Syöte

Julkaistu: 21.7.2015

Paluu etelään – se on väistämätöntä kun loma loppuu ja ukko on pohjoisessa. Pohjoisen kierroksen viimeinen etappi ennen kotiin ja arkeen paluuta oli luontevasti Pudasjärvi ja Syöte. Utsjoelta olisi ollut turhan pitkä sipasu suoriltaa kohti Keravaa, joten päätimme ottaa välistopin kotimatkalla paljon kehutun Iso-Syötteen maisemiin.

Syote

Alamäki on paras mäki!

Syötteelle on jo jokunen vuosi takaperin linjattu ihan oikeita maastopyöräreittejä perus retkeilyreittien ja retkipyöräilyreittien lisäksi, eli odotukset olivat tietenkin korkealla. Ja Syötteellä järjestettävä Syöte MTB tapahtuma on kerännyt paljon kehuja ainakin puskaradiossa juurikin reittien osalta, joten olihan niitä lähdettävä ihmettelemään.

Syote

Pumpträkki toimii aina!

Syötteeltä löytyy kolme kappaletta erikseen merkattuja maasturireittejä, muistaakseni 17km, 25km ja sitten pisin 37km ja näitähän voi reippaampi jeppe yhditellä miten lystää. Meillä aikataulun puolesta ei ollut kuin yksi päivä aikaa ajella, joten päätimme lähteä tsekkaamaan keskipitkän reitin vaimoni kanssa, eli 25 kilsan Pitämävaara lenkin. Lenkki lähtee Syötteeltä kohti itää ja Taivalkoskea ja itseasiassa reitin puolesta välistä olisikin voinut tehdä 30km piston Taivalkoskelle =).

Syote

Jotain teknistäkin löytyy reitin varrelta, mutta ei mitään mahdottomia

Itse lähdimme aamusella kympin korvilla Syötteen tunturihotellin pihasta ja tottahan toki piti ottaa hyvät alkuvauhdit losottelemalla päärinteen polkua kunnolla rymyttämällä alas, hauskaa oli ja suosittelen – tosin paluumatkalla on sitten luvassa ylämäki. Alhaalla huomasimmekin että sunnuntain kunniaksi Syöte-Shop aukeaakin vasta puolilta päivin, joten jotain retkievästä piti keksiä. Puhelinsoitto Pikku-Syötteen hotellille ja sieltähän järjestyikin näppärästi hotelliaamupalan jämistä eväsruikkarit reppuun matkanvarrelta, ja tämä jos jokin palauttaa taas mieliin, että asiakaspalvelua löytyy vielä!

Syote

Reitti on merkattu hyvin ja ilman karttaa/gps träkkiäkin pärjäilee hienosti

Ruikkarit repussa Pikku-Syötteen topissa silmiin osuikin jo vähän ehkä kulahtanut pump-träkki, joten sitä sitten hierottiinkin tovi ennen metsään lähtemistä. P-syötteeltä taas muikea rinnepolku alas ja nokka kohti itää. Jonku tovin reitti kulki edelleen latupohjia pitkin ja hetken jo pelästyin, että noinkohan hype on taas ollut liikaa ja ajellaanko tässä taas Saariselän tapaan panssarivaunuille tarkoitettuja singletärkkejä, mutta huihai pelko pois.

Syote

Pitkosta löytyy

Latupohjan jälkeen pelko osoittautuikin turhaksi ja männikössä luikerteleva ja melko hyvän flown omaava nopeakin polku sai hymyn suupieliin. Reitti oli varsin vaihtelevaa ja väliin osui sopivalla sekoituksella niin ylämäkeä kuin mukavan rullaavaa ja välillä todella vauhdikastakin alamäkeä. Pitkoksia on jonkun verran, mutta kaikki olivat hyvässä kunnossa, eikä läpiajamisessa ole mitään estettä.

Syote

AIJJETTÄ!

Reilun parin kymmenen kilsan ajamisen jälkeen reitti palaa hetkeksi metsäautotielle, mutta palaa vielä lopuksi metsäpoluille. Omalla kohdallani reissu sai viimeisen niitin ajeluun kun erässä lopun vauhdikkaassa mäessä lähdin edellä ajavia jahtaamaan ja erässä reilummassa montussa napsahti vauhtia pumpatessani fillarista takajuosituksen läpipultti poikki ja loppu matka olikin sitten talutushommia. Onneksi tekniikka petti vasta reissun viimeisellä lenkillä ja senkin loppupuolella. Niinpä nappasin vaimoltani läskin alle ja sutasin kipasemaan autoa hikisen ylämäen jälkeen tunturihotellin pihasta – voin kerto että ylhäällä hapotti ja reisissä poltteli.

pivottipoikki

Tenkka po! Onneksi antautui alumiini eikä hiilikuitu.

Syötteen reiteistä yhden tsekanneena voin kyllä vilpittömästi kehaista maisemia ja polun hienoutta. Eihän maisemat aivan pohjoislapin erämaalle vedä vertoja, mutta lähellä mennään. Syöte hotellin fillarivarastosta vielä mainittava ja annettava iso plussa moisesta. Muualla fillarit ovat olleet joko osa majoituksen sisustusta tai sitten lojuneet autossa piilossa. Syötteeltä löytyy jopa fillarin pesupaikka sekä jos omia ei ole mukana niin työkalusetti huoltokäyttöön löytyy hotellin respasta. Vielä kun syötteelle rakentava bikeparkin ja hissi pyörisi niin meikäläinen saattaisi helposti viihtyä siellä pitkäänkin – mäkipyörää välipäivinä ja muutoin xc-vetoja hienoissa maastoissa – tällaista lisää!

Syote

Hotellin fillarivarasto ja fasiliteetit

 

Ohcejohka – eli utsjoki!

Julkaistu: 11.7.2015

Bures dat manná, eli hyvin menee edelleen! Inarin rymyytysten jäljiltä karavaani pomppasin kohti Utsjokea ja sillä suunnalla ihmeteltiinkin koko arkiviikko. Tottahan toki Utsjoella ollessa piti käydä Norjaa ja Varangin niemimaata ihailemassa, kuten myös käppäilemässä Kevolla, mutta nyt keskitytään edelleen siihen tärkeimpään eli pyöräilyyn jänkhällä.

utsjoki1 (6 of 22)

Polut ovat joko leveääkin mökijäuraat, tai pientä poronpolkua, mutta mitään siloteltua hiekkatietä ei tarvitse ajella

utsjoki1 (21 of 22)

utsjoki1 (19 of 22)

Ei olla pohojanmaalla, vaan päälaella.

Utsjoki on mitä paras paikka lähteä maastopyöräilemään, nimittäin maasto on suurimmaksi osaksi puutonta tai vähä kasvillista tunturiylänköä, joten jopa poluton eteneminen onnistuu. Toisekseen Utsjoen alueelta löytyy todella kattava ja hieno nettisivusto, josta löytyy karttoineen, gpx-träkkeineen ja sanallisin kuvauksineen kaikki alueen reitit, jossa erikseen on myös todelliset maastopyöräilyyn soveltuvat MAASTOPYÖRÄreitit. Kannattaa käydä tutustumassa Utsjoki 360-palveluun.

loktajavri (6 of 56)

Piekana laskeutuu huilaamaan saalistuksen (tai meidän hätyyttelymme) lomassa

loktajavri (15 of 56)

Taustalla luikertelee Teno

loktajavri (21 of 56)

loktajavri (26 of 56)

 

Kävimme ajamassa kolme eri reittiä Utsjoen alueela ja kaikille reiteille oli luonteenomaista se, että Tenojoen laaksosta noustaan aluksi aika reilustikin ylös joko Kaldoaivin erämaan tai Kevon puoleselle tunturiylängölle, jossa reitit kulkevat mukaille avonaisia tuntureita ja laaksoja. Itse kävimme ajamassa Ailikkaan reitin, Loktajarven reitin sekä Nuvvus-Dalvadas reitin. Alla mukavaa todistusaineistoa siittä, että mikä menee ylös, pitää myös tulla alas =)

loktajavri (39 of 56)

Reittien varsilta löytyy todella vaikuttavia paikkoja

joki (1 of 1)

Kahluuhomma, selevä!

nuvvus (2 of 25)

 

Jokainen kolmesta reitistä olivat hyvin omanlaisiaan, vaikkakin jokainen juurikin kulki Tenolta nousemisen jäljiltä ylängöllä. Mutta jokaisella reitillä oli lumoavia maisemia, erillaisia pinnamuotoja, sekä hyvinkin erillaisia polkuja ja maastoa. Välillä ajettiin polutonta taivalta ja välillä kovastikin leveää mönkijäpolkua, mutta ihmispaljoudesta ei tarvinnut kärsiä – kaksi poromiestä tuli yhdellä taipalella mönkkäreineen vastaan.nuvvus (12 of 25)

Vallitsevaa ylälapin seudun reittien maisemissa on tietysti hurmaava Teno-joki. Mutta myös näin heinäkuussa Norjan lumihuippuiset tunturit maalaavat uskomatonta taivaanrantaa lähes kaikkialta. Maisemien lisäksi luonto ja varsinkin kirjava lintukatras on jatkuvasti läsnä ja melko tavanomaiseksikin tuli bongata taivaalla tunturikihuja, piekanoja sekä jopa kotkia.

nuvvus (22 of 25)

Maastopyörämatkailijalle voi kyllä todellakin suositella päänlaen Lapin maastoja ja puitteita. Muita maastopyöräilijöitä ei näkynyt laisinkaan, kalamiehiä tosin sitäkin enemmän – myös julkimoita kesäinen Utsjoki tarjoili kuin käynti lentoasemalla konsanaan. Majoituspalveluita tuolla suunnalla on melko rajoitetusti kuten myös muitakin lomailaisen palveluita, mutta lähteä kannattaa silti, jos hienot fillarimaastot kiinnostavat. Ja se myös kannattaa muistaa, että kun reitit nousevat aina Tenon varresta pitkälti ylös, myös reitit päättyvät todella maukkaisiin alamäkiin, joissa pääsee todellakin testaamaan jousituksen viimeisimmät justeeraukset. =)

 

Inari

Julkaistu: 07.7.2015

Daerrva!! Sanoo kuulkaas kylänmies kun etelän vetelä painaa laukussa leipää ja piimää vaan morjenstamaan täällä pohjoisessa. Mutta tervehtimiset sikseen ja lisää asiaa pohjoisen maisemista. Etelän lomakohteiden, eli Levin ja Saariselän jäljiltä mennäänkin sitten ”Lapin kehäkolmosen” ulkopuolelle, eli Inariin. (edellisen hassuttelun keksin ihan itse) Inarissa pysähdyimme muutamaksi päiväksi ja tarkoitus oli, ylläripylläri taas kammeta fillarin selkään ja tutkia mitä Loirin takapihan metsät ovat syöneet.

ukkojapielpa (2 of 61)

Heti saavuttuamme ja mukavasti majoituttuamme paikallisen leirintäalueen mökkiin, päätimme lähteä tutkimaan millainen on Pielpajärven erämääkirkko. Nopea kuukletus ja fillarifoorumilla joku on käynyt siellä konkelillakin, eli let’smenoks. Nooh, sanottiinhan siinä, että fillari saa kantaa aikalailla ja sehän tuli selväksi. Inarissa siis reitit ovat ihan vaan retkeilyreittejä ja jos on tarpeeksi hullu niin joku lähtee niitä myös fillarilla koluamaan.

ukkojapielpa (3 of 61)

Pielpajärven reitti on n. 4,5km yhteen suuntaan, joten sehän olisi hyvä iltalenkki meille. Tietenkin todella kivinen maasto ja tekniset ajo-osuudet hieman tekivät retkestä työlään ja moni vastaantulija katsoikin hieman kieroon kun koluttiin fillareilla kivikkoa eteenpäin, mutta kyllä muuten parani ajotekniikka ja tasapaino tällä reissulla. Ja renkaat kuluivat kivasti.

ukkojapielpa (6 of 61)

ukkojapielpa (42 of 61)

Erämaakirkko itsessään on todella hieno paikka ja 1760-luvulta mökki on jäpittänyt korvessa. Muutaman kerran vuodessa kirkossa pidetään oikein tilaisuuksia ja häitä. Reittiä ei missään nimessä voi suositella fillarilla kuljettavaksi, ellei ole hieman Hüllü.

ukkojapielpa (54 of 61)

ukkojapielpa (55 of 61)

Hengellisen reissun jälkeen päätimme suunnata seuraavaksi Otsamotunturille, joka kohoaa Inarin kirkonkylän lähettyvillä. Matkaa kylältä tulee n.9km suuntaan ja reitti on jälleen retkeilyreitiksi merkitty.

otsamo (1 of 15)

Jäniskosken silta on melko huumaava paikka.

otsamo (14 of 15)

Ohessa näppäränhauska video Otsamon taistelusta

Reitti osoittautui jälleen todella haastavaksi kulkea maastopyörällä. Ajettavaa on kuitenkin ihan hyvin, sanotaanko 3/4osaa ja loput jälleen ilmeisesti Inarin metsille tyypillistä kivikkoa. Ajoimme siis kirkonkylältä Otsamolle ja otsamon päivätuvalla makkaran grillailun jälkeen jatkoimme Rovajärven suuntaan ja palasimme maantien pientareita pitkin takaisin sivistyksen pariin.

otsamo (7 of 15)

otsamo (15 of 15)

Inarin Kirkonkylän lähimaastot ovat siis myös hieman varauksella soppeleita maastopyöräilyn ystäville. Maasto on melko kivistä ja reitit kuluneita kivikoita, mutta kyllä siellä selviää. Muuta hauskaa tekemistä Inarissa on mm. Inari-risteily ja kannattaa käydä myös Lemmenjoen kansallispuistossa tsekkaamassa reittejä. Itse kävimme jalan patikoimassa Lemmenjoella, jossa muuten myös saa ajella fillarilla, vinkvink!!!

ukkojapielpa (15 of 61)

Ukonsaari

ukkojapielpa (28 of 61)

Ukonsaarelta avautuu hienot näkymät Inarijärvelle

lemmenjoki (3 of 10)

Joenkielinen Lemmenjoen kansallispuistossa tarjoili vielä lunta

lemmenjoki (6 of 10)

lemmenjoki (8 of 10)

Matka jatkuu edelleen kohti pohjoista – palataan, tai kuten paikalliset sanovat Báze dearvan!

 

Pohjoisen lomalla osa1.

Julkaistu: 05.7.2015

LAPPI! Siellä kaikki kukkii nopeasti ja sitä rataa. Viime kesänä tuli käytyä amerikassa, joten jo perinteeksi muodostunut joka toinen kesä kotimaanmatkailua oli vuorossa ja suuntasimme taas kotimaan loman merkeissä reissuun! Tälläkin hetkellä mennään kaukana napapiirin pohjoispuolella, mutta palataan hieman ”etelämmän” antiin ja erityisesti maastopyöräilyantimiin.

levibikepark (2 of 17)

levibikepark (4 of 17)

Tunturin yläosasta on melko hienot ajomaisemat

Ensimmäinen etappi tällä pohjoisen keikalla oli läntinen Lappi ja majapaikaksi osui yön yli Levi. Ja Leville kun painaa niin tottahan toki piti käydä katsastamassa se kuulu Levin bikepark, koska korkeuseroa on hieman enempi kuin kehäkolmosen tuntumassa.

levibikepark (6 of 17)

levibikepark (9 of 17)

Rakennelmia on niin puisia kuin maaperää hyödyntäviäkin

Levi parkissa on kolme omaa reittiänsä ja niitä yhdisteleviä pikku pätkiä. Merkintä on kuten rinteissäkin, löytyy yksi helppo sininen, keskivaikea punainen ja kunnon dh-ränni musta. Nouseminen törmälle käy mukavasti gondolilla. Levin parkkia ei suotta ole kehuttu ja siellähän järjestetään myös enduron seuraava sm-osakilpailu, johon meikäläinen ei nyt tällä kertaa lähde rymyämään. Korkeausero tietysti tuo oman etunsa radoille ja pituutta pätkillä onkin kaiketi 2-3,5km noin arviolta.

levibikepark (13 of 17)

levibikepark (14 of 17)

Rakentamiseen on myös panostettu, koska metsän siimeksestä löytyy paljon bermikurveja sekä puisia rakennelmia kuten laiturihyppyreitä ja erillaisia muotoja. Vaihtelevuus rännien osalla on myös selkeä, nimittäin sinistä mäkeä voi kuka tahansa seikkailumielinen käydä ajamassa, kun taas mustaa pätkää joutuu kyllä ajelemaan kieli keskellä suuta ja jarrut savuten. Ohessa tiukka videopätkä Levin parkista, jossa kävimme Kilpisjärven Keisarin kanssa suhailemassa alkuviikosta:

Leviltä suuntasimme vauhdikkaan ajelun lomasta sitten edelleen kohti pohjoista ja suuntana oli Saariselkä. Saariselällä lähdettiin kahtena päivänä tsekaamaan UKK-puiston kyljessä olevia maastopyöräreittejä. UKK-kansallispuistossahan maastopyöräily on kokonaan kielletty ainakin toistaiseksi, mutta Saariselän alueelle on merkitty aika mukavasti pyöräilyreittejä, joten niihin tutustuminen oli tarkoituksena.

anni (1 of 1)

saariselka1 (12 of 25)

Latupohjan kurvailusta ei ole kuvia, mutta kelkkareiteitit paikkasivat hommaa

Ensimmäiseksi kävimme ajamassa Kaunispään huipulta lähtevän Moitakurun reitin, eli Saariselän pohjoispuolella olevan reitin. Suurin osa merkitystä reitistä on latupohjaa ja selvästi aika lähimenneisyydessä lanattu melko tasaiseksi hiekkareitiksi, mikä nyt ei maastopyöräilijöitä hirveästi innosta. Saimme kuitenkin hieman enemmän maastomeininkiä kun suuntasimmekin latupohjan sijaan reittiä mukailevia kelkkaurien pohjia kohti. Matkaa enismmäiselle lenkille tuli n. 26km ja kätee jäi iha ”ok” fiilis.

saariselka1 (24 of 25)

saariselka1 (15 of 25)

Toisena päivänä lähdimme fillarein maastoon Kiilopään Suomen ladun luontokeskuksesta. Suuntana Kakslauttanen ja siitä kohti Saariselkää ja takaisin rengasreitti, fillarireitiksi tämäkin merkitty. Tällä kertaa alkoi hieman jo ottaa päähän panssarivaunulle käypäsen hiekkabaanan suhaaminen, koska jo alkumatkasta selvisi, että koko parikytä kilometriä pitkä lenkki tulisi olemaan tasaista latupohjaa. Lenkin pohjoispäähän päästyämme otettiin kartta kauniiseen käteen ja suunnattiinkin paluu muinaista Ruijapolkua pitkin, joka paikkasikin mukavasti hiekkatien koluamista tarjoamalla mukavaa metsäpolkua ja hienoja maisemia. Toisen lenkin mitta taisi olla jotain 23-25km, josta onneksi paluumatkalla myös ”maastoa”.

Ruijanpolku

Ruijanpolku rokkaa!

Ruijanpolku

Summa summarum – Levin Bikepark on loistopaikka ja suosittelenkin kaikille painovoimapyöräilyn ystäville käymistä siellä. Saariselkä puolestaan EI saa suositusta meikäläisiltä maastopyöräilypaikkana. Maastokartan kanssa saattaisi olla eri filis kun lähtisi ajelemaan omia polkuja metsiin, mutta merkittyjen baanojen rullailu oli lähinnä hiekkatieajelua. Mutta, palataan taas, nyt kohti pohjoisempaa!!!