Pallas ja Taivaskero

Julkaistu: 31.3.2013

Zädäng! Tässäpä ukko jo kotosalla kirjoittelee ja takana on ainakin kelien puolesta melko taagi Ylläksen keikaus. Aurinkohan paisteli iha tosissaan meille koko viikon ja muutenkin keli pysyi mukavan tuulettomana melkein joka päivä. Pääosin reissussa taas Ylläksen rinteitä hiihdelleenä, voin kyllä jälleen todeta Ylläksen olevan ainakin toistaiseksi meikäläisen suomirinne-rankingissa vahvalla ykkös-paikalla.

Viime torstain ratoksi tosin päätimme Annin kanssa vaihtaa Ylläksen rinteet Pallaksen maisemiin ja nyt kun piipperin perusperiaatteita, käyttöä sekä sondin ja lapionkin kanssa on sekoiltu, niin ottaa päämääräksemme Pallaksen korkeimman keron eli Taivaskeron (807m). Ja todellisella urheiluasenteella kun olimme lähteneet matkaan niin virittelimme jo hotellin parkkiksella karvat suksiin ja siitä koko hela-hoito lihasvoimin törmälle – alla videopätkä keikastamme!

Lumiolosuhteet olivat jälleen varsin rakennustyömaahenkiset, eli betonia oli pääasiassa tarjolla, mutta ilmanala sekä Pallaksen ”hehku” tekivät päivästä lähes täydellisen. Anni pääsi ensimmäistä kertaa mittailemaan omia randoilu-viettejään ja samalla laskemaan ”oikeesti” vähä offiakin ja hieman rinetouhuja haasteellisempaa luntakin.

Kiipeämistä meille kertyi suurinpiirtein 450-500 verttiä, tai meikäläiselle vähän enempi, kun kesken nousun kävin kiimoissani suhauttamassa vähän alamäkeä sillä välin kun Anni nautti termarista kaakaota. Kuten jo taisin mainita, niin keli oli kuin morsian pikku tuulen ja pilvettömän taivaan ansiosta, joten kiirusta ei tarvinnut hirveästi pidellä pikku retkellämme.

Topissa hääräiltiin ja kuvailtiin oma tovimme ja joku ystävällinen kiipiäjä oli jo etukäteen pygäillyt yläpeltiin tuulensuojana toimivan lumivallinkin. Taivaskero on nyt sitten valloitettu niin kesällä kuin talvellakin – pari vuodenaikaa puuttuu vielä siis…

Vähän on erillainen meininki kesällä juu… Laskutoimitus puolestaan Taivaskerolta on melko lunkia perus lappimeininkiä ja kuten Kesängilläkin, lumi oli ylhäällä kovaa rätätätäää ja alempana sitten hieman pehmoisempaa – Itsellä sattui ihan oikeestikin pehmiää jalkojen alle siinä Taivaskeron ja Pyhäkeron välisessä kurussa (mulle saa nimen kertoa jos tietää), btw… Joka tapauksessa alas päästiin ja taidettiin siinä sivussa vetää koko homma hymyssä suin, eli nauttia touhusta.

Porukkaa ei ollut törmällä niin paljoa kuin edeltä osasin pelätä ja kaikki muut etenijät tuntuivat suuntaavan kohti Pyhäkurua. Nyt piti jättää jotain ensikertaan, joten olkoon se sitten Pyhäkuru… Kokonaisuudessaan oli kerrassaan hieno Lapin-reissu ja vaikkei pyydää aina lasketakaan, niin kyllä suomalainen maisemakin makoisaa vapaalaskua tarjoaa – ja myös rinnehiihtoa – nyt painetaan muutama viikko hommia ja sitten taas johonkin hiihtelemään ja toivottavasti pääsee taas imeskelemään Hotellin makoisaa Lohisoppaa vielä uudelleen! Alla vielä lissee kuvatuksia Pallakselta ja vähä revontuliakin!

Sinne se meni…

Moilanen taas paikalla!

 

Kesänki vidska!

Julkaistu: 27.3.2013

Tässäpä pikanen videoupdeitti toissapäivän tourailusta Kesängille ja kylkeen pari autinkoista hiihtofotoa rinneapinoinninsta.

Kesänki, melkein ku kesä!

Julkaistu: 25.3.2013

Juu, huono netti – eli pikanen kuvapäivitys. eilen hiihdeltiin rinteitä perusmeiningillä ja tänään puolestaan poltetta oli liikaa oli pakko lähteä nitkuttelemaan karvoilla kohti Kesänkiä. Mökkimme on aivan Kesänkijärven tuntumassa, joten ei muuta kun kämpillä karvat olle ja kohti törmää. Verttiä tuli kiivettyä yhteensä noin 650metriä päivän aikana kun kolme laskua/kierrosta vedettiin. Lumi oli melkolailla puurajan yläpuolella epämuodustunutta betonia, mutta puurajassa ja sen alapuolella jotain puuterin sukulaista, eli ihan kliffaa hiihdettävää.

Ylämäki toimii aina

Pirunkurussa vyörynyttä

Rinne näkyy!

välppäystä

Mikke kurvaa.

Moilanen topittaa.

mettä-”pyydää”

Hirveitä lumibouldereita.

Safety first!

Julkaistu: 22.3.2013

blingbling, sano! Sinne meni muutama satalappunen hemmetin kalliiseen reppuun, mutta kuulemma tässä kyseisessä repussa on jotain salamyhkäistä ja epänormaalia?! Kuulemma kun vetäsee handelista niin ilmapussi mossahtaa repusta pihalle niin että suhina vaan käy ja reppuselkähiihtäjän tiheys vyöryvään lumeen verrattuna pienenee yks-kaks-yllättäen siihen mittakaavaan, että hieman suuremmalla todennäköisyydellä kuin normaalisti miekkonen pysynnee lumivyöryn pinnalla kuin ilmapallo… Ainakin jos hyvin käy.

Tähän saakka on vaarallisissa maastoissa vedetty ilmaletku-Avalungi aina esille siltä varalta, että jos käy hassusti ja luontoäiti pääse yllättämään nurkan takaa. Sakemanni urheilukauppias nyt kuitenkin päräytti tiskiin sen sortin rabatin BCA:n 32litrasesta Float-mallista, että Moilasen kukkaron nyörit kestivät pienen investoinnin oman turvallisuuden parantamisen nojalla. Nyt onkin hyvä tulevalla viikolla päästä kokeilemaan miten repun kanssa samoilu ja sivakointi onnistuu kun pääsiäisviikolla ryhmärämä suuntaa kohti Lapin tuntureita. Ensi purasulla tuntuma on, että tilaa kaikelle tarpeelliselle ja ehkä vähän tarpeettomallekin on, sekä käytännöllisyyden nimissä kaikki juomaletkut yms. tingentangelit tuntuvat löytävän omat paikkansa hienosti. Ja myös pikkasen kameragearia mahtuu völjyyn.

Kohtapa ukko sänkyyn ja aamusta autoa kohti napapiiriä – seuraava raportti sitten joskus.

Maaliskuus!

Julkaistu: 17.3.2013

Uuh, iihhana! Nimittäin Maaliskuu tarjoilee jokseenkin parastaan par’aikaa, kun lämpömittari viuhtoo jatkuvasti nollan alapuolella ja aurinko tuntuu olevan ”päivän sana”. Eipä siinä, kyllähän ainakin täällä etelässä saattaisi jo nuo -20:t yöpakkaset hellittää, mutta ainakin pysyvät pelipaikat ja rinteet hyvässä kuosissa näillä keleillä.

tuntuvat nuo pikkumäet ainakin vielä toistaiseksi kiinnostavan, kunhan muistaa pakata auton perään vaikka paketin makkuria, ottaa muutenkin rennosti eikä suorittaa jatkuvasti ja muutenkin malttaa pitää hymyn huulilla. Enpä tässä nyt meinaa sen enempiä speksailla, että missä on milloinkin ja millä vehkeillä sivakoitu – mutta kyllä elämä maistuu. Mukava seurailla, kun ihmiset ovat hyvällä fiiliksellä mäessä ja tänäänkin kun Talmassa kävin aurinkoisen sunnuntain ratoksi vähän kurvailemassa, niin lautailijoiden hehkutuksia oli hauska kuunnella varsinkin paipin olemassa olosta ja sen hyvästä kunnosta. Taitaa muuten seuraava paippi olla jossain Vuokatin tienoilla kun tästä pohjoiseen lähtee junailemaan.

Tässä muuten alkaa pikku hiljaa pääsiäinenkin lähestymään ja sehän meinaa sitä, että Oppelia ruvetaan pikku hiljaa pakkailemaan ja suuntaamaan nokkaa kohti pohjoista. Katsellaan siellä sitten missä milloinkin ilmaannutaan, mukaan lähtee niin randorensseliä kuin rinnetykkiäkin – pertsat saavat kuitenkin jäädä kotio.

Tänään, Talma, Aurinko!

Yllä Vernerin pahin kilpailija – H.Moilanen Scischule.

Messilässä viikolla on väljää.

Konitsuaaa! Japanin ukotkin ovat putoilleet jo kotimaahan viimeistä ugelia myöten ja hiihto tuntuu edelleen kiinnostavan!

Hartsa ja DPS:n ultrakevyt rendoreppu.

Hei, no stress – pistä makkara huuleen!

HÄHÄ! viikonlopuksi vähän videoita!

Julkaistu: 01.3.2013

Juupatijuu. Meinasin täräyttää näitä Japanin ”reissuraporttivideoita” jälleen plakkariin kun jäävät muutoin tuonne vanhojen postausten syövereihin muhimaan ja kuitenkin hauskoja pätkiä ja laskuja niihinkin mahtui – eli ns. vahva ”repostauksen” meininki päällänsä. Seuraavaan sivakointireissuun itsellä vielä muutama viikko aikaa, joten tässähän on hyvää aikaa fiilistellä lähi-menneitä!

Tässäpä ensimmäisenä hieman naurettavuuksia syvästä Corttinan metsästä, homma toimii aina loistavasti Benny Hillin tahtii,

Kakosena sitten koppimopo-Sambar-sääraportti Norikuran, ah niin mukavalta kinnailuharjanteelta – toimi myös hyvin,

kolkkina sitten mennään taas yhdistettynä noita timanttisia ”lähimettiä” lumi pöllyten,

Ja vimosena Tapsan editti kakkosviikosta, jossa vilahtelee myös tuttuja ukkoja siellä täällä  (sori huono laatu, ei vaan contourilla pysty parempaan =) )

http://vimeo.com/58361578

Juu ja hyvää viikonloppua kaikille!

ja lpuksi vielä lentävä tamperelainen