2011, lähimäet, laskemista, nahkamonot, TÄ?, valokuvat, virittelyä ja välinehomostelua

Ei oppi ojaan kaada ja kertaus on …joku äiti?

Julkaistu: 05.2.2011

HEP! Messilä, ihan jees keli eli pehmee mäki, aamukärppänä ettei liikaa porukkaa, 4h nahkamonoilla (=päkiöihin ja akillesjänteeseen sattuu), kyykkäämisen opin jakamista kaverille (jolla siis meikäläisen Customit jalassa). Siinäpä tämä päivä. Eli siis asioista perillä oleva saattaisi vetää jo johtopäätöksen, ettei se Ruohosen juippi vieläkään pääässy kunnolla tyypittämään F… eiku Zageja, juu ei tyypitetty ei. Mutta eihän nuo sukset tosta mihinkään häviä… Sen sijaan nahka-Garmontit ja liekkisukset upposivat meikäläisen ytimiin. Ja kuinkas ollakkaan viihdytin kanssalaskijoita reippaalla vauhdilla, horjumisella ja (kaiken kukkuraksi) kantilla leikkaavaa käännöstä könyten – Kyllä, liekkipierutkin näköjään omaavat jonkun bout. kolkytmetriä (+) kääntösäteen ja niillä voi ajella kovavauhtista leikkaavaa, kunhan muistaa kuormittaa bout 90-10 jaolla sitä ulompaa suksea, muuten sattuu. Tosin nahkamonoilla elämä on aika ohuen langan varassa muutenkin kun vauhtia ja voimia nilkkoihin kohdistaa edellä mainittuun malliin.

Anyhow tai whatever, meininki oli kaikinpuolin kamoon ja letsgou! Ystäväni piti kovasti kyykkäämisestä ja tyypillisenä urheilijana homma alkoi sujua jo, sanotaanko että kovavauhtisesti ja käännös alkoi näyttämään telemarkilta eikä koukkupolvi-alppihiihdolta, ainakin loppujen lopuksi. Oli pokkari taskussa taas;

”sellainen sormi on soittajan elin!” TÄH?! Anni otti kuvan.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla
knee-deep – Messilä baby!

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *