Zillertal 2/2
Jaa jatketaans tarinaa. Kuten aikasemmassa postauksessa tuli todettua reissu oli pikavisiitti, joten päivät piti hyödyntää hyvin – kuusi reissupäivää, joista 4 hiihettiin pyydää ja kaksi meni sitten ns. dagen-efter-tilassa, mutta sehän kuuluu hyvään hiihtoreissuun?! 
Telesbög putikalla, Kuva Jani Hujanen
Meikäläisellä oli varsinainen kunnia päästä laskemaan koko reissu todella pätevässä seurassa ja sitä myöden oma efortti laskumaastojen tutkimiseen jäi melko snadiksi. On siis todella hauskaa ja hienoa hiihtää seurassa, joka tuntee maastot ja jakaa tuota tietoa – samalla laskemisesta tulee leppoisan rentoa, koska se ylimääräinen jännitystekijä puuttuu maaston lukemisesta. En nyt siis tarkoita sitä etteikö olosuhteita pidä lukea jatkuvasti yms. vaan sitä, että ”mihin tää lasku päättyy ja tarviiks travee yms.” hötkyily jäi pois tyystin. Suihkis, käteni osoittamaan suuntaan oli humpan juoni siis!
Alla videopätkää Janin kanssa hiihdetyistä mettäputikoista;
Jani pudottaa tyynylöitä
Mettäpyydäää!
Ja kuten yllä mainitsin pätevässä seurassa hiihtäminen tarkoittaa myös sitä, että on todella hienoa päästä seuraamaan kun taitavat ihmiset laskeva ennakkoluulottomasti ja laskusta nauttien. Vanha sanonta siitä, että ”laske taitavampien seurassa” pätee kyllä kaikessa mielestäni – nimittäin omassa laskussakin huomaa heti tietynlaista itsensä ylittämistä ja ennakkoluulottomuutta kun kanssa toverit näyttävät omalla toiminnallaan esimerkkiä.
Alla Spieljochin pyydähelmiä hvässä seurassa:
Moilanen harvinaisessa olomuodossa, lentoon lähdössä
Metsurit tekevät oivaa jälkeä metsän kätköihin.
Mukavaa kehitystä huomasin myös oman pääni sisällä tällä reissulla. Nimittäin allani olivat reissussa jälleen tellut ja (täytyy myöntää) että olen tähän saakka AINA käynyt mielessäni kovaa taistelua alppikäännöksen käyttämisestä haastavissa paikoissa. Aikasemmin olen tavallaan pääni sisällä saanut pilattua hyviäkin laskuja sen takia, että en tavallaan ole sallinut itselleni oikeutta nauttia kantapää auki tehdyistä alppikäännöksistä, vaan keskittynyt siihen epäolennaisuuteen, että ”eihän se nyt mennyt 100% telemarkkina”… Tällä reissulla jollain tavalla tuo hölmöys ja epäolennaisuus hävisi kokonaan päästäni ja omaksuin sen fakta että se on iha ok kun tiheässä metsässä ei ihan jatkuvasti paina spdemarkkia loppuun saakka.
Tuomas ja belfiestikki
Sukset rinnakkain ja se on iha OKE!
Toinen hieno jo taka-alalle jäänyt taito löytyi myös reissun päältä – nimittäin Yatsin pelaaminen! Kysehän on 90% taitolajista kuten kaikki tietää – ja lisätä pitää vielä, että 321 pistettä puhuu vahvoista jatsi-skilsseistä meikäläisellä. Kiitokset vielä kaikille tapaamilleni tyypeille Zell Am Zillerissä hienosta reissusta!
Ja kolmas uusi homma mikä rupesi kovasti kiinostamaan ensi kokeilun jälkeen on seinäkiipeily! 1,5 tuntia ihmettelyä ja roikkumista ja voi pojaat kun alko kädet olemaan vetelänä, tai siis enemmänkin sormet. Sen verran hauskaa homma tuo kiipeily tuntui olevan jotta pitäneen jossain vaiheessa lähteä moista kokeilemaan jossain iha kotikonnullakin.
Meikäläinen peloissaan korkeuksissa, apuva! Taisin onnistuneesti päästä ylös reiti 3,4 ja 5 vaikeusasteeltaan.
