Kävipä tuolla nousevan auringon maassa ja erityisesti Hapon Summerroadilla risukoissa temmeltäessä niin, että tasku-Nikonista levisi ilmeisesti oksan iskemästä taskussa näyttö… Onneksemme on kuitenkin tullut makseltua pitkät pennit vakuutusmaksuja, joten uutta aparaattia pöytään ja koko hässäkästä jäi vielä käteen vaihtorahaa sekä vanhasta kamerasta vara-akku. Taas mennään – katotaan kuinka pitkään tämä yksilö kestää?
Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2012
Surffilaudalla mäkeen?
KYL! Kun tuntuu että miehestä loppuu mehut ja muutenkin flunssa painaa päälle, niin täytyy olla realisti ja lähteä mäkeen! Tällä kertaa tosin sillä erotuksella, ettei mies olisi millään jaksanut vetään kolmessa tonnissa kyykkää telemarkin merkeissä, vaan matka mäkeen kävi nyt vuokraamon kautta. Kävimma siis tänään kurvailemassa totaalisen bluebirdin merkeissä Hintetuxin jäätiköllä jo toistamiseen ja nyt jalkaan sattuivat vuokraamon sedän käsien kautta 176cm Salomonin BBR:t. Kyseessä ovat siis vissiin pocketroketti-miehen ja samalla surffilauta sheippaajan uusimmat viritykset, joista melko omalaatuiset tekee mm. V:n mallinen sheippi keulan ollessa tailia hemmetisti leveämpi, lievä keularokkeri, n.13m kääntösäde ja muutoinkin kummallinen surffilautamainen design.
Odotin suksen olevan aikalailla erilainen mitä se loppujen lopuksi oli… Tottakai kapea perse ei anna käännöksestä ulostultaessa samanlaista kikkiä kuin perinteiset leikkurit, vaan käännös pitää itse ruuvata loppuun saakka. Toisaalta leveä keula taas puolestaan vie suksea melkein itellään käännökseen. Kävipä leveän keulan kanssa pikku lapsuskin päivän aikana melko kovassa vauhdissa ja Antti lensi kuin leppäkeihäs (löytyy videolta)… Röykkysellä ja epätasaisella suksi on kaukan kotoaan – pari kertaa meinas mennä jarrutukset pitkäksi suksen ollessa enemmän ilmassa röykyillä kuin maassa…
Huomenna kohti kotia – jospa sitä sitten pikku hiljaa jo pääsisi kotomäkeenkin pyörähtämään kun flunssa on taltutettu.
Innsbruck.
Ontuu
Vähän on ontunu laskut kelien puolesta. Enstenks tulee pirusti lunta ja tuulee ja sitten tulee lämmintä ja tuulee ja sitten on sinkissä ja tuulee… Suunnitelmat siis ovat aamusella heittäneet häränpersettä joko olemattoman näkyvyyden tai suljettujen hissien vuoksi. Tänään ajatus oli ajella tuxertaaliin, mutta suljetut hissit vesittivät sen ja päädyttiin sitten Penkeniin laakson kaikkien muiden laskijoiden kanssa, FUUUU!!! Jospa huomenna sitten rauhaisammille apajille. Kuvia vähän kylkeen – Mäyrähovin hissi on aika kuvauksellista kamaa milloin mistäkin katteltuna.
Mäyrähovi
Genau! Taas on ukot ja akat reissun päällä ja Münchenin puoli-ilmaisilla lennoilla sekä vuokra Zafiralla on tuupattu Zillertaalin Mäyrähoviin, eli Mayrhofeniin. Kämppä on hyvä ja edukas. Keli on melkoisen oikukas…. Tullessa siis aurinko paisto niin perkeleesti ja keli oli muutenkin kuin mors-maikku. Nyt taivaalta puskee sen verran lunta, ettei tänään oikeen päässyt laskemisen makuun, kun hissit ol geschglossen ja ylös kun pääsi niin olo oli kun Everestin huipulla pahimpaan mahdolliseen aikaan. Mutta rinteessä oli pehmiää – Olimme siis Zillertal Arenalla näin perjantain ratoksi.
Eilinen ja siis tämä koukkauksen ensimmäinen mäkipäivä heitettiin Penkenissä. Eilen ilma oli hieman inhimillisempi ja nollarajakin heilui jossain 1500m hujakoilla – lämmintä siis oli. Muutoin meininki ja mäjenlasku maistui hyvästi, mutta voin helvetti kun tota porukkaa on noissa suosituimmissa mäjissä ja kaiken kukkuraksi valtaosa kööristä on siis ÄRRIÄ päristeleviä itänaapureitamme (tämä ei ole vihapuhe). Välillä pelottaa oikeasti enemmän tuolla rinteessä kanssalaskijoiden ansiosta kuin pahimmillaan jossain takamaastoharjanteella hirveessä sinkissä ja sivutuulessa. Mutta jatkamme huomenna (jos keli sallii) pienempien keskusten skouttailua ruahallisemman meiningin perässä, kaiketi lumen tuloa ja mettähiihtoa harrastamma?!
Reality check!
Kotio välillä
Eilinen heilahti välipävn merkeissä, kun ei keli eikä kunto oikeen houkutellut mäkeen. Mutta tänään sen sijaan vimosen mäkipävän kunniaksi laskettiin täysi päivä ja vimosena laskuna sai apinan pois seljästä ja vetästiin kelistä huolimatta Hapon pohjoispuolelle. Riipasin laskupäivän jälkeen pikaisesti videopätkistä editin kasaan ja kattelkaahan se tuosta:
Pottomless
…suomalaisella peellä! Juu – olihan mäkipäivä. oli melkein liikaa lunta, siis myräkän jäljiltä lunta oli ihan saatanasti, mutta kun päivän teemana oli aurinko pilvettömältä taivaalta niin paras höttöys oli jo hangesta kaikonnut. Muutoin hanki oli siis oikeasti pohjaton – sitä ei löytynnä vaikka kuinka koitti sivakkaa tumpata pohjalle. Hyvällä lumella tulee uudet onkelmat- vaikka kuin olis viettävää mettää niin ei jumalauta saa tarpeeks vauhtia – saatika ku moilanen rupee kampeemaan sivakkaa poikittain….
happy as a happo!
Happo ykkönen toimitti taas, vaikkei sen kummempaa snöggeliä ole taivaalta vähään aikaan pudonnutkaan. Könyttiin ja tärryytettiin metikköä Sakkametässä ja kesätien ympäristössä, yläpellissä ei oikein nähnyt mitään. Nyt taivaalta tuuppaa lunta enemmän ku meikäläinen on koskaan nähny, joten huomenna saattaapi olla aika hyvä päivä tiedossa….? Ohessa viideo tältä päivältä ja pari fotoa.
Kevyttä harrastelua Hapossa
Tänään käytiin Hapossa haahuilemassa, kun metikköön oli kuulemma tarttunut lunta kivasti Cortina-päivän aikana. Ja olihan sitä jonnii verran säätynyt meillekin ja omia jälkiä piirreltiin taas. Tosin täällä alkaa ilmeisesti aika ronkeliksi, koska polven syvyisestä kevyestä lumesta ei nyt tullutkaan mitään eeppistä fiilistä. Laskemisen ohessa hoidettiin Sakka mettän summmer-roadin raivaamistä suksilla Powder Lodgen isännän mieliksi – mahtuupa tulevaisuudessakin laskemaan… Kuvia ei tarttunut oikeen muuta kun alla Joel Nykterin nappaama foto meikäläisestä ja eilisen videon päivitinkin aikasempaan postaukseen.