Pohjoisen lomalla osa1.
LAPPI! Siellä kaikki kukkii nopeasti ja sitä rataa. Viime kesänä tuli käytyä amerikassa, joten jo perinteeksi muodostunut joka toinen kesä kotimaanmatkailua oli vuorossa ja suuntasimme taas kotimaan loman merkeissä reissuun! Tälläkin hetkellä mennään kaukana napapiirin pohjoispuolella, mutta palataan hieman ”etelämmän” antiin ja erityisesti maastopyöräilyantimiin.
Tunturin yläosasta on melko hienot ajomaisemat
Ensimmäinen etappi tällä pohjoisen keikalla oli läntinen Lappi ja majapaikaksi osui yön yli Levi. Ja Leville kun painaa niin tottahan toki piti käydä katsastamassa se kuulu Levin bikepark, koska korkeuseroa on hieman enempi kuin kehäkolmosen tuntumassa.
Rakennelmia on niin puisia kuin maaperää hyödyntäviäkin
Levi parkissa on kolme omaa reittiänsä ja niitä yhdisteleviä pikku pätkiä. Merkintä on kuten rinteissäkin, löytyy yksi helppo sininen, keskivaikea punainen ja kunnon dh-ränni musta. Nouseminen törmälle käy mukavasti gondolilla. Levin parkkia ei suotta ole kehuttu ja siellähän järjestetään myös enduron seuraava sm-osakilpailu, johon meikäläinen ei nyt tällä kertaa lähde rymyämään. Korkeausero tietysti tuo oman etunsa radoille ja pituutta pätkillä onkin kaiketi 2-3,5km noin arviolta.
Rakentamiseen on myös panostettu, koska metsän siimeksestä löytyy paljon bermikurveja sekä puisia rakennelmia kuten laiturihyppyreitä ja erillaisia muotoja. Vaihtelevuus rännien osalla on myös selkeä, nimittäin sinistä mäkeä voi kuka tahansa seikkailumielinen käydä ajamassa, kun taas mustaa pätkää joutuu kyllä ajelemaan kieli keskellä suuta ja jarrut savuten. Ohessa tiukka videopätkä Levin parkista, jossa kävimme Kilpisjärven Keisarin kanssa suhailemassa alkuviikosta:
Leviltä suuntasimme vauhdikkaan ajelun lomasta sitten edelleen kohti pohjoista ja suuntana oli Saariselkä. Saariselällä lähdettiin kahtena päivänä tsekaamaan UKK-puiston kyljessä olevia maastopyöräreittejä. UKK-kansallispuistossahan maastopyöräily on kokonaan kielletty ainakin toistaiseksi, mutta Saariselän alueelle on merkitty aika mukavasti pyöräilyreittejä, joten niihin tutustuminen oli tarkoituksena.
Latupohjan kurvailusta ei ole kuvia, mutta kelkkareiteitit paikkasivat hommaa
Ensimmäiseksi kävimme ajamassa Kaunispään huipulta lähtevän Moitakurun reitin, eli Saariselän pohjoispuolella olevan reitin. Suurin osa merkitystä reitistä on latupohjaa ja selvästi aika lähimenneisyydessä lanattu melko tasaiseksi hiekkareitiksi, mikä nyt ei maastopyöräilijöitä hirveästi innosta. Saimme kuitenkin hieman enemmän maastomeininkiä kun suuntasimmekin latupohjan sijaan reittiä mukailevia kelkkaurien pohjia kohti. Matkaa enismmäiselle lenkille tuli n. 26km ja kätee jäi iha ”ok” fiilis.
Toisena päivänä lähdimme fillarein maastoon Kiilopään Suomen ladun luontokeskuksesta. Suuntana Kakslauttanen ja siitä kohti Saariselkää ja takaisin rengasreitti, fillarireitiksi tämäkin merkitty. Tällä kertaa alkoi hieman jo ottaa päähän panssarivaunulle käypäsen hiekkabaanan suhaaminen, koska jo alkumatkasta selvisi, että koko parikytä kilometriä pitkä lenkki tulisi olemaan tasaista latupohjaa. Lenkin pohjoispäähän päästyämme otettiin kartta kauniiseen käteen ja suunnattiinkin paluu muinaista Ruijapolkua pitkin, joka paikkasikin mukavasti hiekkatien koluamista tarjoamalla mukavaa metsäpolkua ja hienoja maisemia. Toisen lenkin mitta taisi olla jotain 23-25km, josta onneksi paluumatkalla myös ”maastoa”.
Ruijanpolku rokkaa!
Summa summarum – Levin Bikepark on loistopaikka ja suosittelenkin kaikille painovoimapyöräilyn ystäville käymistä siellä. Saariselkä puolestaan EI saa suositusta meikäläisiltä maastopyöräilypaikkana. Maastokartan kanssa saattaisi olla eri filis kun lähtisi ajelemaan omia polkuja metsiin, mutta merkittyjen baanojen rullailu oli lähinnä hiekkatieajelua. Mutta, palataan taas, nyt kohti pohjoisempaa!!!
