Tulihan se talvi!

Julkaistu: 30.12.2015

Tai tuli ainakin pakkanen ja keinotekoinen lumi!

On tuota neljättä vuodenaikaa jo tovi tässä vartoiltukin. Oma odottamisen tuska on nykyään melko helppoa, koska harrastamista löytyy muista lajeista ja eiliseen mennessä kerkesin keräämäänkin yli 2700 kilometriä metsässä maastopyörän selässä (vuonna 2015 siis) ja tällä viikollakin tullut jo yli 50 kilsaa porattu läskipyörällä mettässä – parta kuurassa on siis menty!

Talma joka tapauksessa meikäläisen lähimäkenä avasin tänään jo aamusella perherinteen, eli ensimmäisen ”ison mäen”. Ei muuta kun duunipäivän jälkeen sukset autoon ja törmälle siis! Itse en tällä kertaa koukannut lipputiskin kautta vaan ajattelin ottaa kauden ensimmäisen hiihtopäivän kuntoilun kannalta ja nappasin Skicardin sijaan taskuun nousukarvat ja uudet randoremelit.

Tarkoitus oli kuntoilun ohessa ottaa tuntumaa ja totutella keveiden randositeiden maailmaan dynafittien muodossa ja kyllähän tuo kiipiäminen on melkoisen keveää noilla rimpuloilla. Ja vaikka usko ei aluksi mikää vankka ollutkaan, niin jäisellä rinteellä siteet eivät laskiessakaan laukeilleet, vaikka välillä runttasikin suksea tosissaan kantilleen. Rinne oli tykkilumimäeksi yllättävän mukava laskea alas, nousemista unohtamattakaan =). Ja porukkaa oli muutenkin mukavasti liikkeellä, toivotaan siis tästä talvesta tuottoisaa hiihtokeskusyrittäjille, iltapäivälehdetkin povaavat lumikaaosta etelä-suomeen heti vuoden 2016 starttiin…

Läspyttelin tosiaan 1,5 tuntia ylöös ja suihkien alaas. Verttiä ei kertynyt kuin n. 530 metriä, mutta kyllähän tuo iha peruskuntoilusta menee – ja juttuseuraa saa helposti kun hissin sijaan lätkyttää karvoilla ylämäkeen – Somettaminenkin onnistuu noustessa näppärästi.

Mutta mutta, nyt on taas hiihtohommelit käynnissä ja jo malttamattomana odotellaan talven ensimmäistä reissuakin alkavaksi tammikuun puolessa välissä! Blogiakin aktivoin tässä sitä mukaan kun hiihtohommia on, noita meikäläisen fillaritouhuja tuskin kukaan jaksaa tulkata =) Eli palalaikka!

Epikkiä pohjoisesta!

Julkaistu: 10.9.2015

”Epic” on nykypäivän ehkä käytetyin hehkutussana joka tarkoittaa siis eeppistä ja kokolailla sanaa kylvetään kaiken maailman medioissa sitä tahtia, että sana sinällään alkaa menettämään merkitystään, mutta omalle kohdalle osui nyt niin eeppinen reissu parin viikon takaa, jotta koen sanan käyttämisen olevan oikeutettua!

skibotn (1 of 21)

Nimittäin erakoksi jääneen, viimeisen kesälomaviikkoni päädyin viettämään poikain kanssa jälleen kerran pohjoisessa, nimittäin Käsivarren suunnalla. Elokuun lopussa ajettiin Tahkolla Santa Cruz enduro sarjan toiseksi viimeinen osakillpailu, jonka jälkeen päätin jatkaa matkaa edelleen kohti pohjoista fillari auton kyydissä. Mystinen Kilpisjärven keisari oli kasannut yhteen meitä etelän hitaita ja suunnitelmissa oli ajella pitkin käsivarren tuntureita sekä Skibotnin vuoristopolkuja fillareilla viikon ajan.

skibotn (3 of 21)

Juomavettä on tarjolla myös.

skibotn (6 of 21)

Ensin ylös.

skibotn (10 of 21)

Maisemat ovat tyrmäävät, jos vain näkyisivät.

skibotn2 (11 of 45)

Hetkinen, nyt näkyy.

Paikkoja tässä niiden TOP SECRET-statuksen vuoksi enempää erittelemättä, polkupyöräily pohjoisessa on pähkinänkuorissa seuraavanlaista; valitaan törmä jossa eeppinen polku, talutetaan toistatuntia konkelia rennosti ylämäkeen, välpätään painovoimafillarointivehkeet päälle ja suitsait ajetaan niin kovasti kun sielu sietää alamäkeen tuo eeppinen polku – 15-20 minuuttia ja 5-6 kilsaa nautiskelua välillä hieman pysähdellen alas – TOISTA!

skibotn2 (5 of 45)

Ei olla suomessa, vaikkakin Haltille ei ole pitkä matka.

skibotn2 (9 of 45)

skibotn2 (32 of 45)

skibotn2 (45 of 45)

Lyngseidet ja viime vapun hiihtomaastot, kuvassa kolme hiihdettyä törmää =)

jopas (3 of 3)

Ei se kurjaa Kilpisjärvelläkään ole, bongaa Saana!

skibotn (19 of 21)

Jäämeri!

Aina ei välttämättä myöskään tarvitse nousuhommia hoidella talutellen, eli tunkaten – vaan nousut voidaan myös hoitaa kuskia vaihdellen heittämällä ukot ja fillarit pakettiauton kyytiin ja annetaan näin polttomoottorin hoidella nousupuoli, jolloin alamäkeen jää rutkasti enemmän paukkuja sekä toistojen määrä eeppisillä poluilla lisääntyy.

kisat (1 of 7)

Ylös tunkatessa on hyvä tutustua alas ajettavaan reittiin.

kisat (5 of 7)

Sopuliparka oli jo noustessa kuukahtanut.

kisat (6 of 7)

RAUTAA RAJALLE!

kisat (7 of 7)

Kilpisjärven keisari apureineen oli myös järjestänyt fillarointiviikon päätteeksi epäviralliset Kilpisjärven piirimestaruuskilpailut alamäkiajossa, eli Kilpisjärvi-DH:n! Salaiseen paikkaan pojat olivat valjastaneet 200 verttimetriä omaavan haastavan polun, johon oli jopa merkattu erillaisia linjoja hurjille ja vähemmän hurjille kuskeille. Kilpailut olivat hieman sumuisesta ja kosteasta kelista huolimatta myös erittäin eeppiset – luonnollisesti. Alla videotallenne kilpailujen kulusta:

Aina ei kesäisessä Norjassa ole niin lämmin.

Syöte

Julkaistu: 21.7.2015

Paluu etelään – se on väistämätöntä kun loma loppuu ja ukko on pohjoisessa. Pohjoisen kierroksen viimeinen etappi ennen kotiin ja arkeen paluuta oli luontevasti Pudasjärvi ja Syöte. Utsjoelta olisi ollut turhan pitkä sipasu suoriltaa kohti Keravaa, joten päätimme ottaa välistopin kotimatkalla paljon kehutun Iso-Syötteen maisemiin.

Syote

Alamäki on paras mäki!

Syötteelle on jo jokunen vuosi takaperin linjattu ihan oikeita maastopyöräreittejä perus retkeilyreittien ja retkipyöräilyreittien lisäksi, eli odotukset olivat tietenkin korkealla. Ja Syötteellä järjestettävä Syöte MTB tapahtuma on kerännyt paljon kehuja ainakin puskaradiossa juurikin reittien osalta, joten olihan niitä lähdettävä ihmettelemään.

Syote

Pumpträkki toimii aina!

Syötteeltä löytyy kolme kappaletta erikseen merkattuja maasturireittejä, muistaakseni 17km, 25km ja sitten pisin 37km ja näitähän voi reippaampi jeppe yhditellä miten lystää. Meillä aikataulun puolesta ei ollut kuin yksi päivä aikaa ajella, joten päätimme lähteä tsekkaamaan keskipitkän reitin vaimoni kanssa, eli 25 kilsan Pitämävaara lenkin. Lenkki lähtee Syötteeltä kohti itää ja Taivalkoskea ja itseasiassa reitin puolesta välistä olisikin voinut tehdä 30km piston Taivalkoskelle =).

Syote

Jotain teknistäkin löytyy reitin varrelta, mutta ei mitään mahdottomia

Itse lähdimme aamusella kympin korvilla Syötteen tunturihotellin pihasta ja tottahan toki piti ottaa hyvät alkuvauhdit losottelemalla päärinteen polkua kunnolla rymyttämällä alas, hauskaa oli ja suosittelen – tosin paluumatkalla on sitten luvassa ylämäki. Alhaalla huomasimmekin että sunnuntain kunniaksi Syöte-Shop aukeaakin vasta puolilta päivin, joten jotain retkievästä piti keksiä. Puhelinsoitto Pikku-Syötteen hotellille ja sieltähän järjestyikin näppärästi hotelliaamupalan jämistä eväsruikkarit reppuun matkanvarrelta, ja tämä jos jokin palauttaa taas mieliin, että asiakaspalvelua löytyy vielä!

Syote

Reitti on merkattu hyvin ja ilman karttaa/gps träkkiäkin pärjäilee hienosti

Ruikkarit repussa Pikku-Syötteen topissa silmiin osuikin jo vähän ehkä kulahtanut pump-träkki, joten sitä sitten hierottiinkin tovi ennen metsään lähtemistä. P-syötteeltä taas muikea rinnepolku alas ja nokka kohti itää. Jonku tovin reitti kulki edelleen latupohjia pitkin ja hetken jo pelästyin, että noinkohan hype on taas ollut liikaa ja ajellaanko tässä taas Saariselän tapaan panssarivaunuille tarkoitettuja singletärkkejä, mutta huihai pelko pois.

Syote

Pitkosta löytyy

Latupohjan jälkeen pelko osoittautuikin turhaksi ja männikössä luikerteleva ja melko hyvän flown omaava nopeakin polku sai hymyn suupieliin. Reitti oli varsin vaihtelevaa ja väliin osui sopivalla sekoituksella niin ylämäkeä kuin mukavan rullaavaa ja välillä todella vauhdikastakin alamäkeä. Pitkoksia on jonkun verran, mutta kaikki olivat hyvässä kunnossa, eikä läpiajamisessa ole mitään estettä.

Syote

AIJJETTÄ!

Reilun parin kymmenen kilsan ajamisen jälkeen reitti palaa hetkeksi metsäautotielle, mutta palaa vielä lopuksi metsäpoluille. Omalla kohdallani reissu sai viimeisen niitin ajeluun kun erässä lopun vauhdikkaassa mäessä lähdin edellä ajavia jahtaamaan ja erässä reilummassa montussa napsahti vauhtia pumpatessani fillarista takajuosituksen läpipultti poikki ja loppu matka olikin sitten talutushommia. Onneksi tekniikka petti vasta reissun viimeisellä lenkillä ja senkin loppupuolella. Niinpä nappasin vaimoltani läskin alle ja sutasin kipasemaan autoa hikisen ylämäen jälkeen tunturihotellin pihasta – voin kerto että ylhäällä hapotti ja reisissä poltteli.

pivottipoikki

Tenkka po! Onneksi antautui alumiini eikä hiilikuitu.

Syötteen reiteistä yhden tsekanneena voin kyllä vilpittömästi kehaista maisemia ja polun hienoutta. Eihän maisemat aivan pohjoislapin erämaalle vedä vertoja, mutta lähellä mennään. Syöte hotellin fillarivarastosta vielä mainittava ja annettava iso plussa moisesta. Muualla fillarit ovat olleet joko osa majoituksen sisustusta tai sitten lojuneet autossa piilossa. Syötteeltä löytyy jopa fillarin pesupaikka sekä jos omia ei ole mukana niin työkalusetti huoltokäyttöön löytyy hotellin respasta. Vielä kun syötteelle rakentava bikeparkin ja hissi pyörisi niin meikäläinen saattaisi helposti viihtyä siellä pitkäänkin – mäkipyörää välipäivinä ja muutoin xc-vetoja hienoissa maastoissa – tällaista lisää!

Syote

Hotellin fillarivarasto ja fasiliteetit

 

Ohcejohka – eli utsjoki!

Julkaistu: 11.7.2015

Bures dat manná, eli hyvin menee edelleen! Inarin rymyytysten jäljiltä karavaani pomppasin kohti Utsjokea ja sillä suunnalla ihmeteltiinkin koko arkiviikko. Tottahan toki Utsjoella ollessa piti käydä Norjaa ja Varangin niemimaata ihailemassa, kuten myös käppäilemässä Kevolla, mutta nyt keskitytään edelleen siihen tärkeimpään eli pyöräilyyn jänkhällä.

utsjoki1 (6 of 22)

Polut ovat joko leveääkin mökijäuraat, tai pientä poronpolkua, mutta mitään siloteltua hiekkatietä ei tarvitse ajella

utsjoki1 (21 of 22)

utsjoki1 (19 of 22)

Ei olla pohojanmaalla, vaan päälaella.

Utsjoki on mitä paras paikka lähteä maastopyöräilemään, nimittäin maasto on suurimmaksi osaksi puutonta tai vähä kasvillista tunturiylänköä, joten jopa poluton eteneminen onnistuu. Toisekseen Utsjoen alueelta löytyy todella kattava ja hieno nettisivusto, josta löytyy karttoineen, gpx-träkkeineen ja sanallisin kuvauksineen kaikki alueen reitit, jossa erikseen on myös todelliset maastopyöräilyyn soveltuvat MAASTOPYÖRÄreitit. Kannattaa käydä tutustumassa Utsjoki 360-palveluun.

loktajavri (6 of 56)

Piekana laskeutuu huilaamaan saalistuksen (tai meidän hätyyttelymme) lomassa

loktajavri (15 of 56)

Taustalla luikertelee Teno

loktajavri (21 of 56)

loktajavri (26 of 56)

 

Kävimme ajamassa kolme eri reittiä Utsjoen alueela ja kaikille reiteille oli luonteenomaista se, että Tenojoen laaksosta noustaan aluksi aika reilustikin ylös joko Kaldoaivin erämaan tai Kevon puoleselle tunturiylängölle, jossa reitit kulkevat mukaille avonaisia tuntureita ja laaksoja. Itse kävimme ajamassa Ailikkaan reitin, Loktajarven reitin sekä Nuvvus-Dalvadas reitin. Alla mukavaa todistusaineistoa siittä, että mikä menee ylös, pitää myös tulla alas =)

loktajavri (39 of 56)

Reittien varsilta löytyy todella vaikuttavia paikkoja

joki (1 of 1)

Kahluuhomma, selevä!

nuvvus (2 of 25)

 

Jokainen kolmesta reitistä olivat hyvin omanlaisiaan, vaikkakin jokainen juurikin kulki Tenolta nousemisen jäljiltä ylängöllä. Mutta jokaisella reitillä oli lumoavia maisemia, erillaisia pinnamuotoja, sekä hyvinkin erillaisia polkuja ja maastoa. Välillä ajettiin polutonta taivalta ja välillä kovastikin leveää mönkijäpolkua, mutta ihmispaljoudesta ei tarvinnut kärsiä – kaksi poromiestä tuli yhdellä taipalella mönkkäreineen vastaan.nuvvus (12 of 25)

Vallitsevaa ylälapin seudun reittien maisemissa on tietysti hurmaava Teno-joki. Mutta myös näin heinäkuussa Norjan lumihuippuiset tunturit maalaavat uskomatonta taivaanrantaa lähes kaikkialta. Maisemien lisäksi luonto ja varsinkin kirjava lintukatras on jatkuvasti läsnä ja melko tavanomaiseksikin tuli bongata taivaalla tunturikihuja, piekanoja sekä jopa kotkia.

nuvvus (22 of 25)

Maastopyörämatkailijalle voi kyllä todellakin suositella päänlaen Lapin maastoja ja puitteita. Muita maastopyöräilijöitä ei näkynyt laisinkaan, kalamiehiä tosin sitäkin enemmän – myös julkimoita kesäinen Utsjoki tarjoili kuin käynti lentoasemalla konsanaan. Majoituspalveluita tuolla suunnalla on melko rajoitetusti kuten myös muitakin lomailaisen palveluita, mutta lähteä kannattaa silti, jos hienot fillarimaastot kiinnostavat. Ja se myös kannattaa muistaa, että kun reitit nousevat aina Tenon varresta pitkälti ylös, myös reitit päättyvät todella maukkaisiin alamäkiin, joissa pääsee todellakin testaamaan jousituksen viimeisimmät justeeraukset. =)

 

Inari

Julkaistu: 07.7.2015

Daerrva!! Sanoo kuulkaas kylänmies kun etelän vetelä painaa laukussa leipää ja piimää vaan morjenstamaan täällä pohjoisessa. Mutta tervehtimiset sikseen ja lisää asiaa pohjoisen maisemista. Etelän lomakohteiden, eli Levin ja Saariselän jäljiltä mennäänkin sitten ”Lapin kehäkolmosen” ulkopuolelle, eli Inariin. (edellisen hassuttelun keksin ihan itse) Inarissa pysähdyimme muutamaksi päiväksi ja tarkoitus oli, ylläripylläri taas kammeta fillarin selkään ja tutkia mitä Loirin takapihan metsät ovat syöneet.

ukkojapielpa (2 of 61)

Heti saavuttuamme ja mukavasti majoituttuamme paikallisen leirintäalueen mökkiin, päätimme lähteä tutkimaan millainen on Pielpajärven erämääkirkko. Nopea kuukletus ja fillarifoorumilla joku on käynyt siellä konkelillakin, eli let’smenoks. Nooh, sanottiinhan siinä, että fillari saa kantaa aikalailla ja sehän tuli selväksi. Inarissa siis reitit ovat ihan vaan retkeilyreittejä ja jos on tarpeeksi hullu niin joku lähtee niitä myös fillarilla koluamaan.

ukkojapielpa (3 of 61)

Pielpajärven reitti on n. 4,5km yhteen suuntaan, joten sehän olisi hyvä iltalenkki meille. Tietenkin todella kivinen maasto ja tekniset ajo-osuudet hieman tekivät retkestä työlään ja moni vastaantulija katsoikin hieman kieroon kun koluttiin fillareilla kivikkoa eteenpäin, mutta kyllä muuten parani ajotekniikka ja tasapaino tällä reissulla. Ja renkaat kuluivat kivasti.

ukkojapielpa (6 of 61)

ukkojapielpa (42 of 61)

Erämaakirkko itsessään on todella hieno paikka ja 1760-luvulta mökki on jäpittänyt korvessa. Muutaman kerran vuodessa kirkossa pidetään oikein tilaisuuksia ja häitä. Reittiä ei missään nimessä voi suositella fillarilla kuljettavaksi, ellei ole hieman Hüllü.

ukkojapielpa (54 of 61)

ukkojapielpa (55 of 61)

Hengellisen reissun jälkeen päätimme suunnata seuraavaksi Otsamotunturille, joka kohoaa Inarin kirkonkylän lähettyvillä. Matkaa kylältä tulee n.9km suuntaan ja reitti on jälleen retkeilyreitiksi merkitty.

otsamo (1 of 15)

Jäniskosken silta on melko huumaava paikka.

otsamo (14 of 15)

Ohessa näppäränhauska video Otsamon taistelusta

Reitti osoittautui jälleen todella haastavaksi kulkea maastopyörällä. Ajettavaa on kuitenkin ihan hyvin, sanotaanko 3/4osaa ja loput jälleen ilmeisesti Inarin metsille tyypillistä kivikkoa. Ajoimme siis kirkonkylältä Otsamolle ja otsamon päivätuvalla makkaran grillailun jälkeen jatkoimme Rovajärven suuntaan ja palasimme maantien pientareita pitkin takaisin sivistyksen pariin.

otsamo (7 of 15)

otsamo (15 of 15)

Inarin Kirkonkylän lähimaastot ovat siis myös hieman varauksella soppeleita maastopyöräilyn ystäville. Maasto on melko kivistä ja reitit kuluneita kivikoita, mutta kyllä siellä selviää. Muuta hauskaa tekemistä Inarissa on mm. Inari-risteily ja kannattaa käydä myös Lemmenjoen kansallispuistossa tsekkaamassa reittejä. Itse kävimme jalan patikoimassa Lemmenjoella, jossa muuten myös saa ajella fillarilla, vinkvink!!!

ukkojapielpa (15 of 61)

Ukonsaari

ukkojapielpa (28 of 61)

Ukonsaarelta avautuu hienot näkymät Inarijärvelle

lemmenjoki (3 of 10)

Joenkielinen Lemmenjoen kansallispuistossa tarjoili vielä lunta

lemmenjoki (6 of 10)

lemmenjoki (8 of 10)

Matka jatkuu edelleen kohti pohjoista – palataan, tai kuten paikalliset sanovat Báze dearvan!

 

Pohjoisen lomalla osa1.

Julkaistu: 05.7.2015

LAPPI! Siellä kaikki kukkii nopeasti ja sitä rataa. Viime kesänä tuli käytyä amerikassa, joten jo perinteeksi muodostunut joka toinen kesä kotimaanmatkailua oli vuorossa ja suuntasimme taas kotimaan loman merkeissä reissuun! Tälläkin hetkellä mennään kaukana napapiirin pohjoispuolella, mutta palataan hieman ”etelämmän” antiin ja erityisesti maastopyöräilyantimiin.

levibikepark (2 of 17)

levibikepark (4 of 17)

Tunturin yläosasta on melko hienot ajomaisemat

Ensimmäinen etappi tällä pohjoisen keikalla oli läntinen Lappi ja majapaikaksi osui yön yli Levi. Ja Leville kun painaa niin tottahan toki piti käydä katsastamassa se kuulu Levin bikepark, koska korkeuseroa on hieman enempi kuin kehäkolmosen tuntumassa.

levibikepark (6 of 17)

levibikepark (9 of 17)

Rakennelmia on niin puisia kuin maaperää hyödyntäviäkin

Levi parkissa on kolme omaa reittiänsä ja niitä yhdisteleviä pikku pätkiä. Merkintä on kuten rinteissäkin, löytyy yksi helppo sininen, keskivaikea punainen ja kunnon dh-ränni musta. Nouseminen törmälle käy mukavasti gondolilla. Levin parkkia ei suotta ole kehuttu ja siellähän järjestetään myös enduron seuraava sm-osakilpailu, johon meikäläinen ei nyt tällä kertaa lähde rymyämään. Korkeausero tietysti tuo oman etunsa radoille ja pituutta pätkillä onkin kaiketi 2-3,5km noin arviolta.

levibikepark (13 of 17)

levibikepark (14 of 17)

Rakentamiseen on myös panostettu, koska metsän siimeksestä löytyy paljon bermikurveja sekä puisia rakennelmia kuten laiturihyppyreitä ja erillaisia muotoja. Vaihtelevuus rännien osalla on myös selkeä, nimittäin sinistä mäkeä voi kuka tahansa seikkailumielinen käydä ajamassa, kun taas mustaa pätkää joutuu kyllä ajelemaan kieli keskellä suuta ja jarrut savuten. Ohessa tiukka videopätkä Levin parkista, jossa kävimme Kilpisjärven Keisarin kanssa suhailemassa alkuviikosta:

Leviltä suuntasimme vauhdikkaan ajelun lomasta sitten edelleen kohti pohjoista ja suuntana oli Saariselkä. Saariselällä lähdettiin kahtena päivänä tsekaamaan UKK-puiston kyljessä olevia maastopyöräreittejä. UKK-kansallispuistossahan maastopyöräily on kokonaan kielletty ainakin toistaiseksi, mutta Saariselän alueelle on merkitty aika mukavasti pyöräilyreittejä, joten niihin tutustuminen oli tarkoituksena.

anni (1 of 1)

saariselka1 (12 of 25)

Latupohjan kurvailusta ei ole kuvia, mutta kelkkareiteitit paikkasivat hommaa

Ensimmäiseksi kävimme ajamassa Kaunispään huipulta lähtevän Moitakurun reitin, eli Saariselän pohjoispuolella olevan reitin. Suurin osa merkitystä reitistä on latupohjaa ja selvästi aika lähimenneisyydessä lanattu melko tasaiseksi hiekkareitiksi, mikä nyt ei maastopyöräilijöitä hirveästi innosta. Saimme kuitenkin hieman enemmän maastomeininkiä kun suuntasimmekin latupohjan sijaan reittiä mukailevia kelkkaurien pohjia kohti. Matkaa enismmäiselle lenkille tuli n. 26km ja kätee jäi iha ”ok” fiilis.

saariselka1 (24 of 25)

saariselka1 (15 of 25)

Toisena päivänä lähdimme fillarein maastoon Kiilopään Suomen ladun luontokeskuksesta. Suuntana Kakslauttanen ja siitä kohti Saariselkää ja takaisin rengasreitti, fillarireitiksi tämäkin merkitty. Tällä kertaa alkoi hieman jo ottaa päähän panssarivaunulle käypäsen hiekkabaanan suhaaminen, koska jo alkumatkasta selvisi, että koko parikytä kilometriä pitkä lenkki tulisi olemaan tasaista latupohjaa. Lenkin pohjoispäähän päästyämme otettiin kartta kauniiseen käteen ja suunnattiinkin paluu muinaista Ruijapolkua pitkin, joka paikkasikin mukavasti hiekkatien koluamista tarjoamalla mukavaa metsäpolkua ja hienoja maisemia. Toisen lenkin mitta taisi olla jotain 23-25km, josta onneksi paluumatkalla myös ”maastoa”.

Ruijanpolku

Ruijanpolku rokkaa!

Ruijanpolku

Summa summarum – Levin Bikepark on loistopaikka ja suosittelenkin kaikille painovoimapyöräilyn ystäville käymistä siellä. Saariselkä puolestaan EI saa suositusta meikäläisiltä maastopyöräilypaikkana. Maastokartan kanssa saattaisi olla eri filis kun lähtisi ajelemaan omia polkuja metsiin, mutta merkittyjen baanojen rullailu oli lähinnä hiekkatieajelua. Mutta, palataan taas, nyt kohti pohjoisempaa!!!

 

Himoksen endurokoitos

Julkaistu: 24.6.2015

Jaaa morjenstaa taas! Kuten edellisen ”kisapostauksen” lomassa lupasin, niin meikäläisen hurjapäinen kilpaura on saanut jatkoa. Pari viikkoa takaperin Himoksella järjestettiin Santa Cruz Enduro SM-sarjan toinen osakilpailu ja meikämandoliinohan oli kärppänä paikalla Messilässä syttyneen kisakipinän vuoksi. Himoksellakaan ei hissit vieneet fillariukkoja mäenpäälle, vaan kyseessä oli siis ns. hissitön kisa. Myös normikisaan verrattuna Himoksen osakilpailusta poikkeuksellisen teki se, että kilpaa ajettiin kahtena päivänä ja myös harjoittelumahdollisuudet oli rajattu melko minimiin.

InstagramCapture_cb69076b-c46b-4396-8b1d-5dbf56f306c2

Mustalaisleiri levällään lauantain treenikierroksen jälkeen

Lauantain ajot koostuivat yhdestä harjoituskierroksesta, jolla tällä kertaa tuli katseltua ajolinjoja ja paikkoja maltillisesti vain läpiajamisen sijaan. Harjoituskierroksen jälkeen ajeltiin sitten iltapäivästä kilpaa yksi kierros pätkiä ja suureksi yllätyksekseni olinkin jopa 65.sijalla ensimmäisten pätkien jäljiltä, joten ”yötauolle” jäätiin ihan hyvistä asetelmista, kun muistetaan että Messilässä sijoitus oli joku 140+…

C__Data_Users_DefApps_AppData_INTERNETEXPLORER_Temp_Saved Images_Himos2015_su

Himoksen ek-kartta, punasella erikoiskokeet ja sinisellä siirtymät, vkl aikana ajoa tuli n. 65-70kilsaa.

Sunnuntaina sitten ajettiinkin kahdeksan erikoiskoetta, eli koko kisaan sisältyi jopa 11 ek:ta lauantain pätkät mukaan luettuna (plus sitten treenit päälle). Sunnuntain ajoihin lähdin melko rennolla otteella, kun huomasin että sillä touhulla tulee ellei nyt priimaa niin parempaa lopputulemaa kun puristamalla. Tavoitteeksi asetin itselleni ajaa taas ehjän kisan ja pitää vähintään tuo lauantaina saavutettu 65. sija yleisessä sarjassa, jossa osanottajia oli muistaakseni n.150.

Alta kisaorganisaation tekemä video lauantain touhuista, jossa voit jopa bongata meikäläisen!

Himos enska "ei niin tyylikästä"

Ei niin tyylikästä, mutta keskikastia nopeempaa =)

Sunnuntain kisapäivä oli fyysisestikin hieman vaativampi kun jokaisen 8:n ek:n starttiin piti luonnollisesti kammeta itsensä lihasvoimin ja tuo himos-vuori on melko korkea eteläsuomen mittakaavaan. Kertaakaan en lipannut sunnuntain aikana, enkä myöskään onnistunut rikkomaan renkaita tai muita osia fillarista, joten maaliin päästyäni oli melko hyvä fiilis skaboista ja olin melko luottavainen että 65. sija oli pidetty. Suureksi yllätyksekseni olinkin parantanut sijoitustani ja sunnuntain ajojen osalta olin 59. Ja kun molempien päivien tulokset ynnättiin niin lopullinen sijoitukseni oli jopa 58., josta olin ja olen todella mielissäni ja yllättynyt – ja voin kertoa ettei helpota kisakärpästä laisinkaan moinen nousujohteinen meno!

Alta kisavideo sunnuntain menosta, tähän ei meikäläinen osunut:

11417793_10153073367977585_1602644698345530006_o (1)

Loppuun vielä yksitoikkoinen videopätkä meikäläisen pään päältä, jossa näkyy kaikki vkl aikana ajetut ek:t sunnuntain ekan kisakierroksen ajalta. Ekalla pätkällä vähä vielä puristettiin, mutta lopuilla näkyy jo pienoista rentoutta ajossa:

 

 

Etelä-suomen bikepark mayhem

Julkaistu: 03.6.2015

Moronääs! Sitä on kesä jo kesäkuun puolella ja kuten ehkä on huomattu niin fillarilla on taas myöhitty menemään kovasti kun tuo on rakasta talviharrastusta varmaan kaikkein lähinnä oleva toimintamuoto näin lumettomaan aikaan. Olen tässä kerenny koluamaan tuon edellisessä postauksessa läpikäydyn Messilän enduro-kisan lisäksi näitä etelä-Suomen bikeparkkeja, jollaisiksi nuo armaat laskettelukeskukset sitten muuntautuvat kun talvikausi loppuu. Gopro meikäläisellä on ruukannut olla mukana näillä visiiteilllä ja sitä myöden olen saanut kasattua näistä tällä hetkellä auki olevista parkeista jonkun sortin koosteet, että mimmoisia reittejä ne pitävät sisällään – Sappee ei nyt valitettavasti päässyt mukaan, KOSKA kesäkauden avajaiset ovat vasta lähiviikkoina edessä, mutta sinnekkin mennään kun taas ennätetään!

Ensimmäisenä listalle voisi ladata näistä etelän mestoista tutuimman, nimittäin Kalpalinnan, tai siis Calpis Bikeparkin! Ohessa ei suinkaan ole kaikki reitit, vaan lähinnä noita eniten koluttuja ja meikäläisen mieleen käypiä pätkiä. Calpishan on tosiaan täyteen ammuttu erilaisia reittejä joten sitä videoo saisi katsella pari tuntia jos kaikki rännit koluaisi. Mutta pähkinänkuorissa (meikäläisen mielestä siis) Calpis koostuu pääosin dh-touhuun soppeleista todella nopeista reiteistä, kuten nyt ohesta voitte tsiigailla – kiritystä alamäessä tässä tarjoilee ”melatheman”

Seuraavana listalla voisi olla Klaukkalassa sijaitseva Tornikeskus. Tänä keväänä itsekin kävin tuolla vasta enismmäisen kerran ja paikkahan on varsin mukava, joskeenkin reitit ovat hieman raffimpia ja polkumaisempia kuin Calpiksessa, mutta reittiä löytyy joka lähtöön. Ylemmäs videossa ajelen dh-fillarillani Jussin kirittäessä lähinnä keväällä ajokunnossa olleita dh-pätkiä ja alemmassa videossa paukutan enskapyörällä Tornarin varsinaisia enduroreittejä:

Kolmantena vuorossa on uusin lisäys etelän pyöräkehvelien valimkoimaan, eli Kokonniemi Porvoossa. Tämä paikka on meikäläiselle varmaan helpoiten saavutettavissa ja Keravalta surauttaakin aikalailla puolessa tunnissa pihasta pihaan. Kerran olen käynyt nyt Kokonniemessä ajalemassa ja tässäpä kaikki viime viikolla auki olleet rännit, menkäähän työkin käymään!! (tälläkin hetkellä Porvoossa pääsee jo ajelemaan useampaakin reittiä):

Neljäs ja tämän listan vimonen videonäyte on Mustavuori, tuo Tampereen jyrkkämäki. Mustiksen bikeparkissa kävimme nyt mennä viikonloppuna rälläämässä kavereiden kanssa mökkeilyn lomassa (joten vauhti ei ehkä ollut iha kovinta mahdollista =)). Reiteistä sen verran ainakin tässä vaiheessa, että osa pätkistä oli oikein mukavia ja selkeitä sekä hyvin rakennettuja, mutta osa taas jokseenkin sekavia ja tuo mäki vaatisikin hieman lisää tutustumista.

Maastopyöräenduroa!

Julkaistu: 26.5.2015

Kuva: Kosti Koistinen

Kevät tuli, lumi suli, lumen alta esiin tuli – maastopyöräenduro! Joo kyllä se näin on, että tässä kaksipyöräharrastuksesssakin missä moottorina olen minä itse, pitää myös ottaa uusia askelia eteenpäin ja nyt se askel oli osallistuminen ensimmäiseen polkupyörkilpailuun ikuna!

Vaikkin Messilä ei ole kovin kovassa huudossa viime kesäisten hissisekoilujen osalta maastopyöräilijöiden keskuudessa, niin sieltähän tämä meikäläisen kilpaurheilu sai alkunsa. Nimittäin Santa Cruz enduroseries 2015 ensimmäinen SM-luokiteltu osakilpailu järjestettiin toissa viikonloppuna Messilän ja Tiirismaan metsien siimeksissä.

Messilä enduro

Meikäläinen vauhdikkaan näkösenä ainakin, Kuva: Jukka Tamminen

Maastopyöräendurossahan on pähkinänkuorissa idea sellainen, että ajetaan tietty reitti ja reitillä on alamäkipainotteisia erikoiskokeita, joilla mitataan niihin käytetty aika ja kokonaisaika ratkaisee sijoituksen, vähän niinkuin rallissa. Messilässä kun ei hissit pyöri fillaristeille niin kisa oli hissitön ja sitä myöden nousutkin suoritettiin lihasvoimin. Hissien toimiessa nousut tai ainakin suurin osa niistä hoidellaan käsitykseni mukaan konevoimin. Messilässä erikoiskokeita eli EK:ta ajettiin yhdeksän kipaletta, eli 3 ek:ta ajettiin kahteen kertaan ja yksi jopa kolmeen.

Messilä enduro

KäääK, DROPPI! Kuva: Kosti Koistinen

Itselläni tavoitteena oli päästä näin ekan kisan osalta maaliin hengissä ja yhtenä kappaleena, sama koskien myös kalustoa. Ja tavallaan tässä tuli onistuttuakin…

Kilpailun merkeissä heilahti koko viikonloppu hääräten Hollolan metsissä. Lauantaina nimittäin reenattiin pätkiä ja niiden haasteita sekä ajolinjoja koko päivä ja sunnuntaina sitten puolestaan n. 200 kilpailijan voimin suoritettiin sitten itse kilpailutapahtuma aamupäivästä alkaen. Alla videonäyte meikäläisen kilpailun toiselta kierrokselta, videossa siis kaikki pätkät viimeiseltä ajokerralta (ekaa pätkää gorpo leikkasi jostain syystä mutta ei anneta sen haitata):

Sen enempää kisan kulkua tässä jaarittelemaan, meikäläisen kisa meni omasta mielestä varsin mukavasti lukuunottamatta ensimmäistä pätkää, jossa nopeimmassa kohdassa rallattelin niin kovaa kuin nuppi kesti ja yks kaks edessä ajanut kaveri oli ropaamassa ketjujaan jotakuinkin reitillä tai sen läheisyydessä… Salamanopeasti päätin väistää jeppistä vasemmalta ja samalla pusikossa lähti fillari alta ja tuli rypäistyä kunnon pannut. Rytinässä ei sattunut mitään, mutta ylöspäästessäni huomasin että perhana eturengas oli pois vanteeltaan ja kaiken kukkuraksi ketjut olivat poikki. Eipä sitten muuta kun juosten ek maaliin ja n. 2minuuttia siinä tuli takkiin normaaliajoon verrattuna ja sijoitusten metsästys oli sillä selvä. Muutoin sain ajettua fillarin korjaamisen jäljiltä ehjän kisan ja hauskaa oli – sijoitus oli jotain 140 tms. mutta kuka niitä laskee =) Ja jatketaan kisailua Himoksella ennen juhannusta taas.

Poronpolku

Jorma avaamassa XC-kautta Lopella Poronpolun maisemissa.

Muutoin tässä on kelattu taas jo n. 700 polkukilometriä mettässä kasaan ja nautittu pyöräilyn ihanuudesta. Katsotaan jos palaillaan himoksen kisan jälkeen taas jonkun sortin raporttiin =)

Calpis

Meikäläinen loikka Kalpalinnassa wiiii!

SeitseminenVaimon kanssa tutustumassa Seitsemisen kansallispuiston fillarireitteihin

Seitseminen

Aina ei kotiin pääse heti – tällä kertaa oli kova tuuli katkaissut kotimatkan Seitsemisestä metsäautotiellä. Onneksi pelastuslaitos vapautti kiipeliin jääneet kaupunkilaiset pikaisesti.