Aurinko pauderia ja pelkkää aurinkoa – japani taas nähty.

Julkaistu: 29.1.2013

Sumimaseen, että on jääny nyt parin päivän touhut päivittelemättä. Mutta joo – sitä on tässä hiihdetty, hiihdetty ja huilailtu. Toissapäivänä painettin Corttinaan siivoilemaan ison lumisateen viimeisiä jälkiä kun oikein auronko paistoi. Päätettiin jo kämpille, ettei lähdetä putikkressiin mukaan, vaan ajellaan nautiskellen hyvää lunta ja samalla kuvaillaan. Ja olihan se lumi oivaa, ainakin nopeampaa kuin pohjaton myrskylumi.

Meikä kurvaa – Joel Nykter kuvaa!

Autoilussa luovia suomalaisia… Kuus ukkoo Sambarissa kamoinen, sanoisin että taikatemppu – ainiin ja vanhin ja raihnasin pistettiin takaloosteriin.

Arska lentää Corttinan päkkärillä

Loistavan aurinko-pyydäpäivän jälkeen käväistiinkin kiskasemassa jo melkein perinteiseksi muodostuneet sushit Hakuba ykkös-paikassa, jossa jostain kumman syystä oli hieman hämminkiä meidän sapuskojen ja juomien pöytäänkantamisessa ja tästä syystä isäntä halusi hieman voidella meitä ylimääräisillä juomingeilla… Välipäivähän siitä seurasi – sake käy nuppiin.

Sakesake!

Tokkuraisen ja jopa hieman rapulaisen välipäivän jälkeen onkin sitten hyvä lähteä availemaan paikkoja ja päätettiin, että skinikeikka taitaa olla parasta lääkettä moiseen. Juipit Tsugaiken ala-asemalle kondoolilla yläpeltiin. Karvat alle ja törmälle. Kinnattavaa tänään tuli vertikaalia ainoastaan n.700 metriä, mutta muutamaan otteeseen jumppailtiin kinejä alle ja pois. Hyvää mäkeä oli tarjolla ja lumi oli ainakin meikäläisellä täysin uudenlaista – kovahko ja nopea pohja, mutta pehmeä ja todella smootti lumi päällä. Tourailtiin siis Tsugaiken takamaastoon, jonne jätimme auton ja jatkoimme parilla kikkauksella kohti Norikuran harjannetta, josta ihan ookoo laskua Corttiinaan. Corassa tottakai onsenit kehiin ja bussilla takaisin autolle. Nyt on ukot takasin kämpillä ja meikäläisellä pakaasit taas pakattu ja tulevana yönä Tokioon ja siitä puikolla kotio. Muu kööri jää pitämään majaa vielä melko pitkäksi aikaa ja jos joku lukioista törmää vuokraisäntäämme Williamiin, niin autot on hyviä ja kaikki muukin on loistavasti kämpillä! =) Ei vaan oikeasti, fasiliteetit ovat japanilaisen spartalaiset, mutta toimivat ja loistavat – The Boarding Co rules!

Touri aluiillaan

Hyvät toimistomaisemat.

Lounastauko

Arska vetää sankarihiihtoo.

isosti sataa lunta edelleen

Julkaistu: 26.1.2013

Yuki, sanoo japanialainen lumesta. Sitä kun on sadellut tuossa pari vuorokautta putkeen melkoisen isolla annostimella, niin ukkelit olivat varhain aamusta pystyssä ja valmiina mäkheen. Ja konkkaronkka saatiinkin taas Subarukolonnan voimin kumipyörille hyvissä ajoin, mutta annas olla kun automaagi-supercharger yksilöstä rupesi jälleen loppumaan virta Iwataken kulmilla – ei muuta kun pirssi tien varteen ja uusia suunnitelmia miettimään.

Kamat yhteen autoon ja siitä ukkoa täytteeksi sen mitä mahtuu, muille hepuille mittari pihaan taas nokka kohti määränpäätä eli Corttinaa. Matkalla edelleen oli jos jonkun sortin kommervenkkiä kun muiden vehkeet jumahtivat syvään hankeen serpotiellä. Rensselimopo pääsi vahvan nelivetonsa ansiosta perille hienosti ja muu lössi piti tukevasti kiinni samaan aikaa Toyota crownin takapenkillä kun takavuosien drifting mestari pujotteli serpokurveja ja jumahtaneta autoja perä sladissa ja lumikettinkit kolisten – mekosta kyytiä.

Laskemisen osalta saattoi tänään olla kokolailla härskeimmät lumet missä meikäläinen on koskaan laskenut. Ja hissimatkojen aikana puhaltava puhuri lumentulon apuna täytteli aina sillä välin vanhat jäljet pois. Laskujalat alkavat olla melkolailla kohdallaan nyt, koska pauderia pystyy painamaan juuri niin pitkään kun mettä vaan antaa periksi ja kallistusta riittää.

Toyota taksi on maantien ässä.

Svenksa talande bettrefolk montussa. Arskan randoköydellä saatiin sekin jeppe hilattua ylös montusta – parin metrin syvyyteen oli kaveri humahtanut.

normi 30cm lisää hiihtojen aikana.

Kerkesin.

Julkaistu: 25.1.2013

on niin paljon lunta siivottavana, ettei melkein kerkee blogia postaamaan, mutta tossa pikkunen makupala tältä päivältä, laskemassa koko kööri:


ja päivähän pitää lopettaa tyypilliseen japanilaiseen Onsen-styleen,

uutta lunta kaivataan

Julkaistu: 24.1.2013

Kyllä. Nyt muutaman lämpimämmän ja poutaisen päivän perään alkaa jo ukot kaipaamaan uutta lunta. Ja luontoäiti näyttää toimittavan toivomuksemme, koska juurikin tällä hetkellä taivaalta pudottaa, tai siis niinku englanniksi sanotaan niin oksentaa valkosta kultaa taivaan täydeltä, joten eiköhän tilanne korjaannu aika mukavaksi tässä vuorokauden aikana. Lunta pitäisi itseasiassa paukata seuraavat 3-4 päivää.

Torstain ratoksi rattoryhmämme iski jo saletiski todettuun Norikuran harjanteeseen ja kinnailtiin tänään kahtten otteeseen tuo n. 400-500 metriä verttiä. mieli olisi tehnyt lähteä tutkimaan Hapon isompia seiniä, mutta normaalilumipakkaan tottunut köörimme oli edelleen yhteisymmärryksessä sitä mieltä, ettei ilman suurempaa vaaraa ylös ole mitään asiaa. Mutta kyllähän siellä porukka käy sivakoimassa hyviä lumia, meille henkikulta on vielä epikkipauderia tärkeämpää – ja kyllähän se lumi ylhäällä liikkuu.

Törpättiin tosiaan pari kierrosta harjannetta ja lumi oli osittain edelleen todella oivaa, mutta kaikki auringolle altistuneet paikat olivat jo pienen aurinkocrustin peittämiä. Lasku oli kivaa ja keskityttiin lähinnä videokuvailuihin ja sen moiseen oheistouhuun – jossain vaiheessa sitten luvassa vähän deepimpi video kun ukot kotiutuvat. Kakkosrundilla keskityttiin enempi laskemiseen ja tällä kertaa vedettiin hieman jyrkempiä aspekteja. Nyt tosiaan pihalla paukkaa lunta kuin esterin takaloosterista, joten hyvältä näyttää touhu. Niin ja toinen koppimopo jäi tien varteen kotimatkalla Corttinan onsenista kämpille (jonnekin Iwataken kulmille), kun perkele sammui kolme kertaa reissun aikana – kaks kertaa pistettiin kaapeleilla vehje käyntiin, mutta kolmosstögin jälkeen annettin homman olla… Saas siis nähdä millloin toinen auto saadaan takaisin vahvuuteen…

Joel kinnaa.

iKuva

Down by the norikura

Finlandoo!

Raaka-Arska tissit paljaana

Kaapelikivaaa.

 

Norikura ja pari edellistä päivää.

Julkaistu: 23.1.2013

Jahas. Netti tuli kämpille ja kaikki sosiaalinen kanssakäynti pysähtyi kun seinään. Ja samalla tottakai puuterituristi pääsee tööttäämään matksua isolla kädellä interwebziin ja tottakai tänne blogiin! Parin Corttina-päivän jälkeen tiistaiaamun näytti kämpiltä melkoisen hyvältä kun lunta tuuppasin ikkunan takana, mutta aamun lumityösessareissa ilmeni, että lumi on melkoisen märkää. Ja märemmäksihän tuo muuttui kun lähdettiin koppimopoilla pöhöttämään kohti Happoa – homma muuttui nimittäin ehdaksi vesisateeksi, joten eipä jäänyt päivästä hirveästi jälkipolville kerrottavia. Pari kierrosta laskettiin pohjoisen puolelle metsän siimeksessä ja eihän siinä muuta kuin kastunut.

Hakuban keskustaa, eipä kummempia.

rumpuryhmä paukuttaa naapurikuppilassa

Lodgetuttuja rumpuja kattelemassa. Okei, Joel kuuluu lumilautakauppamme henkilökuntaan.

1-2 asiakasta painaa vuokraamoon kyselemään josko löytyisi rensseliä – ilmeet ovat yleensä melko priceless, kun ukot tinttaa pottua naamaan.

vesi-perkelettä

Vähän heikomman päivän perään keskiviikko ei alunperin sitten näyttänyt sen paremmalta. Lunta ei ollut tullut lisää, mutta lämpötila oli kuitenkin laskenut hieman vilakammaksi, joten päätettiin lähteä skinnaamaan Norikuraan jos tyypättyä harjannetta. odotukset eivät siis olleet kovin kummoiset, mutta mukavan hikinitkuttelun (n.400m verttiä) palkintona harjanteelta aukesi mukavan pölisevää ja kevyttä lunta ja myös edelliset jäljet oli luontoäiti pyyhkäissyt veks valkoiselta kanvaaltaan. Eipä siinä, nitkuteltiin hieman edellisen keikan stoppipaikkaa ylemmäs ja ei muuta kun härväilyjen jälkeen sukset kohti alamäkeä ja uutta variaatiota virittämään lumiseen metsään – postauksen yläpellistä löytyy videotodiste. Kuvina muuten kaikenmoista härväilyä ja japanin ihmeitä. Huomenillasta pitäisi alkaa tuuppaamaan siihen sorttiin lunta, että suottaapi olla jiihaata tulossa…

Fakiiritemppu koppimopolla – kuus ukkoa kylille. Autojen kanssa muutenkin ollut vähä säätöä, kun ensin manuaali subaru simahti ja seuraavana aamuna korjaanut – jolloin heti perään automaatti subbe sammui valoihin ja sinne jäi… saa nähä josko toinen koppimopo saataisiin pikapikaa takaisiin vahvuuteen. Saattaa nääs 8ukolla fakiiritemppu olla jo melko mahoton.

Tänään Norikuran parkkiksella.

Raaka-Arska kinnaa.

Träkki.

Tämän päivän lojotusta.

Ei joka jätkällä löydy monokuivuria kämpiltä.

Ja affella kahenkilon siika – eiku kolmen litran sake!

Cortina & Norikura – kaikki yhes koos!

Julkaistu: 20.1.2013

Prrr, aloitetaan videolla, tarina perästä.  Lunta tuuppasi taas eilisillan ja viime yön aikana siihen tahtiin että koppimopoklaanin subaru-kolonna päätti jälleen suditella aamusta kohti Corttiinan mukavuusmetsiä. Suomi tuntui olevan vallitseva jiihaa-kieli sunnuntain ratoksi ja muutaman aussin kuulin mainitsevan että ”welcome to scandinavia” hissijonossa.

Perus etelä- ja pohjoisseiniltä löytyi iha mukavata linjaa, mutta jonkin verran vanhat pohjat kolisivat vauhdilla mentäessä, joten parin tunnin tuhinan jälkeen päätettiin kurvat metikön läpi ja suhauttaa kohti naapurikeskusta eli Norikuraa. Kassasta yhen nousun tiketit käteen, skinit pohjaan ja nelisen sataa verttimetriä ylämäkeen. Ja kas kummaa, johan rupesi löytymään täysin koskematonta hassun hauskaa puuterilunta. Nyt imeskellän Chu-hia siihen malliin, että huomenna taitaa olla välipäivä (polvet sanoo KYLLÄ) ja jos aamusta ukot ovat matkustuskunnossa niin saatetaan toteuttaa hieman maakuntamatkailua.

Japanese perusputikka.

Julkaistu: 19.1.2013

Kolmas päivä Jaappanissa meneillänsä ja tänään tuupattiin Cortinaan tsekkaamaan tilanne. Lumet tuntuvat olevan melkosen herkässä tällä hetkellä, eikä pahemmin holtsita lähteä ylemmille aspekteille kokeilemaan onnea – Olipa Goryussa joku heppu laukaissut isohkon vyöryn tänään, tosin paikka on melkoinen itsemurharänni huterilla lumilla kaiketi.

Moilane edustaa.

Pauderski toimi hienosti tänään, vaikkei mitään pohjatonta ollutkaan tarjolla. Hyvää settiä ja meininkiä silti perus puuterihiihdon ja onsenin merkeissä – ei se elämä olekaan hassumpaa.

kisskiss, älä lähre sinne!

Joel kaartaa

Valtteri puijottaa.

Sorry – no internet

Julkaistu: 18.1.2013

KY! kämpille tulee interwebbi vasta ensi tiistaina, joten pikanen (ehkä viteo) ja kuvapäivitys Japonian alkumetreistä. Sanotaanko näin, että reissun startti on ollut vähintäänkin eeppinen, vaikka tuo adjektiivi onkin jo kulutettu loppuun… Anivei, parit kuvat naapuri-baarin wlanilla pykättynä hät-hätään (ja videotakin pukkaa).

Rönkkönen tujuttaa.

MITÄ?

Jolly

Moilane ruokaostoksilla.

kompakti kakkahuussi-suihku, a.k.a. kumikoppi.

kartanon herrat kaik yhes koos.

vuokraamo, eiku meitin olohuone.

nelivetokoppimopot jyllää.

suksitellinkit, kestivät painoa n. minuutin…

Toki oon Tokiossa!

白馬に向かって!(> – <)

Julkaistu: 15.1.2013

Noni, sitte ukko kentälle, mies puikkoon ja nokka kohti nousevaa aurinkoa! Muu porukka jo lähtikin Münchenin kautta pikku kiertoreitille ja minämies töhötän perässä Finnairilla suoraan. Pitäkää seuraillen plokia, koitan taas tärryyttää tarinaa, kuvia ja ehkä videotakin lähes päivittäin jos vaan kohteessa interwebbzi pelaa. Sayounara!

Messilä slo-mo!

Julkaistu: 11.1.2013

Dodii! Käytiin tuossa poikain kanssa vähän herkistelemässä jalkoja ennen ensi tiistaina starttaavaa kauko-idän komennusta Messilässä ja samalla otettiin vähän selvää, josko Sonyn äxön-kamera suoriutuu suomen haastavissa olosuhteissa, eli pimeässä ja keinovalossa. Kuvausmoodina käytin itselleni kaikista mielenkiintoisinta, eli 120fps:ää, jossa tarkkuutena 720. Kuvakulma laajuus on 170-astetta, mutta siis ainoastaan laajakuvana. Kannattaa pistää videossa 720-tarkkuus päälle, editoidessa en tehnyt muuta kuin leikkaukset pätkiin, muuten matskua á la originell…

Sauvamountissa tuo kamera toimii iha ok, tosin ns.tankomountti on melko kookas eli jos kamera olisi jatkuvassa käytössä, pitäisi varmaan joku McGyver-viritelmä tehdä sauvaan. Nyt sauvakiinnitys tulee kiinnittää kuusiokolo-avainta käyttäen. Lasiträppikiinnitys ei ainakaan vielä hirveästi vakuuttanut, koska vaikka lasit hirttää kypärään ja naamaan kiinni kaikin voimin, jää kameraan ja kiinnikkeeseen kuitenkin näiden painon vuoksi sen verran klaffia, että kamera heiluu valtoimenaan – tuo näkyy videolla lopussa kun nopeutin matskua vastaamaan normaalia nopeutta. Testiryhmä jatkaa Sonyn parissa seuraavan kerran Japanissa, palalaikka!