Meer schnee!

Julkaistu: 28.2.2012

jawohl. Aikanen duuni ja sieltä sitä mukaan pois, notta kerkiää lumiapajille hetsilleen lumimyräkän aattona, eikä huomenna sitte harmita kun onkin FUUU plussaa. Elikkä suomeksi siis tiistai-iltapäivän urheilut tapahtuivat Keravan sydänmailla jälleen Keinukallio ”hiihtokeskuksessa” – joka on siis HIIHTOkeskus, eli siellä hiiiihdetään tasamaata – noin niinku virallisesti. Minä siis olen epävirallinen ja kävin hiihtämässä alamäkeen.

Kaikki on nyt kartalla joten kerrataan mitä oli tarjollla… Juuri kun viimeksi avauduin heikoista vauhdeista, niin mother-nature a.k.a. luonto-äiti oli hoitanut homman kuntoon ja lumihanki mennynnä muotoutumaan siis sillä tavoin, että uuden pehmiän alla on melko kantava pohja. Meinaan siis sitä että johan kulkee suksi hienosti, eikä pelkästään takerru aluskasvillisuuteen siis. Hyvä pohja myös rohkaisee banaanimaisteria raapimaan kaikenmaailman kivikoiden ylitte kun ei enää raavi. Vedin siinä hiihtokiimoissani joku viisi kierrosta yläs ja alas eli tuli kuntoiltuakin. Samalla vielä johdin kahden kameran kuvausorkesteria ittekseni jotta kansalaisille olisi hienoo videoo ja sitä rataa. Eli siis ”KYLLÄ”, ihan ite oon itteeni kuvannu – katsokaas:

Malminkartanon laskiaissunnuntai.

Julkaistu: 19.2.2012

Tarjolla oli makkaraa, kahvia, pulkkailua ja tottakai sitä eteläsuomen kultaa eli puuterilunta. Tuota lumen paskaa kun on taviaalta putoillut viime aikoina melko kivasti ja nyt suununtain suosioksi sitä tuntuu tulevan taivaalta ennätystahtiin. Jopa ajetuissa rinteissä on saattanut tänään olla ihan mukavaa lohotella isommillakin suksilla, mutta meikäläinen suuntasi Maltsuun – freerideahan sen olla pitää, SANO! Ukko oli hieman vajaakuntoinen ja sitä myöten kierokset maltsulla jäivät ainoastaan kolmeen, mutta hyvää meininkiä oli. Tuolla mäjellä olis kyllä heilahtanut komeesti koko päivä, laskematonta kun suurin osa linjoista oli ja on varmasti edelleen. Korpo kuvas taas:

Olin välillä alppituulella.

Pauder Swingrock!

Julkaistu: 15.2.2012

Juupatijuu. Lumijumala seuraa edelleen ja nyt tuli hyvästi lunta eteläsuomeen (tai ilmeisesti koko suomeen). Joten aamuvirkku/iltatorkku paino ennen työpäivää 07:30-startilla kotoota Keinarille ja viritti kinit pohjaan ja ylämäkeen. Lunta oli tullunna paikoittain iha kivasti, mutta tuuli ja melko lähellä nollaa oleva ilmanala, olivat yhteistuumin vieneet lumesta parhaan ”paudernessin”. Topissa kuitenkin snögöttiä oli melkein polveen saakka  (TÄ?) joo. Laskeminen oli melko vähä-vauhtista, mutta kannatti silti mennä – nyt pitäisi tästä hoodeilta kehittää joku jyrkkä paikka samalla vertillä niin hyvä olis. Soramonttulaskut on niin tynkiä ”että”… Vinkatkaa jos on knoppia  (paloheinää ja maltsua ei tarvihe mainostaa). Tein TAAS kapinapäissäni video, tällä kertaa pituutta sai hidastuksilla – KAH!

 

 

”meikä hukkuu tänne”
kulku(s)pelit.

puuterikrapula

Julkaistu: 15.2.2012
No joo. innostuin tossa vielä kotosalla istuskelemaan premierin edessä pari tuntia ja virittelin vielä Japanin reissulta putikka editin. Saattaapa siinä olla jo nähtyäkin matskua, mutta on se umpihankihomostelu vaan hauskaa puuhaa!

POV!

Julkaistu: 13.2.2012

Nyt kun urheileva ja hääräävä maailma alkaa olla ähkyssä kaiken maailman POV-materiaalista (eli siis lontoolaisittain point of view) nykyisten ”korpojen” ja ”contyyrien” myötä niin on aika ottaa härkää sarvista ja koittaa olla hieman erilainen. Tuli vaan mieleen kun eräs kaveri kyseli miten oon goproon virittänny sauvaan kiinni.
Hommaan kun ei mene mitenkään älyttömästi paalua ja oma mielikuvitus on oikeastaan rajana…. Itsehän en ole mikään video-velho, mutta muutamilla kikoilla saa pienellä vaivalla vähän erikoisempia kuvakulmia kuvailuun, eikä mukana tarvitse kantaa mitään mikä ei taskuun mahtuisi!!!

Tässäpä tämä kaiken pahan alku ja juuri – Korpo pään päälle, rekki tulille ja huudellaan kokoajan että ”onko se päällä”. Sitten kotona editoimattomana nettiin ja 15minuuttia leikkaamatonta päänheiluttelua kaiken kansa nähtäville. Hyvä puoli tässä perinteisimmässä moodissa on, että syvässäkin pauderissa näkyvyys säilyy!
_____________________
Meikäläisen kiinnityksistä kallein – nimittäin rinta”harnessi” – tuli massipäissään osetuttua tommonen sikahintanen remeli, mutta GoPron myyntipakkauksen muovilevystä on nähty tehtävän aivan samanmoinen viritelmä ehkäpä n.2€:n panostuksella. Kuvakulmana hauska käsien heiluessa kuvan sivuilla ja meno näyttää monasti hurjemmalta mitä se oikeasti on… 
_____________________
Viri-viritööt-tööt. pikkasen kaks-puolista teippiä, nippusiteitä ja korpon kypäräkiinnike pikkasen purettuna. Ja avot! sauvakiinnitys, jossa ei kamera heilu ja kiinnitys kulkee kokoajan mukana. Japanissa tosin hajotin ekan editionin kun siirtymällä hakkasin sauvoja yhteen äänimerkkinä. Kuten yllä näkyy, niin kameraa voi pyöritellä ympäri-ämpäri ja tulee vakaata folllowcamia eikä kuvaajan tarvihe ajella kuvattavan takapuskurissa.
____________________
Viimeisin viris (en oo vieläkaytännössä testannu), elikkä tuommosella kääntyvällä varrella ja kypäräkiinnikkeella kamera sivulle. Vähän tuommonen Contour-tyyppinen ratkasu, mutta linssi on loitommalla päästä joten erilaisuuttakin löytyy siis. Idea tarttu Julien Regnierin pätkistä, jossa hää käyttää moista (ks. alla)
________________________
Ja sauvakiinnityksen toinen suunta, eli ”narsistin unelma” – siinä voi sitten koneelta ihastella omaa toilailua ja uskomattoman komeaa ulkomuotoa…
_____________________
Viimeisenä ja kaiketi myös vähäisimpänä gorillapodilla suksen kärkeen!!!! Ei vainee – tämän on tässä sen takia, että kameran saa melkeinpä mihin vaan kiinni kun pikkasen käyttää mielikuvitusta. Äläpälä siis kuvaa pelkästään sieltä kuupan laelta touhuja vaan keksi jotain muutakii!

Randonnee Swingrock

Julkaistu: 08.2.2012

Eli tuttavallisemmin kinnailua ja parin käännöksen -mäjen laskua Keravan Keinukalliolla. Päivän pikku hiljaa pidentyessä kerkiää oikein sutjakka sälli auringonpaisteen aikaan työpäivänäkin kikkailemaan kunhan malttaa töihin mennä tarpeeksi ajoissa. Meikäläinen päätti siis käydä korkkaamassa banaaneiden skinit ja samalla laskemassa pari mäkeä Keinarilla kun kelikin on noin hieno.

”täältä tulee hirmuinen Antti!”

Sen verran loivaa tosin oli, että ilo piti repiä enempi siitä nousemisen ilosta ja kyllähän se leppoisaa touhua on, varsinkin kun nuo SDP:n käyrät sivakat ovat niin pirun kevyet ja freepivottiakin löytyy siteistä sekä karvatkin ova just eikä melkeen oikeen kokoset. Laskiessa ei enää kivet ja pohjat kolisseet vaan hanki alkaa olla sen vertta vetäytynyt, että meno oli smoothia. Pikku hötökin oli hangen päällä, muttei naamalaukauksia saanut vaikka kuinka yritti. Ja sitä paitti, jos nyt sattumalta iso dumppi putoaisi maahan niin alaosaa lukuunottamatta Keinarin profiili on kyllä turhan loiva…
Mainitsemisen arvoista on muuten vielä se, että meikäläinen on trendikkäästi siirtynyt vihdoin merinovillan ihmeelliseen maailmaan ja tänään oli alusasu jo toistamiseen päällä. Eilen siis hikoilin pikku pakkasessa Talmassa ja tänään hikoilin isommassa pakkasessa tuolla urbaanilla törmällä. Eikä se muuten ihan paskapuhetta ole mitä tuosta materiaaliasta jauhetaan, eli on hyvä, kiva, mukava, lämmin ja pysyy kuivana. Ja hintakin oli merinovillaksi halba.

Olin tänään trendikäs ja kannoin mukana kypäräkameraa, vaikkei kypärä ollunnakaan päässä:

Videoo!

läpsyti-läpsyti
toppi.
sinne suihkista vaan.
mikähän feissi tuo on – ehkä itä?
____________________________

edittiä vielä perään – kattokaas mitä Relaa pisti sharettaen fb:ssa:

Kausi auki!

Julkaistu: 07.2.2012

Buujah! Ikuna ei oo menny näin myöhää, että saa (Talma)kauden auki ja apinan selästä – pääsin nimittäin nyt vasta kurvailemaan Talman jäätikölle. Yleensä siis laskukausi alkaa sillä, että vedetään puoliväkisin pelkkää eturinnettä ja salaa mielessä kaikuu ajatus; ”onko tässä mitään järkeäää?” Emmä tosin valita siitä, että ennen Talman korkkamista on jo laskettu siellä sun täällä.

Mäet on ja oli hyvässä kunnossa, mitä nyt keskellä toista takarinnettä oli mahoton monttu johon meinasi ensimmäisen lasku tyssätä täydestä vauhdista – monttu kun oli juur siinä tutulla linjalla… Toivottavasti ei kukaan itteään siihen telonu. Vedin Stormeilla etuperin ja takaperin – ja pysyin jopa pakilla pystyssä – ja kaakaon jälkeen vaihdoin banaanit pitkästä aikaa jalkaan. Sanotaanko taas näin, että voe mahoton kun niilläkin rätkyttimillä voi olla hauskaa pelkästään rinteessä – kunhan vaan muistaa millä laskee, kun kanttia on ihan ”pikkusen” vähemmän kiinni rinteessä kuin 185cm Stormeissa. Ei kuvia mistää – Sori lukutaidottomat.

Sen sijaan töissä koin melkosen bondauksen luonnon kanssa kun LUMIKKO tepasteli pihalla n. metrin päässä ollessani ulkona ”maisemia ihaillessa”. Stealthmodessa siinä sitten kaivoin taskusta luurin ja räppäsin pari kuvaa – eihän tota muuten olis kukaan uskonna.

ihan kuin tuijottaisi?

Ruka – jäätävä tehoviikonloppu

Julkaistu: 05.2.2012

Kyllä vain! skiexpon aikoihin Kuusamoon oli tarjolla puoli-ilmaisia lentoja sini1:lla ja samaan pakettiin kohtuuhintaista nukkumatilaa Ruka Rantasipistä – joten pitihän se lähteä ennen sesongin puhkeamista avaamaan laskukausi suomen rinteilläkin – huom. etelä-suomen mäkiin ei o vielä ehditty… No tottahan toki Helmikuu on suomessa ja varsinkin pohjoisessa kylmää aikaa ja nyt napsahtikin erityisen vilakat olot pohjois-pohjanmaan skimbailumekkaan juuri kun meikäläiset räpylänsä Kuusamon maaperälle täräytti.

Pe-Su reissussa mäessä käytiinkin perjantaina ja lauantaina. Nyt sunnuntaina kun tätä kirjoittelen hotellihuoneessa ja odottelen kentälle lähtöä, ulkona on n. 30 pakkasta ja tuulee melko äkäisesti, eli olisi melko järjenköyhää läteä tuonne maksamaan maltaita raajojen jäädyttämisestä. Pakkasenpurevuus pyörii siis jossain -45-50 asteen tietämillä.

Mutta nuo pari päivää kun mäjessä häärättiin, niin kliffaa oli. Ja ei muuten oo ruuhkaa – eikä syöksyviä itänaapureita. Vaan käsillä oli timangikuntoon ajetut ja sellaisina koko päivän pysyvät rinteet. Hissijono on vieraskäsite ja harvemmin laskettavaan mäkeen samalla osuu muita väisteltäväksi. Kaikin puolin siis onnistunu viikonloppu ja kyllähän tässä pääsee lähes jo lomailun makuun kun kaikki sujuu lähes rasvatusti. Ainoa ”kusinen” juttu kovilla pakkasilla laskiessa tuntuu olevan käyttämiemme perinteisten vaijerisiteiden omatahtoinen löystyminen pakkasella. Niin Annin G3:t kuin meikäläisen BD:tkin löystyivät alta aikayksikön ja tulipa vedettyä taas kunnon banderollit kun kovavauhtisessa käännöksessä sisäsuksi päätti jatkaa tangentin suuntaa yks-kaks-yllättäen – no injuries this time! Ohessa jäisellä korpolla taas kuvattu liirailua – valokuvia ja liikkuvaa kuvaa olisi tullu otettua enempikin, mutta kun törmällä nuo paljaat kädet jäätyvät bout. minuutissa tunnottomiksi, niin kamera jäi taskuun liian monta kertaa…

Niin ja joo, bongasin Saaruassa lauantaina toisen banaanimiehen 112 wailerit jalassa ja tottakai telenä – juippi hävisi tosin sen verran liukkaasti viikset huurussa maisemaan, etten ehtinnä käydä heittämässä läpyskää – kyllähän Banaanimiesten pitää toisiaan morjenstaa vähän niikuin bussikuskien (vaikkei meikäläisellä läpsyttimiä ollukkaan jalassa).

Gangsta YO!
perjantai-illan huumaa.
Anni kelolla.
Neopreenit naamalla on päivän sana heute couturessa.