Maastopyöräenduroa!

Julkaistu: 26.5.2015

Kuva: Kosti Koistinen

Kevät tuli, lumi suli, lumen alta esiin tuli – maastopyöräenduro! Joo kyllä se näin on, että tässä kaksipyöräharrastuksesssakin missä moottorina olen minä itse, pitää myös ottaa uusia askelia eteenpäin ja nyt se askel oli osallistuminen ensimmäiseen polkupyörkilpailuun ikuna!

Vaikkin Messilä ei ole kovin kovassa huudossa viime kesäisten hissisekoilujen osalta maastopyöräilijöiden keskuudessa, niin sieltähän tämä meikäläisen kilpaurheilu sai alkunsa. Nimittäin Santa Cruz enduroseries 2015 ensimmäinen SM-luokiteltu osakilpailu järjestettiin toissa viikonloppuna Messilän ja Tiirismaan metsien siimeksissä.

Messilä enduro

Meikäläinen vauhdikkaan näkösenä ainakin, Kuva: Jukka Tamminen

Maastopyöräendurossahan on pähkinänkuorissa idea sellainen, että ajetaan tietty reitti ja reitillä on alamäkipainotteisia erikoiskokeita, joilla mitataan niihin käytetty aika ja kokonaisaika ratkaisee sijoituksen, vähän niinkuin rallissa. Messilässä kun ei hissit pyöri fillaristeille niin kisa oli hissitön ja sitä myöden nousutkin suoritettiin lihasvoimin. Hissien toimiessa nousut tai ainakin suurin osa niistä hoidellaan käsitykseni mukaan konevoimin. Messilässä erikoiskokeita eli EK:ta ajettiin yhdeksän kipaletta, eli 3 ek:ta ajettiin kahteen kertaan ja yksi jopa kolmeen.

Messilä enduro

KäääK, DROPPI! Kuva: Kosti Koistinen

Itselläni tavoitteena oli päästä näin ekan kisan osalta maaliin hengissä ja yhtenä kappaleena, sama koskien myös kalustoa. Ja tavallaan tässä tuli onistuttuakin…

Kilpailun merkeissä heilahti koko viikonloppu hääräten Hollolan metsissä. Lauantaina nimittäin reenattiin pätkiä ja niiden haasteita sekä ajolinjoja koko päivä ja sunnuntaina sitten puolestaan n. 200 kilpailijan voimin suoritettiin sitten itse kilpailutapahtuma aamupäivästä alkaen. Alla videonäyte meikäläisen kilpailun toiselta kierrokselta, videossa siis kaikki pätkät viimeiseltä ajokerralta (ekaa pätkää gorpo leikkasi jostain syystä mutta ei anneta sen haitata):

Sen enempää kisan kulkua tässä jaarittelemaan, meikäläisen kisa meni omasta mielestä varsin mukavasti lukuunottamatta ensimmäistä pätkää, jossa nopeimmassa kohdassa rallattelin niin kovaa kuin nuppi kesti ja yks kaks edessä ajanut kaveri oli ropaamassa ketjujaan jotakuinkin reitillä tai sen läheisyydessä… Salamanopeasti päätin väistää jeppistä vasemmalta ja samalla pusikossa lähti fillari alta ja tuli rypäistyä kunnon pannut. Rytinässä ei sattunut mitään, mutta ylöspäästessäni huomasin että perhana eturengas oli pois vanteeltaan ja kaiken kukkuraksi ketjut olivat poikki. Eipä sitten muuta kun juosten ek maaliin ja n. 2minuuttia siinä tuli takkiin normaaliajoon verrattuna ja sijoitusten metsästys oli sillä selvä. Muutoin sain ajettua fillarin korjaamisen jäljiltä ehjän kisan ja hauskaa oli – sijoitus oli jotain 140 tms. mutta kuka niitä laskee =) Ja jatketaan kisailua Himoksella ennen juhannusta taas.

Poronpolku

Jorma avaamassa XC-kautta Lopella Poronpolun maisemissa.

Muutoin tässä on kelattu taas jo n. 700 polkukilometriä mettässä kasaan ja nautittu pyöräilyn ihanuudesta. Katsotaan jos palaillaan himoksen kisan jälkeen taas jonkun sortin raporttiin =)

Calpis

Meikäläinen loikka Kalpalinnassa wiiii!

SeitseminenVaimon kanssa tutustumassa Seitsemisen kansallispuiston fillarireitteihin

Seitseminen

Aina ei kotiin pääse heti – tällä kertaa oli kova tuuli katkaissut kotimatkan Seitsemisestä metsäautotiellä. Onneksi pelastuslaitos vapautti kiipeliin jääneet kaupunkilaiset pikaisesti.

 

2 kommenttia

Lyngen osa 2.

Julkaistu: 08.5.2015

Ja matka Lyngenin niemimaalla jatkukoon muisteloissa! Ykkösosan voitkin lukaista tästä. Kolme kivenkovaa tourailupäivää ja yksi kulttuuriretki Tromssaan on takana, joten oli jälleen oiva tilaisuus jatkaa hiihtohommia! Lyngen se jatkoi vain parhaansa antamista, joten aurinko paistoi ja tuuli oli tyyni.

Otimme suunnaksi siis seuraavaksi Store Jaegervasstindenin (1543m). Tiedossa oli, että reissuun kuuluu jokseenkin pitkä lähestyminen jo pelkkiä lumia kohti, mutta myös reiluhkosti tasamaahiihtoa. Noh, koko päivä on aikaa joten mikäs siinä. Kuten sanottu myös, ilma jaksoi edelleen hyväillä meitä ja ainoastaa pieni tuulenvire viilensi ilmaa päivän mittaan hikisiä ukkoja.

StoreJaegervastinden (2 of 34)

Alkupätkä puomitetulta parkkipaikalta kohti törmää vedeltiin töppöset jalassa ja sukset seljässä.

Mäki on varsin hieno ja suuri törmä. Nousu koostuu edellä mainitusta pitkähköstä lähestymisestä, letkeästä skinnailusta, jäätiköllä liikkumisesta sekä lopuksi jyrkemmästä bootpackista, jos aivan topin tuntumaan haluaa ja jaksaa kiipeillä. Työpäivän verran meillä helahti tuolla keikalla. Älykello mittasin yli 17 km edettyä matkaa, 1200 verttimetriä nousua ja se 6-7 tuntia touhuamista. Itse en verttimetreistä päätellen käynyt aivan topissa saakka, vaan voimat alkoivat loppumaan jäätikön yläosassa, josta Teemun kanssa suihkimme alemmas odottelemaan urheita topittajia.

StoreJaegervastinden (5 of 34)

Lumille päästyämme edessä oli hieman loivaa tasamaakinuttelua

StoreJaegervastinden (10 of 34)

Jäätikkö ja vaikuttava ympäristö

Lasku alas jäätiköltä oli todella hieno ja tottahan toki oli mukavaa päästä piirtämään ensimmäisiä jälkiä koskemattomaan puuterilumeen. Lounastauon ja topittajien odottelun jälkeen pääsimme vielä sivaltamaan useamman sata verttiä täydellistä kevät firniä alempana ennen palaamista autolle. Alta videopätkä päivän touhuista.

StoreJaegervastinden (16 of 34)

Jaa siittä sitten ekat jäljet ja suihkista suihk.

StoreJaegervastinden (18 of 34)

StoreJaegervastinden (22 of 34)

Teme ja pyydäää

StoreJaegervastinden (33 of 34)

Mittakaava valehtelee jäätikölle, bowlin keskellä pari typpiä antaa hieman apuja mittasuhteiden hahmottamisessa.

Viidentenä hiihtopäivänä otettiinkin sitten suunnaksi ”tindeneiden” sijaan ”fjellet”. Eli Steinfjellet (1120m), tunturi siis. Noh, ei parane antaa nimen hämätä, vaan edessä oli n. 800-900 verttimetrin nousu merenpinnasta kohti pyöreähköä, mutta melko jyrkkä seinäistä vuorta. Jälleen kerran lähestyminen oli hieman vähä luminen ja sijainniltaan tuo Steinfjellet on melkein Jaegervasstindenin naapuurissa, mutta törmä on hieman lähempänä isoa tietä. Nousuun pääsee siis melko helposti, mitä nyt poroja ja näiden kikkareita pitänee väistellä.

Steinfjellet (4 of 14)

”lumi ei ole hiihtämisen edellytys”

Steinfjelletin tavoitteena oli kiivetä törmän yläharjanteelle ja spottailla ylähäältä kurulainen, joka viettää n. 600 verttimetriä suoraa baanaa alas ja suorittaa tämä sen verran iltapäivän puolella, että lumi olisi mukavaa laskea. Onnistuimmekin suunnitelmassa melkoisen hyvin. Nousu oli ennakko-odotuksia rankempi, lähinnä lumen kovuuden ja nousualustan jään vuoksi ja kurun spottaaminen ylhäältä oli myös varisn haastavaa, mutta onneksi vastapäätä otetut valokuvat auttoivat laskulinjan löytämisessä. Osuimme kurun yläosaan iltapäivästä muistaakseni klo15 korvilla, jolloin mäki oli saanut sopivasti lämpöä ja lumi oli koko matkaltaa todella smuuttia firniä. Lasku oli meikäläiselle varmaan yksi miellyttävimmistä kevätlumilaskuista ikinä.

Steinfjellet (6 of 14)

Lounastauko ja viihdettä tarjosi taivaalla liidellyt merikotka tms. hitoksiin iso fogeli.

Steinfjellet (8 of 14)

”tästä se kurulainen lähtee”

Ohessa video Steinfjelletin laskusta – videokuva valehtelee aikalailla kurun leveyttä sekä kallistusta, mutta hieno mäki kyseessä joka tapauksessa.

Steinfjellet (9 of 14)

Alkuosan spottailua

Steinfjellet (10 of 14)

Puolenmatkan krouvi

Steinfjellet (14 of 14)reitti

Semmottis linja, nousu tapahtui vasemman kautta.

aaaaa (1 of 1)

Meikäläinen mäjessä, kuva Tapani Heikkilä

Viimeinen eli kuudes hiihtopäivä oli edessä ja hieman pitkähköksi venyneen illan jäljiltä päätettiin Teemun kanssa kaksistaan lähteä valloittamaan Lyngseidetin toista lähitörmää, eli Rörnestindeniä (1041m).  Startti otettiin hieman aamuvarhaista myöhemmin vasta aamupäivästä  ja sanotaanko näin että noustessa jokainen edellisenä iltana juotu olut tuli ulos suoraan otsasta – kaaressa suorastaan. Tämä leppoisaksi lopetukseksi kaavailtu topptur olikin loppujen lopuksi n. 1000 vertikaalimetrin pikakelaus, koska puolivahingossa kipastiin mäelle 2,5 tuntiin. Noh, jäipähän norjalaisen oluen huurut sille reissulle. Mäki sinällään on hyvinkin leppoisaa lätkyttelyä ylös ja topista aukeaa varsin miehekkäät ja ilmavat näköalat jyrkän takapuolen alla sijaitsevaan vuonoon. Etuala, jota siis me normaalit ihmiset laskemme, on puolestaan n.30-asteinen tasaisen viettävä mäki, jota on mukava lasketella vauhdilla ressittömästi alas kohti lumoavaa vuonomaisemaa.

rornestinden (3 of 7)

Siinä vikapäivän mäki

rornestinden (5 of 7)

Maisemat ovat taakse ilmavahkot, vaan kyllä tuostakin joku hullu on laskenut.

rornestinden (7 of 7)

Lasku leppoisaa lojottelua

Reissu oli kokonaisuudessaan siis varsin onnistunut ja kuten nyt ehkä rivienkin välistä pystyy tulkkaamaan, niin meikäläinen rakastui kaiketi ikiajoiksi pohjoiseen Norjaan ja erityisesti Lyngeniin. Kallistahan siellä on, mutta elämä on. Ja eihän sitä rahhoo liiaksi tuhlaannu kun ei törsäile. Autoon tuli porattu pitkälti yli 3000 kilometriä kun etelästä saakka tuonne omalla autolla ajelee, mutta hei huihai.

_______________________________________________________________________

Hiihtokausi 2014/2015 alkaa olla paketoitu ja sesonki vaihtuu taas touhujen saralla maastopyörän päälle. Kiitos kaikille uusilla ja vanhoille tuttavuuksille, joiden kanssa olen saanut talven suksien päällä taas viettää ja toivotaan ensi talvesta vähintäänkin yhtä hienoa ja värikästä. Ja jollei tässä luita rikota fillarin selässä heti alkukesästä niin blogissa varmaankin noita kaksipyörä-edesottamuksia taas jossain vaiheessa. Mutta viimeistään syksyllä nähdään taas vapaalaskuiltamissa ja skiiexpöillä!

 

 

4 kommenttia

Hiihtäjän taivas nimeltä Lyngen

Julkaistu: 04.5.2015

Voi pojat! Voi poikien pojat. Yli kolkytä vuotta on tullut tätä palloa tallattua ja hiihdeltyä, ennenko meikäläinen eksyi talvisaikaan Norjan Lyngenin niemimaalle. Voi pojat. Muutama  kymmenen minuuttia autossa Kilpisjärveltä kohti jäämerta ja kaikki muuttuu. Kesällä olen saman taipaleen ajellut, mutta lumiseen aikaan homma säväyttää aivan eri tasolla.

Viikko takaperin enne vappuviikkoa starttasimme Keravalta kohti pohjoista ja yön yli ajettuamme vihdoin pääsimme perille tuohon tarujen ihmemaahan. Siellä vuoret nousevat merestä ja hiihdettävää törmää ja linjoja riittää lähes äärettömästi – ja nuo molemmat seikat pitävät paikkansa!

ekapv (1 of 32)

Teemu ihmettelee ensimmäisen päivän touhuja

Majotushommeli hoituivat toimivassa ja viihtyisässä Magic Mountain Lodgessa reilun viikon ajan. Lodge sijaitsee Lyngseidetin kylässä, joka on puolestaan Lyngenin niemen bouttirallaa puolessa välissä.

ekapv (21 of 32)

Kavringingtindenin arkinen pyydä, eli jää.

Sitten hiihtohommiin!!! Jo ensimmäisenä aamupäivänä, kun olimme yön yli ajelleet kohti Norjaa ja väistelleet koko yön eläimiä, päätimme lähteä kamojen setvimisen jälkeen lätkyttelemään kohti Kavringtindenia (1289m), joka on vähän niinkuin MM-Lodgen lähimäki. Skini luisti yllättävän hyvin nukkumattoman yön yli ja bouttiarallaa 4,5 tuntia vietimme vuorella nousten ensin melkoisen jäisen vuoren kylkeä pitkin ja lopuksi laskien luoteen puoleiselle seinälle ja yllätykseksemme saimme jopa jonkin verran puuterikäännöksiä.

ekapv (22 of 32)

Toppiharjannetta lähestyttäessä sukset reppuun ja loppu matka hoituu jalan

ekapv (25 of 32)

Maisemissa ei edelleenkään valittamista!

ekapv (28 of 32)

Meikäläinen kurvaa ylläripyydää, Kuva Tapani Heikkilä

Toisena hiihtopäivänä päätimme suunnatan autojen nokat kohti Ellendaltindeniä (1345m) ja sen kuuluisaa länsi-kuluaaria. Pitkän lähestymisen jälkeen pidimme lounastauon ja vaihdoimme skinit jäärautoihin kulman jyrkentyessä. Kurun suuaukolla huomasimme, että rännihän puskee tuulisena päivänä melkoisen paljon tuulislaffia suuaukoltaan ja rupesimme arvoimaan tilannetta uudelleen. Kurua olisi voinut pikku slaffisuihkujen keskellä lähteä kiipemään edemmäskin, mutta paikoittain lunta tuli jopa melko isoina ryöppyinä, emmekä halunneet ottaa sitä riskiä, että kohdallemme sattuu joku isompi lumisuihku joka kiskasee hiihtäjän mukanansa ränniä alas – ja niin hieman pettyneinä laskimmekin mäen alas kurun suuaukolta. Hieno päivä kuitenkin ja mukava huomata että porukassa tyhmyys ei tiivisty ja osataan myös pitkän lähestymisen jäljiltä perääntyä.

ellentaldinden (2 of 12)

Kohti vuorta, aijettä!

ellentaldinden (9 of 12)

Pojjaat lätkyttelee

ellentaldinden (10 of 12)

Kurun suulla speksailua ja ihmettelyä

ellentaldinden paint

Punasella renkulalla paikka jossa päätettiin pistää pillit pussiin. 

Kolmanteva hiihtopäivän keli jatkui edelleen aurinkoisena… Joku jo ehtikin sanoa, että Antti-poika saa kyllä täysin väärän kuvan Lyngenistä, kun jatkuvasti paistaa aurinko, vaikkakin sääennuste lupailee pilvistä ja sadetta – kah eipä haittaa! Kolmantena päivänä kuitenkin päätimme ottaa ajatuksen ”big-day-out” ja ainakin meikäläisen mittakaavalla edessä oli pisin rando evör. Suuntana oli Store Kjostinden (1488m). Nousua meikäläisen rannelaitos kertoi kertyneen jopa lähes 1400 metriä. Matkalla oli niin leppoisaa tasamaahiihtelyä, jäätikön ylitystä sekä lopussa melko ilmavaa ja jyrkähköäkin bootpack-kiipeilyä yläilmoissa. Nousimme mäelle idän suunnasta ja laskimme puolestaan etelän puoleisen laskun – hieno mäki, voin kertoa! Lasku tarjoaa yläosassa iha viettävääkin menoa ja alaosassa puolestaan isompaa kenturaa – ohessa videokin törmältä:

Storekjustinden (5 of 12)

Store Kjostinden, jäätikön ylitys meneillänsä, vasemmalla railoja hieman näkyvissä

Storekjustinden (7 of 12)

Ennen toppiharjannetta mäki jyrkkenee meno on ilmavaa

Storekjustinden (9 of 12)

Valtteri speksaa kaiketi Rörnestindenin pohjoisseinää – helppoja mäkiä =)

Storekjustinden (11 of 12)

Joel ylämäkivehkeillään alamäessä.

Storekjustinden (12 of 12)

Viimeinen losotus ja sitten autolle. Etelän puoleisella seinälä saa olla ilapäivästä tarkkana mihin taukoja jää pitelemään lämpiävien lumimassojen alla.

Kolmen hiihtopäivän jäljiltä kroppa huutelikin jo välipäivää ja viikon ainoa sadepäivä käänsi hiihtopojaat huilailemaan Tromssan maisemiin. Pakollinen tutustuminen paikallisiin kulttuurikohteisiin eli urheilukauppoihin suoritettiin, kuten myös paikallinen kulinarisointi Burger Kingissä =) Tromssa, tuo pohjolan pariisi viihdytti meitä jälleen päivän verran.

tromssareissu (3 of 9)

Katohan, meikäinen vartoilemassa Svensbyn lauttaa.

tromssareissu (8 of 9)

Jatketaan reissun ynnämistä seuraavassa postauksessa, pysyhän linjoilla!

EDIT: tarinan kakkososa löytyy jo ilmoilta TÄSTÄ NÄIN! HOPS!

 

3 kommenttia