Sölden

Julkaistu: 16.1.2011

Kakkospv. ja roadtrip teemana Sölden. Aamusella tikkana paku Söldenin parkkihalliin ja ylös. Keli oli muutoin loistava (bluebird ja pikku pakkanen), mutta kova tuuli oli peijjooni vienyt monet lumet ja jäljelle jääneet kovettanut semikovaksi sillisalaatiksi. Vaikkakin tilastotieto kertoo, että Sldenissä on yläpellissä nyt bout 2metriä lunta, niin pohjiin ei missään nimessä pysty luottamaan. Jopa laskiessa melko suojaisaa pehmiää, saattaa kaiken kesken kivien päällä olla vain muutama sentti hötöä ja sillon raapii – onneksi on banaaneissa näköjään kovat pohjat. =)

Päivä jäi muutoin vähän tyngäks laskujen osalta, mutta huomenna aamusta kärppänä ja tikkana aamusta naapuriin Obergurgliin, jossa toivon mukaan on vielä koskemattomia siivuja perjantaisen lumisateen jäljiltä. Nyt huilia kuuppaan paikallisessa majatalossa – zzZzzzZzz… parit pokkarifotot alla;

Mersun Vito tai vastaava – eli Aviksen mukaan rellu – hyvä puoli on pirusti tilaa.

Ryhmä purkautuu Söldenin parkkihallissa.

Sillä mennään – taustalla Söldenin virallinen ”rensselikauppa” ja ala-asema. Jamo tais napagta kuvan.

Päivän eka tuuppaus, saipahan jalat alle. Tuolta hissitolpan tuntumasta lähtö, kiertäen varjon puolelta ja päätyen tähän. Melko viettävä ja rikkinäistä, osin jo puhjottua lunta – ihan jees alkulämpo =)

saksa on (mukamas) paska maa.

Julkaistu: 14.1.2011

Netti löytyy. Hotellissa ollaan jossain päin Ötztalin laaksossa (bouttiarallaa 10km ennen Söldeniä). Aamusta isketty flygariin 06:45, laskeutuminen Müncheniin 08:15 paikallista-aikaa. Kärppänä kassit ja pussit kainalossa Avisin tiskiltä lunastamaan vuokra-auto, navigaattoriin Garmisch-Partenkirchen ja pakoputki mansikkana autobaanaa pitkin niin paljon kuin Rellun minibussi kulkee kohti vuorta. Ensmäisenä etappina siis Zugspitze, eli saksan korkein vuori. Tällä reseptillä siis puoliltapäivin paikallista aikaa ekat laskut. Zugspitzen mäjet tajoilivat hyvin hissiltä-hissille tuikkailua ja koko hiihtoalue on kuin IISO bowli. Oikeastaan koko hiihtoaluetta ja sen mahdolliisuuksia pystyy silmäilemään ylähissien asemilta ja paikallinen patrolli vissiinkin jysäyttelee koko aluetta kiertävällä dynamiitinpudotusvirityksellä riskilumet veks, joten hiihdellä voip melko rauhallisin mielin. Maisemien puolesta kannattaa iskeä Zugspitzen huipulle vaikkei sieltä varsinaisia alaslaskumahdollisuuksia ole kuin exteremeukoille, koska periaatteessa huippu sijaitsee alppien pohjoisreunalla, jolloin toisella puolen avautuu aakeetalaakeeta maisemaa ja toisella jyhlää vuoristoa – kontrasti on siis melkoinen!

Nyt hefee lärviin ja kohta koisimaan, aamulla johonkin? Pari kuvaa Zugspitzelta Garmischin kainalosta, jonne ol pudottanut mikälie ylläri-lumijumala ilman minkäänmoista ennustetta 25 senttiä uutta valkosta tööttiä. Eipä siinä puuteria kuitenkaan laskettu, mutta montaa omaa koskematonta linjaa tuli piirrettyä:

No näin – perus foto? eli päivän päätteeksi kabiinilla Zugspitzelta alas ja tämmöstä tarjoiltiin matkalla, kuva räiskästyä kaiken lisäks pokkarilla =)

kui sul o tollattis panaanit taas jalas. hyvin toimii muuallaki ku talmassa.

ESH! täällähän minä – Zugspitze ja toppi ja joku melkein kolme tonnii.

Matkaan!

Julkaistu: 13.1.2011

Juu, hyvää yötä ja kauniita unia – aamuyöstä ylös ja lentokentälle. Seuraava raportti – mistä lie? Eipä siis vieläkään mitään hajua mihin mennään ja missä seuraavan kerran on nettiä tarjolla? MO!

herätystä siinä juuri asennan^

PaggaaGammas!

Julkaistu: 12.1.2011

JahJah, seon tosiaan tänä iltana TEEJII 2yötä (tai oikeastaan teejii 1½yötä aikasen kentälle könyämisen takia) tämän talven ensimmäiseen Alppireissuun. Melko ristiriitaiset fiilikset on reissua odotellessa, kun normaalin ”onhan kaikki tarpeellinen pakattu” ja ”eikai tule ylipainoo” -ressin sijaan kaikki reissusuunnitelmat ovat oikeastaan auki siihen hetkeen saakka, kun vuokra-auto saadaan Münchenistä alle perjantaiaamuna.

Tai onhan reissuryhmällä nyt jonkinmoisia alustavia suuntia, mihin Mersun nokka Baijerin sydämestä suuntautuu, mutta alustavatkin suunnitelmat heilahtatavat yhtä helposti ympäri kuin Snow-forecastin lumisade-ennusteet. Meikäläinen lukeutuu vielä kaiken vallitsevan ”suunnittelemattomuuden” lisäksi ihmisryhmään- ”kaikki on suunniteltu alusta-loppuun ja kaikki on tripla tsekattu ennen reissua”, joten odottava fiilis tällä kertaa on erillainen. Ehkäpä hyvä niin. Valuuttaa en ole vaihtanut tällä kertaa ja katotaan nyt, tarviiko esim. fränkylöitä reissussa käyttää laisinkaan? Mutta mutta, ny suu soukemmalle ja tsekkaamaan vielä pakatut vermeet neljättä kertaa läpi – HA!

Nyt on banaanitkin valeltu liukasteella, nottei reissussa töki!

TereTulemast!!

Julkaistu: 12.1.2011

Niin, tervetuloa kaikki immeiset Sukset Jalassa Sinne Tänne (Vol.2):n pauloihin!!

Meikäläisestä ainakin kuullostaa hyvältä! Kuva, Heikki Räisänen.

Meinasin tässä heitättää härän pyllyä heivaamalla meikäläisen jonnin-joutavat höpinät tänne bloggerin puolelle ja toivottavasti meikäläisen jutut löytävät täältä yhtälailla lukijoita kuin vuodatuksen puolellakin. Eihän siinä – enimmäkseen itseäni varten näitä juttuja tänne rustaan, kun kirjoittelu, valokuvat ja videopätkätkin nykyään laajentavat kivasti konkreettsista harrastamista, kuten laskemista hyvin itse suorittamisen lisäksi.

Suurin syy varmaankin palveluntarjoajan vaihtoon on se, että vuodatuksessa ei oikeastaan ole mitään muuta käyttäjäystävällistä, kuin suora valokuvien importtaus Flickristä. Ja viimeaikoina vuodatuksessa ruvettiin tuppaamaan lukijoille pakkomainoksia jos jonkinnäköisessä muodossa eikä niistä päässyt eroon kuin vilauttamalla myttyä – eli rahnalla. Kuten sanottu; ”sitä saa mitä tilaa” ja ”ei kannata kaivaa verta nenästä”, sillä onhan näitä (toistaiseksi) toimivia blogijujutsuja muillakin tarjota, kuten nyt Bloggerilla.

Koitan siirrellä käsipelillä ainakin osan vanhoista jutuista tänne uudelle puolelle, mutten kuitenkaan aivan kaikkea jaksa siirtää, joten kaikki tähän saakka ”ulospukatut” mietelmäthän löytyy tutusta osoitteesta:

Sukset Jalassa Sinne Tänne (Vol.1)

Njet Baruski.

Julkaistu: 07.1.2011

…juu eipä. Näinhän tuossa saattaisi järki ja tunteet kertoa, että mitä todennäköisimmin suomen kamaralla Kalpalinnasta ei löytyisi venäläisiä, mutta väärin veikkasivat molempainen. Nimittäin Keravan telemarkjaoston tehdessä perinteistä ”kerran talvessa kalpikseen” -ekskuriota, olivat myös lukuisat itänaapurit hokanneet jo sammuneen eteläsuomen slalom-mekan lukuisten lapsiperheiden lisäksi.Jäätävimmät (eli bonareimmat) kamikazeet vetivät sokkona hirveetä vauhtia mäkeen rakennetusta hyppyristä (tai oliskohan ollu jopa ihan gäppi) ja alastulo hoitui hiekkasäkkimäisesti seljälleen jäiselle rinteelle – ja eiku uudestaan heti perään ja kamat levälleen ku jokisen eväät. Sitä teutarointia kattellessa fundeerasin, että nyt olis oiva tilaisuus jonkun loukkaantua ihan oikeasti kun pesäpallomailalla kaivetan kolvista verta.

Ohessa muuten tiukkaa videomatszkua Kalpiksen meiningeistä – nahka-hom…, eiku -monoilua ja Janakkala-freerideä – älytöntä

Ryhmämme ei kuitenkaan hulluista veli-veestä taikka väenpaljoudesta peljästyny, vaan nautimme mäkipäivästä pikku pakkasessa ja pysähtyneessä ajantunnussa koko päivän. Mitä nyt Kalpiksen hissikapasiteetilla (tänään varmaan max. 160 henkeä tunnissa) VÄHÄN jonoa sattui sinne tänne kerääntymään. Pokkari olitaskussa;

Oho, munalinkoa korjataan – eli eka nousu päärinteessä kesti bout viis minuuttia kapulavetimellä

Oho, munalinkoa korjataan – noh, tällä vehkeellä sentään pääsi ylös, mutta vekotin veti ihmisiä n. 100metrin väleillä yläpeltiin ja jonoa sattui näin ollen pikkasen muodostumaan. OHO.

Omalla agendalla oli tänään 1.startata nahkamonhoilla ja lojotella liekkisuksilla niin pitkään kuin jalat jaksaa ja 2.väsähdyksen jälkeen vetää vaivaisella 130:n flexeillä varustetut Customit nahkamonojen sijaan jalkaan ja suksiksi Demari-Panaani-Sukset (eli DPS:t, taikka käännetty SDP:t). Ja näinhän kys. resepti toimi kuin junan kakkalaari. Tosin nykyvehkeet olisi voinut vaihtaa jo aikasemmin jalkaan, kun hokasin Hugon-rinteen vierustassa olevan kovasti ”pyydää” ja ”vapaalasku”-kelpoista mäkeä tarjolla. Sain huijattua Anninkin ekaa kertaa murtolumelle…

Pelkät nahka -pläägät.

Julkaistu: 06.1.2011

Oli aikamoiset perhoset jalassa, eiku mahassa – vähän kuin ekaa kertaa vapailla kantapäillä mäkeen suunnattaessa muutama vuosi takaperin – tänään kun tuuppasin ekaa kertaa nahkamonoilla kohti Talmaa. Monot ovat muutenkin lojuneet tuossa lattialla syystä, ettei sopivia siteitä ole oikein löytynyt seuraksi, mutta eilen illalla kyllästyin vartoiluun ja ylimääräiset rotten cobrat asentui nahkamonojen kavereiksi suunnitelluille K2 Totally Pisteille. Suksilla on mittaa joku pari meetteriä enkä värkeillä ole koskaan laskenut metriäkään, vaikka sainkin sukset ekojen tellumonojen kylkiäisinä. Eihän noissa suksissa nykypäivän stantardeilla ole muuta huokutusta kuin über-jepa-bonari-grafiikat – nimittäin liekit… Varmaan jopa (jepa) edesmennyt shane ämceeconkey olisi ollut moisista lieskoista innoissaan – sen vertta räädit kuviot on kysessä….?

Jokatapauksessa (vaikkakin) välineistön ollessa näinkin räädit, pääsin mäkeen. Voi veljet kun olo oli kuin olisi armeejan puulankuilla lähtenyt tuuppaamaan mäkeä alas, sillä erolla että suksissa on hemmetin terävät kantit. Ja voihan veljet, kun kovasti laskevasta miekkosesta tulikin yht’äkkiä hidas jarru…. Ei sen puoleen, kyllähän sukkapuikkosuksilla ja nahkamonoilla pääsee kovaa, mutta väitän että saattaa myös kuolla. Laskiessa kun ei parane nukahtaa hetkeksikään, ainakaan kesken käännöksen tai vaihdon. JOs nukkuu niin herra ”grimreaper” eli kuolema ite tulee ja hakee pois – tai ainakin kaataa. Eihän siinä, spekuloidaan lisää laskemista hepposilla vehkeillä tuonnempana – suosittelen ensimmäisen 2-tuntisen horjumisen jälkeen nahkakenkä-ekskursiota kaikille nyky-telemarkjanttereille, joilla ei ole taustaa moisilla laskemisesta. On meinaan avartava kokemus ja nahan taian kun oivaltaa niin noilla nykysuksilla ja monoilla elämä tuntuu taas melko helpolta ja samalla pystyy ehkä tulevaisuudessa rippaamaan pikkasen kovemmalla temmolla niitä putikkakenturoitakin…?

Ei muuta ku loppiaista ja menkää mäkeen, vaikkakin (jokatapauksessa) huomenna on rinteessä ruuhkaa. Muuten pokkari oli taskussa nahkakommelluksissa (pysyi ehjänä) ja onnekseni törmäsin kaikille Engelbergistä (vähän niinkuin teeveestä) tuttuun peetteriin joka hieman suostui kuvaamaan pokkarilla horjumisesta videomateriaalia – kiitos P. ja muille olkaa hyvät – laatu on hirveää;

hianot sukset – YEAH!

Uuet kujeet!

Julkaistu: 03.1.2011

(EDITTINÄ VIMEO-VIDEO – eihän tossa ihmeempää ku taas kuvakulmien testailua Keskimaalla laskiessa + hätänen editointi.)

Kujeet kohillaan – 1.1.11. Mitäpä sitä heti uuden vuoden kunniaks tekis, no menee mäkeen. Mäjessä oli paljon ”venäjäläläisiä”, ”venäjäläläisten” pujottelua ja kolareita. Itse ryhmämme ei kolaroinut, vaan jälleen kerran ryhmä rämä oli antamassa huono-onnisille ensiapua ku carvinkilinjat menivät ristiin ja solisluut yms. katkeilivat. Muttamutta, kaikenmoisista kolareista huolimati mäjessä oli hauskaa ja nyt nautiskellaan afterista, ei siis jaksa enempää kirjotella. Alla parit fotot, Räisäsen Heikki nappas keskimaan jyrkällä hienon foton ja ite kuvasin loput ei paukkujen paukkeessa.

1. meikä kurvaa 2. jengi seuraa lämpimästä klo 22 ilotulitusta (missä logiikka?) 3. näillä mentiin.