Hiihtolomavideo

Julkaistu: 27.2.2011

Nonii – kun tuo kypäräkamera sattui olemaan mukana taas reissunpäällä niin tuli sillä jotain kuvailtuakin. Eipä tossa mitään ihmeellisiä, lähinnä ekan aurinkoisen päivän pehmeet rinne- ja offilojotukset, sekä sitten vähän eri kamerakulmia ja rinnekaahailua. Kattokaa jos jaksatte:

 

Ja liikkuvan kuvan lisäksi parit panoraamat Weissfluhjochilta, eli Davosin korkeimmalta hissillä saavutettavalta törmältä (2844m).

Kommentoi

Parsennia auringolla – ja sama Jacobshorn

Julkaistu: 25.2.2011

JepaBonari! Elikkästen sen verran lomalla on ukko ollu, ettei eilen jaksanu enää blogia kirjotella, kun joka päivä riivitään mäjessä niin pirusti ja karkeesti laskettuna on tässä nyt täys työviikko jo tunneissakin vietetty alamäkielämän parissa.

Sää on kuitenkin ruvennut jo suosimaan meikäläisiä ja tässä on ny vedetty täydellä bluebirdillä mäkiä pari päivää lumisateiden jälkeen. Ja nyt vois sanoa, että kelit ja varsinkin eilen keli oli täydellinen – niin rinnehiihtoon kuin pudderskan pöläyttelyyn. Eilen painettiin suoriltaan Parsenniin kun tsiigasin aamusta nettikamerat läpi ja ensi kertaa Alpit näyttäyty meidän köörin ensikertalaisillekin. Luntahan oli tullu tässä jo ihan tarpeeksi ja rinteet oli ihan ässä kunnossa… No rinteitähän tänne on tultu laskemaan, sano meikäläinen ittelleen, mutta sitten lipsahti ja oli PAKKO löysätä järjen ääntä ja painua vähän ottamaan tuntumaan murtolumille…. Vaikkei yksikseen sitä sais tehdä, mutta oli pakko. Okei, jauhoin pelkkää hissi pudderskaa ja onnettomuuden sattuessa silminnäkijoitä olisi ollu läsnä, eli järkeä ei ihan jätetty kokonaan kotio. Järki siis mukana ja lumi oli perkele hyvää, ja  muutenkin olosuhteet kun aurinko paisto täydeltä taivaalta – banaanit kun vaan olis ollu völjyssä! Kuvatodisteet seuraa tässä:

Anni ja Parsennin mäjet.

Meikä ja kuvakaappaus kyppäräkammerasta – hissipyydaa, sano!

Läskipää!

Terhi kurvaa myös.

Onhan näitä linssipeilikuvia jo nähty mutta tässä taas lissee.

K-Juna Keravalle saapuu raiteelle yks.

Ja lisää tätä ihan hirveetä taistelua näillä kaposilla suksilla – AAARRRGH, ihan hirveetä. =)
__________________________________

Tänään sen sijaan sääennuste oli lupaillu sankkaakin lumisadetta ja aamulla oli pata aikalailla jo valmiiksi jumissa tulevaa sinkkihiihtoa ajatellen, mutta kuinkas kävikään. Aamulla taas nopeesti kone päälle ja telkkari, ja jumankekka täysin kirkasta ja sinilintua näytti kaikki systeemit, eli kärppänä tohon kulmille laskemaan ilman mitään sen ihmeempiä bussikyytejä tms. Jacobshornille. Kämpiltä hissillä jolkottelee monot jalassa jalkapatikkaa sen bout 10 minuuttia ovelta-ovelle. Näinpä aamuvirkut pääsikin puskemaan ajetulle rinteelle omia jälkiä (huom. rinteelle), joka maistuu kenelle suksillä viihtyvälle ihmiselle hyvänsä – siis semmosta 100-150 meetteriä leveetä lentokenttää päästellen, eikä epämääräisyyksistä tarvinnu huolia laisinkaan. Iltapäivästä sitten pilvet paino paikalle ja nyt pihalla puskee taas ennätystahtiin lunta, saas siis nährä miten huomenna viimosena päivänä lasketaan? Kuvat tältä päivältä, olkaat niin hyvät:

Contourista ruutukaappaus. Josko sitä jonku videopätkän sais kotosalla kasattua taas?

Tätä se rinnehiihto on kurjimmillaan – hirveetä Schaissee! Anni muuten osu tällälailla.

Tässä ”nuorekas” Jacobshorn. ja kahden hengen murkula.

Mustaavalkoosta – Anni kurvaa.

Joku kumpu ja pilvihässäkkä – tuolla tuulee!

Terhi vetää Güntterikarvinkia.

Pakko T-bar.

meikä menee överi jyrkkää ja anni kuvaa.

Sama miäs ja sama kuvaaja.
Ja vihdoin hissillä veks – juu ei jaksanu enää kunnon sapuskan ja parin ölpän jälkeen innostua rallirännistä kylään.

Kommentoi

Parsenn kukkhula

Julkaistu: 22.2.2011

Ja! Elikkästen kolmospäivä on allansa Davosin keikalla ja aamusta uus mesta eteen, eli Davos Parsenn. Kyseessä on siis vahvasti Davosin suurin hiihtoalue. Ylös kuljetaan näppärästi stogella, siis semmosella kaapelivetosella kuolonjunalla ja humppaaminen tapahtuu laakson pohjoispuolella, eli aurinkoisella kelillä on makiaa… Kuten olisi tänäänkin pitänyt olla useamman sääennusteen mukaan, mutta toisin kävi. Nimittäin Parsennin puolella ei nähny pääasiassa yhtään mitään ja välillä iski kunnon white-out, eli paikallaankin meinas kaatua jos hukkas kiintopisteen suksenkärjistä. Eli eihän laskemisesta oikeen tommosessa lumipyrypilvessä tuu yhtään muuta ku hirveetä haparoimista ja arpomista.

Ryhmähän ei kuitenkaan lannistunut, vaan varhaisesta aamustartista johtuen edessä oli vielä pitkä päivä aikaa, joten matkanjohtaja A.Ruohonen päätteli, että nyt mennään bussilla mahdollisimman kauas ja toiselle puolen laaksoa – suunta siis Rinerhorniin. Ja nyt täytyy vähän itteensä kehua, mutta se oli hyvä päätös. Nimittäin bussinmatkan päässä taivaassa oli juurikin tuon pienemmän hiihtoalueen mentävä reikä ja näkyvyys mitä mahtavin ja aurinkoakin maisteltiin muutamaan otteeseen. Jopa alueen reeriderit olivat iskeneet pelipaikoille korjailemaan puutereita veks. Meikäläinenkin kävi sukkapuikoilla vähän ottamassa tuntumaa rinteiden ulkopuolelle, mutta epätaisaiset pohjat ja laihat sukset rankasi vaikeudellaan kovasti ja taas muistui mieleen, että rokkeriläskeillä vedellessä perussuksimiehestä tulee suksimies potenssiin 5, ainakin…. Eli se siitä itsetunnosta ja luottamuksesta omiin kykyihin – eipäs kuitenkaan synkistellä vaan nyt tulee kuvia;

Anni pukkaa Rinerhornilla ja vauhdilla!
Siitä panoraamaa Parsennilta kohti Davosia – ei hassumpaa kylämeininkiä.

Meikäläinenkin on mäjessä – Anni kuvas

Aurinkoa kansalle – edes vähän kiitos!

Kyllä sitä välillä vähän suo vetää Güntheri-carvinkia.

Tähän on hyvä lopetella tältä päivältä.

Kommentoi

Riner-töppyrä – rinneputikka

Julkaistu: 21.2.2011

Davosissa 2 laskupäivää takana. Osa ryhmä himoitsee aurinkoista mäkipäivää, mutta meikäläistä ei jotenkin jonkunsortin ”vanhasta” tottumuksesta lumisateet ihan hirveesti haittaa. Vaikka suksipussissa onkin kaposet sukset, niin silti pehmiä lumi houkuttaa aina. No näinpä oli joku lie paikallinen lumijumala-Ullr saanut järjestettyä tänne suunnalle reilua lumisadetta ja aamusella meikäisillä (puuttuvasta auringosta huolimati) oliki melkosta riemua, kun illalla ajettujen rinteiden päälle olikin tupsahtanut n. 10-15 cm uutta ja pehmiää lunta, jota oli parhaimmillaan kasaantunut joihin mäkiin jo reiluun polveen saakka. Varsinkin reissuryhmä tykkäsi, kun meitin porukasta ei 3/4-osaa ole koskaan laskenut minkäänsortin pehmeetä lunta, tai ainakaan tälläisessa määrin.

Niin ja tosiaan tänään aamusta suunnattiinkin hieman syrjemmälle aamun web-camien tutkailujen jälkeen, eli suuntana oli Davos Platzista itään, Rinerhornin hiihtelyalueelle. Eilinen ihmismassa oli hävinnyt jonnekin, saattoiko viikonlopulla olla arpaa tässä, mutta varmasti myös paljon vaikutti se, että Rinerhorin alue on syrjässä ja ala-asemalle pääsee vain juna tai bussikyydillä. Muutoinkin alue ei ehkä pintaliitäjien mielestä ole mikään ässä-paikka hissivarustuksen ollessa yhtä ala-kabiinia lukuunottamatta vanhaa kunnon T-bar-ankkuria. Eiköhän siinä tullu pähkinän kuorissa mennyt päivä ladottua, joten kuvia peliin – vähän harmitti että jätin kämpille repun ja järkkärin sinkkipelon takia, joten alla vahvasti lightroomattua pokkarikamaa:

Aamun bussia vartoillessa Postplazilla

Anni ja aamun toiset tai kolmannet mäjet, vois huonompaakin rinnehiihtoa harrastaa?!

Anni kurvaa ja antti yrittyyää kohdistaa pokkaria…

En kaatunu vaan kyseessä on ollut rinne-faceshotti-meininki.

Annilla vauhti sen ku kasvaa – HULLU!

Väliin pikku sinkulaa

Ja tottakai SKI-HEIL vaan kaikille.

Hippilöiset annilla ja meikällä sukkapuikot

kuvaajalla ei ihan pokkarin 1sek. paina-nappia-ja-kohta-se-kuva-siitä-tulee osunu kohdalleen. mutta laskin määki

Juomatauko

Afterikalja – mikäs muukaan ku hefe-weissbier ja taatut ilmavaivat!
Kaupungilla näky jo uutta salomonin BBR sivakaa rensselikaupoissa, pitäiskö käydä nykäsee?

Tässä varmaan Davosin ainut alppihenkinen talo?!

Ja päivän päätteeksi ravitsevaa lättyä Der Paten pizzeriassa.

Kommentoi

Jaakopin töttörö.

Julkaistu: 20.2.2011

Jaahas. Herrasväki on turvallisesti saapunut ja laskeutunut Sveistin maaperälle ja asettunut taloksi Davos Platzin idylliseen alppikaupungin sykkeeseen. Reissaaminen perille hoitui jälleen kerran yllättävän huoletta, kaikki kamat tulivat kerralla ja samalla koneella perille kuin matkustajat sekä Zürichin lentoasemalta startannut junakyytin hoitui juustomaalaiseen tapaan, eli ajallaan. Davos Platzin puolella, mitä nyt on eilen illalla tullut kierreltyä paikkoja ja tänään mäjestä tullessa tutustuttua kaikki palvelut ovat hollilla ja muutenkin homma tuntuu huolettomalta – Melkosen sekopäisiä kiekkofaneja tosin piisaa. Niin ja hintataso tuntuu olevan myös ruokakauppaa lukuunottamatta melko tyyris, varsinkin ravintoloissa, jopa sveistin yleiseen kalliuteen verrattuna. Alla parit napsut eiliseltä;

Juna pukkaa kohti Klosterssia, Anni muuten otti näinkin hienon foton!

eilen oli sinistä lintua, tänään ei.

Se yleisestä humppaamisesta ja mäkiasiaan… Tosiaan kun tuossa lähimpänä on Jacobshornin hiihtoalue niin sinnehän meidän 4 hengen rinteidenvallotusryhmä iski ensimmäisenä. Eilisen bluebirdin innostamina pikkasen aamulla jo fiilistä latisti melko sinkkinen keli. Ja eipä siinä päivän mittaan näkyvyys senkun huononi ja lumentulo lisääntyi – juu luitti oikein, eli tälläähän dumppaa ihan kunnolla – tai no sataa melko tiheään lunta. Jacobshornin aluehan ei hirveän montaa hissiä ja rinnettä tarjoile, joten sunnuntaiseen tapaan porukkaa riitti jossain vaiheessa jopa haitaksi asti rinteissä. Täällähän ei ihmispaljous haittaa hisseissä, koska jonoja ei juuri tuntunut kertyvän, vaan rinteessä joutuu tosissaan vilkuilemaan ympärilleen – ja ihmispaljouteen kun lisätään vielä vieraat rinteet, täysin flätti valo ja vähän liikaa vauhtia, niin saa olla tarkkana. Nyt, ruokahommiin ja valokuvat kehiin, right?

Aamusta kärpänä kohti hissiä

Hissistä kaupungille, meitin kämppä tuolla vastarinteessä jossain

Meikäläinen mustavalkosena.

Anni huilaa ja lunta tulee ku esterin taskusta?

Oddis Slaijos soittelee siinä Zageja

Kommentoi

Livenä reissuun…?

Julkaistu: 19.2.2011

Melkolailla juu. Tässä istuskelen juur Hki-Vantaalla ja vartoillaan muun hiihtolomakansan kanssa puikkoon pääsyä – HA, kyllä tää nykyaika on kummallista ja ”että mihin tää maailma on menossa?” kun aikaatappaakseen voi bloggailla ja uppia valokuvatuksia nettiin… No joo Soronoo ja palaillaan astialle vähän myöhemmin.

Kommentoi

Blaaaast from the paaast!

Julkaistu: 17.2.2011

Nonii, nyt on skanneri puhunu ja arkistoiden helmiäisiä löytyy digidigi-muodossa. Fundeerasin heittää näitä maailmalle, kun on muuten jutuissa ja touhuissa ollu melko kuiva kausi ja elämä on ollu kiinni muiden juttujen parissa kuin laskemisen – ja samalla huomiot on kiinnitetty jo lauantaiaamuna starttaavaan Davosin keikkaan.

Anyway, ekaa kuvaa lukuunottamatta muut matsku on tiukasti 2000-luvun alkupuolelta, eikä tossa vaiheessa ollu Keravan-keijo vielä telemarkin suuntaan tainnut ajatustakaan lotkauttaa vaan kiukulla vedettiin kantapää lukossa – ehkä hyvä niin…

Eka keikka Alpeilla, vuosi on joko -95 tai -96. Paikka on aika varmasti Söll Skiweltin hiihtoalueelta, melko likeltä Kitzbühelia. Meikämando punasissa (huomaa parkamallin takki ja värinpäin päässä oleva lippalakki!!!) ja sinisissä taustalla Heikki R. (sama look). Kuvan on räpsässy matkanjohtaja Heikin faija.

Mihin kaikki vapaahiihtomiehet menee eka? No Keravan urhot paino Verttilään ja heti kattoon että mimmonen se Stairway oikeen on? Taustalla juu siis Gele ja Stairway to heaven – lumiturvallisuusvehkeinä oli pippari – niin, ainoastaan sillähän pärjää? Kuva meikäläisen nappaama ja vuosi 2002 – kuvassa Heikki, Veikko ja kumi-Mica (roikkuu hurjana tossa reunalla).

Meikäläinen Pyhän pohjoisrinteiden suunnalla varmaankin kans 2002 ja oltiin reissussa Kukkulan kuningas skabojen aikaan, eli melko keväällä. Olipa mökissämme muutama kisaajakin ja tolla keikalla taidettiin juoda enemmän ku laskea? Heikki on varmaan napannu tän. 

Sivakoiden voitelua ennen reissua Heikin autotallissa – seommuuten tarkkaa touhua!

Heikki lentää Verbierissä – muistaakseni lumilautahenneri ”Henkka” oli rakennellu takamaasto-quartterin heikkojen lumien aikaan jonnekin Thyonin suunnalle ja siellä sitten hypittiin pari päivää.
Meikäläinen Keravan secret-spotilla (Tremekallio) joskus 2000-luvulla, tai suksista päätellen melko varhaisessa uuden vuosituhannen ajassa? Ei ollu vielä polvivammoista tolloin tietoa ja hyppiminen maistu, kuvaaja on ollu joko Heikki tai bodi-Sami?
Stairwaylla taas, kuten kuvasta näkyy ei meitin ekalla Verttilän keikalla lumia hirveesti ollu, vaan jääporras paisto hangen välistä ensimmäisen ”bowlin” alapuolella. Veikko ja Heikki poseeraa. Eka reissu oli tosiaan näitä legendaarisia Elämysmatkojen bussireissuja, jollaisessa vedettiin ruottinlaivalla itämeren yli (maksimi tumu pohjalle tottakai) ja siitä sitten unetonta tumuttelua ja/tai krapulointia bussissa reilun vuorokauden verran – todella mieleenpainuvaa…
Tämmösellä töttöröllä tuli aikoinaan opeteltua vähän valokuvaamista ja valottamista. Hirvee jännitys oli aina reissun jälkeen, että mimmosta matskua sieltä filmiltä oikeen paljastuu? Minolta Vectis S-1 APS järkkäri – ei olis ikinä pitäny vaihtaa tota normi kino-kameraan – eipä! No onneksi tuli digidigi ja elämä on helppoo…

Jepa ja bonari! Seuraavan kerran kaiketi heitän reissuraporttia Davosin suunnalta, jos ja kun meikäläinen onnistuu kaapaamaan jostain interwebin tms. yhteyden. Ei muuta kun auf wiedersehn ja nauttimaan ”tosi hyvästä” euron kurssista juustomaahan- MO!


Kommentoi

lunta on ja ei ooo.

Julkaistu: 10.2.2011

UPDATEA näin illalla vielä; Keijolla oli vielä vahva tunne, että tänään on mäki kovana kun ulkona paukkuu oikee reilut kymmenen astetta pakkasta, joten duunista nopea livahdus (ei ihan tainnu 8h tulla täyteen), ZÄGit kainaloon ja Talmaan laskemaan ”rinnesuksilla” rinnettä. Ja myönnän, että kyllähän se kaponen suksi leikkaa jäistä rinnettä kuin kuuma veitsi voita – ja että onhan se helpompaa kuin leveällä rokkerilla ajelu… Joten myönnän nyt olevani ihastunut Zageihin, mutta rakkautta jaan ainoastaan panaaneille (jos luet näitä juttuja ensikertaa – puhumma suksista, ei mistään perverssistä).

_____________________



Niin. On tossa jo aikamoisia soraääniä kuulunut niin kaveripiiristä kuin eri medioidenkin kautta tästä meikämandoliinojen härmäläisten lumenpaljoudesta. Ja samaan aikaan saa kuitenkin lueskella ja tsiigailla mm. alpeilla touhuavien lommoposkien ja kauriiden kekseliäisyyden tuotoksia keskellä hirrmuista lumivajautta, eli tuonne isojen mäkien maailmaan lunta ei taas ole saatu paljon ”paskaakaan”. Tästä johdattelusta voikin jouhevasti siirtyä omaan lehmään, mikä nyt ei vielä ole kovinkaan pahasti ojassa, enkä nyt välttämättä sitä sinne halua väkisin ajaakaan…

Tässä reilun viikon päästä talous ”keravan-telemark-kyykkääjät” suuntaa suksipussinsa ja rensselinsä kohti Sveitsin rauhanrakennuksen mekkaa eli Davosia – tässä vaiheessa noheva saattaa fundeeraa että onhan lehmä ojassa ku ei uutta lunta ole vieläkään tuonnepäin tullut, mutta muistutan edelleen lähteväni / lähtevämme lojottelemaan pääasiassa hyvin hoidettuja rinteitä tuonne Rienerhornin kupeeseen ja pehmeä lumi on plussaa… Mutta samaan aikaan tässä on työnalla keväisemmän pyrähdyksen ajatteluriihi ja fundeeraus. Koska jollei tuota uutta pudderskaa ja lunta ala putoilemaan vuorille nii tokkopa sitä tohtii rahojaan ja vapaitaan törsäillä lumentulopaniikkia varten – vaan mahdollisesti vois ajatella ”out-of-box” ja riiheillä reissua vaikkapa etelän sijaan pohjooseen kun tuo kevätkin alkaa maalis-huhtikuussa taittua ja pahimmat pakkaset vähenemään. Onhan jos jonkinmoista juttua saanut lueskella mm. pohjoisruotsin tarjonnasta tms. oman lappimme ehkä poissulkien myös heikon lumitilanteen takia (korjatkaa jos olen väärässä)… Samaan syssyyn täytyisi ehkä Hissihiihtelijän miettiä skinareiden hankintaa – FUUUUU!!! Nojoo, tässäpä kliffaa ajatusleikkiä aikaatappaakseni ja arkistoja kaivellessa löytyi kuva jollaista olotilaa kohti tähdätään:

nappia painoi Ville Erkkilä

Kommentoi

Ei oppi ojaan kaada ja kertaus on …joku äiti?

Julkaistu: 05.2.2011

HEP! Messilä, ihan jees keli eli pehmee mäki, aamukärppänä ettei liikaa porukkaa, 4h nahkamonoilla (=päkiöihin ja akillesjänteeseen sattuu), kyykkäämisen opin jakamista kaverille (jolla siis meikäläisen Customit jalassa). Siinäpä tämä päivä. Eli siis asioista perillä oleva saattaisi vetää jo johtopäätöksen, ettei se Ruohosen juippi vieläkään pääässy kunnolla tyypittämään F… eiku Zageja, juu ei tyypitetty ei. Mutta eihän nuo sukset tosta mihinkään häviä… Sen sijaan nahka-Garmontit ja liekkisukset upposivat meikäläisen ytimiin. Ja kuinkas ollakkaan viihdytin kanssalaskijoita reippaalla vauhdilla, horjumisella ja (kaiken kukkuraksi) kantilla leikkaavaa käännöstä könyten – Kyllä, liekkipierutkin näköjään omaavat jonkun bout. kolkytmetriä (+) kääntösäteen ja niillä voi ajella kovavauhtista leikkaavaa, kunhan muistaa kuormittaa bout 90-10 jaolla sitä ulompaa suksea, muuten sattuu. Tosin nahkamonoilla elämä on aika ohuen langan varassa muutenkin kun vauhtia ja voimia nilkkoihin kohdistaa edellä mainittuun malliin.

Anyhow tai whatever, meininki oli kaikinpuolin kamoon ja letsgou! Ystäväni piti kovasti kyykkäämisestä ja tyypillisenä urheilijana homma alkoi sujua jo, sanotaanko että kovavauhtisesti ja käännös alkoi näyttämään telemarkilta eikä koukkupolvi-alppihiihdolta, ainakin loppujen lopuksi. Oli pokkari taskussa taas;

”sellainen sormi on soittajan elin!” TÄH?! Anni otti kuvan.

knee-deep – Messilä baby!

Kommentoi

OHO-OHO!!

Julkaistu: 04.2.2011

Nonnii. Zäägit on nyt tyypitetty ja samoin siteiden virkaa jauhaneet 7tm:t. Voihan veljet, kun Anttipoikaa vietiin alkumainingeissa kun pässiä narussa. Ensinnäkin Purist on taivuttelujen perusteella varmaan jäykin sivakka millä meikäläinen laskenu, siis kaiketi ikuna. Ja toisekseen suksen sheippi kärjen levyisellä taililla lähetti suksen leikatessa älyttömällä voimalla ulos käännöksestä. Mutta, eihän tuolla Talman törmällä kyllä tänään mikään herkullisin suksen tunnustelukeli ollutkaan – pohjalla kivikova ja jäinen alusta sekä päällä tosi tahmainen märkä nuoska jota satoi kokoajan lisää… toivon syvästi, että kelillä oli osaa tämän päiväiseen meikäläisen tylytykseen ja että suksiin saan paremman otteen esim. huomenna Messilän keikalla. Kyllä siis tänäänkin mentiin lujaa ja kantilla, mutta mentiin ns. tarpeeksi lujaa koska parit high-speed-pannut tuli heitettyä kantin leikatessa eri paikassa mitä käskijä oli ajatellut.

No sukset on käsitelty, nyt vuorossa siteet, jotka jännitti ainakin yhtälailla kuin sukset. Muttamutta, 7tm:n Poweri osoittautuikin oikein helmeksi (tamperelaisittain helmeeeeeeks). Eli tuntuma siteessä on kuin onkin tosi aktiivinen ja kädenkäänteessä ruuvia veivaamalla kantapään takaa vastusta saa vähintään yhtälailla kuin esim. meikäläisen lemppari G3 World Cupeissakin – side on siis jo nyt tuomittu vähintään hyväksi.

Tänään ei kameraa valitettavasti ollunna mukana, tai siis oli, mutten ottanu yhtään kuvaa ku olin niin keskittyny laskemiseen… HAHA! Huomenna aamusta sitten Messilään ja ohjelmassa kaverin tutustuttamista kyykkäämiseen, nahkamonoilua, banaania ja tottakai FÄ… ei ku ZÄGIN kesytystä, eli kattellaan josko ukko pääsis huomenna sinuiks suksien kanssa…

Eilistä rensselisetäilyä – hyvät siteet joka tapauksessa.

2 kommenttia