla parit pokkarifotot ja släpin liikkeellelähdöstä videoruutukaappaus;
Hintertux-Günthertux
hintterihän ol hieno paikka, mutta näillä lumilla melko turhaa meininkiä. vedettiin parit jännät laskut, mutta sukset sai upotettua maksimissaa pariin kertaan lumen pakkaamaan hankeen. Hieno paikka kaiketi, kunhan tuoretta lunta vaan on maassa. Lääniä ja mahdollisuuksia on ihan v**usti.
Huomenna kuitennii välipäivä ja varmaankin kylpylähuljuttelua – tai autossa istumista? Tai ainakin forecasti lupailee nyt iiitttaaaliaan lunta – huomenna selviää humpan juoni. Parit fotot tältä päivältä;
Sölden auf Wiedersehen
Vimonen päivä Ötztalissa kun ei lissee tuu lunta. Käytiin riipasemassa kevyt päivä Söldenin Shangri Lassa, eli tunnelin takana – täi näin jätkät lupaili. Muuta shangrilaata ei eteen tullu kun muutamat omat jäljet ja nopeeta sekä tasasta rinnehiihtoa – videokamerakin pyöri kovasti. Oon tässä kantanu neljä päivää repussa järkkäriä, enkä kertaakaan o kammeraa pihalle repusta kaivanu, vähän jopa korpee. Eli kuvia taas pukkaa parit, mutta pokkarimatskua on pelekästään tarjolla – täytyy tsempata loppureissusta.
Obergurgl
Hieno paikka, sano savolainen, tai itseasiassa kuka vaan. Aakeetalaakeeta neppailumaastoa vaikka millä mitalla ja ihmisiä helvetin vähän. Vaikka edellisestä lumisateesta on jo heilahtanu muutama päivä niin silti hissiltä-hissille pääsi tuuppaamaan pehmiää ja jopa välillä omia jälkiäkin – jäätävä paikka. Vaikka relaan pulinapalstoilla mainiteliin kivisistä pohjista, niin tilastollisesti obergurglissa on vähemmän lunta tällä hetkellä kuin söldenissä eikä kivet kolisseet juurikaan. (olikoah tuo lause suomea? ihasama)
Enivei, ennusteet on nyt heilauttaneet lumisateita torstailta tiistaille ja huomenaamusta jatketaan matkaa, mutta aamupalalla vahvistetaan määränpää – palataa joskus, moro! Pokkari oli taskussa, tuli enempi kuvattua viteoo joten eipä ihmeempiä kuvia, paitsi kalapuikko-/räkäjarruluukki….